Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (690)
Miksi tehdä asioista liian vaikeaa. Pelkästään joukkuevaatteiden osto ja seuramaksu riitää aivan hyvin.
Älä liity mihinkään whatsapp-ryhmiin, lapselle bussikortti jolla menee itse harrastuksiin. Helppoa, halpaa ja simppeliä.
Se on joissain koiraharrastuksissakin näin. Ei riitä että maksaa seuramaksun ja kurssin ja auttelee muita joissain treeneissä lisämiehenä. Jos on sopivanrotuinen koira niin pitäisi verenmaku suussa hypätä sinne ja tänne ja kisata ja kisajärkätä ja haalia kunniaa seuralleen. Itse olin ajatellut enemmän, että tarjoan koiralle mielekästä tekemistä ja vähän paremman koulutustason. Tämän kevään jälkeen siirryn varmaan johonkin webinaareihin ja otan vaikka sitten yksityistunnin tai pari joltain osaavalta ennen kisoja, emt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mihin lasten peleissä kahviota tarvitaan?
Niitä koko päivän pelejä katsomassa olevia vanhempia ja muita sukulaisia varten, lähinnä.
Kyllä se on rahankeruuta varten. Me vanhemmat pärjäisimme ihan hyvin omilla terveellisillä eväillä, kuten muksutkin. Mutta makkaroissa on hyvä kate.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mihin lasten peleissä kahviota tarvitaan?
Niitä koko päivän pelejä katsomassa olevia vanhempia ja muita sukulaisia varten, lähinnä.
Kyllä se on rahankeruuta varten. Me vanhemmat pärjäisimme ihan hyvin omilla terveellisillä eväillä, kuten muksutkin. Mutta makkaroissa on hyvä kate.
Totta kai se on varainkerutta varten. Mutta ostajina silti on yleensä ne vanhemmat, ei ne turnauksessa pelaavat lapset. Kun kysymys oli, mihin lasten peleissä tarvitaan kahviota.
Vierailija kirjoitti:
Enemmän pelaamista omalla porukalla ja saman kaupungin muiden seurojen kanssa. Vähemmän tai ei ollenkaan reissaamista.
Jos kaupungissa on vaan yksi seura, ei niitä pelejä saa kuin reissaamalla. Pelkästään omalla porukalla pelaaminen ei kovin pitkälle kanna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tulee yllätyksenä, että lasten harrastus toimii isolta osin vapaaehtoisvoimin? Jos siis kuukausi maksu joku 60e niin ei sillä kustanna kun kenttävuokran ja korkeintaan sen päävalmentajan työpanoksen ja muutaman turnauksen. Ja jos on 30 pelaaja niin se yksi valmentaja ei niitä treenejä ja peliryhmiä pysty pyörittämään.
Iso hattu niille jotka osallistuu, muuten nuo kuukausimaksut olisi kymppien sijaan satasia esim jalkapallossa.
Tai sitten jos vanhemmat puhaltaisivat pelin poikki, oltaisiin pakotettuja katsomaan, mihin ne rahat menevät ja miksi. Ei se ole mikään luonnonlaki, että juniorijalkapallon täytyy olla joka vuosi isompaa ja kalliimpaa. Etenkin kun ikäluokat pienentyvät rajusti.
On tuo avointa mikä maksaa mitäkin. Ainakin oman lapsen seurassa.
Mutta onko avoimesti keskusteltavissa, mikä on kokonaisbudjetti ja mikä siitä on välttämätöntä toimintaa? Esimerkiksi leirien ja turnausten väliin jättäminen ja paikalliseen sarjaan keskittyminen tekee harrastuksesta edullisempaa.
On tietysti. Turnaukset ja leirit eivät nyt muutenkaan tyypillisesti kuulu kausimaksuihin, vaan niihin kerätään aina rahat erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Sellaista sanottiin, kun lapseni pks seudulla pelasi, että juniorijoukkueiden rahoilla rahoitetaan liigassa pelaavien joukkueiden toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mihin lasten peleissä kahviota tarvitaan?
Niitä koko päivän pelejä katsomassa olevia vanhempia ja muita sukulaisia varten, lähinnä.
Kyllä se on rahankeruuta varten. Me vanhemmat pärjäisimme ihan hyvin omilla terveellisillä eväillä, kuten muksutkin. Mutta makkaroissa on hyvä kate.
Totta kai se on varainkerutta varten. Mutta ostajina silti on yleensä ne vanhemmat, ei ne turnauksessa pelaavat lapset. Kun kysymys oli, mihin lasten peleissä tarvitaan kahviota.
Älä nyt petä itseäsi. Kyllä ne lapset siellä vetävät innoissaan makkaraa ja mokkapaloja pelitauoilla. Ja miksi eivät, jos vanhempansakin. Sehän se olisi kaiken huippu että mamma söisi yksin kaiken ja ryystäisi lopuksi pillimehutkin kanttiinista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa harrastuksenaan opiskella ravitsemustieteitä ja alkaa lapsen täysipäiväiseksi valmentajaksi. Jos satsaat minimit, niin pääset huomaamaan, että sun lapsi on sitten aina siellä kentän laidalla vaan katsomassa, kun muut pelaa.
Liikuntaseuroissa kyseessä ei ole harrastus, vaan elämäntapa, joka tähtää ammattiurheilijan uraan. Joistakin harvoista tulee niitä ammattiurheilijoita, joten nuoresta asti koko joukkue ottaa harrastuksen tosissaan, tai kukaan ei koskaan pääse sille tasolle.
Ongelma on vain siinä, että joukkueet kootaan niin nuorena, ettei fakiirikaan osaa sanoa, kenellä joukkueessa olisi potentiaalia ammattiurheilijaksi, vai olisiko kenelläkään.
Meitä huomattavasti kovemmat jalkapallomaat Ruotsi ja Norja ottavat tasoryhmät käyttöön vasta 12-vuotiailla. Siinäpä miettimistä.Höpö höpö. Ihan joka ikäluokassa on tasoryhmät ihan joka maassa. Voit kesällä käydä Helsinki Cupissa katsomassa ruotsalaisia ja norjalaisia U9 eliittitason joukkueita. Tasoa jota Suomessa ei käytännössä edes ole.
Pätee toki vain sen verran suuriin seuroihin, missä riittää pelaajia useampaan kuin yhteen joukkueeseen / ikäluokka.
Juu, totta kai. Tuo on etenkin pienemmillä paikkakunnilla ongelma, mutta sielläkin pyritään kyllä treeneissä pelaamaan kaikki pienpelit tasoryhmittäin, koska muuten ne vähemmän pelanneet eivät pääse koskaan palloon taitavimpien pyörittäessä peliä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Sellaista sanottiin, kun lapseni pks seudulla pelasi, että juniorijoukkueiden rahoilla rahoitetaan liigassa pelaavien joukkueiden toimintaa.
Niinhän sitä sanotaan juu. Kovin paljoa totuusperää sillä ei kuitenkaan ole, koska ihan jo säännöt sanoo että junioritoiminta ei saa olla saman yhdistyksen/yrityksen takana kuin liigajoukkueet eli rahansiirto junnuista edustukseen on mahdotonta.
Tervetuloa joukkoon. Meillä on kaksi kilpaurheilevaa lasta joukkuelajeissa. Ei juuri ole vapaapäiviä tai vapaita viikonloppuja. Lähes joka ilta on jomman kumman treenit, joskus kahdet päivässä ja lähes joka viikonloppu hoidetaan jotain pelejä tai turnauksia. Pari kolme iltaa voi olla kuukaudessa ilman harrastemenoja. Lisäksi tähän kakkumyynnit, talkoot, buffahommat jne jne jne. Kyllä tää on koko perheen täyttä työtä ja lisäksi menee useampi tuhat euroa vuodessa erilaisiin maksuihin ja kuluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Sellaista sanottiin, kun lapseni pks seudulla pelasi, että juniorijoukkueiden rahoilla rahoitetaan liigassa pelaavien joukkueiden toimintaa.
En voi ottaa kaikkien seurojen puolesta kantaa, mutta usein junioritoiminta on yhdistyspohjaista, kun taas liigassa pelaavat osakeyhtiöt.
Enemmänkin ongelma on, että tasoryhmien kautta lapsille tarjoillaan laadultaan hyvin vaihtelevaa toimintaa, eikä tätä riittävästi kompensoida maksuissa.
Lisäksi talkootyön pitäisi mennä kaikkien hyväksi yhdistyslain mukaisesti, mutta monella on kokemus, että talkootyöllä ostetaan lapselle paikka sieltä paremmasta ryhmästä. Vähintäänkin isävalmentajien olisi hyvä hakeutua pois valmentamasta omia lapsiaan vaikkapa vaihtamalla seuraavaan tai edelliseen ikäluokkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mihin lasten peleissä kahviota tarvitaan?
Niitä koko päivän pelejä katsomassa olevia vanhempia ja muita sukulaisia varten, lähinnä.
Kyllä se on rahankeruuta varten. Me vanhemmat pärjäisimme ihan hyvin omilla terveellisillä eväillä, kuten muksutkin. Mutta makkaroissa on hyvä kate.
Totta kai se on varainkerutta varten. Mutta ostajina silti on yleensä ne vanhemmat, ei ne turnauksessa pelaavat lapset. Kun kysymys oli, mihin lasten peleissä tarvitaan kahviota.
Älä nyt petä itseäsi. Kyllä ne lapset siellä vetävät innoissaan makkaraa ja mokkapaloja pelitauoilla. Ja miksi eivät, jos vanhempansakin. Sehän se olisi kaiken huippu että mamma söisi yksin kaiken ja ryystäisi lopuksi pillimehutkin kanttiinista.
Mä olen aikanani seissyt monta monituista kertaa siellä myyntipöydän takana, ja lapset ovat tulleet ostoksille korkeintaan viimeisen pelinsä jälkeen. Välissä ovat lapset syöneet omia eväitään, ja joissain turnauksissa on järjestetty myös halukkaille joukkueille ruokailukin pelien väliin.
(ei jalkapallossa tämä, ehkä futiksen puolella homma karkaa sitten käsistä)
Vierailija kirjoitti:
Miksi tehdä asioista liian vaikeaa. Pelkästään joukkuevaatteiden osto ja seuramaksu riitää aivan hyvin.
Älä liity mihinkään whatsapp-ryhmiin, lapselle bussikortti jolla menee itse harrastuksiin. Helppoa, halpaa ja simppeliä.
Ei joukkuevanhempana olo ole niin vaikeaa.
Jokaisen on vaan tehtävä oma osansa, vapaamatkustajia ei kaivata.
Porukassa kun tehdään, on päin vastoin hyvä, että on valmiit toimintamallit ja kanavat tiedottamiselle.
Ap:n esimerkki kuulostaa normaalilta, hyvin organisoidulta joukkuetoiminnalta.
Kokemuksesta voin todeta, että lasten urheiluharrastuksessa isoin ongelma ovat vanhemmat, jotka eivät noudata yhteisiä sääntöjä, luistavat joukkueen toiminnoista ym.
Vanhemmat: jos te ette aio osallistua mihinkään joukkueen yhteiseen toimintaan, ottaa mitään roolia, tai pitää edes sovituista asioista kiinni, ÄLKÄÄ ilmoittako lastanne joukkueeseen, vaan ostakaa hänelle vaikka PlayStation 5.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tulee yllätyksenä, että lasten harrastus toimii isolta osin vapaaehtoisvoimin? Jos siis kuukausi maksu joku 60e niin ei sillä kustanna kun kenttävuokran ja korkeintaan sen päävalmentajan työpanoksen ja muutaman turnauksen. Ja jos on 30 pelaaja niin se yksi valmentaja ei niitä treenejä ja peliryhmiä pysty pyörittämään.
Iso hattu niille jotka osallistuu, muuten nuo kuukausimaksut olisi kymppien sijaan satasia esim jalkapallossa.
Tai sitten jos vanhemmat puhaltaisivat pelin poikki, oltaisiin pakotettuja katsomaan, mihin ne rahat menevät ja miksi. Ei se ole mikään luonnonlaki, että juniorijalkapallon täytyy olla joka vuosi isompaa ja kalliimpaa. Etenkin kun ikäluokat pienentyvät rajusti.
On tuo avointa mikä maksaa mitäkin. Ainakin oman lapsen seurassa.
Mutta onko avoimesti keskusteltavissa, mikä on kokonaisbudjetti ja mikä siitä on välttämätöntä toimintaa? Esimerkiksi leirien ja turnausten väliin jättäminen ja paikalliseen sarjaan keskittyminen tekee harrastuksesta edullisempaa.
On tietysti keskusteltavissa. Jos enemmistö vanhemmista on sitä mieltä, että ei mennä esim leirille, niin sitten ei mennä. Jos taas vähemmistö, niin silloin osa voi jäädä pois. Kyllä meidänkin lasten futisjoukkueessa oli tapahtumia, johon kaikki eivät osallistuneet, eikä se ollut ongelma. Etukäteen pyydettiin sitovat ilmoittautumiset, jos ei ilmoittautunut, niin asia ok.
Mutta jos vanhemmat vaan mussuttaa itsekseen ja jälkikäteen, niin voi syyttää vaan itseään. Vai onko kyse siitä, että kun meidän lapsi ei osallistu, niin eivät muutkaan saisi mennä?
Jos oletetaan, että vanhempi ottaa osaa toimintaan ajallaan, olisi se syytä kertoa etukäteen tai määrätä kuukausihinta niille, jotka eivät osallistu. On vanhempia, joilla ei ole aikaa, mutta on rahaa ja on toisinpäin. Molemmilla pitäisi olla mahdollisuus harrastaa ja tiedotus pitäisi olla avointa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mihin lasten peleissä kahviota tarvitaan?
Niitä koko päivän pelejä katsomassa olevia vanhempia ja muita sukulaisia varten, lähinnä.
Kyllä se on rahankeruuta varten. Me vanhemmat pärjäisimme ihan hyvin omilla terveellisillä eväillä, kuten muksutkin. Mutta makkaroissa on hyvä kate.
Totta kai se on varainkerutta varten. Mutta ostajina silti on yleensä ne vanhemmat, ei ne turnauksessa pelaavat lapset. Kun kysymys oli, mihin lasten peleissä tarvitaan kahviota.
Älä nyt petä itseäsi. Kyllä ne lapset siellä vetävät innoissaan makkaraa ja mokkapaloja pelitauoilla. Ja miksi eivät, jos vanhempansakin. Sehän se olisi kaiken huippu että mamma söisi yksin kaiken ja ryystäisi lopuksi pillimehutkin kanttiinista.
Mä olen aikanani seissyt monta monituista kertaa siellä myyntipöydän takana, ja lapset ovat tulleet ostoksille korkeintaan viimeisen pelinsä jälkeen. Välissä ovat lapset syöneet omia eväitään, ja joissain turnauksissa on järjestetty myös halukkaille joukkueille ruokailukin pelien väliin.
(ei jalkapallossa tämä, ehkä futiksen puolella homma karkaa sitten käsistä)
Homma karkaa käsistä jos lapset ja vanhempansa syövät samoja safkoja?
Meillä on lähipiirissä nuori ammattikoripalloilija, jonka kaksi sisarusta on myös harrastanut joukkueurheilua, vieläpä ero lajeja. Ei niitä vanhemmilla ole mitään omaa elämää ollut enää vuosikausiin eikä olekaan ennen kuin viimeinenkin muuttaa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Miten niin jännä, ettei tiennyt..
Mistä helvetistä tuollaisia voi tietää etukäteen jos ei kokemusta.
Katsopa muuten piruuttas eri seurojen nettisivuja. Missään ei kerrota, millaisen panostuksen lapsen harrastus aikuisilta vaatii
Miten kukaan kuvittelee, että sillä jollain 60 e maksulla saisi maksettua tilamaksut (kentät eivät ole ilmaisia), valmentajat, kisareissut jne.? Vain toimeentulotuella olevat saavat harrastaa maksutta, heille kaiken kustantaa yhteiskunta. Me tavalliset veronmaksajat maksamme rahana, työnä ja yhteisenä toimimisena lapsen harrastukset.
Enpä ole vielä kuullut, että yhteiskunta maksaisi kenenkään jalkapalloharrastusta.
Toimeentulotukiasiakkaan lapselle maksetaan harkinnanvaraisena tukena kaikki harrastukseen liittyvät maksut ja kulut. Osalle maksajana on myös joku järjestö tyyliin Hope. Ei tämä ole mikään salaisuus, OKM tukee myös seuroja ja järjetöjä tarjoamaan harrastuksia niille, joilla ei ole varaa maksaa eli porukassa voi hyvin olla 2-3 lasta, joille kulut ovat nolla euroa.
Enpä ole vielä kuullut, että yhteiskunta maksaisi kenenkään jalkapalloharrastusta.