Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (278)
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Itse pelasin jalkapalloa 70 ja 80 luvun taitteessa, itse ostettiin nappikset, muut kamat tuli seuralta, joku nimellinen vuosimaksu. Harjoituksiin mentiin pyörällä, vanhemmat ei olleet mitenkään mukana. Peliin mentiin seuran bussilla, mukana oli pelaajat, valmentaja ja bussikuski. Oli hauskaa ja kenenkään ei tarvinnut suorittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Miten niin jännä, ettei tiennyt..
Mistä helvetistä tuollaisia voi tietää etukäteen jos ei kokemusta.
Katsopa muuten piruuttas eri seurojen nettisivuja. Missään ei kerrota, millaisen panostuksen lapsen harrastus aikuisilta vaatii
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
"Miten niin jännä, ettei tiennyt..
Mistä helvetistä tuollaisia voi tietää etukäteen jos ei kokemusta.
Katsopa muuten piruuttas eri seurojen nettisivuja. Missään ei kerrota, millaisen panostuksen lapsen harrastus aikuisilta vaatii"
Minusta tuosta aiheesta on puhuttu ja heitetty ihan yleisesti läppää jo vuosikaudet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Oli jo 90- luvulla näin. Kieltäydyin viemästä lapsia mihinkään joukkueurheiluun. Olisi ollut liian osallistuttavaa kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Oli ainakin siinä lajissa, missä oma lapseni pelasi. Sarja pelattiin turnausmuotoisena, joten aina järjestävä joukkue pystytti paikalle kahvion. Yksittäisinä peleinä pelattavissa sarjoissa saattaa olla eri juttu, kun koko tapahtumaan menee ehkä pari tuntia. Nää oman lapseni turnaukset kun kestivät aina monta tuntia (paikan päälle joskus 9 jälkeen ja mahdollisesti ennen ilta seitsemää sitten pois, itse turnaus ei nyt noin kauan kestänyt).
Eihän ne kait nyt ihan pakollisia ole, ehtimisten mukaan. Mutta kyllä valmentaja(t) aina 1-2 apukättä peleihinkin tarvitsee. Itse olen varustevastaava, eli hoidan peliasujen tilaukset ja painatukset ja jakamiset. Rahastonhoitaja hoitaa laskut ja laskutukset vanhemmilta. Hyvä että näitä vastuita pilkotaan pienempiin osiin.
Tiesin tuon ,että se vie vanhemmankin vapaa-ajan.
Mieheni halusi poikamme liittyvän jalkapalloseuraan ja sanoin heti,että sillä ehdolla sitten,että sinä kuskaat ja huolehdit siihen liittyvistä asioista.
Tietenkin suon pojalleni jalkapallo harrastuksen,mutta en tuolla mittakaavalla,että se tulee liian hallitsevaksi koko perheen elämään.Siitä en pidä.
No mitä te kuvittelitte sen olevan? Joku iltapäiväkerho, johon dumpata lapsi pois silmistä ja mielestä?
Suurin osa lasten harrastuksista pyörii vapaaehtoisvoimin. Voidaanhan se kausimaksu moninkertaistaa, jotta saadaan kaikki maksut sillä katettua kyydeistä ja valmentajan palkasta lähtien.
Joo, kalliiksi tulisi harrastaminen jos vanhemmat ei tekisi mitään. 40 vuotta sittenhän harrastaminen oli lähes ilmaista, kun vanhemmat teki kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Itse pelasin jalkapalloa 70 ja 80 luvun taitteessa, itse ostettiin nappikset, muut kamat tuli seuralta, joku nimellinen vuosimaksu. Harjoituksiin mentiin pyörällä, vanhemmat ei olleet mitenkään mukana. Peliin mentiin seuran bussilla, mukana oli pelaajat, valmentaja ja bussikuski. Oli hauskaa ja kenenkään ei tarvinnut suorittaa.
jees, ja oli oma sosiaalinen ympäristö johon vanhemmat eivät voineet vaikuttaa. muista hyvin, silloin harrastettiin ihan harrastuksen vuoksi eikä ollut porukkaa ees kilpailuissa huutamassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Kyllä, vanhemmat pyörittävät talkootoimintaa. Mutta samalla vanhemmat määrittelevät toiminnan tason. Vanhemmista se on viime kädessä kiinni, kuinka monta leiriä joukkue käy tai kuinka monta turnausta joukkue pelaa tai miten pitkä ostoslista varusteista lyödään käteen.
Silloin joskus 1980-luvulla jalkapallojuniorit nukkuivat koulujen lattioilla. Nykyään samoille reissuille varataan hotellit. Kulut ovat moninkertaistuneet 20 vuodessa, joten on ilmeistä, että ainakin jotkut vanhemmat haluavat lastensa elävän huippu-urheilijan elämää pienestä pitäen.
Tämä on asia, josta seuroissa pitäisi puhua enemmän. Pitäisi olla raamit, sillä kahden ikäluokankin välillä voi olla jäätäviä eroja toiminnan hinnassa. Mutta riskinä on, että ne aktiivit häviävät taivaan tuuliin kun eivät saa tehdä asioita omalla tavallaan.
Joka tapauksessa monen juniorijalkapallojoukkueen elinkaari on aika lyhyt, kun siinä iässä missä kenttäpelaajien määrä kasvaa, aika moni kyllästyy ja lopettaa.
Niin sinä et ajatellut siitä koko perheen harrastusta. Jätä ajatteleminen vastaisuudessa seurajohdolle ja keskity toimitsijan rooliisi.
Jep, täällä valittu harrastukset sen mukaan, ettei tarvitse itse osallistua. Mm. tanssitunnit toimii hyvin tähän tarkoitukseen, jos kuitenkin haluaa lapsille jotain liikuntaa "kulttuurihatrrastusten" sijaan.
Heh, kuulostaa tutulta. Meidän olisi pitänyt ryhtyä vuorotellen jojoiksi. En edes tiennyt mitä se tarkoittaa. Pelit ja harkat olivat ympäri pääkaupunkiseutua, turnaukset ympäri Suomea. Ei ollut mahdollisuutta tuollaiseen, onneksi pojalla oli kavereita joiden kanssa pelasi päivittäin.