Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Muutto on hyvä varsinkin kun on pakko. Lähti puolet tarpeettomista kamoista ja puolet mitkä olis halunnu säästää.

Ja sitten muuton jälkeen hait poisheitettyjen tilalle taas uudet vastaavat, vai kuinka? Jos noin kävi, kokonaisuutta ajatellen sinähän lisäsit turhan tavaran määrää, et suinkaan vähentänyt sitä! Tämä on juuri se seikka, mikä eniten häiritsee kaikissa näissä äkkiä kaikki jätteisiin (="kierrätykseen") ajatuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon tavaraa, että isolla osalla ei ole jälleenmyyntiarvoa tai se on hyvin pieni.

Omistamisessa käy juuri niin, että raha menee sillä hetkellä, kun tuotteen ostaa. Joistain tavaroista ja tuotteista sen saa takaisin, isommasta osasta ei.

Tavarasta on tullut luokkakysymys. Rikkaat voivat luopua kaikesta, koska voivat milloin vain ostaa uudet tilalle. Köyhemmät pitävät kiinni kaikesta.

Meillä mm oli kellarikomero täynnä kaikkea tällaistä. Käyttökelpoista, mutta tarpeetonta. Onneksi on kirppikset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on sillä tavalla, että tavaran ostaja ja sen raivaaja ovat eri henkilöt.

Yksi vanhemmista antaa kyllä silleen ihan järkeviä lahjoja, esim. merkkituotteiden pyyhkeitä ja lakanoita, eikä mitään tarpeetonta krääsää. Mutta kun meillä ei ole mitään tarvetta lisälakanoille tai pyyhkeille.

Emme myöskään tarvitse mitään kuluvaa tavaraa, kuten serviettejä, kynttilöitä, sillä emme käytä tällaisia.

Oma lukunsa on puoliso, joka rakastaa yhden asian tavaroita ja hilavitkuttimia. Myös sellaisia, joista jo ostaessaan on melko varma, että tää ei oikeastaan toimi tähän käyttötarkoitukseen, mutta kokeilla pittää!

Vaikka lahjat olisi laadukkaita ja järkeviä, ne voi silti olla turhia . Meillä on jokaiselle 2 petivaatesettiä ja 2 pyyhettä. Lisäksi vieraspyyhkeet. 

Tämän vuoksi yritän viedä katoavia lahjoja, kuten syötävää ja juotavaa. Joskus lahjakortteja elämyksiin tai ravintolaan. 

Hui, asun yksin ja mulla on 11 pussilakanasettiä. Kaikista tykkään enkä aio niistä luopua mutta en todellakaan osta enää lisää ! Enemmänkin oli mutta lapset kotoa muuttaessaan ottivat onneksi mukaansa. 

Pyyhkeitä mulla 10. En luovu niistäkään. Kaikki aikanaan huolellisesti valittuja ja ovat edelleen priimaa.

Katoavia lahjoja suosin minäkin. Nuorille annan aina rahaa. Aikuiset saavat kukkia, alkoholia ja syötävää. 

Vähän ostelu houkuttaa näin kesällä kun on aikaa ja alennusmyynnit. Oikeasti en mitään tarvitse joten tuhlaan sitten vaikka kotimaisiin marjoihin tai kesäkahviloihin tms.

En edes tiedä, montako pussilakanasettiä tai muuta käyttötekstiiliä omistan. Mutta tuntuisi aika hankalalta elää niin, että käytössä olisi yksi ja toinen pesun jälkeen kuivumassa.  Liinavaatteita (lakanoita, pussilakanoita, tyynyliinoja) ostan, kun hyvää tuotetta on kohtuuhinnalla myynnissä. Käyttöön ne uudet saattavat tulla vasta sitten, kun joku aiemmista on kulunut puhki ja siis se aiempi siirtynyt tekstiilikierrätykseen esim. kotioloasun paikkalapuksi tai muuksi rievuksi.

Meillä on 2kpl pussilakanoita per henkilö, mutta käytetään silti aina samoja. Aamulla pesuun ja illalla samat käyttöön. Inhoan lakanoiden viikkaamista, joten näin on helpompaa. Ennen oli kauhea määrä, mutta ovat onneksi ylimääräiset jo kuluneet puhki. Pyyhkeitä on vähän enemmän, mutta saa olla. Kesällä tulee pestyä usein kun käydään paljon rannalla.

Vaatetta on liikaa, sillä perin valtavan kasan kankaita, josta olen ommellut vaatteita. Mutta näitäkin kuluu töissä, eli kaikki on tarpeeseen. Kankaat, joista en pitänyt itse, ompelin vaatetta ja lahjoitin ne hyväntekeväisyyteen.

Haluaisin uskoa, että vihdoin tämäkin näkyisi jossain, mutta en vain näe tavaroiden vähentymistä. Leluja on myyty hurjat määrät jo kun nuorinkin on koululainen, eikä leiki enää kaikilla vanhoilla leluillaan. Luotan kyllä, että vielä jonain päivänä tämän pystyy näkemään ja ei tarvitse tehdä pikasiivouksia.

Turhauttaa ja ahdistaa kun pitäisi löytää yksi tavara joka on jossain kaapeista mutta en tiedä missä ja kaikki kaapit ovat pohjasta kattoon joka hylly täpötäynnä sekalaista tavaraa. 

Oote te aikamoisia hamstereita. Ostan aina kauneimmat liinavaatteet mitä löydän .pese pidä tyyliin, ei ehdi kaapissa ummehtua. Vierasvaraksi on tarvittavat. 
Kaikki vanha olen jo aikoja sitten heittänyt

 hevon kuuseen.

Ihana elää ilman tavararasitteita, eikä ole ns pikkurahan puutetta,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon tavaraa, että isolla osalla ei ole jälleenmyyntiarvoa tai se on hyvin pieni.

Omistamisessa käy juuri niin, että raha menee sillä hetkellä, kun tuotteen ostaa. Joistain tavaroista ja tuotteista sen saa takaisin, isommasta osasta ei.

Tavarasta on tullut luokkakysymys. Rikkaat voivat luopua kaikesta, koska voivat milloin vain ostaa uudet tilalle. Köyhemmät pitävät kiinni kaikesta.

Meillä mm oli kellarikomero täynnä kaikkea tällaistä. Käyttökelpoista, mutta tarpeetonta. Onneksi on kirppikset

Miksi et kerralla tyhjennä sitä kellarikomeroa tarpeettomasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"totta on että se raha meni silloin vuosia sitten ostettaessa"

 

Ei tuo ihan yksiselitteistä ole. Kun ostaa tuotteen, sitä yleensä aikoo myös käyttää. Raha ei suinkaan mene hukkaan, jos ostaa paidan, jota käyttää 10 vuotta ahkerasti. Sen sijaan raha menee hukkaan, jos paitaa ei koskaan käytä. Noilla on ihan vissi ero. Tuskin ketjussa kukaan on kertonut harmittelevansa loppuun asti hyvin palvelleita tavaroitaan. Toki raha silloinkin "meni", mutta sen vastineeksi sai jotain muuta. 

 

Lisäksi moni ostaa hyvätuloisempana enemmän. Jos myöhemmin elämässä rahaa on vähän, on aivan ymmärrettävää, että käyttämättömistä tavaroista toivoisi saavansa edes vähän vastinetta menetetyille rahoille. 

En halua tällä kommentilla estää ketään luopumasta tavaroistaan ilmaiseksi, vaan tuoda tämänkin pointin esille. Ei voi yksiselitteisesti verrata uutta ja loppuun kaluttua luuta, koska itse kuitenkin tietää, että toiseen meni rahat hukkaan ja toiseen ei. 

Olen tuo pitkän sepustuksen kirjoittanut lahjoittelija ja vaikka ymmärrän oikein hyvin tämän näkökulmasi, en omassa elämässäni ole siitä samaa mieltä. Itselleni se raha on mennyt käytti sitä tavaraa tai ei. Totta on, että uudesta ja hyväkuntoisesta voi saada vielä rahaa takaisin, kun taas loppuun kulutetusta ei, mutta itselleni se olisi sitten uutta rahaa. En voi palata menneeseen ja jättää tavaraa ostamatta ja siitä myymällä saatava raha ei vaikuta siihen, että silloin aikanaan se raha on jo mennyt.

Olen samaa mieltä, että on todellakin enemmän kuin ymmärrettävää haluta hyväkuntoisesta tavarasta itselleen rahaa eikä siinä todellakaan ole mitään pahaa. Aivan varmasti myisin itsekin, jos sen henkinen hinta ei olisi minulle niin iso. Olen kiitollinen siitä, ettei se ole sitä kaikille, koska etsin mielelläni tarvitsemaani ensin kirppareilta ennen uutena ostamista ja ilman heitä, joille myyminen antaa enemmän kuin ottaa, kirppareita ei olisi.

Mutta kyllä moni laskee tavaralle käyttöhinnan JO sen ostaessa ja se on eri kuin ostohinta. Esim lastenpyörä voi olla kesän tai kaksi käytössä ennen kuin ostetaan isompi niin (kun moni haluaa sen merkkipyörän tietyllä värillä) lasketaan jo valmiiksi mitä siitä voi saada kahden kesän jälkeen. 

 Moni laskee myös merkkivaatteille käyttöhinnan ja siksi eivät esim nimikoi lasten vaatteita päiväkotiin koska se alentaa jälleenmyyntiarvoa. Eli ei se raha ole kokonaan mennyt, vaan siitä käytetään osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo pitkän sepustuksen kirjoittanut lahjoittelija ja vaikka ymmärrän oikein hyvin tämän näkökulmasi, en omassa elämässäni ole siitä samaa mieltä. Itselleni se raha on mennyt käytti sitä tavaraa tai ei. 

 

No, kyllähän minkäkin sanoin, että raha meni ostohetkellä. Olen ihan varma, että sinullakin on jokin raja siinä, mitä annat ilmaiseksi, tai jos suostut luopumaan omistusasunnostasi, koska "ostohetkellä rahat meni jo", niin olet erittäin harvinainen yksilö tässä maailmassa.  

En tiennytkään, että omistusasuntojakin voi olla niin paljon, että kuuluvat ihan tavarapaljouteen. Itse en kyllä ole ikinä mieltänyt asuntoa tavaraksia.

Pointti oli ihan muualla, mutta jatka vaan hiustenhalkomista. 

Vierailija kirjoitti:

Oote te aikamoisia hamstereita. Ostan aina kauneimmat liinavaatteet mitä löydän .pese pidä tyyliin, ei ehdi kaapissa ummehtua. Vierasvaraksi on tarvittavat. 
Kaikki vanha olen jo aikoja sitten heittänyt

 hevon kuuseen.

Ihana elää ilman tavararasitteita, eikä ole ns pikkurahan puutetta,

Kiva kun tulit tähän ketjuun kertomaan paremmuudestasi. Joko kruunu leijuu pääsi yläpuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon tavaraa, että isolla osalla ei ole jälleenmyyntiarvoa tai se on hyvin pieni.

Omistamisessa käy juuri niin, että raha menee sillä hetkellä, kun tuotteen ostaa. Joistain tavaroista ja tuotteista sen saa takaisin, isommasta osasta ei.

Tavarasta on tullut luokkakysymys. Rikkaat voivat luopua kaikesta, koska voivat milloin vain ostaa uudet tilalle. Köyhemmät pitävät kiinni kaikesta.

Meillä mm oli kellarikomero täynnä kaikkea tällaistä. Käyttökelpoista, mutta tarpeetonta. Onneksi on kirppikset

Miksi et kerralla tyhjennä sitä kellarikomeroa tarpeettomasta?

En ole tuo, jolle vastasit, mutta jos minä haluaisin tyhjentää kellarikomeron kerralla, tarvitsisin jonkun tekemään sen puolestani ja joutuisin maksamaan siitä. 

Kannattaa vähän miettiä neuvoja antaessaan, onko asia kaikille ihan niin yksinkertainen kuin ehkä sinulle on. 

Vierailija kirjoitti:

Turhauttaa ja ahdistaa kun pitäisi löytää yksi tavara joka on jossain kaapeista mutta en tiedä missä ja kaikki kaapit ovat pohjasta kattoon joka hylly täpötäynnä sekalaista tavaraa. 

Jos minulla olisi aivan pakottava tarve löytää jotain täysin sekalaisen tavaramäärän keskeltä, niin varmaan hommaisin useamman ison laatikon (ainakin 6?) ja alkaisin vaan purkaa kamoja kaapeista samalla lajitellen pois roskat säkkeihin. Jos olisi superkiire, en edes yrittäisi lajitella tarkemmin. Valitettavasti tämä systeemi tietysti johtaa tilanteeseen, että kun laatikot on täynnä, kamat pitää heittää takaisin kaappiin ja alkaa käydä läpi uusia hyllyjä kunnes kadonnut tavara löytyy. Mutta hyvällä onnella se löytyy ennen viimeistä hyllyä. 

Pieni flunssa esti juhannusreissut. Nyt kun olo vähän parempi, iski inspiraatio raivata kaappeja. Kaksi isoa säilytyskassia lasten- ja omia liian pieniä vaatteita lähtee kirppikselle kokonaispalvelulla, vanha rikkinäinen Dyson osineen ja erilaisia johtoja sun muuta romua lähtee huomenna seriin ja pelejä, cd-levyjä, kirjoja, kippoa, kuppia ja käyttökelpoista käyttötavaraa kierrätyskeskukseen. Vanhoja perintönä meille päätyneitä valokuvia tuli myös perattua laatikollinen; muutama tärkeä säilöön ja suurin osa roskikseen. Tulipa hyvä fiilis.

Viime vuosina tyhjennetty useamman edesmenneen sukulaisen kuolinpesä ja sieltä periytynyt kaikenlaista läpikäytävää, toki paljon käyttökelpoistakin kuten astioita. Kaikki perintöliinat ja kupit otettu arkikäyttöön, mitään ei jemmata vitriineissä seisomassa kuten isovanhemmilla oli tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maailmassa on niin paljon tavaraa, että isolla osalla ei ole jälleenmyyntiarvoa tai se on hyvin pieni.

Omistamisessa käy juuri niin, että raha menee sillä hetkellä, kun tuotteen ostaa. Joistain tavaroista ja tuotteista sen saa takaisin, isommasta osasta ei.

Tavarasta on tullut luokkakysymys. Rikkaat voivat luopua kaikesta, koska voivat milloin vain ostaa uudet tilalle. Köyhemmät pitävät kiinni kaikesta.

Meillä mm oli kellarikomero täynnä kaikkea tällaistä. Käyttökelpoista, mutta tarpeetonta. Onneksi on kirppikset

Miksi et kerralla tyhjennä sitä kellarikomeroa tarpeettomasta?

Miksi ? Siellä on käyttökelpoista tavaraa, joka odottaa käyttöjää. Mielummin mä käytän tai myyn, kun heitän roskiin

Tunnetavaran poisheittäminen ja katumus: mulle läheinen ihminen kuoli äkisti, kuolinpesän raivaus jäi mun tehtäväksi ja tosi paljon laitoin kiertoon. Oli pari pikkuesinettä, jotka oli jostain 40-luvun lopusta ja joita olin ihastellut jo lapsena. Pakkasin ne huolella paperiin ja laitoin laukkuun ettei mene rikki tai sekoitu poislaitettaviin. 

Lopulta en löytänyt niitä ja pitkän etsimisen jälkeen tajusin, että olin varmaan heittänyt ne kassista roskiin, kun olin tyhjentänyt sieltä nenäliinoja ym.

Ne kaksi tärkeintä tavaraa siis oli iäksi mennyttä. Harmitti ja suretti, mutta toisaalta tajusin että tavaraa ne vain olivat ja muistot joita on mielessä on tärkeintä. Ja että niihin tavaroihin vaan heijastui sitä rakkautta mitä tunsin ihmistä kohtaan ja menetys on ihan yhtä iso olipa ne tavarat tallessa tai ei. 

Toki jätin muutamia muita asioita muistoksi eikä luopuminen ole ollut helppoa, päinvastoin, on ollut kamalan vaikeaa purkaa toisen koti ja sen myötä elämän muistot. Mutta vaikka se muistotavaran hävittäminen harmittaisi jälkikäteen ei sekään ole maailmanloppu ja tavaraan ei kannata liikaa kiintyä.

Vierailija kirjoitti:

Onko teille käynyt raivatessa niin, että jostain tavarasta luopuminen kaduttaa myohemmin? 
Minulle on joskus. Mietin miten sen voi välttää jo siinä karsisssa. Usein ne mitkä harmittaa, on tavarat/vaatteet joihin liittää tunteita jostakin ihmisestä tai tapahtuneesta. Jokunen hieno huonekalu jolle ei ole ollut tilaa. Suurin osa unohtuu sillä hetkellä kun lähtee ulos ovesta. 

Auttaisiko niiden tavaroiden valokuvaaminen? 

Mietin raaskinko heittää melko uutta polyesteritorkkupeittoa joka maksoi 7 e pois kun sain puuvillaisen lahjaksi. Muksvampi toi puuvillainen.

Vierailija kirjoitti:

Mietin raaskinko heittää melko uutta polyesteritorkkupeittoa joka maksoi 7 e pois kun sain puuvillaisen lahjaksi. Muksvampi toi puuvillainen.

"Huonompia" olen pitänyt autossa (varmuuden vuoksi lämmikkeenä. Ei vie paljon tilaa) tai sitten takapihan terassilla päiväunia varten. En heittäisi pois jos omistat vain 2 torkkupeittoa. Itselläni on 6 ja kaikille käyttöä 

Laittaisin polyesterisen kiertoon, jos tavarapaljoutta haluaa vähentää. 

Mulla myös autossa aina torkkupeitto mukana. 

Lisäsin tänään taas muutaman myynti-ilmoituksen Vintediin. Alkoi ärsyttää kodin kesäsotku. Koti on koko ajan vähän "rempallaan". 

Just purin juhannuskamat ja pakkaan seuraavaksi pojan leirikamat. Ois kiva jos koti pysyisi perussiistinä kesälläkin, mutta taitaa olla turha toivo.