Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Oletpa herttainen !

Itse olen kiukkuinen ja katkera kun joku saa halvalla vaatteen josta maksoin moninkertaisesti enemmän. Oma syyni tietysti. Aina kirpaisee mutta jospa jatkossa oppisin paremmin tunnistamaan hutiostoksen mahdollisuuden !

Minulla sama ahdistus. Harmittaa vietävästi rahanmenetys.

Kannattaa pysähtyä tarkastelemaan omia ostotottumuksiaan. Nykyään voi teettää väri- ja tyylianalyysin vaikka ilmaisella tekoälysovellutuksella. Oma väritys ja vartalonmuoto kun eivät ihmisellä yleensä vaihdu. Kaapeissaan ei kannata pitää yhtään sellaista vaatetta, joka ei korosta parhaimpia piirteitä. Sitä voi nähdä sinällään kivan vaatteen ja tyytyä katsomaan sitä ajatellen, että se näyttää kivalta jonkun toisen yllä. Sen henkilön väritys ja vartalotyyppi sopivat yhteen sen kivan näköisen vaatteen kanssa. 

Valitettavasti vartalon malli toisinaan vaihtuu, ja jos itse laittaisin pois kaiken, mikä ei korosta parhaita piirteitäni (mitä ne ovat?!), kaappiini ei jäisi varmaan yhtään vaatetta. Anteeksi inhorealismi, olet yleisesti ihan oikeassa, nämä muutostilanteet ovat vaan vaikeita, ja siksi hutiostoksia helposti tulee. T.nimim. "vaihdevuosi-ikäinen, jonka kroppa elää tällä hetkellä omaa elämäänsä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Oletpa herttainen !

Itse olen kiukkuinen ja katkera kun joku saa halvalla vaatteen josta maksoin moninkertaisesti enemmän. Oma syyni tietysti. Aina kirpaisee mutta jospa jatkossa oppisin paremmin tunnistamaan hutiostoksen mahdollisuuden !

Minulla sama ahdistus. Harmittaa vietävästi rahanmenetys.

Kannattaa pysähtyä tarkastelemaan omia ostotottumuksiaan. Nykyään voi teettää väri- ja tyylianalyysin vaikka ilmaisella tekoälysovellutuksella. Oma väritys ja vartalonmuoto kun eivät ihmisellä yleensä vaihdu. Kaapeissaan ei kannata pitää yhtään sellaista vaatetta, joka ei korosta parhaimpia piirteitä. Sitä voi nähdä sinällään kivan vaatteen ja tyytyä katsomaan sitä ajatellen, että se näyttää kivalta jonkun toisen yllä. Sen henkilön väritys ja vartalotyyppi sopivat yhteen sen kivan näköisen vaatteen kanssa. 

Valitettavasti vartalon malli toisinaan vaihtuu, ja jos itse laittaisin pois kaiken, mikä ei korosta parhaita piirteitäni (mitä ne ovat?!), kaappiini ei jäisi varmaan yhtään vaatetta. Anteeksi inhorealismi, olet yleisesti ihan oikeassa, nämä muutostilanteet ovat vaan vaikeita, ja siksi hutiostoksia helposti tulee. T.nimim. "vaihdevuosi-ikäinen, jonka kroppa elää tällä hetkellä omaa elämäänsä"

Vartalon perusmuoto (tiimalasi, harteva, pylväs, päärynä, omena jne) pysyvät jo luuston vuoksi samana läpi iän. Jokaisella on ulkonäössään hyviä puolia, joita voi korostaa pukeutumisella. Siinä on se kehys, jolle puvustonsa pitäisi rakentaa. Tietenkin elämäntapa vaikuttaa paljon puvustoon. Liikunnallinen kaupunkilainen tarvii erilaisia vaatteita kuin liikkumaton maalainen jne. Lapsiperheellinen tarvii erilaisia vaatteita kuin rauhallista eläkeläiselämää viettävä. 

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt kerran hyväntekeväisyyskirpparilla löydön, kun löysin keskihintaisen merkin täysin käyttämättömän oloisen trenssitakin. Netistä kaivelemalla löysin tiedon, että kyseinen malli oli ollut uutena myynnissä viitisen vuotta aiemmin. Se oli ollut todennäköisesti jonkun toisen hutiostos ja lojunut kaapissa tuon 5 vuotta ennen kuin oli raaskittu viedä pois. Tuo takki on ollut jo pari vuotta luottotakkini.

 

Mietin aina tuota takkia, kun vien omia hyvälaatuisia hutiostoksiani kirpparille. (Onneksi niitä ei tule usein, mutta täysin niitä on vaikea välttää.) Harmittaa vähemmän, kun tiedän miten ihanaa tuollainen löytö on tehdä.

Takin aikaansaamiseksi käytetyt resurssit pääsivät todelliseen käyttöön. Katselin kirpputorilla todella laadukkaasta kankaasta huolella tehtyä luumunväristä trenssiä kokoa 36. Se, joka sen ostaa tekee hyvät kaupat. Toivottavasti trenssi löytää pian uuden omistajan. Se vaikutti täysin käyttämättömältä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Oletpa herttainen !

Itse olen kiukkuinen ja katkera kun joku saa halvalla vaatteen josta maksoin moninkertaisesti enemmän. Oma syyni tietysti. Aina kirpaisee mutta jospa jatkossa oppisin paremmin tunnistamaan hutiostoksen mahdollisuuden !

Minulla sama ahdistus. Harmittaa vietävästi rahanmenetys.

Kannattaa pysähtyä tarkastelemaan omia ostotottumuksiaan. Nykyään voi teettää väri- ja tyylianalyysin vaikka ilmaisella tekoälysovellutuksella. Oma väritys ja vartalonmuoto kun eivät ihmisellä yleensä vaihdu. Kaapeissaan ei kannata pitää yhtään sellaista vaatetta, joka ei korosta parhaimpia piirteitä. Sitä voi nähdä sinällään kivan vaatteen ja tyytyä katsomaan sitä ajatellen, että se näyttää kivalta jonkun toisen yllä. Sen henkilön väritys ja vartalotyyppi sopivat yhteen sen kivan näköisen vaatteen kanssa. 

Valitettavasti vartalon malli toisinaan vaihtuu, ja jos itse laittaisin pois kaiken, mikä ei korosta parhaita piirteitäni (mitä ne ovat?!), kaappiini ei jäisi varmaan yhtään vaatetta. Anteeksi inhorealismi, olet yleisesti ihan oikeassa, nämä muutostilanteet ovat vaan vaikeita, ja siksi hutiostoksia helposti tulee. T.nimim. "vaihdevuosi-ikäinen, jonka kroppa elää tällä hetkellä omaa elämäänsä"

Vartalon perusmuoto (tiimalasi, harteva, pylväs, päärynä, omena jne) pysyvät jo luuston vuoksi samana läpi iän. Jokaisella on ulkonäössään hyviä puolia, joita voi korostaa pukeutumisella. Siinä on se kehys, jolle puvustonsa pitäisi rakentaa. Tietenkin elämäntapa vaikuttaa paljon puvustoon. Liikunnallinen kaupunkilainen tarvii erilaisia vaatteita kuin liikkumaton maalainen jne. Lapsiperheellinen tarvii erilaisia vaatteita kuin rauhallista eläkeläiselämää viettävä. 

Jaa-a, itselläni on keski-ikäisenä alkanut rasva kertyä eri paikkoihin vaikka paino ei ole noussutkaan. Rinnat ja takamus ovat eri mallia 50v kuin 20-vuotiaana. Muutokset ei luustoon liity, mutta vaikuttavat kyllä siihen miten vaatteet istuu.

Tytär siivosi huonettaan: myynti-ilmoituksia tehtiin 4kpl, roskikseen pikkusälää ja työtuoli lähti kierrätykseen. Työtuolin tilalle ei tarvitse ostaa uutta, hyödynnettiin jo kotoa löytyvää tuolia. Pitkästä aikaa vähän isompi poisto.

Mä lahjoitin pois vaatteita, joita en ole saanut myydyksi ja eilen meni yksi vaate kaupaksi. Ihan hyvä saldo viikonlopulle. 

Huomaan että tavarasta luopuminen etenee minulla vaiheittain. Ensin ajattelen, etten voi luopua, josko vielä tulisikin käyttöä ja voisi siten perustella säilyttämisen. Siitä jonkun ajan päästä  totean, että olisihan se kiva saada vähän rahaa ja tavarakin hyötykäyttöön minun kaapistani seisovasta, jolloin saan laitettua myyntiin Torissa. Jos se ei sitten jossain järkevässä ajassa ala herättää kiinnostusta, lasken usein hintaa. Ja jos ei silloinkaan mene kaupaksi, kiikutan hetken päästä hyväntekeväisyyskirpparille, tyytyväisenä että saan kaappiin tilaa - vaikka alun perin olisin ajatellut, että ilmaiseksi en kyllä luovu, ennemmin pidän itse ja yritän jotenkin käyttää :)

Tuntuu, että tuo Toriin myyntiin laittaminen on joku välivaihe, jonka aikana henkinen luopuminen minulla tapahtuu, menipä tavara siellä kaupaksi tai ei.

Edellisen 2026 kirjoittajalle: sanoitit täydellisesti sen miten oma karsiminen etenee. Ihan samat vaiheet 🙂

Joskus kirpaisee mutta koskaan en kadu !

Vierailija kirjoitti:

Vaatepaljoutta pääsee hallitsemaan ”yksi sisään, ylsi ulos”-säännön avulla. Jos hankkii jotain niin silloin pitää myös luopua jostain. 

Mä ajattelen mieluummin niin päin että sitten kun täytyy luopua yhdestä niin sitten vasta voi hankkia uuden. Mulla tuo uuden osto ensin ja sitten vasta toisen poistaminen on vaan mahdollistanut ihan typerän ostelun. Mutta homma vaikeutuu heti kun pitää ensin poistaa ja sitten saa vasta ostaa. Mikä lie psykologinen juttu. Silti suosittelen niin päin vaikken järjellä osaa selittää.

Hän myös kirjoitti näin: Mitäs tänään karsittais?

Mä kyllä otin ton ihan kevyenä läppänä, en merkkinä pahalaatuisesta sairaudesta.

Minimalistinen sisustus ei ole enää trendikäs. Nostalgiset esineet ja mummolatyyli ovat nyt pinnalla. Kirjahyllyt ja värit ovat myös tulleet takaisin "muotiin". 

En toisaalta ihmettele: maailmantilanne on epävakaa, ihmisillä ei ole ylimääräistä rahaa kustannusten nousun vuoksi ja moni joutuu pelkäämään työpaikkansa puolesta. Kodista on tullut taas turvasatama, jossa vietetään paljon aikaa ja josta halutaan tehdä kodikas ja kutsuva.

Kävin eilen kirpparilla ja parkkipaikka oli täynnä ennen kuin kirppari avasi ovensa. Itsekin olen alkanut muokkaamaan kodin sisustusta kirppislöydöillä. Samalla toki myyn turhia tavaroita pois. 

Luopumispäätös on helpompi tehdä jos on ensin tuloksetta yrittänyt myydä. Tänään päätin luopua taas neljästä tavarasta, jotka olleet jo pitkään myynnissä. Tulee vaan paha mieli niiden roikottamisesta täällä kotona tyhjän panttina. Kolme näistä tavaroista olen itse ostanut käytettynä ja lisäksi yhdet kengät joita käytin pitkään lähes päivittäin. 

Haluavatkohan kierrätyskeskukset tai Hope konjakki- ja viinilaseja? Eivät ole Iittalaa. Vai helpotanko heidän työtään ja heitän ne suoraan roskiin? Mukavasti tulee tilaa kun saan ne keittiön hyllyiltä pois.

Tänään ja eilen lisäillyt myytävää Vintediin. Vähintään neljä tuotetta per päivä. Muutama hassu katselu ja tykkäys. Ennen on aina mennyt ainakin yksi kohde nopeasti kaupaksi. Ärsyttää ja harmittaa. Onkohan Vinted-huuma jo väistymässä?

Vierailija kirjoitti:

Haluavatkohan kierrätyskeskukset tai Hope konjakki- ja viinilaseja? Eivät ole Iittalaa. Vai helpotanko heidän työtään ja heitän ne suoraan roskiin? Mukavasti tulee tilaa kun saan ne keittiön hyllyiltä pois.

Ainakin Oulussa noita on kierrätyskeskuksessa ja sieltä olen itsekin joskun juhliin ostanut muutamalla kymmenellä sentillä. Tarjoa siis ensin sinne tai Konttiin. Ei tarvitse heittää sekajätteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Haluavatkohan kierrätyskeskukset tai Hope konjakki- ja viinilaseja? Eivät ole Iittalaa. Vai helpotanko heidän työtään ja heitän ne suoraan roskiin? Mukavasti tulee tilaa kun saan ne keittiön hyllyiltä pois.

Ei kaiken tarvi olla mitään Iittalaa yms. Meilläkin on konjakkilaseja, joissa ei ole mitään merkkiä. Ne ovat vain klassisen mallisia konjakkilaseja ja toimivat käytössä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluavatkohan kierrätyskeskukset tai Hope konjakki- ja viinilaseja? Eivät ole Iittalaa. Vai helpotanko heidän työtään ja heitän ne suoraan roskiin? Mukavasti tulee tilaa kun saan ne keittiön hyllyiltä pois.

Ainakin Oulussa noita on kierrätyskeskuksessa ja sieltä olen itsekin joskun juhliin ostanut muutamalla kymmenellä sentillä. Tarjoa siis ensin sinne tai Konttiin. Ei tarvitse heittää sekajätteeseen.

On ihmisiä, jotka hoitavat suurempien vierasmäärien kestitykset häissä, valmistujaisissa, rippijuhlissa yms siten että ostavat kierrätyksestä tai kirpparilta samaa värimaailmaa edustavat tarjoiluastiat, pesevät ne ennen käyttöä ja käytön jälkeen. Sitten vievät ne takaisin kierrätykseen tai kirpputorille. He suhtautuvat asiaan nykyajan versiona astioiden vuokraamisesta. 

Laitoin eteenpäin käyttämättömän trikoopaidan, jossa liika elastaanipitoisuus tekee neuloksesta purukumin lailla venyvän. Samoin kerran käyttämäni poolo, jonka kaulus puristaa liikaa kaulaa sai lähteä kirpputorille. En jää kaipaamaan kumpaakaan niistä.

Vierailija kirjoitti:

Tänään ja eilen lisäillyt myytävää Vintediin. Vähintään neljä tuotetta per päivä. Muutama hassu katselu ja tykkäys. Ennen on aina mennyt ainakin yksi kohde nopeasti kaupaksi. Ärsyttää ja harmittaa. Onkohan Vinted-huuma jo väistymässä?

Vaihtelee tosi paljon miten kauppa käy. Kuun vaihde yleensä hyvä aika laittaa ilmoituksia. Näin puolivälissä yleensä aina hiljaisempaa. Kannattaa laittaa iltapäivällä tai illalla ilmoituksia niin on enemmän katsojia ja ostajia.

Pehmolelut........lapsi sen ikäinen, että leikkii vielä pehmoilla. Joillain niistä enemmän ja joillain vähemmän tai ei ollenkaan. Olemme keränneet vähälle käytölle jääneet ja turhat muovikasseihin ja oma ajatukseni oli, että laitamme ne kierrätykseen. Lapsi ei sitten kuitenkaan millään suostuisi luopumaan niistä. Ilman näitä kolmea täyttynyttä muovikassillista hänen huoneessaan on pehmoleluja mielin määrin. Ei ole tilaa (enkä haluaisi) säilyttääkään näitä turhia. Apua...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Oletpa herttainen !

Itse olen kiukkuinen ja katkera kun joku saa halvalla vaatteen josta maksoin moninkertaisesti enemmän. Oma syyni tietysti. Aina kirpaisee mutta jospa jatkossa oppisin paremmin tunnistamaan hutiostoksen mahdollisuuden !

Minulla sama ahdistus. Harmittaa vietävästi rahanmenetys.

Kannattaa pysähtyä tarkastelemaan omia ostotottumuksiaan. Nykyään voi teettää väri- ja tyylianalyysin vaikka ilmaisella tekoälysovellutuksella. Oma väritys ja vartalonmuoto kun eivät ihmisellä yleensä vaihdu. Kaapeissaan ei kannata pitää yhtään sellaista vaatetta, joka ei korosta parhaimpia piirteitä. Sitä voi nähdä sinällään kivan vaatteen ja tyytyä katsomaan sitä ajatellen, että se näyttää kivalta jonkun toisen yllä. Sen henkilön väritys ja vartalotyyppi sopivat yhteen sen kivan näköisen vaatteen kanssa. 

Valitettavasti vartalon malli toisinaan vaihtuu, ja jos itse laittaisin pois kaiken, mikä ei korosta parhaita piirteitäni (mitä ne ovat?!), kaappiini ei jäisi varmaan yhtään vaatetta. Anteeksi inhorealismi, olet yleisesti ihan oikeassa, nämä muutostilanteet ovat vaan vaikeita, ja siksi hutiostoksia helposti tulee. T.nimim. "vaihdevuosi-ikäinen, jonka kroppa elää tällä hetkellä omaa elämäänsä"

Vartalon perusmuoto (tiimalasi, harteva, pylväs, päärynä, omena jne) pysyvät jo luuston vuoksi samana läpi iän. Jokaisella on ulkonäössään hyviä puolia, joita voi korostaa pukeutumisella. Siinä on se kehys, jolle puvustonsa pitäisi rakentaa. Tietenkin elämäntapa vaikuttaa paljon puvustoon. Liikunnallinen kaupunkilainen tarvii erilaisia vaatteita kuin liikkumaton maalainen jne. Lapsiperheellinen tarvii erilaisia vaatteita kuin rauhallista eläkeläiselämää viettävä. 

Vartalon perusmalli kyllä vaihtuu 90 prosentilla naisista viimeistään kun naishormonien vaikutus lakkaa ja rasva alkaa sijoittua uudella tavalla. Mutta se on vain elämää. Ja tosiaan kaikkea ei kannata laittaa pois, vaikka eivät parhaita puolia korostaisikaan. Vaatteiden tehtävä on myös lämmittää ja suojata.

-eri.