Lue keskustelun säännöt.
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (688)
Minun mielestäni lapsille riittää ihan joku baletti tai jumppa kerran viikossa. Sitten voi vanhempien tai sukulaisten kanssa käydä satunnaisesti vaikka uimahallissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesin tuon ,että se vie vanhemmankin vapaa-ajan.
Mieheni halusi poikamme liittyvän jalkapalloseuraan ja sanoin heti,että sillä ehdolla sitten,että sinä kuskaat ja huolehdit siihen liittyvistä asioista.
Tietenkin suon pojalleni jalkapallo harrastuksen,mutta en tuolla mittakaavalla,että se tulee liian hallitsevaksi koko perheen elämään.Siitä en pidä.
Mitä siinä tapauksessa tekisit, että poika haluaisi jatkaa harrastustaan ja ryhtyä pelaamaan jalkapalloa ns. vakavissaan?
Ovat nämä aikamoisia uhrauksia, joita vanhemmat joutuvat tekemään. Silti vain pieni osa eri lajien harrastajista päätyy huippu-urheilijoiksi.
Ei minulla, tai miehelläni, ole kokemusta seurajoukkueessa harrastamisesta. Lähipiirissämme ei ole montaa lasta, tai en ole varma, onko yhtäkään joka olisi jossain seurassa.
Luulin oikeasti, että 8v lapset kävisivät vain pari kertaa viikossa kentällä pelailemassa, ja sitten sielä olisi yksi valmentaja heidän kanssaan.
Nämä jojot, apuvalkut, rahastonhoitajat, pelit, pelimatkat, turnaukset, toimitsijat, kahviot ym
olivat meille oikeasti ylläri.
Näköjään olemme kasvaneeet tynnyrissä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Ei hajuakaan, mutta jatkuvasti ainakin sukulaisten ja ystävien harrastavat lapset myyvät milloin mitäkin kerätäkseen rahaa joukkueen toimintaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni lapsille riittää ihan joku baletti tai jumppa kerran viikossa. Sitten voi vanhempien tai sukulaisten kanssa käydä satunnaisesti vaikka uimahallissa.
Samoin. Mutta esim jalkapalloharrastus vie älyttömästi aikaa. Lapsi halusi vain pelata, ei reissata ympäri Suomea turnauksissa, olisi pitänyt hankkia autoa, maksella hotelleista yms maksuista. Todella harvasta lapsesta tulee ammattilainen, miksei voida keskittyä vain harrastamiseen sen ilosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin osa lasten harrastuksista pyörii vapaaehtoisvoimin. Voidaanhan se kausimaksu moninkertaistaa, jotta saadaan kaikki maksut sillä katettua kyydeistä ja valmentajan palkasta lähtien.
Moni juniorivalnentajakin on vapaaehtoinen….
Miten tulee yllätyksenä, että lasten harrastus toimii isolta osin vapaaehtoisvoimin? Jos siis kuukausi maksu joku 60e niin ei sillä kustanna kun kenttävuokran ja korkeintaan sen päävalmentajan työpanoksen ja muutaman turnauksen. Ja jos on 30 pelaaja niin se yksi valmentaja ei niitä treenejä ja peliryhmiä pysty pyörittämään.
Iso hattu niille jotka osallistuu, muuten nuo kuukausimaksut olisi kymppien sijaan satasia esim jalkapallossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla, tai miehelläni, ole kokemusta seurajoukkueessa harrastamisesta. Lähipiirissämme ei ole montaa lasta, tai en ole varma, onko yhtäkään joka olisi jossain seurassa.
Luulin oikeasti, että 8v lapset kävisivät vain pari kertaa viikossa kentällä pelailemassa, ja sitten sielä olisi yksi valmentaja heidän kanssaan.
Nämä jojot, apuvalkut, rahastonhoitajat, pelit, pelimatkat, turnaukset, toimitsijat, kahviot ym
olivat meille oikeasti ylläri.
Näköjään olemme kasvaneeet tynnyrissä.
Ap
Kyllä tällaisiakin joukkueita edelleen on, mutta seurojen viestinnässä kilpajoukkueet ovat yleensä näkyvimmin esillä, ja osalla vanhemmista ajatus on, että toiminta on sitä parempaa, mitä tavoitteellisempaa se on.
Meillä lapsi pelaa harrastejoukkueessa kaksi kertaa viikossa, ei ole kahvioita eikä matkustamista. Silloin tällöin kaupungin sisäisiä otteluita. Harrastejoukkueessa on varsin pätevä isävalmentaja, ja harjoitukset näyttävät melko samoilta, mitä Palloliitto suosittelee ikäkaudelle. Lisäksi lapsi harjoittelee itse ja kavereiden kanssa sulan maan aikaan pari tuntia päivässä. Pelikokemusta ei tietenkään tule niin paljon, mutta toisaalta olemme vapaita käymään viikonloppuisin vaikka mummolassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Miten niin jännä, ettei tiennyt..
Mistä helvetistä tuollaisia voi tietää etukäteen jos ei kokemusta.
Katsopa muuten piruuttas eri seurojen nettisivuja. Missään ei kerrota, millaisen panostuksen lapsen harrastus aikuisilta vaatii
Yleensä sanotaan että lue muutakin kuin vauvapalstaa mutta näissä asioissa kannattaa lukea juurikin palstaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten tulee yllätyksenä, että lasten harrastus toimii isolta osin vapaaehtoisvoimin? Jos siis kuukausi maksu joku 60e niin ei sillä kustanna kun kenttävuokran ja korkeintaan sen päävalmentajan työpanoksen ja muutaman turnauksen. Ja jos on 30 pelaaja niin se yksi valmentaja ei niitä treenejä ja peliryhmiä pysty pyörittämään.
Iso hattu niille jotka osallistuu, muuten nuo kuukausimaksut olisi kymppien sijaan satasia esim jalkapallossa.
Tai sitten jos vanhemmat puhaltaisivat pelin poikki, oltaisiin pakotettuja katsomaan, mihin ne rahat menevät ja miksi. Ei se ole mikään luonnonlaki, että juniorijalkapallon täytyy olla joka vuosi isompaa ja kalliimpaa. Etenkin kun ikäluokat pienentyvät rajusti.
Enemmän pelaamista omalla porukalla ja saman kaupungin muiden seurojen kanssa. Vähemmän tai ei ollenkaan reissaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni lapsille riittää ihan joku baletti tai jumppa kerran viikossa. Sitten voi vanhempien tai sukulaisten kanssa käydä satunnaisesti vaikka uimahallissa.
Samoin. Mutta esim jalkapalloharrastus vie älyttömästi aikaa. Lapsi halusi vain pelata, ei reissata ympäri Suomea turnauksissa, olisi pitänyt hankkia autoa, maksella hotelleista yms maksuista. Todella harvasta lapsesta tulee ammattilainen, miksei voida keskittyä vain harrastamiseen sen ilosta?
Näille pitäisi tosiaan saada omat ryhmät. Mutta siihenkin tarvittaisiin se vapaaehtoinen valmentaja, ettei kustannus nouse isoksi.
Kannattaa alkaa harrastuksenaan opiskella ravitsemustieteitä ja alkaa lapsen täysipäiväiseksi valmentajaksi. Jos satsaat minimit, niin pääset huomaamaan, että sun lapsi on sitten aina siellä kentän laidalla vaan katsomassa, kun muut pelaa.
Liikuntaseuroissa kyseessä ei ole harrastus, vaan elämäntapa, joka tähtää ammattiurheilijan uraan. Joistakin harvoista tulee niitä ammattiurheilijoita, joten nuoresta asti koko joukkue ottaa harrastuksen tosissaan, tai kukaan ei koskaan pääse sille tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tulee yllätyksenä, että lasten harrastus toimii isolta osin vapaaehtoisvoimin? Jos siis kuukausi maksu joku 60e niin ei sillä kustanna kun kenttävuokran ja korkeintaan sen päävalmentajan työpanoksen ja muutaman turnauksen. Ja jos on 30 pelaaja niin se yksi valmentaja ei niitä treenejä ja peliryhmiä pysty pyörittämään.
Iso hattu niille jotka osallistuu, muuten nuo kuukausimaksut olisi kymppien sijaan satasia esim jalkapallossa.
Tai sitten jos vanhemmat puhaltaisivat pelin poikki, oltaisiin pakotettuja katsomaan, mihin ne rahat menevät ja miksi. Ei se ole mikään luonnonlaki, että juniorijalkapallon täytyy olla joka vuosi isompaa ja kalliimpaa. Etenkin kun ikäluokat pienentyvät rajusti.
On tuo avointa mikä maksaa mitäkin. Ainakin oman lapsen seurassa.
Ei noihin ole pakko osallistua. Riittää kun suorittaa maksut ja ilmoittaa onko lapsi tulossa tapahtumiin.
Vierailija kirjoitti:
Itse pelasin jalkapalloa 70 ja 80 luvun taitteessa, itse ostettiin nappikset, muut kamat tuli seuralta, joku nimellinen vuosimaksu. Harjoituksiin mentiin pyörällä, vanhemmat ei olleet mitenkään mukana. Peliin mentiin seuran bussilla, mukana oli pelaajat, valmentaja ja bussikuski. Oli hauskaa ja kenenkään ei tarvinnut suorittaa.
Silloin ei myöskään vanhemmat olleet katomassa edes kotipelejä, ihan eri juttu nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Kaikki, esim. se kausimaksu, maksaisi vieläkin enemmän, ellei tehtäisi varainhankintaa esim. sen kahvion muodossa.
Meillä ei ole tuollaista. Olen miettinyt, johtuukohan siitä, että toimintamaksu on yli 40 euroa kuukaudessa? Paljonko se yleensä on? Varusteet maksetaan lisäksi toki itse, ja seuran jäsenmaksu, pelipassi. Kaikki kulkevat omilla autoilla peleihin. Joillain alueen seuroilla toimintamaksut ovat ilmeisesti matalampia, ehkä niissä on enemmän mokkapalatalkoita.
Kiitos ap aloituksesta.
Lisäisin vielä, että kaikki lomat pitää sitten suunnitella harrastustoiminnan mukaan. Kuvitelkaa juos perheessä yksi lapsi harrastaa pallon potkimista ja toinen kaunoluistelua. Siinä on vitsit vähissä.
Jo pienen nappulan pelaaminen tähtää ekaharkoista "huppulahjakkuuksien"hakemiseen ja heikkojen nöyryyttävään karsimiseen. Pelikentällä huudentaan kuorossa, siis vanhemmat ja lapset, v i t u n h o m o a jos kuusivuotias potkaiseen pallon väärään suuntaan.
Kahvion pyörittäminen ei ole vain pakollista vaan suorastaan pyhää toimintaa. Kaikki vanhemmille jaettu informaatio nuoren urheilijan sopivasta ja terveellisestä ravitsemuksesta jää toiseksi, kun pitää saada kotiottelun makkarat ja mokkapalat viimeistä myöten tuhottua.