Lue keskustelun säännöt.
Tavarapaljous osa 2
Jatketaanko täällä ylimääräisistä tavaroista luopumista?
Kommentit (2449)
Mulla ei meinaa mennä mikään kaupaksi Torissa. Luulin alun perin omistavani tosi hyvää (siistiä, uudenveroista) tavaraa, mistä saisi ehkä muutamat eurot. Silti ilmoitukset saavat ehkä jonkun muutaman näyttökerran. Olen jo laskenut lisää hintoja ja nyt on jo moni jollain eurolla tai kahdella, joissa ei varmaan monen mielestä olisi edes mitään iloa lähteä postittamaan.
Tämä ainakin herätti aika hyvin. Nyt on vähän semmoinen tunne, että siinä missä ennen luulin tosiaan omistavani kiinnostavaa hyvää tavaraa, niin nyt ois ihan sama vaikka kuvais koko asunnon materiat nettiin jollain eurolla niin ei niitä kukaan silti halua. Ihan turhaa rompetta. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on niin paljon tavaraa, että isolla osalla ei ole jälleenmyyntiarvoa tai se on hyvin pieni.
Omistamisessa käy juuri niin, että raha menee sillä hetkellä, kun tuotteen ostaa. Joistain tavaroista ja tuotteista sen saa takaisin, isommasta osasta ei.
Tavarasta on tullut luokkakysymys. Rikkaat voivat luopua kaikesta, koska voivat milloin vain ostaa uudet tilalle. Köyhemmät pitävät kiinni kaikesta.
Totta. Ei ole näin asuntovelallisen varaa antaa ilmaiseksi esimerkiksi pöytä sirkkeliä jiiri sahaa ja muita tarpeettomia tavaroita vaan kyllä niistä pitää saada riittävästi rahaa. Rikkaan voisin antaa kaikki pois ja ostaa sitten jos tarvitsen. Sama koskee montaa muutakin asiaa josta saa yhtään enemmän rahaa kuin pennejä.
Mä olen ratkaissut asian niin, että vuokraan remonttihärvelit silloin kun niitä tarvitsen. Kallista, ehkä. Mutta säästyy säilyttämisen vaiva, ja tietää että laite toimii silloin kun sitä tarvitsee. Aika usein se masiina tuppaa käytön puutteessa hyytymään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saakohan maakellarin (lue: homeen?) hajua pois merinovillasta... Köyhänä opiskelijana ajattelin kun oli jäänyt puseroita pieneksi, että ostan tilalle edullisesti yhden tilalle tori.fistä, niin siinä olikin tänne tullessa tietty kellarin haju. Se ei lähtenyt ekalla pesukerralla pois :(
Riippuu kovasti tilanteesta. Kokeile kuitenkin tuulettaa kunnolla jossakin ulkona, vaikka useamman päivän jos löytyy hyvä paikka, johon voit jättää olemaan. Pakastaminen voi myös viedä hajuja.
Pakastaminen on hyvä niksi. Voit kokeilla myös etikkaa huuhteluveteen.
Eilen meni vielä yksi vaate kaupaksi Vintedissä. Aamulla tein yhden ilmoituksen lisää.
Kävin eilen kirpparilla ja löysin tosi kivan sisustustyynyn 4,50€. Se on nyt olkkarin sohvalla ja tämä pieni ostos piristi koko olohuoneen ilmettä, koska vähensin tyynyjen määrää ja siivosin. Hyvän kirppissilmän avulla voi jättää uudet tuotteet kaupan hyllylle ja bongata löytöjä käytettynä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on niin paljon tavaraa, että isolla osalla ei ole jälleenmyyntiarvoa tai se on hyvin pieni.
Omistamisessa käy juuri niin, että raha menee sillä hetkellä, kun tuotteen ostaa. Joistain tavaroista ja tuotteista sen saa takaisin, isommasta osasta ei.
Tavarasta on tullut luokkakysymys. Rikkaat voivat luopua kaikesta, koska voivat milloin vain ostaa uudet tilalle. Köyhemmät pitävät kiinni kaikesta.
Totta. Ei ole näin asuntovelallisen varaa antaa ilmaiseksi esimerkiksi pöytä sirkkeliä jiiri sahaa ja muita tarpeettomia tavaroita vaan kyllä niistä pitää saada riittävästi rahaa. Rikkaan voisin antaa kaikki pois ja ostaa sitten jos tarvitsen. Sama koskee montaa muutakin asiaa josta saa yhtään enemmän rahaa kuin pennejä.
Mä olen ratkaissut asian niin, että vuokraan remonttihärvelit silloin kun niitä tarvitsen. Kallista, ehkä. Mutta säästyy säilyttämisen vaiva, ja tietää että laite toimii silloin kun sitä tarvitsee. Aika usein se masiina tuppaa käytön puutteessa hyytymään.
Eli siis annoit toimivat vehkeet ilmaiseksi pois ja nyt vuokraat jos tarvit? Kuulostaa hullulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantsii välillä kattoo telkkarista näitä himohamstraajia. Niistä saa aina inspiraation alkaa raivaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on niin paljon tavaraa, että isolla osalla ei ole jälleenmyyntiarvoa tai se on hyvin pieni.
Omistamisessa käy juuri niin, että raha menee sillä hetkellä, kun tuotteen ostaa. Joistain tavaroista ja tuotteista sen saa takaisin, isommasta osasta ei.
Tavarasta on tullut luokkakysymys. Rikkaat voivat luopua kaikesta, koska voivat milloin vain ostaa uudet tilalle. Köyhemmät pitävät kiinni kaikesta.
Totta. Ei ole näin asuntovelallisen varaa antaa ilmaiseksi esimerkiksi pöytä sirkkeliä jiiri sahaa ja muita tarpeettomia tavaroita vaan kyllä niistä pitää saada riittävästi rahaa. Rikkaan voisin antaa kaikki pois ja ostaa sitten jos tarvitsen. Sama koskee montaa muutakin asiaa josta saa yhtään enemmän rahaa kuin pennejä.
Mä olen ratkaissut asian niin, että vuokraan remonttihärvelit silloin kun niitä tarvitsen. Kallista, ehkä. Mutta säästyy säilyttämisen vaiva, ja tietää että laite toimii silloin kun sitä tarvitsee. Aika usein se masiina tuppaa käytön puutteessa hyytymään.
Eli siis annoit toimivat vehkeet ilmaiseksi pois ja nyt vuokraat jos tarvit? Kuulostaa hullulta.
Taasko täällä pyörii tämä joka lukee toisten viestejä päin mäntyä, ja tekee omia olettamia. Alkuperäisen viestin kirjoittajahan ei ole välttämättä koskaan itse ostanutkaan kyseisiä vehkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saakohan maakellarin (lue: homeen?) hajua pois merinovillasta... Köyhänä opiskelijana ajattelin kun oli jäänyt puseroita pieneksi, että ostan tilalle edullisesti yhden tilalle tori.fistä, niin siinä olikin tänne tullessa tietty kellarin haju. Se ei lähtenyt ekalla pesukerralla pois :(
Riippuu kovasti tilanteesta. Kokeile kuitenkin tuulettaa kunnolla jossakin ulkona, vaikka useamman päivän jos löytyy hyvä paikka, johon voit jättää olemaan. Pakastaminen voi myös viedä hajuja.
Kannattaa liottaa yön yli piimässä ja pestä sitten villapesussa pyykkikoneella ja kuivata ilmavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saakohan maakellarin (lue: homeen?) hajua pois merinovillasta... Köyhänä opiskelijana ajattelin kun oli jäänyt puseroita pieneksi, että ostan tilalle edullisesti yhden tilalle tori.fistä, niin siinä olikin tänne tullessa tietty kellarin haju. Se ei lähtenyt ekalla pesukerralla pois :(
Riippuu kovasti tilanteesta. Kokeile kuitenkin tuulettaa kunnolla jossakin ulkona, vaikka useamman päivän jos löytyy hyvä paikka, johon voit jättää olemaan. Pakastaminen voi myös viedä hajuja.
Pakastaminen on hyvä niksi. Voit kokeilla myös etikkaa huuhteluveteen.
Etikka haurastuttaa villan ja silkin. Ei kannata käyttää niihin. Etikkaa voi laittaa mukiin haisevan villa- tai silkkivaatteen viereen kun vaate on kuivumassa niin se voi neutraloida hajuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ongelma. Laihduin kymmeniä kiloja ja en ole raskinut luopua isompien aikojen vaatteista. Paino on pysynyt nykyisellään viimeiset kolme vuotta. Luin, että painonpudotuksen pysyvyydestä voi sanoa jotain varmaa vasta kun on kulunut 5-7 vuotta. En tiedä mitä tehdä ja se on ongelma, koska minulla on tietenkin vaatteita isoimpien ja nykykokojen välivaiheidenkin aikana. Enhän minä ole alasti ollut siinä välissä. Kaikki vaatteet ovat siis menneet uusiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teille käynyt raivatessa niin, että jostain tavarasta luopuminen kaduttaa myohemmin?
Minulle on joskus. Mietin miten sen voi välttää jo siinä karsisssa. Usein ne mitkä harmittaa, on tavarat/vaatteet joihin liittää tunteita jostakin ihmisestä tai tapahtuneesta. Jokunen hieno huonekalu jolle ei ole ollut tilaa. Suurin osa unohtuu sillä hetkellä kun lähtee ulos ovesta.Auttaisiko niiden tavaroiden valokuvaaminen?
Ei välttämättä. Kuvatkin voivat tuhoutua esim. puhelimen tai tietokoneen joutuessa varastetuksi tai mennessä rikki. Joidenkin asioiden kohdalla kuva riittäisi, joidenkin mielestäni ei.
Varmuuskopiot pilvipalveluun, ehdottomasti! Muutenkin tiedostoista.
Aina.
Mä en ala maksaa satoja euroja jollekin ulkopuoliselle taholle siitä, että "säilyttää" mun tiedostoja. Ja pahimmillaan vuotaa ulkopuolisille tai urkkii niitä omaksi hyödykseen. Ei kiitos, säilytän haluamani datan omilla, omassa hallussani olevilla kiinto- ym.levyillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kantsii välillä kattoo telkkarista näitä himohamstraajia. Niistä saa aina inspiraation alkaa raivaamaan.
Oikeammin herättää vaan inspiraation alkaa raivoomaan tavaranhävittäjiä vastaan! Sen vielä ymmärtäisi, että turha tavara laitettaisiin oikeaaan paikkaan, hyötykäyttöön. Mutta ei, kaikki lyödään säpäleiksi ja sekajätteeseen! Tuskin auttaa "himohamstraajaa" se, kun näkee omaisuutensa tuhoamisen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei meinaa mennä mikään kaupaksi Torissa. Luulin alun perin omistavani tosi hyvää (siistiä, uudenveroista) tavaraa, mistä saisi ehkä muutamat eurot. Silti ilmoitukset saavat ehkä jonkun muutaman näyttökerran. Olen jo laskenut lisää hintoja ja nyt on jo moni jollain eurolla tai kahdella, joissa ei varmaan monen mielestä olisi edes mitään iloa lähteä postittamaan.
Tämä ainakin herätti aika hyvin. Nyt on vähän semmoinen tunne, että siinä missä ennen luulin tosiaan omistavani kiinnostavaa hyvää tavaraa, niin nyt ois ihan sama vaikka kuvais koko asunnon materiat nettiin jollain eurolla niin ei niitä kukaan silti halua. Ihan turhaa rompetta. :D
Mikä pakko on kaupustella Torissa? Jo vuosia sitten Tori oli silkka huijarien ja renkaanpotkijoiden kokoontumisalusta, jossa rehellinen myyjä ei saanut yhtään asiallista tarjousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ongelma. Laihduin kymmeniä kiloja ja en ole raskinut luopua isompien aikojen vaatteista. Paino on pysynyt nykyisellään viimeiset kolme vuotta. Luin, että painonpudotuksen pysyvyydestä voi sanoa jotain varmaa vasta kun on kulunut 5-7 vuotta. En tiedä mitä tehdä ja se on ongelma, koska minulla on tietenkin vaatteita isoimpien ja nykykokojen välivaiheidenkin aikana. Enhän minä ole alasti ollut siinä välissä. Kaikki vaatteet ovat siis menneet uusiksi.
hienoa painopaljoudesta eroon
Oon myynyt Vintedissä yli 50 tuotetta ja lisäksi Tori-myynnit. Mietin vaan, että mistä tätä myytävää oikein tulee, kun vieläkin on melkein 50 tuotetta myynnissä. Olen kuitenkin jo Konmarista lähtien karsinut säännöllisesti.
Tänään ajattelin viedä kassillisen tai kaksi pitkään myynnissä olleita tavaroita lahjoitukseen.
En ole muuttamassa, mutta jotenkin saan turvan tunnetta siitä, että teen tavaratyötä koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kantsii välillä kattoo telkkarista näitä himohamstraajia. Niistä saa aina inspiraation alkaa raivaamaan.
Oikeammin herättää vaan inspiraation alkaa raivoomaan tavaranhävittäjiä vastaan! Sen vielä ymmärtäisi, että turha tavara laitettaisiin oikeaaan paikkaan, hyötykäyttöön. Mutta ei, kaikki lyödään säpäleiksi ja sekajätteeseen! Tuskin auttaa "himohamstraajaa" se, kun näkee omaisuutensa tuhoamisen.
Juttelin just aiheesta mun ystäväni kanssa.
He laittoivat syksyllä talonsa myyntiin ja saivat myytyä tammikuussa.
Muuttivat anoppilaan, joka laitettiin lähes samaan aikaan myyntiin ja kaupat tehdään ensi kuussa.
Itse olen vuosia karsinut ja myynyt lähinnä toisten tavaroita ja minun vinkistä otti yhteyttä työkaverin mieheen, jolla on sivussa kirpputori.
Syksyllä veivät lähes joka pe autolastillisen kotoa kirppikselle ja pari krt tämä omistaja haki heiltä pakettiautollisen, kun meni ohi. Työ oli jäätävää ja tuntui ei lopu ikinä.
Jouluksi tuli kaikki lapset kotiin, tämän jälkeen haettiin kuorma, jossa oli mm 3 sänkyä, 3 koulupöytää ja kaappien sisällöt. Elokuussa aloittivat, työ oli joka päiväistä ja joulukuun lopussa ensimmäistä kertaa tuli fiilis joku päivä tämä loppuu.
Lähes joka su he veivät kotiin mennessä kirppikselle kuorman mummolasta. Koti oli puolison lapsuudenkoti ja puolison sisaruksilla ei ollut juurikaan kiinnostusta irtaimistoon. Hänelle tavaroiden poispakkaaminen oli hyvin helppoa, paitsi kun koti oli paljon isompi, enemmän asukkaita ja kertaakaan ei karsintaa oltu tehty, urakka tuntui loppuvan ainoastaan sillä tavalla, että tyhjensi huoneen kerralla.
Kirppiksen omistajan poika otti itselleen pyörät. Kunnosti ne ja myi eteenpäin, vaihdossa saivat itselleen peruspyörät, tunturi ja kaunotar.
Pyöriä 2 talosta löytyi yli 30.
Tällä hetkellä noutoa odottaa 2 pakullista, lähinnä huonekaluja. Joiden arvo on vaatimaton, koska puhutaan n 50 v vanhoista omakotitaloista.
Hän itse sanoo jos joku muu olisi hoitanut talon myynnin, kaikki tavarat olisivat joko jääneet ns kaupanpäälisiksi, joka kenties olisi hankaloittanut talon myyntiä tai sitten kaikki olisi viety kaatopaikalle. Urakka olisi ollut iso ja kustannuksia olisi tullut.
Nyt he jäivät ihan kivasti plussalle, tosin tuntipalkka ei ole kummonen
"Mulla ei meinaa mennä mikään kaupaksi Torissa. Luulin alun perin omistavani tosi hyvää (siistiä, uudenveroista) tavaraa, mistä saisi ehkä muutamat eurot. Silti ilmoitukset saavat ehkä jonkun muutaman näyttökerran. Olen jo laskenut lisää hintoja ja nyt on jo moni jollain eurolla tai kahdella, joissa ei varmaan monen mielestä olisi edes mitään iloa lähteä postittamaan."
Ei mene minullakaan ihan käyttämätön vaatetavara kaupaksi Torissa, puhumattakaan siitä, että pilkkahintaan olisi siistiä, vähän käytettyä ja uudenveroista laatutavaraa kaupan. Tarjouksiakaan ei tule. Kierrätyskeskukseen onneksi ottavat kunnon tavaraa vielä vastaan.
Parinsa kadottaneet ja risat sukat lähti nyt
Samoin caprit joita ei ole tehnyt mieli käyttää edes nyt kesällä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailmassa on niin paljon tavaraa, että isolla osalla ei ole jälleenmyyntiarvoa tai se on hyvin pieni.
Omistamisessa käy juuri niin, että raha menee sillä hetkellä, kun tuotteen ostaa. Joistain tavaroista ja tuotteista sen saa takaisin, isommasta osasta ei.
Tavarasta on tullut luokkakysymys. Rikkaat voivat luopua kaikesta, koska voivat milloin vain ostaa uudet tilalle. Köyhemmät pitävät kiinni kaikesta.
Totta. Ei ole näin asuntovelallisen varaa antaa ilmaiseksi esimerkiksi pöytä sirkkeliä jiiri sahaa ja muita tarpeettomia tavaroita vaan kyllä niistä pitää saada riittävästi rahaa. Rikkaan voisin antaa kaikki pois ja ostaa sitten jos tarvitsen. Sama koskee montaa muutakin asiaa josta saa yhtään enemmän rahaa kuin pennejä.
Mä olen ratkaissut asian niin, että vuokraan remonttihärvelit silloin kun niitä tarvitsen. Kallista, ehkä. Mutta säästyy säilyttämisen vaiva, ja tietää että laite toimii silloin kun sitä tarvitsee. Aika usein se masiina tuppaa käytön puutteessa hyytymään.
Eli siis annoit toimivat vehkeet ilmaiseksi pois ja nyt vuokraat jos tarvit? Kuulostaa hullulta.
Taasko täällä pyörii tämä joka lukee toisten viestejä päin mäntyä, ja tekee omia olettamia. Alkuperäisen viestin kirjoittajahan ei ole välttämättä koskaan itse ostanutkaan kyseisiä vehkeitä.
Kuinka niin? Hän lainasi tätä viestiä:
Totta. Ei ole näin asuntovelallisen varaa antaa ilmaiseksi esimerkiksi pöytä sirkkeliä jiiri sahaa ja muita tarpeettomia tavaroita vaan kyllä niistä pitää saada riittävästi rahaa. Rikkaan voisin antaa kaikki pois ja ostaa sitten jos tarvitsen. Sama koskee montaa muutakin asiaa josta saa yhtään enemmän rahaa kuin pennejä.
ja vastasi siihen ratkaisseensa asian näin:
Mä olen ratkaissut asian niin, että vuokraan remonttihärvelit silloin kun niitä tarvitsen. Kallista, ehkä. Mutta säästyy säilyttämisen vaiva, ja tietää että laite toimii silloin kun sitä tarvitsee. Aika usein se masiina tuppaa käytön puutteessa hyytymään.
Joten luehan itse uudelleen, ja paremmin.
Sain juuri myytyä yhden hutiostoksen Vintedissä. Siitä innostuneena tein vielä muutaman ilmoituksen lisää. Yksi tuote viikossa on mulle ihan ok myyntitahti. Kunhan ei tarvitse täysin turhaan nähdä vaivaa.