Lue keskustelun säännöt.
Mies eristäytynyt kotiin, ehkä pitäisi puhua jo syrjäytymisestä?
14.04.2026 |
Olen ihan hukassa tämän tilanteen kanssa. Olemme olleet mieheni kanssa 10+ vuotta yhdessä. Parisuhteessa näennäisesti kaikki hyvin.
Mies on tehnyt jo vuosia töitä pelkästään etänä kotoa käsin. Vielä viime työnantajalla työskennellessään hän lähti edes kerran tai kaksi vuodessa työporukan kanssa menoihin, mutta nykyisen työnantajan palveluksessa hän ei ole lähtenyt mihinkään työpaikan juttuihin mukaan. Kuulostaa ehkä oudolta ongelmalta, mutta mies ei käy muutenkaan missään. Hänellä ei ole ainuttakaan kaveria. Hän ei käy itsekseen missään muualla kuin kävelylenkeillä. Ei siis oikeasti missään.
Näennäisesti parisuhteessa siis kaikki hyvin, mutta tämä miehen eristäytyminen kotiin on aiheuttanut sen, että hän on jatkuvasti vihainen minulle minun omista menoistani. Vaikka kuinka yritän sanoa miehelle, että menee itse ja tekee mitä ikinä haluaa, niin mies vain nyhjää kotona. Jos ehdotan jotain uutta ja spontaania yhteistä menoa sekään ei käy.
Miehessäni on siis aivan selkeitä eristäytyneen ihmisen piirteitä. Hän kuormittaa meidän perhettämme, sillä hänellä ei ole ketään kenen kanssa puhua, paitsi minä ja lapset. Niinpä varsinkin lapset joutuvat minusta tarpeettoman kiukuttelun ja hermostumisen kohteeksi, jos töissä ei mene hyvin tai ilma on ulkona huono.
En halua erota, eikä se ole tässä aikomuksena. Mutta mitä voin tehdä? Olen oikeasti huolissani, sillä varsinkin viimeisen vuoden sisään mies on tosiaan alkanut purkaa tilannetta jo meihin perheenjäseniin. Minusta hän yksinkertaisesti tarvitsisi vain muita sosiaalisia piirejä, mutta millä aikuista ihmistä pakottaa tapaamaan muita ihmisiä? Pelkään, että tilanne vain pahenee, jos se saa jatkua jatkumistaan.
Kommentit (175)
Muista, ettet sinä ole päävastuussa asian ratkaisemisesta. Veikkaan masennusta minäkin, koska aiemmin sekä mies että perheenne toimi hyvin yhteen - kyseessä ei varmasti ole ikävä ihminen ollenkaan. Se ehkä tilanteestasi niin hankalan tekeekin? Lähtöjäänkin vahingollisen kumppanin ja lasten isän luota olisi helpompaa lähteä.
Vähän radikaalina ehdotuksena: Mitä tapahtuisi, jos näyttäisit hänelle tämän aloituksesi ja vastaukset? Joku havahdus hänen olisi nyt syytä kokea, että hakeutuisi uudelleen avun piiriin. Keskusteluhoidoissa kemiat on ilman muuta ratkaisevankin tärkeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mies mitenkään avannut tuota kiukkuuntumistaan?
Itsehän olen aina ollut kotikissa. Muistan kun vanhemmat sai raivareita mulle, kun en käynyt missään.
Pakottivat ulos. Sitten istuskelin pihan penkillä parituntisen. Juttuseurana usein naapurin Kaisa. Juuri eläköitynyt naapuri, joka nautti itekseen olosta kuten mäkin.
Nyt olen 54v "enkä käy missään". Eli työpaikalla kerran kuussa ja kaupassa kerran viikossa. Plus satunnaiset asioinnit muualla.. apteekki, lääkäri, kirjasto...
Kyllä mä pihaan rapsuttelen ja nypin. Naapureiden kanssa jutustelen. Tällä hetkellä tuntuu loppuvan, kun duunien jälkeen tuota pihaa laitan. Kevät on ihan parasta aikaa. On mulla pieni rakennusprojektikin..
Asun miehen ja koiran kanssa. Lapset asuu omissa kodeissaan. En heillä juuri kyläile, mutta rakastan heidän käyntejään.
Saan hössöttää ja ruokkia, kuunnella nuorten juttuja.
Mies toisinaan turhautuu, kun yhteiset kodin ulkopuoliset tekemiset ovat nollissa.
Mies on sosiaalinen ja nauttii menoistaan. Hänellä on harrastustaan varten miesluola ja viettää siellä aikaansa. Toisinaan tekee minilomia yksin tai lasten kanssa.
Mä olen näin ihan onnellinen. En kiukuttele kelleen ja nautin elämästäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen vuosia sitten seurannut sivusta pariakin vastaavaa liittoa. Toisessa vaimo jaksoi vuosikaudet sinnitellä, vaikka ulkopuolisen silmin ero olisi ollut ainoa järkevä ratkaisu. Mies oli todella ilkeä, käpertynyt omaan pieneen maailmaansa. Aiemmat kaverit kadonneet elämästä eri syistä. Lopulta mies alkoi uhkailla, silloin vaimo sai voimaa lähteä liitosta. Rankka prosessi. Toisessa tapauksessa tilanne jatkuu, toivon että vaimo jättää miehen aivan lasten hyvinvointiakin ajatellen. Vuosia hän on tukenut ja ymmärtänyt miestään, palkaksi saanut vain henkiset arvet ja nujertamisen. Mainitsen vielä tuosta introverttiydestä: jos ihmisellä on sellainen luonteenpiirre, hän ei välttämättä edes perusta perhettä. Introvertti häiriintyy jopa siitä jos samassa huushollissa on muita ihmisiä, silloin hän ärtyy. Tiedän sen itsestäni. Siksi en ole koskaan halunnut perustaa perhettä, se olisi ollut piinallista itselleni ja muille. Itsetuntemus on pohja tasapainoiselle elämälle.
Niin. Minä vain niin kovasti haluaisin vielä pelastaa meidän perheen:( Meillä oli vuosia sitten todella hyvä olla yhdessä. Mutta siitä on tosiaan jo vuosia, kun muistan meidän viimeksi tehneen yhdessä jotain mukavaa niin, että mieskin olisi asiasta nauttinut. Tämä muutos on tapahtunut pikku hiljaa. En tiedä onko syy siinä, että mies jättäytyi 100% etätöihin, vai onko hän nyt todella onnellisimmillaan. Hän ei vain vaikuta siltä.
Minulla on hyvä mies. Haluaisin vain hänen elämänilonsa takaisin.
Hänen pitää itse haluta elämänilonsa ja tehdä asioita sen eteen. Sinä et voi sitä häneen kaataa.
Sinä voit kertoa, mitkä ovat seuraukset, jos hän jatkaa valitsemallaan tiellä. Tai tiellä, jolle on joutunut, eikä pyri pois.
Miehestäsi on syntynyt kulkuri, se joka hän on aina ollut mutta muista syistä elänyt valheessa. Se mitä tulee tapahtumaan on ero ja näet hänet Thaimaassa go-go baarissa.
Ryhdy tarvittaviin ennaltaehkäistäviin toimenpiteisiin jo nyt.
Olet jo puhunut rakentavasti eli ruksaa se listalta, äläkä jatka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio erota. Mitä tehdä?
No sitten varmaan jatkaa. Et sinä voi tehdä mitään kenellekään toiselle. Voit toki kertoa miehelle että opettelee käyttäytymään ja hoitaa itsensä kuntoon, mutta ei hän välttämättä tee niin. Tuskin tekee.
Voisitko ystävällisesti suojella lapsiasi? Se on ainoa, mikä sinun PITÄÄ tehdä.
Olen yrittänyt rakentavasti puhua tilanteesta. Mies ei ole muuttanut käytöstään eikä aio niin varmaan tehdäkään.
Ja minä yritän suojella lapsiani. Yritän parhaani näillä korteilla jotka minulla on. Erokin on valtava kriisi lapsille. En oikeasti osaa sanoa olisiko se parempi vaihtoehto siihen, että nyt vain kannattelen tätä perhettä vielä seuraavatkin vuodet. Toivoisin vain niin kovasti, että löytyisi jokin keino, jolla tilannetta voitaisiin purkaa ja se helpottaisi, mutta tietenkään en voi päättää asioita miehen puolesta. Jos hän on oikeasti onnellinen näin, niin en minä voi häntä muuttaa.
Siis aiot alistaa itsesi ja lapset seuraamaan kiukuttelevan masennuspotilaan oikkuja? Et uskalla enää poistua omasta kodistasi ilman lapsia, kun miehesi ”kiukuttelee” (lue: käyttää henkistä väkivaltaa) poissaollessasi. Lapsesi oppivat tämän mallin ja pitävät sitä aikuisina turvallisen suhteen merkkinä. Onnea tosiaan!
Minä yritän tukea ja auttaa miestäni, että hän löytäisi oman elämänsä ja elämänilonsa takaisin. En minä sitäkään ihan allekirjoita, että ero olisi aina paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio erota. Mitä tehdä?
No sitten varmaan jatkaa. Et sinä voi tehdä mitään kenellekään toiselle. Voit toki kertoa miehelle että opettelee käyttäytymään ja hoitaa itsensä kuntoon, mutta ei hän välttämättä tee niin. Tuskin tekee.
Voisitko ystävällisesti suojella lapsiasi? Se on ainoa, mikä sinun PITÄÄ tehdä.
Olen yrittänyt rakentavasti puhua tilanteesta. Mies ei ole muuttanut käytöstään eikä aio niin varmaan tehdäkään.
Ja minä yritän suojella lapsiani. Yritän parhaani näillä korteilla jotka minulla on. Erokin on valtava kriisi lapsille. En oikeasti osaa sanoa olisiko se parempi vaihtoehto siihen, että nyt vain kannattelen tätä perhettä vielä seuraavatkin vuodet. Toivoisin vain niin kovasti, että löytyisi jokin keino, jolla tilannetta voitaisiin purkaa ja se helpottaisi, mutta tietenkään en voi päättää asioita miehen puolesta. Jos hän on oikeasti onnellinen näin, niin en minä voi häntä muuttaa.
Kannattelet perhettä? Herää! Lapsilla on oikeus päästä ulos tuosta täysin vääristyneestä kuviosta. Laita heidät vaikka hemmetti mummolaan jos itse haluat jäädä hellimään omista lapsistaan täysin piittaamatonta täysivaltaista aikuista.
Avaa nyt silmäsi. Mies ei aio muuttaa toimintaansa.Kyllä. Kannattelen. Tottakai kannattelen, tämä on minun perheeni ja minun avioliittoni. Nämä ovat asioita joiden eteen olen valmis näkemään enemmän vaivaa, kuin minkään muun. Minä en hemmottele miestäni. Meidän henkinen yhteytemme on sekin hieman haalistunut, mikä harmittaa myös. Meillä on hyvin vähän yhteistä mukavaa tekemistä, ja toivoisin kovasti, että tämäkin joskus korjaantuisi.
Minä en tiedä kuinka paljon miehen käytöksestä on piittaamatonta ja mielivaltaista, tai kuinka paljon hän on vain ajautunut tähän. Kuten olen sanonut, en tiedä. Yritän pitää puheyhteyden mieheen, mutta miehen mielestä mikään ei ole ikinä huonosti. Eikö hän oikeasti näe tilannetta vai eikö hän välitä?
Meillä kaikilla on mahdollisuus muutokseen. Ei mies aina ollut tällainen, miksei hän voisi muuttua ajan saatossa toiseenkin suuntaan. Eikä ole tarkoitus kyseenalaistaa sinunkaan ajatuksiasi, arvostan jokaista vastausta. On hyvä pyöritellä tätä asiaa kaikilta kannoilta, sillä olen itse ihan solmussa.
Minun ajatuksillani ei ole mitään väliä, eikä teidän keskinäisellä yhteydellännekään kuin välillisesti.
Se, millä on väliä, on teidän yhteisten lastenne lapsuus. Tällä hetkellä lapset kasvavat sairaassa kodissa, jossa kaikki pelkäävät miehesi kiukuttelua ja sinä välttelet kotoa poistumista suojellaksesi lapsiasi heidän omalta isältään.
Lue nyt itsekin, mitä kirjoitat. Kohtelette lapsianne kaltoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muista, ettet sinä ole päävastuussa asian ratkaisemisesta. Veikkaan masennusta minäkin, koska aiemmin sekä mies että perheenne toimi hyvin yhteen - kyseessä ei varmasti ole ikävä ihminen ollenkaan. Se ehkä tilanteestasi niin hankalan tekeekin? Lähtöjäänkin vahingollisen kumppanin ja lasten isän luota olisi helpompaa lähteä.
Vähän radikaalina ehdotuksena: Mitä tapahtuisi, jos näyttäisit hänelle tämän aloituksesi ja vastaukset? Joku havahdus hänen olisi nyt syytä kokea, että hakeutuisi uudelleen avun piiriin. Keskusteluhoidoissa kemiat on ilman muuta ratkaisevankin tärkeät.
Pistän harkintaan. Ehkä tämä ketju tosiaan saisi miehenkin miettimään asiaa vielä kerran - tai sitten ei.
Ja olet oikeassa tuossa. Jos mies olisi aina ollut hankala ja vahingollinen, niin tuskin epäröisin lähteä. Ja edelleen jaamme arkea, käymme töissä, maksamme laskut, elämme näennäisesti yhdessä. Tuntuu vain, että omat keinot ovat loppuneet, jotta saisimme onnellisen ilmapiirin takaisin kotiin. Eikä tämä tarkoita, ettemme koskaan olisi lasten kanssa onnellisia, olemme useinkin. Ei meillä kaikki päivät ole pelkkää kärsimystä.
https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/uupumuksen-omahoito-ohjelma
Voit näyttää miehellesi tuon ja kannustaa tekemään tai edes katsomaan. Mutta älä jää jankuttamaan asiasta. Jos hän ei halua, hän ei halua. Hän kantaa itse vastuun ja seuraukset tekemisistään tai tekemättä jättämisistä.
Jos koki kuormittavana turhana ne työpsykologin jutut eikä ole energiaa entiseen tapaan ja on ärtynyt, voi hyvin olla uupunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm. Itse elän kuten miehesi. 100% etätyö, ei kavereita, olen sinkkukin vielä, en käy työpaikan missään vapaaehtoisissa tilaisuuksissa kuten juhlat. Olen tyytyväinen elämääni. Moni introvertimpi voi olla. Ja moni muuttuu iän myötä introvertimmaksi.
Minusta sinun ei kannata yrittää nyt sitä eristäytymistä jotenkin diagnosoida syyksi miehen ärtyisyyteen kotona. Voi olla jotain ihan muutakin. Siitä asiasta kannattaa puhua miten hän kotona käyttäytyy, ja yrittää ratkaista se, ja antaa aikuisen ihmisen itse päättää haluaako noita sosiaalisia rientoja vai ei.
Ja tekoälylle kannattaa nykyään hoitaa tuollaiset "yleinen rant" tyyppiset "työ/sää/taloudellinen tilanne tms vituttaa", joita mies ilmeisesti harrastaa, se jaksaa kuunnella kuormittumatta, ja saa purkaa ajatuksensa rauhassa, vaikka räyhätyyliin jos huvittaa. Kone ei siitä loukkaannu.
Olisin ihan okei asian kanssa, jos mies vaikuttaisi tyytyväiseltä elämäänsä. Mutta hänellä on koko ajan jokin huonosti. Eikä aina osaa sanoa mikä on huonosti, on vain. Hän purkaa aika paljon sellaista turhaa stressiä minun ja tosiaan lastenkin niskaan, ja se varsinkin huolestuttaa. Oli aika, kun mies oli hyväntuulinen ja halusi tehdä yhdessä kaikenlaista. Nyt hän on jatkuvasti huonolla tuulella, alakuloinen, ja eristäytyy kotiin.
Testot alhaalla. Kannattais edes jotain urheilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehestäsi on syntynyt kulkuri, se joka hän on aina ollut mutta muista syistä elänyt valheessa. Se mitä tulee tapahtumaan on ero ja näet hänet Thaimaassa go-go baarissa.
Ryhdy tarvittaviin ennaltaehkäistäviin toimenpiteisiin jo nyt.
Kuule, se on ihan sama minulle mihin Thaimaahan mies lähtisi, jos vain lähtisi:D
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tarvitse ihmisiä elämääni. En ole vuosiin edes puhunutkaan kenenkään kanssa.
Ja hengaat sitten jossain trollipalstalla kontaktien korvikkeena. Mutta "ihmisiä et tarvitse..." 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tarvitse ihmisiä elämääni. En ole vuosiin edes puhunutkaan kenenkään kanssa.
Paitsi selkeästi kaipaat sosiaalista elämää, kerta täälläkin olet. Olet täällä lukemassa toisten ajatuksia ja kertomassa omiasi, vaikkakin ajatuksesi ovatkin vähän "ärrinmurrin, pitäkää tunkkinne" niin halusitpa kuitenkin ilmaista sen meille. Haluat että huomaamme sinut. Kaipaat ihmisiä ja heidän huomiotaan.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuon. Siis olen itse tuollainen etänä hommia kotona tekevä. Ihminen tarvitsee sosiaalisia suhteita. Minä käyn vähintään kerran viikossa lounaalla ulkona kävelyllä ja jään iltapäiväksi paikallispubiin turisemaan. Ihan oman mielenterveyden takia. Ja onneksi on kavereita, joita tulee noin kerran kuussa nähtyä.
En tiedä, miten miestäsi auttaisin. Soita sen kavereille ja sano, että tulkaa hakemaan tämä ukko kaljalle?
Aloituksessa sanotaan, että miehellä ei ole kavereita. On vaikeaa muuttaa toisne ihmisen tilannetta. Onko mies ehkä sitä tyyppiä, joka lukeaa kirjoja tai katsoo elokuvia kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et halua erota? No sittenhän haluat viettää loppuelämäsi juuri noin. Onnea!
Minä haluan uskoa siihen, että on muitakin mahdollisuuksia, kuin ero. Ero on aina valtava kriisi sekä sen osapuolille, meidän lapsillemme, että meidän lähipiirillemme. Minä toivon, että löytäisin vielä jonkin ratkaisun, jolla katkaista tämä kierre, ja asiat lähtisivät toipumaan:(
Oletteko uskonnollisen liikkeen jäseniä? Välinpitämättömyytesi lastesi hyvinvointia kohtaan kuulostaa muutaman suomalaisen liikkeen tunnuspiirteeltä, samoin avioliiton priorisoiminen silloinkin, kun se vahingoittaa vakavasti lapsia.
Tiedätkö, meitä on satoja tuhansia naisia, jotka olemme joutuneet kokemaan tuon saman herätyksen, mitä lähellä et vaikuta vielä olevan. Yleensä mies ei lähde muuttamaan asioita edes eron uhalla vaan valitsee mielummin eron.
Sinuna sisäistäisin tämän tiedon.
Toinen on se, että usko, kun joku sanoo, älä jää jankuttamaan. Sinä puhut rakentavasti, miestä ei kiinnosta. Älä jää puhumaan rakentavasti vaan siirry eteen päin. Eli mitä tehdä, kun tilanne on tämä eikä keskustelukaan auta sen sijaan, että jäät miettimään parempia sanoja tai ihmettelemän, miksei mies kuuntele.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuossa muuta voi kuin kertoa tosiasiat ja liikkua itse kuten ennenkin. Ehkä mies jossain vaiheessa herää tilanteeseen tai sitten tulee ero.
Ero kannattaa aina jo ihan varmuuden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En aio erota. Mitä tehdä?
No sitten varmaan jatkaa. Et sinä voi tehdä mitään kenellekään toiselle. Voit toki kertoa miehelle että opettelee käyttäytymään ja hoitaa itsensä kuntoon, mutta ei hän välttämättä tee niin. Tuskin tekee.
Voisitko ystävällisesti suojella lapsiasi? Se on ainoa, mikä sinun PITÄÄ tehdä.
Olen yrittänyt rakentavasti puhua tilanteesta. Mies ei ole muuttanut käytöstään eikä aio niin varmaan tehdäkään.
Ja minä yritän suojella lapsiani. Yritän parhaani näillä korteilla jotka minulla on. Erokin on valtava kriisi lapsille. En oikeasti osaa sanoa olisiko se parempi vaihtoehto siihen, että nyt vain kannattelen tätä perhettä vielä seuraavatkin vuodet. Toivoisin vain niin kovasti, että löytyisi jokin keino, jolla tilannetta voitaisiin purkaa ja se helpottaisi, mutta tietenkään en voi päättää asioita miehen puolesta. Jos hän on oikeasti onnellinen näin, niin en minä voi häntä muuttaa.
Siis aiot alistaa itsesi ja lapset seuraamaan kiukuttelevan masennuspotilaan oikkuja? Et uskalla enää poistua omasta kodistasi ilman lapsia, kun miehesi ”kiukuttelee” (lue: käyttää henkistä väkivaltaa) poissaollessasi. Lapsesi oppivat tämän mallin ja pitävät sitä aikuisina turvallisen suhteen merkkinä. Onnea tosiaan!
Minä yritän tukea ja auttaa miestäni, että hän löytäisi oman elämänsä ja elämänilonsa takaisin. En minä sitäkään ihan allekirjoita, että ero olisi aina paras vaihtoehto.
Oletko sanonut miehellesi, että pelkäät lähteä kotoa sen takia, miten hän kohtelee lapsianne? Mitä hän vastasi?
Siis aiot alistaa itsesi ja lapset seuraamaan kiukuttelevan masennuspotilaan oikkuja? Et uskalla enää poistua omasta kodistasi ilman lapsia, kun miehesi ”kiukuttelee” (lue: käyttää henkistä väkivaltaa) poissaollessasi. Lapsesi oppivat tämän mallin ja pitävät sitä aikuisina turvallisen suhteen merkkinä. Onnea tosiaan!