Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tänään karsittais? Ehkä käyn vaatteet lävitse taas kertaalleen, ja korjaan jotain jos on tarvis. 

Onko muilla sellaista ongelmaa, että joku vaate on kivan näköinen ja vaikka lempiväriä, mutta jostain syystä sitä ei tule käytettyä eikä sitä oikein haluaisi myydäkään. Mulla on yksi kesätakki ja yksi talvitakki, ja vielä yksi kietaisupaita. Josko luopuisi näistä vihdoin, tai ainakin laittaisi myyntiin niin luopuminen ei kirpaise niin paljon.

Eikö kannattaisi karsia niistä ei-lempivaatteista? Lempiväreistä ja -vaatteista saa sentään iloa. Viimeisimmässä  Hyvä terveys-lehdessä on hyvä juttu vaatteista. 

No loput alkaa olla kaikki niitä lempparivaatteita, eli on karsittu jo aika pieneen määrään.

Eikö sitten voi vain todeta, että karsittavaa ei ole, eikä yrittää keksiä tikusta asiaa? Sairaus sekin, jos ei osaa lopettaa karsimista. Jos "ylimääräistä" on enää yksi kesä- ja yksi talvitakki sekä yksi kietaisupaita, niin pitääkö tosiaan niiden olemassaolosta ahdistua?

No, en ole ahdistunut asiasta, lähinnä pohdin erinäisiä syitä luopumisen vaikeudelle ja sitä, että millä järkeilyllä voisi saada itsensä suosiolla luopumaan tavaroista, joita ei vaan tule käytettyä. 

Olen ollut siinä luulossa että tämä ketju on juurikin tällaisia pohdintoja varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tänään karsittais? Ehkä käyn vaatteet lävitse taas kertaalleen, ja korjaan jotain jos on tarvis. 

Onko muilla sellaista ongelmaa, että joku vaate on kivan näköinen ja vaikka lempiväriä, mutta jostain syystä sitä ei tule käytettyä eikä sitä oikein haluaisi myydäkään. Mulla on yksi kesätakki ja yksi talvitakki, ja vielä yksi kietaisupaita. Josko luopuisi näistä vihdoin, tai ainakin laittaisi myyntiin niin luopuminen ei kirpaise niin paljon.

Eikö kannattaisi karsia niistä ei-lempivaatteista? Lempiväreistä ja -vaatteista saa sentään iloa. Viimeisimmässä  Hyvä terveys-lehdessä on hyvä juttu vaatteista. 

No loput alkaa olla kaikki niitä lempparivaatteita, eli on karsittu jo aika pieneen määrään.

Eikö sitten voi vain todeta, että karsittavaa ei ole, eikä yrittää keksiä tikusta asiaa? Sairaus sekin, jos ei osaa lopettaa karsimista. Jos "ylimääräistä" on enää yksi kesä- ja yksi talvitakki sekä yksi kietaisupaita, niin pitääkö tosiaan niiden olemassaolosta ahdistua?

Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti, että ei käytä noita vaatteita, koska ovat esim. väriltään epäkäytännöllisiä. Ei varmaankaan ole mikään "sairaus" karsia vaatteita, joita ei käytä? :) 

Hän myös kirjoitti näin: Mitäs tänään karsittais? Ehkä käyn vaatteet lävitse taas kertaalleen,

Miksi pitää käydä vaatteet (siis ilmeisesti kaikki vaatteet) läpi TAAS KERTAALLEEN, jos jo kuitenkin tietää, että enää on kolme vaatetta, joista ei pidä/joita ei tule käytettyä. Koti on ilmeisesti siisti. Kolme vaivaista vaatetta ja niistäkin pitää stressata ja raportoida palstalle. Kyllä, sairautta se on, jos ei edes tuossa vaiheessa voi hellittää edes hetkeksi ja nauttia kodistaan, vaan jatkuvasti pitää pakonomaisesti etsiä poistettavaa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä sain puuskan siivota kaikki meidän petivaatteet, tyynyt ja peitot. Kolme lasta ovat aikoja sitten muuttaneet omiin koteihin ja jotenkin vaan tuli säästettyä pitkään tyynyjä ja peittoja.  Ja kun aikoinaan piti olla lasten yökavereillekin tyynyt, peitot ja lakanat niin niitähän sitten oli paljon. Havahduin siihen, että kaikkea on liikaa, meillä ei enää käy yövieraita. Tilasin vaihdevuosien yöhikoilun kunniaksi kunnon perkaalilakanat kaksi settiä minulle ja kaksi settiä miehelle sekä joutsenelta täkit: kesä ja talvi. Uudet tyynyt ostin Jyskistä.  Vanhat laitoin jätteisiin, tekstiilikeräykseen tai uffille. Vierashuoneeseen tuli kaappeihin hirveästi tilaa, liinavaatekaappi on siisti, raikas ja avara ja nukun paremmin näissä kunnon petivaatteissa.  
 

Ot mut sain yöhikoilut pois kun join päivässä kaksi kuppia salviateetä, reilun viikon päästä loppui yöhikoilut. Kuumiin aaltoihin auttoi laadukas helokkiöljykapseli. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tänään karsittais? Ehkä käyn vaatteet lävitse taas kertaalleen, ja korjaan jotain jos on tarvis. 

Onko muilla sellaista ongelmaa, että joku vaate on kivan näköinen ja vaikka lempiväriä, mutta jostain syystä sitä ei tule käytettyä eikä sitä oikein haluaisi myydäkään. Mulla on yksi kesätakki ja yksi talvitakki, ja vielä yksi kietaisupaita. Josko luopuisi näistä vihdoin, tai ainakin laittaisi myyntiin niin luopuminen ei kirpaise niin paljon.

Eikö kannattaisi karsia niistä ei-lempivaatteista? Lempiväreistä ja -vaatteista saa sentään iloa. Viimeisimmässä  Hyvä terveys-lehdessä on hyvä juttu vaatteista. 

No loput alkaa olla kaikki niitä lempparivaatteita, eli on karsittu jo aika pieneen määrään.

Eikö sitten voi vain todeta, että karsittavaa ei ole, eikä yrittää keksiä tikusta asiaa? Sairaus sekin, jos ei osaa lopettaa karsimista. Jos "ylimääräistä" on enää yksi kesä- ja yksi talvitakki sekä yksi kietaisupaita, niin pitääkö tosiaan niiden olemassaolosta ahdistua?

Alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti, että ei käytä noita vaatteita, koska ovat esim. väriltään epäkäytännöllisiä. Ei varmaankaan ole mikään "sairaus" karsia vaatteita, joita ei käytä? :) 

Hän myös kirjoitti näin: Mitäs tänään karsittais? Ehkä käyn vaatteet lävitse taas kertaalleen,

 

Miksi pitää käydä vaatteet (siis ilmeisesti kaikki vaatteet) läpi TAAS KERTAALLEEN, jos jo kuitenkin tietää, että enää on kolme vaatetta, joista ei pidä/joita ei tule käytettyä. Koti on ilmeisesti siisti. Kolme vaivaista vaatetta ja niistäkin pitää stressata ja raportoida palstalle. Kyllä, sairautta se on, jos ei edes tuossa vaiheessa voi hellittää edes hetkeksi ja nauttia kodistaan, vaan jatkuvasti pitää pakonomaisesti etsiä poistettavaa. 

Se, että vaatteita ei ole liikaa, ei tarkoita sitä että kaikki olisi karsittu optimiin. Liikaa on mm. kirjoja, astioita, kukkaruukkuja, lyhtyjä. Nyt vaan oli sellainen tunne että kun muutenkin on syksyn tullen katsottava vaatteiden säilytyspaikkoja, niin samalla voisi vilkaista nämä käyttämättömät pois. 

Vielä ollaan kaukana täydellisestä. Vaatteiden suhteen ollaan jo lähellä, mutta kokonaisuuden suhteen ei.

Kyllä niistä ihoa vasten epämiellyttävistä vaatteista ja sellaisista vaatteista, jotka eivät oikeasta koostaan huolimatta syystä tai toisesta johtuen istu kunnolla, kannattaa hankkiutua eroon. Niitä ei tule käytettyä kuitenkaan. Siten ne vievät vain tilaa ja aiheuttavat järjestelytyötä. 

Sellainen raatorehellisyys oman elämäntavan ja omien voimavarojen ja resurssien suhteen on paikallaan. Pitää siirtyä siitä ”sitku”-elämästä ”nytku”-elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäs tänään karsittais? Ehkä käyn vaatteet lävitse taas kertaalleen, ja korjaan jotain jos on tarvis. 

Onko muilla sellaista ongelmaa, että joku vaate on kivan näköinen ja vaikka lempiväriä, mutta jostain syystä sitä ei tule käytettyä eikä sitä oikein haluaisi myydäkään. Mulla on yksi kesätakki ja yksi talvitakki, ja vielä yksi kietaisupaita. Josko luopuisi näistä vihdoin, tai ainakin laittaisi myyntiin niin luopuminen ei kirpaise niin paljon.

Eikö kannattaisi karsia niistä ei-lempivaatteista? Lempiväreistä ja -vaatteista saa sentään iloa. Viimeisimmässä  Hyvä terveys-lehdessä on hyvä juttu vaatteista. 

No loput alkaa olla kaikki niitä lempparivaatteita, eli on karsittu jo aika pieneen määrään.

Eikö sitten voi vain todeta, että karsittavaa ei ole, eikä yrittää keksiä tikusta asiaa? Sairaus sekin, jos ei osaa lopettaa karsimista. Jos "ylimääräistä" on enää yksi kesä- ja yksi talvitakki sekä yksi kietaisupaita, niin pitääkö tosiaan niiden olemassaolosta ahdistua?

No, en ole ahdistunut asiasta, lähinnä pohdin erinäisiä syitä luopumisen vaikeudelle ja sitä, että millä järkeilyllä voisi saada itsensä suosiolla luopumaan tavaroista, joita ei vaan tule käytettyä. 

Olen ollut siinä luulossa että tämä ketju on juurikin tällaisia pohdintoja varten.

Muistot eletystä elämästä pitävät kiinni sellaisessakin tavarassa, jolle ei ole nykyisessä elämässä enää käyttöä. Minä sovin kirpparin kanssa, että voin viedä sinne boolimaljan ja 24 jäätelökulhoa. Meillä ei enää pidetä yhtä suurimittaisia juhlia kuin silloin kun vanhempi sukulaisten ikäluokka oli vielä hengissä ja lapsilla synttäreitä joka vuosi. Meillä oli iso suku ja paljon porukkaa juhlissa silloin. Ystävät siihen vielä päälle. 

Nyt tilanne on toinen: kumpikaan aikuistuneista lapsista ei halua lapsia tällaiseen maailmaan eikä myöskään vietä yhtä sosiaalista elämää kuten vanhempansa. Kun omankin ikäluokan sukulaisia ja ystäviä on kuollut viime vuosina yllättävän paljon ja sen lisäksi vielä ihmisillä ei ole enää halua kokoontua, vaikka pitäisikin juhlia niin ei ole mitään järkeä säilyttää paljoa juhlatavaraakaan. Siitä tulikin mieleen, että en ole vielä käynyt läpi jälkiruokakippoja. Niitäkin voi kyllä huoletta karsia. 

Vierailija kirjoitti:

Sellainen raatorehellisyys oman elämäntavan ja omien voimavarojen ja resurssien suhteen on paikallaan. Pitää siirtyä siitä ”sitku”-elämästä ”nytku”-elämään. 

Meillä puolisoni kanssa on tullut sellainen asenne, että eletään nyt kun vielä henki pihisee. Juhlien järjestäminen on korvattu matkailulla. Siinä toki tarvii toisenlaista tavaraa, joka vaatii oman paikkansa. Niin ainakin meillä, jotka harrastamme kansallispuistoissa ja erämaissa vaeltamista nykyään. 

Olen muuten tehnyt vaatteiden kaksoiskappaleista yhteen laukkuun kuitenkin sellaisen kaupunkimatkalajitelman. Se on helppo ottaa esille ja jättää sieltä pois ne ei kuluvan vuodenajan vaatteet jos tuleekin äkkilähtö pääkaupunkiin kulttuurimatkalle. Pesun jälkeen ne vaatteet palautuvat sinne sitten. En usko, että kukaan kiinnittää jossain teatterissa tai museossa huomiota siihen että minulla on ylläni jopa 2000-luvun alussa ostettuja vaatteita. Olen tarkoituksella valinnut klassisempaa mallia olevia vaatteita siihen laukkuun ja niissä ajan hammas ei näy samalla tavalla. 

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Olen surutta laittanut ”parempiakin” merkki- ja laatuvaatteita hyväntekeväisyyskirppikselle. On aina parempi, että ne vaatteet ovat käytössä eivätkä minun kaapeissani. Asia on niin, etten ole näinä vuosina saanut aikaiseksi viedä niitä vaatteita ompelijalle ja pyytänyt arvioimaan voiko niiden vyötärönympärystä leventää jollain keinolla. 

Suhtaudun vaihdevuosien mukanaan tuomaan vyötärön pönäköitymiseen siten, että vartalo muuttuu iän myötä. Painoni on pysynyt samana kuin aiemminkin. Hormonit tekevät oman tehtävänsä naisen vyötärönympäryksen suhteen ja sille ei mitään voi. Ei etenkään kun en voi käyttää hormonikorvaushoitoa. Eli aika aikaansa kutakin. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Oletpa herttainen !

Itse olen kiukkuinen ja katkera kun joku saa halvalla vaatteen josta maksoin moninkertaisesti enemmän. Oma syyni tietysti. Aina kirpaisee mutta jospa jatkossa oppisin paremmin tunnistamaan hutiostoksen mahdollisuuden !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Oletpa herttainen !

Itse olen kiukkuinen ja katkera kun joku saa halvalla vaatteen josta maksoin moninkertaisesti enemmän. Oma syyni tietysti. Aina kirpaisee mutta jospa jatkossa oppisin paremmin tunnistamaan hutiostoksen mahdollisuuden !

Minulla sama ahdistus. Harmittaa vietävästi rahanmenetys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Oletpa herttainen !

Itse olen kiukkuinen ja katkera kun joku saa halvalla vaatteen josta maksoin moninkertaisesti enemmän. Oma syyni tietysti. Aina kirpaisee mutta jospa jatkossa oppisin paremmin tunnistamaan hutiostoksen mahdollisuuden !

Eihän kaikki kiertoon menevät, hyväkuntoisetkaan vaatteet ole olleet hutiostoksia. Osaa on voitu käyttää paljonkin (hyvälaatuiset vaatteet saattavat kestää pitkään hyvinä), mutta sitten esim. kropan muoto muuttuu, eikä auta kuin pistää kiertoon. Kyllä tämäkin joskus harmittaa, mutta ei niin paljon, koska ei sille oikein mitään voi, ja vaatetta on kuitenkin käytetty sen aikaa kun se on sopinut.

Toki jos joutuu laittamaan käytännössä käyttämättömän vaatteen pois, niin se harmittaakin vietävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Oletpa herttainen !

Itse olen kiukkuinen ja katkera kun joku saa halvalla vaatteen josta maksoin moninkertaisesti enemmän. Oma syyni tietysti. Aina kirpaisee mutta jospa jatkossa oppisin paremmin tunnistamaan hutiostoksen mahdollisuuden !

Eihän kaikki kiertoon menevät, hyväkuntoisetkaan vaatteet ole olleet hutiostoksia. Osaa on voitu käyttää paljonkin (hyvälaatuiset vaatteet saattavat kestää pitkään hyvinä), mutta sitten esim. kropan muoto muuttuu, eikä auta kuin pistää kiertoon. Kyllä tämäkin joskus harmittaa, mutta ei niin paljon, koska ei sille oikein mitään voi, ja vaatetta on kuitenkin käytetty sen aikaa kun se on sopinut.

 

Toki jos joutuu laittamaan käytännössä käyttämättömän vaatteen pois, niin se harmittaakin vietävästi.

Käyttämättömiä juuri tarkoitin näillä hutiostoksillani. Ja päinvastoin: on ilo poistaa vuosia käytössä ollut mieleinen vaate joka on ihan kulunut käytössä puhki. Sellaisiakin on onneksi ollut ja niiden kohdalla koen tyytyväisyyttä kun olen ostanut niin hyvän ja pitkään palvelleen vaatteen. Mielessäni ihan kiitänkin ja sitten vaate roskiin tai tekstiilikeräykseen 

Tuo lasin kierrätyssääntö johtuu siitä, että juomalasi on laadultaan, kemialliselta koostumukseltaan erilaista kuin pakkauksissa eli juomapulloissa, hillopurkeissa yms  käytetty lasi. Jos niitä juomalaseja on mukana kierrätysastiassa, koko satsi voi olla käyttökelvotonta kierrätykseen. Kyllä minäkin ihmettelin näitä sääntöjä ennenkuin joku asiantuntija näitä selitti. Laitan siis talouslasit joko SPR konttiin tai ihan vaan roskapönttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Oletpa herttainen !

Itse olen kiukkuinen ja katkera kun joku saa halvalla vaatteen josta maksoin moninkertaisesti enemmän. Oma syyni tietysti. Aina kirpaisee mutta jospa jatkossa oppisin paremmin tunnistamaan hutiostoksen mahdollisuuden !

Jos se vaate on käyttämättömänä kaapissa niin silloinhan sen arvo on nolla. Parempi, että joku käyttää sitä edes joskus. 

Hutiostoksia vastaan auttaa vain harkinta. Esimerkiksi alennusmyynnistä ostetuista edullisista vaatteista syntyy loppujen lopuksi aikamoinen summa mikäli ne vaatteet jäävät käyttämättä. 

Minä teen niin, että kiusauksen iskiessä ostan pankista rahasto-osuuden. Valitsen sen huolella perehtyen siihen. Tuolla tavalla olen pienellä vaivalla kartuttanut noin 10 000 euron varallisuuden. En edes ole suuri- vaan verrattain pienituloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla vaatteista luopumista on helpottanut paljon se, että kuvittelen kuinka seuraava käyttäjä pääsee elämään kivoja hetkiä ne vaatteet yllään. Pienimuistoisena hyvästinä oikein toivotan vaatteelle hyvää jatkokäyttöä ja uudelle käyttäjälleen hyviä hetkiä sekä muistoja uusissa seikkailuissa. 

Oletpa herttainen !

Itse olen kiukkuinen ja katkera kun joku saa halvalla vaatteen josta maksoin moninkertaisesti enemmän. Oma syyni tietysti. Aina kirpaisee mutta jospa jatkossa oppisin paremmin tunnistamaan hutiostoksen mahdollisuuden !

Minulla sama ahdistus. Harmittaa vietävästi rahanmenetys.

Kannattaa pysähtyä tarkastelemaan omia ostotottumuksiaan. Nykyään voi teettää väri- ja tyylianalyysin vaikka ilmaisella tekoälysovellutuksella. Oma väritys ja vartalonmuoto kun eivät ihmisellä yleensä vaihdu. Kaapeissaan ei kannata pitää yhtään sellaista vaatetta, joka ei korosta parhaimpia piirteitä. Sitä voi nähdä sinällään kivan vaatteen ja tyytyä katsomaan sitä ajatellen, että se näyttää kivalta jonkun toisen yllä. Sen henkilön väritys ja vartalotyyppi sopivat yhteen sen kivan näköisen vaatteen kanssa. 

Vaatepaljoutta pääsee hallitsemaan ”yksi sisään, ylsi ulos”-säännön avulla. Jos hankkii jotain niin silloin pitää myös luopua jostain. 

Olen itse tehnyt kerran hyväntekeväisyyskirpparilla löydön, kun löysin keskihintaisen merkin täysin käyttämättömän oloisen trenssitakin. Netistä kaivelemalla löysin tiedon, että kyseinen malli oli ollut uutena myynnissä viitisen vuotta aiemmin. Se oli ollut todennäköisesti jonkun toisen hutiostos ja lojunut kaapissa tuon 5 vuotta ennen kuin oli raaskittu viedä pois. Tuo takki on ollut jo pari vuotta luottotakkini.

Mietin aina tuota takkia, kun vien omia hyvälaatuisia hutiostoksiani kirpparille. (Onneksi niitä ei tule usein, mutta täysin niitä on vaikea välttää.) Harmittaa vähemmän, kun tiedän miten ihanaa tuollainen löytö on tehdä.

Maikkarin apissa sarja Kaaoksen kesyttäjät on nähtävissä 26.10. saakka. Innostuin katsomaan sitä. Siinä näkee, että niitä tavaranhallintahaasteita on muillakin ihmisillä. Jopa menestyvillä politiikoillakin. 

Täällä on sarjasta keskusteluketju, mutta se meni heti alussa tyypilliseksi vänkäämiseksi. Siksi en jaksanut lukea ketjua sen kummemmin. Ihmettelin sitä, että osa paheksui kun puuseppä kehitti jo taloudessa olemassa olevista raaka-aineista uusia säilytysratkaisuja. Sehän on juuri sitä fiksua tavarankäyttöä. 

Osa ketjun kirjoittajista kaipasi ilmeisesti jotain syvällistä ripitystä ja avautumista. Osa puolestaan minimalismia. Missään ei ole sanottu, että ohjelmassa pyrittäisiin minimalismiin. Maksimalisti saa olla kunhan se omaisuus pysyy hallinnassa.