Tavarapaljous osa 2

Shoppailu ei ole myöskään minun ongelma, en ole ostanut kertaakaan elämässäni juuri mitään muuta kuin sukkia ja alusvaatteita. Kaikki muu on saatu lahjaksi, vanhempien nurkista, työkaverin vanhaa jne. Ennemmin ongelmana on se, etten osaa sanoa ei, kun joku kysyy voisiko tuoda meille vanhan nojatuolin / talvitakin / lasten luistimet, enkä silti hävitä samalla jo meillä olevaa vielä vanhempaa ja rikkinäisempää. Itseäni ei kulumat haittaa, ja läheisiä selvästi haittaa, niin he yrittävät vaihtaa meidän kuluneita tavaroita vähän vähemmän kuluneisiin (ja uusivat samalla itse sohvakalustonsa). Maailma on niin täynnä tavaraa, että miksi hankkia mitään uutta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tänään karsittais? Ehkä käyn vaatteet lävitse taas kertaalleen, ja korjaan jotain jos on tarvis. 

Onko muilla sellaista ongelmaa, että joku vaate on kivan näköinen ja vaikka lempiväriä, mutta jostain syystä sitä ei tule käytettyä eikä sitä oikein haluaisi myydäkään. Mulla on yksi kesätakki ja yksi talvitakki, ja vielä yksi kietaisupaita. Josko luopuisi näistä vihdoin, tai ainakin laittaisi myyntiin niin luopuminen ei kirpaise niin paljon.

Eikö kannattaisi karsia niistä ei-lempivaatteista? Lempiväreistä ja -vaatteista saa sentään iloa. Viimeisimmässä  Hyvä terveys-lehdessä on hyvä juttu vaatteista. 

No loput alkaa olla kaikki niitä lempparivaatteita, eli on karsittu jo aika pieneen määrään.

Sain karsittua perintötavaraa oikein urakalla. Nuo nyt karsitut tavarat ovat päätyneet kotiini noin 20 vuotta sitten, ja vaikka niillä ei alun perin ollut isoa tunnearvoa (koska en esim. muista koskaan nähneeni niitä edesmenneiden sukulaisteni kodeissa), niin vuosien myötä ne alkoivat kuitenkin jollain oudolla tavalla "edustaa" noita kauan sitten kuolleita sukulaisia ja suhdettani heihin. Siksi niiden karsiminen tuntui aina vaan vaikeammalta, vaikka ihan alun perin se ei olisi luultavasti ollut kovinkaan vaikeaa. Mutta nyt tuntui, että aika on oikea, vaikka haikeutta ja surua tähän yhä liittyykin.

Vein kirpparille, saa joku muu käyttää ja ihailla eivätkä pölyty kaapeissani. Ovat hyvää vanhaa tavaraa, jolle minulla ei vaan koskaan ollut kunnolla käyttöä. 

Ikivanhat valkoiset lakanat, joihin äiti on virkannut kauniit pitsit,  odottavat hyllyllä jatkokäsittelyä. Kyllä ne tuonne mahtuvat ( olen tiivistänyt hyllyt niin tiheään, että nuo lakanat mahtuvat sellaiseen 50 cm leveään komeroon 15 cm korkeaan tilaan, joten eivät ne paljon tilaa vie ), mutta ei niille kyllä mitään järkevää käyttöäkään ole. Ehkä pöytäliinana? Mutta ei niistä raaski luopuakaan.

Ajatelkaa, ennen nettiaikaa ihmiset virkkasivat vapaa-aikanaan lakananpitsejä!

Vierailija kirjoitti:

Ikivanhat valkoiset lakanat, joihin äiti on virkannut kauniit pitsit,  odottavat hyllyllä jatkokäsittelyä. Kyllä ne tuonne mahtuvat ( olen tiivistänyt hyllyt niin tiheään, että nuo lakanat mahtuvat sellaiseen 50 cm leveään komeroon 15 cm korkeaan tilaan, joten eivät ne paljon tilaa vie ), mutta ei niille kyllä mitään järkevää käyttöäkään ole. Ehkä pöytäliinana? Mutta ei niistä raaski luopuakaan.

Ajatelkaa, ennen nettiaikaa ihmiset virkkasivat vapaa-aikanaan lakananpitsejä!

Itse olen tehnyt noista tyynyliinoja. Yhdestä lakanasta saa useamman, toki kaikkiin ei tule pitsiä ja pitsin asettelu pitää miettiä. Mutta jos osaat ommella, niin tällainenkin vaihtoehto. 

Ja koska nuo ovat todennäköisesti puuvillaa, pitsejä myöten, niitä voi myös värjätä helposti esim. pesukoneväreillä, jos haluaa jotain muuta väriä kuin valkoista (oletan että ovat valkoisia).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen nyt muutaman viikon kahlannut yli 30 vuoden ajalta papereita lävitse ja hävittänyt ison osan. Tiliotteita, laskuja, valokuvia, matkadokumentteja. Samalla on käynyt omaa historiaa lävitse ja miettinyt kaikkea elämän varrella sattunutta. Ikäviä muistoja mieleen tuovia papereita hävittäessä tulee kevyempi olo, ihan kuin samalla päästäisi irti kaikesta menneisyydessä tapahtuneesta ja antaisi itselleen luvan jatkaa eteenpäin ilman näiden huonojen muistojen painoa. 

Muutama vuosi sitten kävin läpi vanhoja kirjeitä, monta isoa laatikkoa. 80-90-luvuilta. Paljon luin läpi ja lopulta kaikki silppurin läpi ja roskiin. Sama kuiteille ym papereille. En olisi halunnut että lapset niitä lukee kun kuolen pois. Tai että heittävät roskiin sellaisenaan jonkun ventovieraan luettavaksi. Iso taakka putosi harteilta minullakin sen jälkeen. Valokuvat vielä pitäisi käydä läpi. Niitäkin on kymmenkunta albumia ja satoja irtokuvia. 

Ihan saman tehnyt! Sain viimein kaikki valokuvat aikajärjestykseen albumeihin. Nyt kiva niitä katsoa eikä ole irrallaan. Kuvat lapsista vauvoista aikuisuuteen.  Perin vanhoja vanhempieni valokuva-albumeja ja yksi oli jotain kellastuneita hautajauskuvia vuodelta keskiaika  ihmisistä joita en oo koskaan nähnyt eläessäni. Revin ne ja roskiin . Tyhjenynyt vanha kulahtanut albumi kanssa roskiin samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tänään karsittais? Ehkä käyn vaatteet lävitse taas kertaalleen, ja korjaan jotain jos on tarvis. 

Onko muilla sellaista ongelmaa, että joku vaate on kivan näköinen ja vaikka lempiväriä, mutta jostain syystä sitä ei tule käytettyä eikä sitä oikein haluaisi myydäkään. Mulla on yksi kesätakki ja yksi talvitakki, ja vielä yksi kietaisupaita. Josko luopuisi näistä vihdoin, tai ainakin laittaisi myyntiin niin luopuminen ei kirpaise niin paljon.

Eikö kannattaisi karsia niistä ei-lempivaatteista? Lempiväreistä ja -vaatteista saa sentään iloa. Viimeisimmässä  Hyvä terveys-lehdessä on hyvä juttu vaatteista. 

No loput alkaa olla kaikki niitä lempparivaatteita, eli on karsittu jo aika pieneen määrään.

Eikö sitten voi vain todeta, että karsittavaa ei ole, eikä yrittää keksiä tikusta asiaa? Sairaus sekin, jos ei osaa lopettaa karsimista. Jos "ylimääräistä" on enää yksi kesä- ja yksi talvitakki sekä yksi kietaisupaita, niin pitääkö tosiaan niiden olemassaolosta ahdistua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ikivanhat valkoiset lakanat, joihin äiti on virkannut kauniit pitsit,  odottavat hyllyllä jatkokäsittelyä. Kyllä ne tuonne mahtuvat ( olen tiivistänyt hyllyt niin tiheään, että nuo lakanat mahtuvat sellaiseen 50 cm leveään komeroon 15 cm korkeaan tilaan, joten eivät ne paljon tilaa vie ), mutta ei niille kyllä mitään järkevää käyttöäkään ole. Ehkä pöytäliinana? Mutta ei niistä raaski luopuakaan.

Ajatelkaa, ennen nettiaikaa ihmiset virkkasivat vapaa-aikanaan lakananpitsejä!

Itse olen tehnyt noista tyynyliinoja. Yhdestä lakanasta saa useamman, toki kaikkiin ei tule pitsiä ja pitsin asettelu pitää miettiä. Mutta jos osaat ommella, niin tällainenkin vaihtoehto. 

Ja koska nuo ovat todennäköisesti puuvillaa, pitsejä myöten, niitä voi myös värjätä helposti esim. pesukoneväreillä, jos haluaa jotain muuta väriä kuin valkoista (oletan että ovat valkoisia).

Ja lisään vielä: niistä voi ommella myös pussilakanoita, kun pistää kaksi yhteen. Toki lakanoiden leveydestä riippuen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tänään karsittais? Ehkä käyn vaatteet lävitse taas kertaalleen, ja korjaan jotain jos on tarvis. 

Onko muilla sellaista ongelmaa, että joku vaate on kivan näköinen ja vaikka lempiväriä, mutta jostain syystä sitä ei tule käytettyä eikä sitä oikein haluaisi myydäkään. Mulla on yksi kesätakki ja yksi talvitakki, ja vielä yksi kietaisupaita. Josko luopuisi näistä vihdoin, tai ainakin laittaisi myyntiin niin luopuminen ei kirpaise niin paljon.

Eikö kannattaisi karsia niistä ei-lempivaatteista? Lempiväreistä ja -vaatteista saa sentään iloa. Viimeisimmässä  Hyvä terveys-lehdessä on hyvä juttu vaatteista. 

No loput alkaa olla kaikki niitä lempparivaatteita, eli on karsittu jo aika pieneen määrään.

Eikö sitten voi vain todeta, että karsittavaa ei ole, eikä yrittää keksiä tikusta asiaa? Sairaus sekin, jos ei osaa lopettaa karsimista. Jos "ylimääräistä" on enää yksi kesä- ja yksi talvitakki sekä yksi kietaisupaita, niin pitääkö tosiaan niiden olemassaolosta ahdistua?

Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti, että ei käytä noita vaatteita, koska ovat esim. väriltään epäkäytännöllisiä. Ei varmaankaan ole mikään "sairaus" karsia vaatteita, joita ei käytä? :) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon saanut joka viikko myytyä jotain. Parhaalla viikolla lähti 6 pakettia. Tämä viikko on poikkeus, mitään ei oo mennyt kaupaksi. Saatteko myytyä torissa vaatteita? 

Mulla ei vaatteet mene torissa, muuta tavaraa menee hitaasti, mutta menee kuitenkin. Taitaa olla parikymmentä tavaraa myynnissä tällä hetkellä.

Itse olen ostanut lapsille vaatepaketteja Torista ja itselleni löysin mekkopaketin. En osta vintedistä, koska haluan noutaa tuotteet. Joten kannattaa sinne laittaa vaatteita myyntiin.

Kun lapset olivat kesälomalla mummolassa, kävimme miehen kanssa lasten leluja ja vaatteita läpi. Siskoni on antanut poikansa vaatteita meidän poijille, se on ihan ok, mutta on tietyt tyylit ja materiaalit, mistä lapsemme eivät tykkää ja tietysti jos koossa 134 on 5 erilaista kevyttakkia, niin ei tarvitse kaikkia säilyttää. Lisäksi pienneksi jäneet haalarit, jalkineet, pelit ja lelut, mistä eivät ole kiinnostuneita.

Lopputuloksena pari roskapussillista jäi 'räteiksi', 4 kestokassillista vaatteita ja leluja veimme Konttiin ja 4 kestokassillista lahjoitimme Hope ry:lle.

Koska säilytämme vielä isoja vaatteita ja peleja ullakolla, emmekä käy siellä edes viikottain ja ne ovat kaapeissa, niin en ole huomannut, kuinka paljon turhia vaatteita säilytin vuosia.

Olin todella helpottunut, kun veimme viimeiset kassit lahjoituksiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Montako pussilakanaa on riittävästi jos haluaa et on jotain vaihteluakin?

Montako pussilakanaa teillä on?

Meitä on 3 hlöä.

9 settiä.

Asun yksin.. Mutta olen nyt alkanut käyttää yhtä kerrallaan enkä koko aikaa vaihtele. Jos vaikka nopeuttaisi kulumista.

Lisää en myöskään enää hanki.

Vanhin ja rakkain on vuodelta 1998. Olen käyttänyt sitä tosi paljon. Valmistaja joku tanskalainen firma. Aikanaan tilattu Hobby Hallista. Puuvillasatiinia. On ollut aktiivikäytössä siis kohta 40 vuotta. Mulla oli niitä 2 mutta nyt sinkkuna taas käytin vain toista ja se kului kesällä puhki. Ihanaa näissä laadun lisäksi on se että olivat lahja mummulta. Mummu tulee mieleen joka kerta kun pussilakanan petaan

ET VAIHDA LAKANOITA???? Mitä ihmettä

Samoja lakanoita minäkin käytän pari kuukautta kerrallaan. Toki pesen ne parin viikon välein. Aamulla pesu ja kuivaushuoneessa kuivaus ja illalla samat takaisin sänkyyn. Tällä säästyy lakanoiden viikkaamiselta kaappiin.

Toimin samalla lailla, ja minulla on vain yksi setti lakanoita omassa käytössä ja yksi setti vieraslakanoita. Lakanoiden säilytys veisi paljon tilaa enkä ole vaihtelunhaluinen, joten tämä systeemi on toiminut hyvin jo monta vuotta. Niin ikään pyyhkeitä on vain muutama, pöytäliinoja yksi, astiapyyhkeitä pari ja niin edelleen. Pyyhkeet ovat olleet käytössä yli kymmenen vuotta eivätkä osoita kulumisen merkkejä, vaikka ovat kovassa käytössä.

Mun vanhin käytössä oleva pyyhe on 30v vanha

Mun vanhin käytössä oleva pyyhe on 60v vanha. Priimaa pellavaa edelleen.

Käytössä yhtä vanha lakana. Kovaa, tukevaa vanhan ajan "lakanakangasta". Mun aarre.

Hyvä että on käytössä vielä. Ei tuommoisia enää kaupoista saa

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla sellaista ongelmaa, että joku vaate on kivan näköinen ja vaikka lempiväriä, mutta jostain syystä sitä ei tule käytettyä eikä sitä oikein haluaisi myydäkään.

Mulla on montakin tällaista. Useimmiten eivät eksy päälle, koska ovat tilanteeseen aivan liian kauniita, tai väri on jokin herkkä likaantumiselle kuten valkoinen / vaalea. Näitä kauniita tai herkkiä vaatteita sitten hilloaa kaapissa vaikkei siinä ole järkeä. 

Mulla ihania vaatteita joissa on joku pieni, silti liian iso syy ettei vaate päädy päälle.

On esim jotain mohairia, joka karvastaa kaiken koko asusta.  Tai villatakki joka on edestä auki= epäkäytännöllinen. Tai sellaista tekokuitua, jossa ei voi juosta metriäkään bussille.

Ja niin ihania että niitä vaan säilyttää.

Ehkä annettava jollekin läheiselle, joka haluaisi oikeasti käyttää? Äiti, sisko? Voisi ihailla niiden päällä?

Mä oon parin viikon aikana karsinut lapsuudenkodin tavarapaljoutta. Iso okt täynnä tavaraa eri vuosikymmeniltä. Äiti on halunnut tavaroita vuosia myydä kirppiksillä, mutta aina tulee joku tekosyy miksi ei lähdekään tai haluaa miettiä jotain tavaraa. Mitään ei poistu, mutta uusia hyviä kirppislöytöjä on tuonut kotiin. Nyt ollaan tilanteessa, että talo on pakko tyhjentää ja uuteen pienempään kotiin ei vain yksinkertaisest mahdu enempää. Nyt ollaan sitten käyty monta kaapillista läpi niitä ihania vanhoja hyviä lakanoita ja muita tekstiilejä mistä täällä on nyt puhuttu, ja lajiteltu lahjoituksiin ja tekstiilijätteisiin. Viisi kaappia on täysin tyhjiä nyt. Hommaa edelleen riittää ja silti äidille jäi kymmeniä pyyhkeitä, lakanoita, pöytäliinoja uuteen kotiin. Uudenveroisia ja uusia (laput kiinni) vaatteita ollaan viety lahjoitukseen yli 30 pussia. Lopetin hyvin nopeasti laskemisen. Tekstiiijätteisiin on viety vähintään yhtä paljon. Monet itkut olen itkenyt päivän päätteeksi, miksi nämä kaikki on hankittu, säilytetty, ei koskaan käytetty? 

Nyt kun olen käyttänyt usemman tunnin viikossa töiden jälkeen pääsääntöisesti toisen tavaroiden läpikäyntiin lapsuudenkodissa, oma koti on päässyt repsahtamaan kun en ole ehtinyt siivota. Taas korostuu se, että kun tavaraa on paljon, niiden hallinta lähtee helposti lapasesta. Töiden jälkeen keräsin kassiin 5 rikkinäistä verhoa, yhden liian pienen vanhan mainospaidan, kahdet rikkinäiset shortsit, nyppääntyneen huivin ja yhden rikkinäisen t-paidan ja ajoin heti ne kyydissä kaatopaikalle viemään tekstiilijätteisiin samalla kun kävin ruokakaupassa. "Ei näy missään" muuta kuin omassa mielessä, kun pääsin jostain eroon.

Vierailija kirjoitti:

Ikivanhat valkoiset lakanat, joihin äiti on virkannut kauniit pitsit,  odottavat hyllyllä jatkokäsittelyä. Kyllä ne tuonne mahtuvat ( olen tiivistänyt hyllyt niin tiheään, että nuo lakanat mahtuvat sellaiseen 50 cm leveään komeroon 15 cm korkeaan tilaan, joten eivät ne paljon tilaa vie ), mutta ei niille kyllä mitään järkevää käyttöäkään ole. Ehkä pöytäliinana? Mutta ei niistä raaski luopuakaan.

Ajatelkaa, ennen nettiaikaa ihmiset virkkasivat vapaa-aikanaan lakananpitsejä!

Minä käytän niitä pöytäliinoina. Miksi piilottaa käsityötä?

Huomenna aion kerätä laatikollisen tavaraa ja viedä lahjoituksena kierrätyskeskukseen. Kirjoitin joku aika sitten, miten laitoin kaikki tavoitevaatteet lahjoitukseen ja kun harmitti, tein myynti-ilmoituksia kaappeja lisää kaiveltuani. Sitten tulin katumapäälle, miksi en vain lahjottaisi niitä ja meinasin seuraavana päivän ne ilmoitukset ottaa pois. Joku/jotkut täällä sanoi, että kannattaisi nyt odotella pidempään kuin yön yli josko jotain menisi kaupaksi. Kuulin siinä jotenkin äitini äänen, että eikai sitä nyt noin vain ilmaiseksi anneta. Ahdistuin, alistuin, jätin ilmoitukset. Silloin yön aikana oli mennyt 3 tavaraa kaupaksi, noin 30 jäi. Ja on edelleen mulla. Joka päivä niitä mietin. Huomenna on niiden aika. Vaikka tuleekin huono omatunto, että annan pois. Mutta niille on varmasti jollekin toiselle käyttöä kun mulle ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin voi viedä muutaman Aino Aalto-juomalasin? Haluaisin tummanharmaiden tilalle ihan kirkkaita juomalaseja. Nuo juomalasit eivät ole ns. ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissaan eli täydessä kunnossaan eli ei noita kannata yrittää myydäkään. Tuohan on helposti hajoavaa lasitavaraa. Voiko tuollaista viedä esim. Fidaan ihan myymälään johonkin laatikkoon? Roskiin ei viitsi noita heittää.

Meillä päin juomalaseja ei saa laittaa roskiin vaan ne pitää kierrättää viemällä jäteasemalle.

En usko. Juomalasin saa laittaa sekajätteeseen. Missä tuollainen sääntö on?

Minä sain puuskan siivota kaikki meidän petivaatteet, tyynyt ja peitot. Kolme lasta ovat aikoja sitten muuttaneet omiin koteihin ja jotenkin vaan tuli säästettyä pitkään tyynyjä ja peittoja.  Ja kun aikoinaan piti olla lasten yökavereillekin tyynyt, peitot ja lakanat niin niitähän sitten oli paljon. Havahduin siihen, että kaikkea on liikaa, meillä ei enää käy yövieraita. Tilasin vaihdevuosien yöhikoilun kunniaksi kunnon perkaalilakanat kaksi settiä minulle ja kaksi settiä miehelle sekä joutsenelta täkit: kesä ja talvi. Uudet tyynyt ostin Jyskistä.  Vanhat laitoin jätteisiin, tekstiilikeräykseen tai uffille. Vierashuoneeseen tuli kaappeihin hirveästi tilaa, liinavaatekaappi on siisti, raikas ja avara ja nukun paremmin näissä kunnon petivaatteissa.