Lue keskustelun säännöt.
Lapsi liittyi seurajoukkueeseen 'harrastamaan', kulttuurisokki!
15.04.2026 |
Lapsemme halusi joukkueeseen pelaamaan. Aiemmat pihahöntsyt jäi, ja halusi paikallisen urheiluseuran joukkueeseen, koska moni luokkalaisensa on siinä myös.
No mikäs siinä, ajateltiin. Kiva harrastus.
Ajateltiin, että vanhempien panostus on joukkuevaatteiden osto. Nappikset ja uusi pallo. Ja seuramaksu. Mikä onkin ihan yllättävän kohtuullinen.
Kenttä on vieressä, pääsee siihen pyörällä.
Ensimmäisenä meidät vanhemmat liitettiin joukkueen vanhempien watsappiryhmään. Sieltä tuli dokkaria. Että miten on hyvä syödä, ja lenkkiä pitäisi poikien tehdä, ennen pelejä ei kaveriyökyläilyjä, aina treeneihin, vaikka katselemaan, jos paikat kipeänä, peleihin aina mukaan, vaikkei valittaisikaan, koska oppi kentän laidalta jne.
Sitten meidät vanhemmat liitettiin toimitsijawatsappiryhmään. Että pitää ilmottautua toimitsijaksi ja huoltajiksi peleihin, ja jos ei pääse omalla vuorollaan, pitää hommata tuuraaja.
Sitten meidät liitettiin kimppakyytiwatsappiryhmään. Että pitää sopia kimppakyydit peleihin, kaikki vanhemmat kuskaa vuorollaan, pelejä kaudella melkein joka viikonloppu.
Että hä? Lapsi on iloinen että nyt samassa porukassa luokkakavereiden kanssa.
Mutta millä hinnalla.. luulin oikeasti että kausimaksu riittää. En ajatellut tästä koko perheen harrastusta
Kommentit (688)
Vierailija kirjoitti:
Ei minulla, tai miehelläni, ole kokemusta seurajoukkueessa harrastamisesta. Lähipiirissämme ei ole montaa lasta, tai en ole varma, onko yhtäkään joka olisi jossain seurassa.
Luulin oikeasti, että 8v lapset kävisivät vain pari kertaa viikossa kentällä pelailemassa, ja sitten sielä olisi yksi valmentaja heidän kanssaan.
Nämä jojot, apuvalkut, rahastonhoitajat, pelit, pelimatkat, turnaukset, toimitsijat, kahviot ym
olivat meille oikeasti ylläri.
Näköjään olemme kasvaneeet tynnyrissä.
Ap
Jalkapallo on yksi "pahimmista" lajeista tuossa suhteessa, miten paljon vanhemmilta odotetaan osallistumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aikoinani lapseni futisjoukkueen joukkueenjohtaja. Pitkän harkinnan jälkeen suostuin tähän muiden vanhempien pyyntöön yhdellä ehdolla: yhtään omaa turnausta ei järjestetä, tai jos järjestetään muut vanhemmat hoitavat koko homman ilman minua. Lähtökohtana oli, että osallistutaan mieluummin muiden järjestämiin turnauksiin.
4 vuotta olin jojona ja tämä päätös piti. Välillä tuli vanhemmilta rutinaa, että lapsille olisi kiva jos olisi olisi oma turnaus ja rahaakin saataisiin joukkueen kanssa kahvilasta ym. Sanoin aina, että "voitte hyvin järjestää, mutta ilman minua. Paikalle tulen ja hoidan jojon roolin peleissä, mutta muuta en tee". Eivät sitten järjestäneet, eli heillä oli selkeästi oletus että minä hoitaisin suurimman osan valmistelusta ym.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa harrastuksenaan opiskella ravitsemustieteitä ja alkaa lapsen täysipäiväiseksi valmentajaksi. Jos satsaat minimit, niin pääset huomaamaan, että sun lapsi on sitten aina siellä kentän laidalla vaan katsomassa, kun muut pelaa.
Liikuntaseuroissa kyseessä ei ole harrastus, vaan elämäntapa, joka tähtää ammattiurheilijan uraan. Joistakin harvoista tulee niitä ammattiurheilijoita, joten nuoresta asti koko joukkue ottaa harrastuksen tosissaan, tai kukaan ei koskaan pääse sille tasolle.
Ongelma on vain siinä, että joukkueet kootaan niin nuorena, ettei fakiirikaan osaa sanoa, kenellä joukkueessa olisi potentiaalia ammattiurheilijaksi, vai olisiko kenelläkään.
Meitä huomattavasti kovemmat jalkapallomaat Ruotsi ja Norja ottavat tasoryhmät käyttöön vasta 12-vuotiailla. Siinäpä miettimistä.
Ja on lapsia jotka ei itse halua harrastaa ko lajia mutta vanhemmat pakottaa koska heidän elämän merkitys ja tekeminen rakentuu juniorivanhempien piireistä. Lapsi ja hänen hyvinvointi uhrataan oman tekemisen tunteen alttarille. Moni lapsi kaipaisi koulun jälkeen eniten vanhempien ja perheen seuraa. Ei ohjattua juoksemista nahkakuulan perässä. Vapaata oleilua kavereiden kanssa ja olemista ilman suorittamista kotona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Miten niin jännä, ettei tiennyt..
Mistä helvetistä tuollaisia voi tietää etukäteen jos ei kokemusta.
Katsopa muuten piruuttas eri seurojen nettisivuja. Missään ei kerrota, millaisen panostuksen lapsen harrastus aikuisilta vaatii
Minkä seuran sivuilla ei ole materiaalipankkia josta löytyy em. ohjeistukset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Miten niin jännä, ettei tiennyt..
Mistä helvetistä tuollaisia voi tietää etukäteen jos ei kokemusta.
Katsopa muuten piruuttas eri seurojen nettisivuja. Missään ei kerrota, millaisen panostuksen lapsen harrastus aikuisilta vaatii
Miten kukaan kuvittelee, että sillä jollain 60 e maksulla saisi maksettua tilamaksut (kentät eivät ole ilmaisia), valmentajat, kisareissut jne.? Vain toimeentulotuella olevat saavat harrastaa maksutta, heille kaiken kustantaa yhteiskunta. Me tavalliset veronmaksajat maksamme rahana, työnä ja yhteisenä toimimisena lapsen harrastukset.
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mihin lasten peleissä kahviota tarvitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
En tiennytkään että kahvion pyörittäminenkin on pakollista toimintaa
Sillä kerätään rahaa joukkueelle.
Mille joukkueelle siinä kerätään rahaa, jos tarvikkeet joutuu maksamaan itse, harrastuksesta joutuu maksamaan kausimaksuja ja vanhemmat tekevät "vapaaehtoisina" kaiken muun?
Sille joukkueelle jossa lapsi pelaa, tietenkin. Kausimaksu kattaa peliasut ja 1-2 kenttävuoroa. Kaikki muu (pelivuorot, tuomarimaksut, toimihenkilöiden korvaukset, harjoitusvarusteet, salivuorot, talviharjoittelu, turnausmaksut, matkakulut jne) katetaan joko vapaaehtoistyöllä tai joukkueen omalla varainhankinnalla.
Ihan hyvin voit jättäytyä vapaamatkustajaksi. Ihan jokaisessa joukkueessa (mulla on kolme lasta ja jokainen on treenannut useampaa joukkuelajia) missä oon vanhempana mukana ollut on aina vanhempia, joita ei näkynyt edes suuremmissa käänteissä, edes katsojana. Tärkeämpää oli istua kampaajalla kun tulla katsomaan kun oma 6v pelaa futisturnauksessa. Mulle toi on ollut osa elämää lasten kanssa, osallistumista heille tärkeisiin asioihin. Ja onhan niistä hauskoja muistoja ja mukavia kaverisuhteitakin tullut itsellekkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mihin lasten peleissä kahviota tarvitaan?
Niitä koko päivän pelejä katsomassa olevia vanhempia ja muita sukulaisia varten, lähinnä.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ap aloituksesta.
Lisäisin vielä, että kaikki lomat pitää sitten suunnitella harrastustoiminnan mukaan. Kuvitelkaa juos perheessä yksi lapsi harrastaa pallon potkimista ja toinen kaunoluistelua. Siinä on vitsit vähissä.
Jo pienen nappulan pelaaminen tähtää ekaharkoista "huppulahjakkuuksien"hakemiseen ja heikkojen nöyryyttävään karsimiseen. Pelikentällä huudentaan kuorossa, siis vanhemmat ja lapset, v i t u n h o m o a jos kuusivuotias potkaiseen pallon väärään suuntaan.
Kyllä se näin on. 7- ja 9-vuotiaat veljenpoikani harrastavat molemmat jääkiekkoa, toinen vielä jalkapalloakin. Jos haluan viedä heidät vaikka teatteriesitykseen lauantaina, asia pitää sopia pari kuukautta etukäteen harrastusten takia. Ja sitten sovittuna lauantaina aikataulu on tolkuton; teatteri alkaa kuudelta ja harkat päättyvät viideltä eli haen pojat suoraan suihkusta autoon kaaoksen saattelemana.
En jaksaisi tuollaista kuukauttakaan, mutta onneksi olen vela.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Kuinka tyhmä lapsi on noin muuten?
Joukkueurheilu.
Häpeäisin.
Juoksee pikkulapsivuosien jälkeen pallon perässä...
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole tuollaista. Olen miettinyt, johtuukohan siitä, että toimintamaksu on yli 40 euroa kuukaudessa? Paljonko se yleensä on? Varusteet maksetaan lisäksi toki itse, ja seuran jäsenmaksu, pelipassi. Kaikki kulkevat omilla autoilla peleihin. Joillain alueen seuroilla toimintamaksut ovat ilmeisesti matalampia, ehkä niissä on enemmän mokkapalatalkoita.
Tuo on lähes ilmainen. 100-200 €/kk on normaali ison seuran toimintamaksu jossa palkatut junnuvalmentajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenkäs ajattelit, että nuo hommat juniorijoukkueessa hoituvat, jos vanhemmat eivät ole mukana järjestelyissä? Joku maksettu ihmisjoukko tulee ja hoitaa pelien toimitsijahommat, kahvion pyörittämiset, se kuuluisa joku kuskaa joukkueen vieraspeleihin? Ymmärräthän, että ilman vanhempien panostusta kenelläkään ei olisi varaa laittaa lapsiaan seurajoukkueeseen harrastamaan, sillä se tulisi liian kalliiksi.
(olen itsekin monta monituista kertaa seissyt kahvion myyntipöydän takana tai istunut pitämässä pöytäkirjaa, jotta junnut saa pelata. Eri laji tosin)
Mihin lasten peleissä kahviota tarvitaan?
Kyllä mulle vanhempana on aina se kahvi ja joku sämpylä siinä turnauspäivän aikana maistunut. Mieluummin mä sen 10€ maksan sen joukkueen kassaan kuin jollekkin kahvilalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole lapsia ja tiesin silti, että seurassa pelaaminen on täysi helvetinkauhistus. Jännä että luulit kausimaksun riittävän.
Tuollainen harrastaminen vaatii koko perheen sielut alttarilleen.
Miten niin jännä, ettei tiennyt..
Mistä helvetistä tuollaisia voi tietää etukäteen jos ei kokemusta.
Katsopa muuten piruuttas eri seurojen nettisivuja. Missään ei kerrota, millaisen panostuksen lapsen harrastus aikuisilta vaatii
Miten kukaan kuvittelee, että sillä jollain 60 e maksulla saisi maksettua tilamaksut (kentät eivät ole ilmaisia), valmentajat, kisareissut jne.? Vain toimeentulotuella olevat saavat harrastaa maksutta, heille kaiken kustantaa yhteiskunta. Me tavalliset veronmaksajat maksamme rahana, työnä ja yhteisenä toimimisena lapsen harrastukset.
Toimeentulotuki ei tosiaankaan kata kaikkia harrastuksen kustannuksia. Miksi puhua paskaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tulee yllätyksenä, että lasten harrastus toimii isolta osin vapaaehtoisvoimin? Jos siis kuukausi maksu joku 60e niin ei sillä kustanna kun kenttävuokran ja korkeintaan sen päävalmentajan työpanoksen ja muutaman turnauksen. Ja jos on 30 pelaaja niin se yksi valmentaja ei niitä treenejä ja peliryhmiä pysty pyörittämään.
Iso hattu niille jotka osallistuu, muuten nuo kuukausimaksut olisi kymppien sijaan satasia esim jalkapallossa.
Tai sitten jos vanhemmat puhaltaisivat pelin poikki, oltaisiin pakotettuja katsomaan, mihin ne rahat menevät ja miksi. Ei se ole mikään luonnonlaki, että juniorijalkapallon täytyy olla joka vuosi isompaa ja kalliimpaa. Etenkin kun ikäluokat pienentyvät rajusti.
On tuo avointa mikä maksaa mitäkin. Ainakin oman lapsen seurassa.
Mutta onko avoimesti keskusteltavissa, mikä on kokonaisbudjetti ja mikä siitä on välttämätöntä toimintaa? Esimerkiksi leirien ja turnausten väliin jättäminen ja paikalliseen sarjaan keskittyminen tekee harrastuksesta edullisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa harrastuksenaan opiskella ravitsemustieteitä ja alkaa lapsen täysipäiväiseksi valmentajaksi. Jos satsaat minimit, niin pääset huomaamaan, että sun lapsi on sitten aina siellä kentän laidalla vaan katsomassa, kun muut pelaa.
Liikuntaseuroissa kyseessä ei ole harrastus, vaan elämäntapa, joka tähtää ammattiurheilijan uraan. Joistakin harvoista tulee niitä ammattiurheilijoita, joten nuoresta asti koko joukkue ottaa harrastuksen tosissaan, tai kukaan ei koskaan pääse sille tasolle.
Ongelma on vain siinä, että joukkueet kootaan niin nuorena, ettei fakiirikaan osaa sanoa, kenellä joukkueessa olisi potentiaalia ammattiurheilijaksi, vai olisiko kenelläkään.
Meitä huomattavasti kovemmat jalkapallomaat Ruotsi ja Norja ottavat tasoryhmät käyttöön vasta 12-vuotiailla. Siinäpä miettimistä.
Höpö höpö. Ihan joka ikäluokassa on tasoryhmät ihan joka maassa. Voit kesällä käydä Helsinki Cupissa katsomassa ruotsalaisia ja norjalaisia U9 eliittitason joukkueita. Tasoa jota Suomessa ei käytännössä edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei ole tuollaista. Olen miettinyt, johtuukohan siitä, että toimintamaksu on yli 40 euroa kuukaudessa? Paljonko se yleensä on? Varusteet maksetaan lisäksi toki itse, ja seuran jäsenmaksu, pelipassi. Kaikki kulkevat omilla autoilla peleihin. Joillain alueen seuroilla toimintamaksut ovat ilmeisesti matalampia, ehkä niissä on enemmän mokkapalatalkoita.
Tuo on lähes ilmainen. 100-200 €/kk on normaali ison seuran toimintamaksu jossa palkatut junnuvalmentajat.
Noiden summien lisäksi vanhempien oletetaan toimivan valmentajina ja joukkueenjohtajina ja vaikka minä. Ja ilman autoa tuo on mahdotonta. Oli pakko lopettaa lapsen harrastus kun se tuli aivan liian vaativaksi ja kalliiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa alkaa harrastuksenaan opiskella ravitsemustieteitä ja alkaa lapsen täysipäiväiseksi valmentajaksi. Jos satsaat minimit, niin pääset huomaamaan, että sun lapsi on sitten aina siellä kentän laidalla vaan katsomassa, kun muut pelaa.
Liikuntaseuroissa kyseessä ei ole harrastus, vaan elämäntapa, joka tähtää ammattiurheilijan uraan. Joistakin harvoista tulee niitä ammattiurheilijoita, joten nuoresta asti koko joukkue ottaa harrastuksen tosissaan, tai kukaan ei koskaan pääse sille tasolle.
Ongelma on vain siinä, että joukkueet kootaan niin nuorena, ettei fakiirikaan osaa sanoa, kenellä joukkueessa olisi potentiaalia ammattiurheilijaksi, vai olisiko kenelläkään.
Meitä huomattavasti kovemmat jalkapallomaat Ruotsi ja Norja ottavat tasoryhmät käyttöön vasta 12-vuotiailla. Siinäpä miettimistä.Höpö höpö. Ihan joka ikäluokassa on tasoryhmät ihan joka maassa. Voit kesällä käydä Helsinki Cupissa katsomassa ruotsalaisia ja norjalaisia U9 eliittitason joukkueita. Tasoa jota Suomessa ei käytännössä edes ole.
Pätee toki vain sen verran suuriin seuroihin, missä riittää pelaajia useampaan kuin yhteen joukkueeseen / ikäluokka.
Kolme lasta ja kolmen lapsen harrastukset kolmessa eri seurassa. Maksaisin ilolla kaikista harrastuksista itseni vaikka henkihieveriin saadakseni itse olla rauhassa. Introverttinä tämä vanhempien pakko osallistuminen on ihan kauheaa, mutta lapseni rakastavat harrastuksiaan ja ovat niissä hyviä. Ei heistä koskaan ammattilaisia tule, mutta nyt kaverit ja elämä on niissä harrastuksissa. Kyse on alakoululaisista ja on kauheaa ajatella miten harrastukset ovat jo niin tavotteellisia ja sellainen rentous on hävinnyt. Pakko suorittaa jo nyt, mutta vaihtoehtoja ei kaupungissamme ole.