Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika paljon lähtenyt tavaraa nyt pois ulkorakennuksista. Toisaalta yksi lapsista toi sinne lisää tavaraa säilöön. Mitä mieltä olette siitä että yliopistonopiskelija säilyttelee vanhempien luona ala asteen koulukirjoja pahvilaatikollisen? Siis tuo muiden säilöttyjen tavaroiden lisäksi. Hämmästyin kun sain kuulla asiasta. Jos pahvilaatikollinen alakoulun koulukirjoja on säilytettävä asia niin mielestäni se  pitäisi säilyttää omassa kodissa. Joku 1, 2 kirjaa olisi ok vielä, ja nehän mahtuisi itsellekin säilöön varmasti.

Yliopiston opiskelijalla on kuitenkin (oletettavasti) vielä kovinkin väliaikainen asunto. Lisäksi voi tulla vaihtoja tai harjoitteluja, jolloin asunto taas vaihtuu.

 

Eli kun meillä on toistaiseksi tilaa, olen antanut nuorten säilyttää meillä tavaroita. Välillä sitä on ollut paljonkin (vaihtojen ajan). Lisäksi nuorella on vielä kulunut kovin lyhyt aika ala-aste-ajoista ja niiden kirjoista.

 

Mutta sitten kun saavat pysyvämmän kodin, katsokoot nuo läpi ja viekööt mennessään mitä haluavat säästää. 

Juu meilläkin on kolmen lapsen tavaroita säilytyksessä eli yksi huone menee periaatteessa niihin. Kyllä  osaa jo kaksi kymppinen katsoa tavarat läpi ettei tarvitse muiden säilyttää hänen turhia tavaroitaan. Eli mitä tahansa ei voi esimerkiksi meille tuoda säilytykseen vain siksi kun minua sattuu huvittamaan. Mielestäni koulukirjat kuuluvat näihin mikäli niitä on iso pahvilaatikonllinen. Jos ne ovat niin tärkeitä ne pitäisi ottaa kotiin mukaan. Tämä lapsi asuu 500 kilometriä kauempana eikä ole tulossa missään vaiheessa asumaan enää tänne päin eli hän ei tuo väliaikaisesti tänne enää mitään sillä jo niiden kuljetus tänne  olisi täysin absurdi ajatus. Plus että ne rattaisiin toisen kerran sitten taas 500 kilometriä päähän.

 että tämä lapsi saa perata laatikkonsa läpi kesällä kun tulee käymään. Ties mitä muuta niistä 10:istä laatikoista löytyy.

Viestin sävystä voi hyvin päätellä, miksi lapsi muutti 500 km päähän.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ylemmälle taisteluun, on kyllä käsittämätöntä etteivät lähisukulaisetkaan ymmärrä vaikka näköjään olet suoraan ja useaan otteeseen asiasta sanonut. En osaa tuohon sanoa vinkkiä, omat läheiseni onneksi jo tietävät että makuni on erittäin tarkka, enkä muutenkaan halua kotiini ainoatakaan ylimääräistä esinettä. 

Meillä lopetettiin aikuisten lahjominen jo 15 vuotta sitten. Osa loukkaantui verisesti kun sanoin, että jos haluaa muistaa niin sitten voi lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen. Moni marisi sitten siitä, että valittu kohde on väärä ja ettei siitä jää mitään muistoa. Eikö se, että on osaltaan ollut auttamassa heikommassa asemassa olevia anna ihmisille hyvää mieltä? Minun mielestäni joku Mieli ry:lle tai eläintensuojeluun tehtävät lahjoitukset ovat neutraaleja. Minä en edes ole sanellut muille, minne sitä rahaa pitäisi lahjoittaa. 

Minun hyvinvointia lisää se, ettei nurkissa ole tavaraa tai minulle anneta käyttämättä jääviä lahjakortteja. Sehän on vain hyvä juttu jos joku eläinriepu saa tarvimaansa apua tai että on mahdollisuus soittaa tai chatata kun elämässä on vaikeaa. Minulle sillä ei ole mitään väliä, tunnenko lahjoituksesta hyötyvän eläimen tai ihmisen. 

Mikään ei ole sen kauheampaa kuin se, että joutuu pitämään nurkissaan omaan makuun ja elämäntilanteeseen sopimatonta tavaraa ja pohtimaan, että milloin voi poistaa sen toisen loukkaantumatta kirpputorille. Sain kerran tuliaiseksi todella ruman matkamuistokellon, jonka lahjoittaja halusi minun pitävän sitä lipaston päällä. Se ”katosi” toisen paikan kirpputorille muuton yhteydessä. No, sitten kun lahjan antaja tuli tekemään tupatarkastusta uudessa asunnossa, hän kysyi ensimmäiseksi missä se kello on. Kiemurtelin siinä ja sanoin sen olevan jossain purkamattomassa muuttolaatikossa. Omatuntoni ei soimaa, vaikka hankkiuduin hirvityksestä eroon. Itselleni ei tulisi mieleenkään antaa muille sisustusesineitä ja vaatia, että he pitäisivät niitä esillä.