Tavarapaljous osa 2

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pehmolelut........lapsi sen ikäinen, että leikkii vielä pehmoilla. Joillain niistä enemmän ja joillain vähemmän tai ei ollenkaan. Olemme keränneet vähälle käytölle jääneet ja turhat muovikasseihin ja oma ajatukseni oli, että laitamme ne kierrätykseen. Lapsi ei sitten kuitenkaan millään suostuisi luopumaan niistä. Ilman näitä kolmea täyttynyttä muovikassillista hänen huoneessaan on pehmoleluja mielin määrin. Ei ole tilaa (enkä haluaisi) säilyttääkään näitä turhia. Apua...

Minun kyllä täytyy sanoa, että jos lapsen pehmoleluissa on nyt se väännön aihe, niin jatka karsimista omien tavaroidesi parissa ja palaa asiaan muutaman vuoden päästä.

kukaan ei tarvitse kolmea muovikassillista pehmoleluja ja varsinkin jos tila on muutenkin kortilla.

Eikä kenenkään myöskään ole välttämätöntä heittää niitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään huomasin yhden pussilakanani menneen rikki. Ei siinä muuten niitä kyllä riittää, mutta se on mun lemppari. 

 

Aloin pohtia korjausvaihtoehtoja, koska en monestakaan syystä halua siitä luopua. Muistin että minulta saattaisi löytyä yksi korjaukseen sopiva kangaspala kauniilla pitsivirkkauksilla. Onneksi se oli vielä tallessa vaikka olin monesti ajatellut ettei minulla löydy sille käyttöä, pitäisikö vaan luopua. 

 

Pussilakana saa jatkaa käytössä ja kaunis pitsi pääsee esille ja myös käyttöön. Nyt oli onni onnettomuudessa että olen joskus hyvinkin harkitseva karsija. 

Oman kokemuksen mukaan pussilakana joka repeytynyt on entinen. Toki eri asia jos on jostain tietystä syystä tullut esim reikä.

Mulla on yli 20v vanhoja pussilakanoita mutta uudemmat ovat hajalla jo alle 10v käytön jälkeen. Ihan finalusonit ja marimekot hajoilee mutta ellokselta aikoinaan tilatut porskuttaa.

Ihmettelen miten jollakin lakanat noin nopeasti hajoaa, kai siellä sitten on niin rajut otteet sängyssä että repeilee lakanatkin 😂. Minulla kestänyt aina kaikki vähintään 20-30 vuotta ja sittenkin vielä ehjät mutta pesun haalistamat että tekee mieli uusia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään huomasin yhden pussilakanani menneen rikki. Ei siinä muuten niitä kyllä riittää, mutta se on mun lemppari. 

 

Aloin pohtia korjausvaihtoehtoja, koska en monestakaan syystä halua siitä luopua. Muistin että minulta saattaisi löytyä yksi korjaukseen sopiva kangaspala kauniilla pitsivirkkauksilla. Onneksi se oli vielä tallessa vaikka olin monesti ajatellut ettei minulla löydy sille käyttöä, pitäisikö vaan luopua. 

 

Pussilakana saa jatkaa käytössä ja kaunis pitsi pääsee esille ja myös käyttöön. Nyt oli onni onnettomuudessa että olen joskus hyvinkin harkitseva karsija. 

Oman kokemuksen mukaan pussilakana joka repeytynyt on entinen. Toki eri asia jos on jostain tietystä syystä tullut esim reikä.

Mulla on yli 20v vanhoja pussilakanoita mutta uudemmat ovat hajalla jo alle 10v käytön jälkeen. Ihan finalusonit ja marimekot hajoilee mutta ellokselta aikoinaan tilatut porskuttaa.

Ihmettelen miten jollakin lakanat noin nopeasti hajoaa, kai siellä sitten on niin rajut otteet sängyssä että repeilee lakanatkin 😂. Minulla kestänyt aina kaikki vähintään 20-30 vuotta ja sittenkin vielä ehjät mutta pesun haalistamat että tekee mieli uusia.

No tämähän riippuu siitä kuinka paljon lakanoita omistaa (eli minkä verran kullekin lakanalle tulee esim. vuodessa käyttöpäiviä), kuinka usein ja millä ohjelmalla (joskus myös: millaisella koneella) lakanoitaan pesee, ja käyttääkö kuivuria. Sekä toki lakanan alkuperäisestä laadusta ja kankaan paksuudesta.

Monet lakanat ovat nykyään varsin ohuita. Sun 20-30 vuotta vanhat ovat varmasti olleet alun perin paksumpaa kangasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään huomasin yhden pussilakanani menneen rikki. Ei siinä muuten niitä kyllä riittää, mutta se on mun lemppari. 

 

Aloin pohtia korjausvaihtoehtoja, koska en monestakaan syystä halua siitä luopua. Muistin että minulta saattaisi löytyä yksi korjaukseen sopiva kangaspala kauniilla pitsivirkkauksilla. Onneksi se oli vielä tallessa vaikka olin monesti ajatellut ettei minulla löydy sille käyttöä, pitäisikö vaan luopua. 

 

Pussilakana saa jatkaa käytössä ja kaunis pitsi pääsee esille ja myös käyttöön. Nyt oli onni onnettomuudessa että olen joskus hyvinkin harkitseva karsija. 

Oman kokemuksen mukaan pussilakana joka repeytynyt on entinen. Toki eri asia jos on jostain tietystä syystä tullut esim reikä.

Mulla on yli 20v vanhoja pussilakanoita mutta uudemmat ovat hajalla jo alle 10v käytön jälkeen. Ihan finalusonit ja marimekot hajoilee mutta ellokselta aikoinaan tilatut porskuttaa.

Ihmettelen miten jollakin lakanat noin nopeasti hajoaa, kai siellä sitten on niin rajut otteet sängyssä että repeilee lakanatkin 😂. Minulla kestänyt aina kaikki vähintään 20-30 vuotta ja sittenkin vielä ehjät mutta pesun haalistamat että tekee mieli uusia.

En kyllä osaa sanoa. Ihan normaalisti nukutaan, ja vanhemmat petivaatteet ovat tosiaan kestäneet paljon kauemmin.

Molempien sänkyyn on kahdet ja niitä vuorotellaan. Eikä edes käytetä kuivausrumpua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään huomasin yhden pussilakanani menneen rikki. Ei siinä muuten niitä kyllä riittää, mutta se on mun lemppari. 

 

Aloin pohtia korjausvaihtoehtoja, koska en monestakaan syystä halua siitä luopua. Muistin että minulta saattaisi löytyä yksi korjaukseen sopiva kangaspala kauniilla pitsivirkkauksilla. Onneksi se oli vielä tallessa vaikka olin monesti ajatellut ettei minulla löydy sille käyttöä, pitäisikö vaan luopua. 

 

Pussilakana saa jatkaa käytössä ja kaunis pitsi pääsee esille ja myös käyttöön. Nyt oli onni onnettomuudessa että olen joskus hyvinkin harkitseva karsija. 

Oman kokemuksen mukaan pussilakana joka repeytynyt on entinen. Toki eri asia jos on jostain tietystä syystä tullut esim reikä.

Mulla on yli 20v vanhoja pussilakanoita mutta uudemmat ovat hajalla jo alle 10v käytön jälkeen. Ihan finalusonit ja marimekot hajoilee mutta ellokselta aikoinaan tilatut porskuttaa.

Ihmettelen miten jollakin lakanat noin nopeasti hajoaa, kai siellä sitten on niin rajut otteet sängyssä että repeilee lakanatkin 😂. Minulla kestänyt aina kaikki vähintään 20-30 vuotta ja sittenkin vielä ehjät mutta pesun haalistamat että tekee mieli uusia.

En kyllä osaa sanoa. Ihan normaalisti nukutaan, ja vanhemmat petivaatteet ovat tosiaan kestäneet paljon kauemmin.

Molempien sänkyyn on kahdet ja niitä vuorotellaan. Eikä edes käytetä kuivausrumpua.

Veikkaan että monilla on lakanoita enemmän kuin kahdet per sänky. Teillä kukin lakana on sängyssä puolet ajasta, ja silloin tietysti kuluvat nopeammin vs. jos olisivat vaikka kolmas- tai viidesosan ajasta.

Omankin kokemuksen mukaan lakanat ovat nykyään kyllä surkean ohuita, ei pelkästään halpikset vaan myös esim. Marimekot. Tämä selittää ainakin itsellä pitkälti eron vanhojen vs. uudempien kestävyyydessä.

Vastasin kommenttiin, jossa nimenomaan puhuttiin minimalistisesta sisustuksesta, ei minimalista yleensä. Olen minimalisti mitä tulee tavaroiden määrään ja tavarasuhteeseen, mutta sisustukseni ei ole minimalistinen termin esteettisessä, tyylillisessä merkityksessä.

Vierailija kirjoitti:

Ja vuoden, parin kuluttua niitä kirppareilta ja kaupoista uutena ostettuja "nostalgisia" ja "mummolatyylisiä" tavaroita karsitaan, kun on seurattu trendiä eikä pysähdytty kuulostelemaan, mikä on oikeasti oman maun ja tarpeiden mukaista.

 

Sori, mutta olen eri mieltä. Mielestäni on hienoa, että trendi menee kohti kestävämpää kuluttamista. Ei osteta uutta ja kiiltävää kaupasta, vaan arvostetaan kestäviä materiaaleja ja käsityötä. Kirjat ovat taas arvostettuja, lukeminen äänikirjojen sijaan. Halutaan nimenomaan kerroksellisuutta eikä "kerralla kaikki uusiksi". Maailma on jo täynnä tavaraa ja sitä tuotetaan tauotta lisää. Secondhand ostaminen on vaihtoehto uuden ostamiselle. Tavaroiden käyttöiän maksimointi kierrättämällä on pelkästään järkevää. 

Kannatan täysillä kulutuksen karsimista, harkintaa jokaisen kulutuspäätöksen taustalla ja käytetyn suosimista. Se on kuitenkin eri keskustelu kuin sisustus- ja esteettiset trendit, joista keskustelu lähti liikkeelle. Jos katsoo esimerkiksi somea ja siellä trendaavaa mummolatyyliä, se ei ole harkittua tai kestävää kuluttamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pehmolelut........lapsi sen ikäinen, että leikkii vielä pehmoilla. Joillain niistä enemmän ja joillain vähemmän tai ei ollenkaan. Olemme keränneet vähälle käytölle jääneet ja turhat muovikasseihin ja oma ajatukseni oli, että laitamme ne kierrätykseen. Lapsi ei sitten kuitenkaan millään suostuisi luopumaan niistä. Ilman näitä kolmea täyttynyttä muovikassillista hänen huoneessaan on pehmoleluja mielin määrin. Ei ole tilaa (enkä haluaisi) säilyttääkään näitä turhia. Apua...

Minun kyllä täytyy sanoa, että jos lapsen pehmoleluissa on nyt se väännön aihe, niin jatka karsimista omien tavaroidesi parissa ja palaa asiaan muutaman vuoden päästä.

kukaan ei tarvitse kolmea muovikassillista pehmoleluja ja varsinkin jos tila on muutenkin kortilla.

Ne pehmoleluthan on lapsen "lapsia"! Ei niitä pois saa antaa, jos lapsi niihin on kiintynyt! Pitää olla kyllä hirviö-äiti, jos lapsen tavaroiden karsiminen on pakollista äidin mahtikäskystä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pehmolelut........lapsi sen ikäinen, että leikkii vielä pehmoilla. Joillain niistä enemmän ja joillain vähemmän tai ei ollenkaan. Olemme keränneet vähälle käytölle jääneet ja turhat muovikasseihin ja oma ajatukseni oli, että laitamme ne kierrätykseen. Lapsi ei sitten kuitenkaan millään suostuisi luopumaan niistä. Ilman näitä kolmea täyttynyttä muovikassillista hänen huoneessaan on pehmoleluja mielin määrin. Ei ole tilaa (enkä haluaisi) säilyttääkään näitä turhia. Apua...

Minun kyllä täytyy sanoa, että jos lapsen pehmoleluissa on nyt se väännön aihe, niin jatka karsimista omien tavaroidesi parissa ja palaa asiaan muutaman vuoden päästä.

kukaan ei tarvitse kolmea muovikassillista pehmoleluja ja varsinkin jos tila on muutenkin kortilla.

Ne pehmoleluthan on lapsen "lapsia"! Ei niitä pois saa antaa, jos lapsi niihin on kiintynyt! Pitää olla kyllä hirviö-äiti, jos lapsen tavaroiden karsiminen on pakollista äidin mahtikäskystä!

Kyllähän tavaroiden karsiminen voi olla pakollista lapsellekin, jos tavaroita on tiloihin nähden liikaa (kuten nykyään usein on). "Minun ei tarvitse koskaan luopua yhdestäkään tavarasta, olipa niitä olisi kuinka paljon tahansa ja veivätpä ne tilaa kuinka paljon tahansa" ei varmastikaan ole nykymaailmassa kenellekään kovin hyödyllinen oppi elämää varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pehmolelut........lapsi sen ikäinen, että leikkii vielä pehmoilla. Joillain niistä enemmän ja joillain vähemmän tai ei ollenkaan. Olemme keränneet vähälle käytölle jääneet ja turhat muovikasseihin ja oma ajatukseni oli, että laitamme ne kierrätykseen. Lapsi ei sitten kuitenkaan millään suostuisi luopumaan niistä. Ilman näitä kolmea täyttynyttä muovikassillista hänen huoneessaan on pehmoleluja mielin määrin. Ei ole tilaa (enkä haluaisi) säilyttääkään näitä turhia. Apua...

Minun kyllä täytyy sanoa, että jos lapsen pehmoleluissa on nyt se väännön aihe, niin jatka karsimista omien tavaroidesi parissa ja palaa asiaan muutaman vuoden päästä.

kukaan ei tarvitse kolmea muovikassillista pehmoleluja ja varsinkin jos tila on muutenkin kortilla.

Ne pehmoleluthan on lapsen "lapsia"! Ei niitä pois saa antaa, jos lapsi niihin on kiintynyt! Pitää olla kyllä hirviö-äiti, jos lapsen tavaroiden karsiminen on pakollista äidin mahtikäskystä!

Kyllähän tavaroiden karsiminen voi olla pakollista lapsellekin, jos tavaroita on tiloihin nähden liikaa (kuten nykyään usein on). "Minun ei tarvitse koskaan luopua yhdestäkään tavarasta, olipa niitä olisi kuinka paljon tahansa ja veivätpä ne tilaa kuinka paljon tahansa" ei varmastikaan ole nykymaailmassa kenellekään kovin hyödyllinen oppi elämää varten.

Pointti onkin siinä, millaista päätöksentekokykyä, harkintaa ja vastuuta lapselta voi odottaa. Jos käyttää pehmoleluja esimerkkinä, lapsi ei ole niitä itse kaupasta kotiin kantanut vaan sen on tehnyt aikuinen. Nyt kun niiden määrä onkin aikuisen arvion mukaan ongelma, millainen vastuu lapsella olisi sen ratkaisemisesta? Ratkaisu ei ole myöskään ohittaa lasta karsinnassa, koska ne ovat hänen tavaroitaan. On nurinkurista, että aikuinen luo ongelman, joka lapsen pitäisi ratkaista, vaikka hänellä ei ole siihen edes täysiä kykyjä eikä valmiuksia, koska on lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pehmolelut........lapsi sen ikäinen, että leikkii vielä pehmoilla. Joillain niistä enemmän ja joillain vähemmän tai ei ollenkaan. Olemme keränneet vähälle käytölle jääneet ja turhat muovikasseihin ja oma ajatukseni oli, että laitamme ne kierrätykseen. Lapsi ei sitten kuitenkaan millään suostuisi luopumaan niistä. Ilman näitä kolmea täyttynyttä muovikassillista hänen huoneessaan on pehmoleluja mielin määrin. Ei ole tilaa (enkä haluaisi) säilyttääkään näitä turhia. Apua...

Minun kyllä täytyy sanoa, että jos lapsen pehmoleluissa on nyt se väännön aihe, niin jatka karsimista omien tavaroidesi parissa ja palaa asiaan muutaman vuoden päästä.

kukaan ei tarvitse kolmea muovikassillista pehmoleluja ja varsinkin jos tila on muutenkin kortilla.

Ne pehmoleluthan on lapsen "lapsia"! Ei niitä pois saa antaa, jos lapsi niihin on kiintynyt! Pitää olla kyllä hirviö-äiti, jos lapsen tavaroiden karsiminen on pakollista äidin mahtikäskystä!

Kyllähän tavaroiden karsiminen voi olla pakollista lapsellekin, jos tavaroita on tiloihin nähden liikaa (kuten nykyään usein on). "Minun ei tarvitse koskaan luopua yhdestäkään tavarasta, olipa niitä olisi kuinka paljon tahansa ja veivätpä ne tilaa kuinka paljon tahansa" ei varmastikaan ole nykymaailmassa kenellekään kovin hyödyllinen oppi elämää varten.

Pointti onkin siinä, millaista päätöksentekokykyä, harkintaa ja vastuuta lapselta voi odottaa. Jos käyttää pehmoleluja esimerkkinä, lapsi ei ole niitä itse kaupasta kotiin kantanut vaan sen on tehnyt aikuinen. Nyt kun niiden määrä onkin aikuisen arvion mukaan ongelma, millainen vastuu lapsella olisi sen ratkaisemisesta? Ratkaisu ei ole myöskään ohittaa lasta karsinnassa, koska ne ovat hänen tavaroitaan. On nurinkurista, että aikuinen luo ongelman, joka lapsen pitäisi ratkaista, vaikka hänellä ei ole siihen edes täysiä kykyjä eikä valmiuksia, koska on lapsi.

Eihän se että lapsen tavaroita pitää karsia tarkoita että lapsi on asiasta vastuussa tai myöskään sitä että lapsi ohitetaan täysin. Kai tätäkin yleensä on järkevintä tehdä yhdessä lapsen kanssa ja lapsen ikä huomioiden. Itse ainakin luin alkuperäisen pehmoeläinviestin niin, että karsimista on tehty yhdessä lapsen kanssa (laitettu pusseihin pehmot joilla ei leikitä), mutta on sitten tullut lapsen kanssa erimielisyyttä siitä, voiko niistä pussiin laitetuista luopua. Ihan tavallinen tilanne minusta eikä ansaitse mitään hirvioäiti-nimityksiä, päätyipä tilanne lopulta mihin ratkaisuun vain. Eri asia jos vanhempi lähtisi väkisin tai salaa viemään pois lapsen lempileluja. 

Luopuminen on monille aikuisillekin vaikeaa, ja lapsille tietysti myös. Siksi sitä on ihan hyvä harjoitella, vaikkei lapsi olekaan niitä leluja itse kotiin roudannut.  (Luultavasti ei muuten vanhempikaan, ainakaan valtaosin. Näitähän tulee usein kummeilta ja mummeilta ja kaverisynttäreiltä ym. enemmän kuin kukaan pystyy ikinä säilömään.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pehmolelut........lapsi sen ikäinen, että leikkii vielä pehmoilla. Joillain niistä enemmän ja joillain vähemmän tai ei ollenkaan. Olemme keränneet vähälle käytölle jääneet ja turhat muovikasseihin ja oma ajatukseni oli, että laitamme ne kierrätykseen. Lapsi ei sitten kuitenkaan millään suostuisi luopumaan niistä. Ilman näitä kolmea täyttynyttä muovikassillista hänen huoneessaan on pehmoleluja mielin määrin. Ei ole tilaa (enkä haluaisi) säilyttääkään näitä turhia. Apua...

Minun kyllä täytyy sanoa, että jos lapsen pehmoleluissa on nyt se väännön aihe, niin jatka karsimista omien tavaroidesi parissa ja palaa asiaan muutaman vuoden päästä.

kukaan ei tarvitse kolmea muovikassillista pehmoleluja ja varsinkin jos tila on muutenkin kortilla.

Ne pehmoleluthan on lapsen "lapsia"! Ei niitä pois saa antaa, jos lapsi niihin on kiintynyt! Pitää olla kyllä hirviö-äiti, jos lapsen tavaroiden karsiminen on pakollista äidin mahtikäskystä!

Kyllähän tavaroiden karsiminen voi olla pakollista lapsellekin, jos tavaroita on tiloihin nähden liikaa (kuten nykyään usein on). "Minun ei tarvitse koskaan luopua yhdestäkään tavarasta, olipa niitä olisi kuinka paljon tahansa ja veivätpä ne tilaa kuinka paljon tahansa" ei varmastikaan ole nykymaailmassa kenellekään kovin hyödyllinen oppi elämää varten.

Pointti onkin siinä, millaista päätöksentekokykyä, harkintaa ja vastuuta lapselta voi odottaa. Jos käyttää pehmoleluja esimerkkinä, lapsi ei ole niitä itse kaupasta kotiin kantanut vaan sen on tehnyt aikuinen. Nyt kun niiden määrä onkin aikuisen arvion mukaan ongelma, millainen vastuu lapsella olisi sen ratkaisemisesta? Ratkaisu ei ole myöskään ohittaa lasta karsinnassa, koska ne ovat hänen tavaroitaan. On nurinkurista, että aikuinen luo ongelman, joka lapsen pitäisi ratkaista, vaikka hänellä ei ole siihen edes täysiä kykyjä eikä valmiuksia, koska on lapsi.

Eihän se että lapsen tavaroita pitää karsia tarkoita että lapsi on asiasta vastuussa tai myöskään sitä että lapsi ohitetaan täysin. Kai tätäkin yleensä on järkevintä tehdä yhdessä lapsen kanssa ja lapsen ikä huomioiden. Itse ainakin luin alkuperäisen pehmoeläinviestin niin, että karsimista on tehty yhdessä lapsen kanssa (laitettu pusseihin pehmot joilla ei leikitä), mutta on sitten tullut lapsen kanssa erimielisyyttä siitä, voiko niistä pussiin laitetuista luopua. Ihan tavallinen tilanne minusta eikä ansaitse mitään hirvioäiti-nimityksiä, päätyipä tilanne lopulta mihin ratkaisuun vain. Eri asia jos vanhempi lähtisi väkisin tai salaa viemään pois lapsen lempileluja. 

Luopuminen on monille aikuisillekin vaikeaa, ja lapsille tietysti myös. Siksi sitä on ihan hyvä harjoitella, vaikkei lapsi olekaan niitä leluja itse kotiin roudannut.  (Luultavasti ei muuten vanhempikaan, ainakaan valtaosin. Näitähän tulee usein kummeilta ja mummeilta ja kaverisynttäreiltä ym. enemmän kuin kukaan pystyy ikinä säilömään.)

Olen eri. Mun lapseni ovat jo pehmoleluiän ohittaneet kuopusta lukuun ottamatta. Lapsena he kiintyivät suunnilleen ojasta löytämäänsä keppiinkin. Annoin heidän pitää aarteensa (tai no kepit saivat jäädä ulko-ovelle) ja heistä kasvoi tavarasuhteessaan aivan esimerkillisiä nuoria. Nykyään he nauravat makeasti sille, miten mitään ei joskus saanut heittää menemään, ja mikä vielä tärkeämpää tavaratasapainon kannalta: he eivät osta yhtään mitään turhaa.

Itse olen paljon kovempi hamsteri, etenkin heidän piirroksiensa ja lelujensa suhteen. Eli neuvoisin, että kunnioittakaa lastenne kiintymystä tavaroihin ja tietenkin antakaa heille myös emotionaalisesti turvallinen koti. Se luopuminen tulee itsestään sitten aikanaan, kun perusasiat ovat kunnossa.

5 v lapsenlapsi kertoi murheellisena tärkeästä lelustaan, että se on laitettu myyntiin. Ei ollut osannut kertoa vanhemmilleen miten tärkeä se on. Välitin viestin isälleen, joka otti lelun pois myynnistä. 

Entä jos lapsi ei osaa kertoa että ei halua luopua lelusta, tai haluaa olla vanhemmalleen mieliksi kun lupaa luopua omistaan. Näistä tilanteista voi syntyä tulevaisuuden hamstraaja. Antakaa lasten pitää aarteensa, luopukaa omista tavaroistanne senkin edestä. Lapsuus on kuitenkin rajallinen. Rajoittakaa sen tavaran hankintaa ennemmin.

"Ihan tavallinen tilanne minusta eikä ansaitse mitään hirvioäiti-nimityksiä, päätyipä tilanne lopulta mihin ratkaisuun vain. Eri asia jos vanhempi lähtisi väkisin tai salaa viemään pois lapsen lempileluja." 

Miten se on eri asia, jos kerran tuo esimerkin äiti (tai kuka tahansa äiti) kuitenkin vie pussiin laitetut lelut pois, vaikka lapsi ei  halua? Silloin ne on viety väkisin. 

Kolme muovikassillista lasten leluja. Tarkoitetaanko kaupan muovipussien kokoisia vai 100 litran jätesäkkejä? Jos tuota ensimmäistä ja vedotaan tilaan, jota ei ole, sori, pakko ihmetellä. Ne kolme muovipussillista leluja eivät mitenkään muodosta niin isoa ongelmaa, että asunnossa ei esim. mahtuisi liikkumaan. 

Tarvitaan aikalisää. Ne kolme pussia voi laittaa säilöön joksikin aikaa, kuten tässä ketjussa moni tekee omillekin tavaroilleen. Jos yhdessäkään kaapissa ei ole niille tilaa, aikuisten on mietittävä, miksi heidän omia tavaroitaan on niin paljon, että lapsen kolme pussia muodostaa ylitsepääsemättömän ongelman. 

Viisi tavaraa myyty tori.fissä kuukauden sisällä. Ei näy missään mutta silti olen tyytyväinen. Kauppa kä hitaast mutt pääasi ett käy.  Itse olen ostanut sieltä vain marjoja pakkaseen. 

Siivoilin varastoa viikonloppuna ja sieltä löytyi isoksi jäänyttä tai muuten unohtunutta talvivaatetta. Laitoin niitä myyntiin, ja enää yksi vaate on myymättä. Laitoin tarkoituksella matalat hinnat, että varmasti menevät kaupaksi, ja ilahduttavasti kauppa on käynyt, vaikka paras sesonki tuollaisten myymiselle taitaa olla vasta tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Siivoilin varastoa viikonloppuna ja sieltä löytyi isoksi jäänyttä tai muuten unohtunutta talvivaatetta. Laitoin niitä myyntiin, ja enää yksi vaate on myymättä. Laitoin tarkoituksella matalat hinnat, että varmasti menevät kaupaksi, ja ilahduttavasti kauppa on käynyt, vaikka paras sesonki tuollaisten myymiselle taitaa olla vasta tulossa.

Te jotka kokeilette myydä ensin Torissa mutta kiikutatte hyväntekeväisyyskirpparille jos ei kauppa käy: kuinka pitkään pidätte yleensä Torissa myynnissä ja missä kohtaa laskette hintaa (jos laskette)?

Itse olen pitänyt tyypillisesti myynnissä vain pari viikkoa,  ja hintaa lasken usein noin viikon jälkeen. Minulla on vain satunnaisesti tavaraa myynnissä, enkä ole halunnut jättää niitä sinne roikkumaan. Olen nyt alkanut kuitenkin miettiä, kannattaisiko pitää pidempään. Kuulisinkin mielelläni kokeneempien myyjien kokemuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään ja eilen lisäillyt myytävää Vintediin. Vähintään neljä tuotetta per päivä. Muutama hassu katselu ja tykkäys. Ennen on aina mennyt ainakin yksi kohde nopeasti kaupaksi. Ärsyttää ja harmittaa. Onkohan Vinted-huuma jo väistymässä?

Meillä on 3 tiliä, laitamme väh 35 jotain myyntiin per viikko, eli n 100 per viikko.

Yleensä menee nopesti kauppa 20-25 ja loput eivät käytännössä mene koskaan.

Meillä on lähes 2 kellarikoppia täynnä halpaa, jota ei edes laiteta vintediin ja sitten useita kymmeniä laatikoita jotka ovat menossa vintediin tai ovat siellä.

Kauppa käy, mutta helkkarin hidasta tämä on

Kuinka tuota tavaraa on kertynyt noin paljon? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään ja eilen lisäillyt myytävää Vintediin. Vähintään neljä tuotetta per päivä. Muutama hassu katselu ja tykkäys. Ennen on aina mennyt ainakin yksi kohde nopeasti kaupaksi. Ärsyttää ja harmittaa. Onkohan Vinted-huuma jo väistymässä?

Meillä on 3 tiliä, laitamme väh 35 jotain myyntiin per viikko, eli n 100 per viikko.

Yleensä menee nopesti kauppa 20-25 ja loput eivät käytännössä mene koskaan.

Meillä on lähes 2 kellarikoppia täynnä halpaa, jota ei edes laiteta vintediin ja sitten useita kymmeniä laatikoita jotka ovat menossa vintediin tai ovat siellä.

Kauppa käy, mutta helkkarin hidasta tämä on

Kuinka tuota tavaraa on kertynyt noin paljon? 

Luultavasti tuo on se tyyppi, joka myy paljon muiden ihmisten tavaraa (mm. veljensä ja työkavereiltaankin taitaa pyytää myytävää) jne. Saa korjata jos olen väärässä.