Lue keskustelun säännöt.
Mies eristäytynyt kotiin, ehkä pitäisi puhua jo syrjäytymisestä?
14.04.2026 |
Olen ihan hukassa tämän tilanteen kanssa. Olemme olleet mieheni kanssa 10+ vuotta yhdessä. Parisuhteessa näennäisesti kaikki hyvin.
Mies on tehnyt jo vuosia töitä pelkästään etänä kotoa käsin. Vielä viime työnantajalla työskennellessään hän lähti edes kerran tai kaksi vuodessa työporukan kanssa menoihin, mutta nykyisen työnantajan palveluksessa hän ei ole lähtenyt mihinkään työpaikan juttuihin mukaan. Kuulostaa ehkä oudolta ongelmalta, mutta mies ei käy muutenkaan missään. Hänellä ei ole ainuttakaan kaveria. Hän ei käy itsekseen missään muualla kuin kävelylenkeillä. Ei siis oikeasti missään.
Näennäisesti parisuhteessa siis kaikki hyvin, mutta tämä miehen eristäytyminen kotiin on aiheuttanut sen, että hän on jatkuvasti vihainen minulle minun omista menoistani. Vaikka kuinka yritän sanoa miehelle, että menee itse ja tekee mitä ikinä haluaa, niin mies vain nyhjää kotona. Jos ehdotan jotain uutta ja spontaania yhteistä menoa sekään ei käy.
Miehessäni on siis aivan selkeitä eristäytyneen ihmisen piirteitä. Hän kuormittaa meidän perhettämme, sillä hänellä ei ole ketään kenen kanssa puhua, paitsi minä ja lapset. Niinpä varsinkin lapset joutuvat minusta tarpeettoman kiukuttelun ja hermostumisen kohteeksi, jos töissä ei mene hyvin tai ilma on ulkona huono.
En halua erota, eikä se ole tässä aikomuksena. Mutta mitä voin tehdä? Olen oikeasti huolissani, sillä varsinkin viimeisen vuoden sisään mies on tosiaan alkanut purkaa tilannetta jo meihin perheenjäseniin. Minusta hän yksinkertaisesti tarvitsisi vain muita sosiaalisia piirejä, mutta millä aikuista ihmistä pakottaa tapaamaan muita ihmisiä? Pelkään, että tilanne vain pahenee, jos se saa jatkua jatkumistaan.
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aseta vaatimus, että miehen pitää hankkia joku viikottainen harrastus kodin ulkopuolelta. Voit perustella vaatimusta tuolla, että nyt koko perhe kärsii hänen käytöksestään. Ja tilannehan on se, että et halua tuollaista elämää tai parisuhdetta, vaikka et myöskään halua erota.
Todella toksiseksi menee kyllä parisuhde jos puoliso pakottaa harrastukseen.
Menee se silläkin tavalla, että yksi erakoituu kotiin ja kiukuttelee muille kun he eivät erakoidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä tuossa ei ole mitään yksittäistä syytä vaan useampia joista kaikki ruokkii toisiaan ja aika sitten hoiti vielä oman osansa.
Mies taitaa olla masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Itse elän kuten miehesi. 100% etätyö, ei kavereita, olen sinkkukin vielä, en käy työpaikan missään vapaaehtoisissa tilaisuuksissa kuten juhlat. Olen tyytyväinen elämääni. Moni introvertimpi voi olla. Ja moni muuttuu iän myötä introvertimmaksi.
Minusta sinun ei kannata yrittää nyt sitä eristäytymistä jotenkin diagnosoida syyksi miehen ärtyisyyteen kotona. Voi olla jotain ihan muutakin. Siitä asiasta kannattaa puhua miten hän kotona käyttäytyy, ja yrittää ratkaista se, ja antaa aikuisen ihmisen itse päättää haluaako noita sosiaalisia rientoja vai ei.
Ja tekoälylle kannattaa nykyään hoitaa tuollaiset "yleinen rant" tyyppiset "työ/sää/taloudellinen tilanne tms vituttaa", joita mies ilmeisesti harrastaa, se jaksaa kuunnella kuormittumatta, ja saa purkaa ajatuksensa rauhassa, vaikka räyhätyyliin jos huvittaa. Kone ei siitä loukkaannu.
Olisin ihan okei asian kanssa, jos mies vaikuttaisi tyytyväiseltä elämäänsä. Mutta hänellä on koko ajan jokin huonosti. Eikä aina osaa sanoa mikä on huonosti, on vain. Hän purkaa aika paljon sellaista turhaa stressiä minun ja tosiaan lastenkin niskaan, ja se varsinkin huolestuttaa. Oli aika, kun mies oli hyväntuulinen ja halusi tehdä yhdessä kaikenlaista. Nyt hän on jatkuvasti huonolla tuulella, alakuloinen, ja eristäytyy kotiin.
Masennus? Siihen ei auta välttämättä kuin ammattiapu, jos on riittävän syvä ja pitkään jatkunut.
Tähän jos nyt mahdollisesti sanot, että mies ei välttämättä suostu lähtemään hoitoa hakemaan, niin kyllä hän on aikuisena ihmisenä, puolisona ja isänä velvollinen siihen, koska muuten ei perhe-elämästä yhdessä tule mitään. Eihän siitä kuvauksesi perusteella vaikuta tulevan. Kerro tämä hänelle. Suoraan, ystävällisesti ja rakentavasti.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä tuossa ei ole mitään yksittäistä syytä vaan useampia joista kaikki ruokkii toisiaan ja aika sitten hoiti vielä oman osansa.
Mies taitaa olla masentunut.
Olen itsekin epäillyt, että mies voisi olla masentunut. Tai ahdistunut/ kuormittunut liikaa töistä. Kävi noin puoli vuotta sitten pyynnöstäni juttelemassa työpaikan psykologille pari kertaa, mutta eivät tulleet yhtään juttuun, ja mies oli hänellekin kertonut pääasiassa kotitöistä. Mies myös lopetti psykologikäynnit tuohon pariin kertaan, kun eivät hänen mielestään hyödyttäneet häntä, vaan veivät vain aikaa.
Olen vuosia sitten seurannut sivusta pariakin vastaavaa liittoa. Toisessa vaimo jaksoi vuosikaudet sinnitellä, vaikka ulkopuolisen silmin ero olisi ollut ainoa järkevä ratkaisu. Mies oli todella ilkeä, käpertynyt omaan pieneen maailmaansa. Aiemmat kaverit kadonneet elämästä eri syistä. Lopulta mies alkoi uhkailla, silloin vaimo sai voimaa lähteä liitosta. Rankka prosessi. Toisessa tapauksessa tilanne jatkuu, toivon että vaimo jättää miehen aivan lasten hyvinvointiakin ajatellen. Vuosia hän on tukenut ja ymmärtänyt miestään, palkaksi saanut vain henkiset arvet ja nujertamisen. Mainitsen vielä tuosta introverttiydestä: jos ihmisellä on sellainen luonteenpiirre, hän ei välttämättä edes perusta perhettä. Introvertti häiriintyy jopa siitä jos samassa huushollissa on muita ihmisiä, silloin hän ärtyy. Tiedän sen itsestäni. Siksi en ole koskaan halunnut perustaa perhettä, se olisi ollut piinallista itselleni ja muille. Itsetuntemus on pohja tasapainoiselle elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aseta vaatimus, että miehen pitää hankkia joku viikottainen harrastus kodin ulkopuolelta. Voit perustella vaatimusta tuolla, että nyt koko perhe kärsii hänen käytöksestään. Ja tilannehan on se, että et halua tuollaista elämää tai parisuhdetta, vaikka et myöskään halua erota.
Mies sanoo aina, jos kehotan häntä käymään muuallakin, kuin kotona, että hän käy jo kävelyillä melkein joka päivä. Mutta sielläkin hän on yksin.
En tiedä, ehkä tähän on vain tultu, että mies on löytänyt oman itsensä tällaisena kotiin eristäytyneenä ihmisenä. Ja ehkä minä olen vain halunnut sitten pitää tiukasti kiinni siitä, että asialle olisi vielä tehtävissä jotain. Jotenkin aina vain ajattelin, että introvertitkin olisivat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Mies ei sitä ole, ja siksi olen ollut tilanteesta huolissani, mutta ehkä se on vain normaalia kotiin eristäytyville ihmisille?
Tuolla miehen tyyttymättömyydellä ei välttämättä ole mitään tekemistä "eristäytyneisyyden" kanssa. Voi olla esim. joku oma mielensisäinen ikäkausikriisi tai muuta kipuilua, joka olisi ihan samanlaista vaikka olisi kavereita ja menisi. Tai jopa lievä masennus tms.
En aio erota. Mitä tehdä?
No sitten varmaan jatkaa. Et sinä voi tehdä mitään kenellekään toiselle. Voit toki kertoa miehelle että opettelee käyttäytymään ja hoitaa itsensä kuntoon, mutta ei hän välttämättä tee niin. Tuskin tekee.
Voisitko ystävällisesti suojella lapsiasi? Se on ainoa, mikä sinun PITÄÄ tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aseta vaatimus, että miehen pitää hankkia joku viikottainen harrastus kodin ulkopuolelta. Voit perustella vaatimusta tuolla, että nyt koko perhe kärsii hänen käytöksestään. Ja tilannehan on se, että et halua tuollaista elämää tai parisuhdetta, vaikka et myöskään halua erota.
Todella toksiseksi menee kyllä parisuhde jos puoliso pakottaa harrastukseen.
Miehen käytös on kuitenkin jo sairaalloisen toksista, ja siitä kärsivät lapsetkin. Tuo käytös vaikuttaa heidän koko loppuelämäänsä, koska miehen kiukkuinen arki on heidän ainutkertainen lapsuus. Joten kahdesta pahasta valittava se vähiten paha.
Liika kotona oleminen kyllä käy mielenterveyden päälle. Mitä vähemmän kotoa poistuu, sen vähemmän sieltä enää tekee mieli poistua. Tuosta tulee inhottava itseään ruokkiva kehä, koska mielenterveyden kannalta parasta olisi lähteä sieltä kotoa ihmisten ilmoille, vaikka ei mieli tekisikään.
Mutta milläs pakotat aikuista? Ei auta kuin koittaa keskustella asiasta ja avata miehelle, että hän vahingoittaa toiminnallaan jo koko perheen hyvinvointia ja ilmapiiriä. Jos ei mene perille, niin eipä siinä auta kuin muuttaa eri osoitteisiin tai erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen vuosia sitten seurannut sivusta pariakin vastaavaa liittoa. Toisessa vaimo jaksoi vuosikaudet sinnitellä, vaikka ulkopuolisen silmin ero olisi ollut ainoa järkevä ratkaisu. Mies oli todella ilkeä, käpertynyt omaan pieneen maailmaansa. Aiemmat kaverit kadonneet elämästä eri syistä. Lopulta mies alkoi uhkailla, silloin vaimo sai voimaa lähteä liitosta. Rankka prosessi. Toisessa tapauksessa tilanne jatkuu, toivon että vaimo jättää miehen aivan lasten hyvinvointiakin ajatellen. Vuosia hän on tukenut ja ymmärtänyt miestään, palkaksi saanut vain henkiset arvet ja nujertamisen. Mainitsen vielä tuosta introverttiydestä: jos ihmisellä on sellainen luonteenpiirre, hän ei välttämättä edes perusta perhettä. Introvertti häiriintyy jopa siitä jos samassa huushollissa on muita ihmisiä, silloin hän ärtyy. Tiedän sen itsestäni. Siksi en ole koskaan halunnut perustaa perhettä, se olisi ollut piinallista itselleni ja muille. Itsetuntemus on pohja tasapainoiselle elämälle.
Niin. Minä vain niin kovasti haluaisin vielä pelastaa meidän perheen:( Meillä oli vuosia sitten todella hyvä olla yhdessä. Mutta siitä on tosiaan jo vuosia, kun muistan meidän viimeksi tehneen yhdessä jotain mukavaa niin, että mieskin olisi asiasta nauttinut. Tämä muutos on tapahtunut pikku hiljaa. En tiedä onko syy siinä, että mies jättäytyi 100% etätöihin, vai onko hän nyt todella onnellisimmillaan. Hän ei vain vaikuta siltä.
Minulla on hyvä mies. Haluaisin vain hänen elämänilonsa takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aseta vaatimus, että miehen pitää hankkia joku viikottainen harrastus kodin ulkopuolelta. Voit perustella vaatimusta tuolla, että nyt koko perhe kärsii hänen käytöksestään. Ja tilannehan on se, että et halua tuollaista elämää tai parisuhdetta, vaikka et myöskään halua erota.
Mies sanoo aina, jos kehotan häntä käymään muuallakin, kuin kotona, että hän käy jo kävelyillä melkein joka päivä. Mutta sielläkin hän on yksin.
En tiedä, ehkä tähän on vain tultu, että mies on löytänyt oman itsensä tällaisena kotiin eristäytyneenä ihmisenä. Ja ehkä minä olen vain halunnut sitten pitää tiukasti kiinni siitä, että asialle olisi vielä tehtävissä jotain. Jotenkin aina vain ajattelin, että introvertitkin olisivat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Mies ei sitä ole, ja siksi olen ollut tilanteesta huolissani, mutta ehkä se on vain normaalia kotiin eristäytyville ihmisille?
Tuolla miehen tyyttymättömyydellä ei välttämättä ole mitään tekemistä "eristäytyneisyyden" kanssa. Voi olla esim. joku oma mielensisäinen ikäkausikriisi tai muuta kipuilua, joka olisi ihan samanlaista vaikka olisi kavereita ja menisi. Tai jopa lievä masennus tms.
Ei välttämättä olekaan. Tässä voi olla monta päällekäistä muutosta, jotka eivät välttämättä ole tekemisissä toistensa kanssa. Joka tapauksessa ne vaikuttavat sekä miehen mielentilaan että jaksamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä voi olla kyse myös siitä, kuinka sitä laiskistuu, kun missään ei käy.
Huomasin korona-aikaan, kuinka kauppaan meneminen kerran viikossa alkoi tuntua kauhealta ponnistukselta.Yksin asuvilla sukulaisilla olen huomannut saman, mitä vähemmän käy missään sitä hankalammaksi lähteminen kauppaan tai apteekkiin tulee.
Tätäkin se on! Miehen mielestä just esim kaupassa käyminen on nykyään tosi vaivalloista. Vessan siivous on vaivalloista. Talvitakkien siirtäminen vaatehuoneeseen on vaivalloista. Hän haluaisi vain istua päivät koneella ja sen jälkeen maata sängyllä katsomassa lyhytvideoita puhelimesta. Jos ehdotan jonnekin lähtemistä pitää sen olla tuttu paikka, uusiin rientoihin ei lähdetä.
Tässä ei minusta ole kyse enää vain siitä, että mies nauttii yksinolosta, vaan siitä, että hän ei osaa enää lähteä mihinkään. Ja kun ei ole vuosiin oikeasti tavannut ihmisiä, niin on lähes mahdoton lähteä enää mihinkään ihmisten ilmoille?
Sinulla on masentunut mies. Lapsia ei ole oikein pitää tuossa tilanteessa. Jos mies ei lyhyessä ajassa hae apua ja ala poistua kodin ulkopuolelle, lasten takia on tehtävä isoja ratkaisuja. Todennäköisin on ero.
Vierailija kirjoitti:
En aio erota. Mitä tehdä?
No sitten varmaan jatkaa. Et sinä voi tehdä mitään kenellekään toiselle. Voit toki kertoa miehelle että opettelee käyttäytymään ja hoitaa itsensä kuntoon, mutta ei hän välttämättä tee niin. Tuskin tekee.
Voisitko ystävällisesti suojella lapsiasi? Se on ainoa, mikä sinun PITÄÄ tehdä.
Olen yrittänyt rakentavasti puhua tilanteesta. Mies ei ole muuttanut käytöstään eikä aio niin varmaan tehdäkään.
Ja minä yritän suojella lapsiani. Yritän parhaani näillä korteilla jotka minulla on. Erokin on valtava kriisi lapsille. En oikeasti osaa sanoa olisiko se parempi vaihtoehto siihen, että nyt vain kannattelen tätä perhettä vielä seuraavatkin vuodet. Toivoisin vain niin kovasti, että löytyisi jokin keino, jolla tilannetta voitaisiin purkaa ja se helpottaisi, mutta tietenkään en voi päättää asioita miehen puolesta. Jos hän on oikeasti onnellinen näin, niin en minä voi häntä muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio erota. Mitä tehdä?
No sitten varmaan jatkaa. Et sinä voi tehdä mitään kenellekään toiselle. Voit toki kertoa miehelle että opettelee käyttäytymään ja hoitaa itsensä kuntoon, mutta ei hän välttämättä tee niin. Tuskin tekee.
Voisitko ystävällisesti suojella lapsiasi? Se on ainoa, mikä sinun PITÄÄ tehdä.
Olen yrittänyt rakentavasti puhua tilanteesta. Mies ei ole muuttanut käytöstään eikä aio niin varmaan tehdäkään.
Ja minä yritän suojella lapsiani. Yritän parhaani näillä korteilla jotka minulla on. Erokin on valtava kriisi lapsille. En oikeasti osaa sanoa olisiko se parempi vaihtoehto siihen, että nyt vain kannattelen tätä perhettä vielä seuraavatkin vuodet. Toivoisin vain niin kovasti, että löytyisi jokin keino, jolla tilannetta voitaisiin purkaa ja se helpottaisi, mutta tietenkään en voi päättää asioita miehen puolesta. Jos hän on oikeasti onnellinen näin, niin en minä voi häntä muuttaa.
Kannattelet perhettä? Herää! Lapsilla on oikeus päästä ulos tuosta täysin vääristyneestä kuviosta. Laita heidät vaikka hemmetti mummolaan jos itse haluat jäädä hellimään omista lapsistaan täysin piittaamatonta täysivaltaista aikuista.
Avaa nyt silmäsi. Mies ei aio muuttaa toimintaansa.
Et halua erota? No sittenhän haluat viettää loppuelämäsi juuri noin. Onnea!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio erota. Mitä tehdä?
No sitten varmaan jatkaa. Et sinä voi tehdä mitään kenellekään toiselle. Voit toki kertoa miehelle että opettelee käyttäytymään ja hoitaa itsensä kuntoon, mutta ei hän välttämättä tee niin. Tuskin tekee.
Voisitko ystävällisesti suojella lapsiasi? Se on ainoa, mikä sinun PITÄÄ tehdä.
Olen yrittänyt rakentavasti puhua tilanteesta. Mies ei ole muuttanut käytöstään eikä aio niin varmaan tehdäkään.
Ja minä yritän suojella lapsiani. Yritän parhaani näillä korteilla jotka minulla on. Erokin on valtava kriisi lapsille. En oikeasti osaa sanoa olisiko se parempi vaihtoehto siihen, että nyt vain kannattelen tätä perhettä vielä seuraavatkin vuodet. Toivoisin vain niin kovasti, että löytyisi jokin keino, jolla tilannetta voitaisiin purkaa ja se helpottaisi, mutta tietenkään en voi päättää asioita miehen puolesta. Jos hän on oikeasti onnellinen näin, niin en minä voi häntä muuttaa.
Kannattelet perhettä? Herää! Lapsilla on oikeus päästä ulos tuosta täysin vääristyneestä kuviosta. Laita heidät vaikka hemmetti mummolaan jos itse haluat jäädä hellimään omista lapsistaan täysin piittaamatonta täysivaltaista aikuista.
Avaa nyt silmäsi. Mies ei aio muuttaa toimintaansa.
Kyllä. Kannattelen. Tottakai kannattelen, tämä on minun perheeni ja minun avioliittoni. Nämä ovat asioita joiden eteen olen valmis näkemään enemmän vaivaa, kuin minkään muun. Minä en hemmottele miestäni. Meidän henkinen yhteytemme on sekin hieman haalistunut, mikä harmittaa myös. Meillä on hyvin vähän yhteistä mukavaa tekemistä, ja toivoisin kovasti, että tämäkin joskus korjaantuisi.
Minä en tiedä kuinka paljon miehen käytöksestä on piittaamatonta ja mielivaltaista, tai kuinka paljon hän on vain ajautunut tähän. Kuten olen sanonut, en tiedä. Yritän pitää puheyhteyden mieheen, mutta miehen mielestä mikään ei ole ikinä huonosti. Eikö hän oikeasti näe tilannetta vai eikö hän välitä?
Meillä kaikilla on mahdollisuus muutokseen. Ei mies aina ollut tällainen, miksei hän voisi muuttua ajan saatossa toiseenkin suuntaan. Eikä ole tarkoitus kyseenalaistaa sinunkaan ajatuksiasi, arvostan jokaista vastausta. On hyvä pyöritellä tätä asiaa kaikilta kannoilta, sillä olen itse ihan solmussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Itse elän kuten miehesi. 100% etätyö, ei kavereita, olen sinkkukin vielä, en käy työpaikan missään vapaaehtoisissa tilaisuuksissa kuten juhlat. Olen tyytyväinen elämääni. Moni introvertimpi voi olla. Ja moni muuttuu iän myötä introvertimmaksi.
Minusta sinun ei kannata yrittää nyt sitä eristäytymistä jotenkin diagnosoida syyksi miehen ärtyisyyteen kotona. Voi olla jotain ihan muutakin. Siitä asiasta kannattaa puhua miten hän kotona käyttäytyy, ja yrittää ratkaista se, ja antaa aikuisen ihmisen itse päättää haluaako noita sosiaalisia rientoja vai ei.
Ja tekoälylle kannattaa nykyään hoitaa tuollaiset "yleinen rant" tyyppiset "työ/sää/taloudellinen tilanne tms vituttaa", joita mies ilmeisesti harrastaa, se jaksaa kuunnella kuormittumatta, ja saa purkaa ajatuksensa rauhassa, vaikka räyhätyyliin jos huvittaa. Kone ei siitä loukkaannu.
Olisin ihan okei asian kanssa, jos mies vaikuttaisi tyytyväiseltä elämäänsä. Mutta hänellä on koko ajan jokin huonosti. Eikä aina osaa sanoa mikä on huonosti, on vain. Hän purkaa aika paljon sellaista turhaa stressiä minun ja tosiaan lastenkin niskaan, ja se varsinkin huolestuttaa. Oli aika, kun mies oli hyväntuulinen ja halusi tehdä yhdessä kaikenlaista. Nyt hän on jatkuvasti huonolla tuulella, alakuloinen, ja eristäytyy kotiin.
Masennus? Siihen ei auta välttämättä kuin ammattiapu, jos on riittävän syvä ja pitkään jatkunut.
Tähän jos nyt mahdollisesti sanot, että mies ei välttämättä suostu lähtemään hoitoa hakemaan, niin kyllä hän on aikuisena ihmisenä, puolisona ja isänä velvollinen siihen, koska muuten ei perhe-elämästä yhdessä tule mitään. Eihän siitä kuvauksesi perusteella vaikuta tulevan. Kerro tämä hänelle. Suoraan, ystävällisesti ja rakentavasti.
Masennus joo, joo olla myös testosteronin puute tai uupumus tai jotain eksoottisempaa.
Jos on uupunut, silloin ärsytyskynnys on kaikelle on matala, eikä ole voimia tavalliseen tapaan harrastuksiin ja sosiaalisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Et halua erota? No sittenhän haluat viettää loppuelämäsi juuri noin. Onnea!
Minä haluan uskoa siihen, että on muitakin mahdollisuuksia, kuin ero. Ero on aina valtava kriisi sekä sen osapuolille, meidän lapsillemme, että meidän lähipiirillemme. Minä toivon, että löytäisin vielä jonkin ratkaisun, jolla katkaista tämä kierre, ja asiat lähtisivät toipumaan:(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio erota. Mitä tehdä?
No sitten varmaan jatkaa. Et sinä voi tehdä mitään kenellekään toiselle. Voit toki kertoa miehelle että opettelee käyttäytymään ja hoitaa itsensä kuntoon, mutta ei hän välttämättä tee niin. Tuskin tekee.
Voisitko ystävällisesti suojella lapsiasi? Se on ainoa, mikä sinun PITÄÄ tehdä.
Olen yrittänyt rakentavasti puhua tilanteesta. Mies ei ole muuttanut käytöstään eikä aio niin varmaan tehdäkään.
Ja minä yritän suojella lapsiani. Yritän parhaani näillä korteilla jotka minulla on. Erokin on valtava kriisi lapsille. En oikeasti osaa sanoa olisiko se parempi vaihtoehto siihen, että nyt vain kannattelen tätä perhettä vielä seuraavatkin vuodet. Toivoisin vain niin kovasti, että löytyisi jokin keino, jolla tilannetta voitaisiin purkaa ja se helpottaisi, mutta tietenkään en voi päättää asioita miehen puolesta. Jos hän on oikeasti onnellinen näin, niin en minä voi häntä muuttaa.
Sinä et voi muuttaa häntä, vaikka hän ei olisi piiruakaan onnellinen näin. Sinä et voi pakottaa häntä onnelliseksi tai haluamaan onnellisuutta, vaikka sinä itse kuvittelisit kaikkien haluavan sitä. Eivät halua.
Ihan sama, millainen erakko ihminen on, jos on yksineläjä, mutta kyllä perheellisen pitää olla edes jonkin verran sosiaalinen. Edes lastensa vuoksi, ettei niistä(kin) kasva säikkyjä erakoita.