Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*

Ei ole ketään vanhuksia joita hoitaa. Joten keskityn itseeni ja omaan hyvinvointiini. Suurten ikäluokkien lapset olivat järjestää avainlapsia kaupungeissa. Eli ei ole oikein mitään velkoja auttamisessa heillä maksettavana vanhemmilleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kuinkahan moni näistä,  joiden mielestä kotihoito voi hoitaa muistisairasta omaisen työpäivän ajan ja omainen illat,  yöt ja viikonloput,  on itse elänyt edes kahta viikkoa niin,  että koko viikon aikana nukkuu enintään 15 tuntia? Voin kertoa, että ei mene edes yhtä viikkoa,  kun keskittymiskyky on aika olematon ja seuraavan viikon lopulla päätä särkee jäätävästi,  verenpaineet on tapissa  ja töissä ei meinaa tajuta,  mikä tämän palaverin aihe oikein olikaan ja miksi ylipäätään olen tässä palaverissa.  Been there, done that. 

Lapsen saaneet voivat kuvitella. Käytännössä elät vuosikausia, kuin vastasyntyneen kanssa, joka valvottaa öisin. 

Vastasyntyneen kanssa on sikäli helpompaa, että hän ei paina kuin muutaman kilon, vanhus yleensä vähintään 50kg, monet reilusti yli 100 kg. Vauva ei myöskään liiku levottomasti koko ajan etsien kotiaan ja lapsiaan.

Siinä on myös se, että vauva kehittyy koko ajan taitavammaksi ja sen kanssa on hauskaa. Vauvassa on elämä.

Vanhuksia hoitaessa on yhtäkkiä sidottuna yli 10 vuotta, kun vanhusten kun romahtelee eri tahtiin. Kenen terveys kestää 24/7/365 hälytystilassa oloa.

Mä jouduin aikoinaan jättämään kokonaan omat sairauteni hoitamatta,  koska olisi edellyttänyt säännöllisiä labrakokeita ja kontrollokäyntejä.  Olin hälytysvalmiudessa 24/7  yli vuoden.  En voinut poistua 50 metriä kauemmas kotoani.  Vanhempani asuivat siis naapurissa ja äidilläni oli tapana valvoa ja karkailla öisin.  Välillä kyllä kesken etätyöpäivänikin. Isä liikkui jo silloin huonosti ja äiti taas jaloistaan vikkelä kuin kauris.  Monesti isä soitti mulle vain siksi,  että riiteli äidin kanssa ja siksi äiti oli aikeissa lähteä kotiin.  Siis lapsiudenkotiinsa.  Mun isä on jääräpää ja jankutti jankuttamistaan äidille,  että äidin vanhemmat kuolivat jo 1960-luvulla.  Äiti taas väitti,  että isä valehtelee.  Tai siis se äidin mielestä tuntematon äijä, joka oli samassa huushollissa.  Mulla saattoi mennä koko yö siihen,  että sain äidin rauhoittumaan ja kääntämään ajatuksensa johonkin ihan muuhun.  Monta kertaa,  kun olin juuri lähdössä kotiin, isä sanoi äidille : "niin niin, mutta kyllä sinun vanhempasi ovat kuolleet " ja sama härdelli alkoi sekunnissa alusta.  

Lopulta mulla oli verenpaineet olleet jo muutaman viikon tasoa 230/170 ja varasin ajan lääkäriin.  Mulla on jo kerran revennyt valtimo korkeiden verenpaineiden takia.  Lääkäri kielsi mua ehdottomasti juoksemassa vanhempieni luona milloin mitäkin tekemässä.  Isähän viittasi kintaalla moisille lääkärin määräyksille. Melko pian sen jälkeen äiti menikin niin huonoon kuntoon,  että ei pysynyt enää jaloillaan eli karkailemiset loppui.  Isä kyllä edelleen juoksutti mua siellä,  mutta ei enää öisin.  Kolmen kuukauden aikana äiti vietiin 4 kertaa päivystykseen suonensisäistä nesteytystä varten,  kun ei enää syönyt eikä juonut.  Viimeisellä kerralla joku lääkäri teki saattohoitopäätöksen ja äidin viimeiset 3 viikkoa kotonaan oli sekä kotihoito että kotisairaala.  

Vierailija kirjoitti:

Hyvään vanhaan aikaan perheen polvet asuivat samassa ja katsoivat toisiaan isovanhemmat vanhemmat lapset samassa hoitivat. Nykyään ihmiset on kylmiä, oman perseen tuijoittelijoita.

Milloin tämä hyvä vanha aika oli? Ennen teollistumista? Puukkojunkkareiden aikaan? Vai siihen aikaan kun lähdettiin "Amerikkaan" tai ihan vaan Ruotsiin töihin? 

Onko aika kullannut muistot? Maaseudulla vanha isäntäpari jäi syytingille eli tilan hoidon vastuulle ottaneelle perheelle hoitoon eli miniä hoiti appivanhempansa, tuskin oli aina kovin auvoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Näinpä. Ihmiset eivät suunnittele yhtään mitään ja tekevät lapsia päiväkotiin viedäkseen ja kärräävät vanhempansa laitoksiin sen sijaan että ottaisivat vastuun. 

Vierailija kirjoitti:

Jos jotain pakkohoitovelvoitetta lapsille tulee niin pitää olla tasavertaisesti sekä pojille että tyttärille. Mennään tasa-arvossa sata vuotta taaksepäin jos miehiä ei jollain lailla velvoiteta hoitoon - vain naisoletettuja. Sanoin veljelleni, että olen yhtä vähän hoitoalan ihminen kuin hänkin. Eli millaista hoivaa vanhempamme tulevat tarvitsemaan - siinä olemme sitten veljen kanssa ihan samalla viivalla kun pohdimme miten asiat hoidetaan.

 

Vanhempamme ovat jääneet pikkupaikkakunnalle asumaan omasta tahdostaan. Ok-talo on myyty, mutta eivät suostuneet muuttamaan minun tai veljeni kaupunkiin. Nytkin ollut jatkuvasti valitusta kun emme tule usein käymään. Tästä mainitsimme jo aiemmin. Vanhemmilla on itsemääräämisoikeus, saavat asua missä haluavat. Meillä on vihdoinkin veljeni kanssa oikeus elää omaa elämäämme tuon tuskaisen nuoruuden jälkeen, jolloin kotona oli tärkeää vaan kulissien pitäminen ulospäin ja hyvän maineen ylläpito. Aikamoiset traumat tulleet kotoa ja kun vihdoinkin saanut napanuoran katki, en todella ramppaa kotipaikkakunnalla mistä on tuskaisia muistoja nuoruudesta. Onneksi vanhemmat selviävät vielä itse - kun eivät enää selviä tuleekin haaste, minne heidät laitetaan. Olisi mukava nähdä heitä vaikka kerran viikossa, mutta kahden tunnin ajomatkan ja lapsuuden traumojen vuoksi, ei tee mieli mennä kotipaikkakunnalle. 

Voiko ne vanhukset pakottaa sitten muuttamaan tänne kun eivät pärjää siellä pikkupaikassaan enää itsekseen?

Saman katon alle en heitä suostu ottamaan, mutta jos ovat jonkun 30 min ajomatkan päässä niin käyn kyllä monta kertaa kuussa katsomassa ja hoitamassa asioita. Jos muuttavat samaan kaupunkiin niin voin käydä viikoittainkin.

Näissä tapauksissa vanhempien jäädessä kauaksi lapsista omille paikkakunnilleen niin vanhempien paikkakuntien vanhustenhuolto ottaa kopin. Isäni kohdalla näin toimittiin. Ei ollut muita vaihtoehtoja. 

Äitini asuu parin kilometrin päässä minusta ja hänen hoitonsa minun avuin onnistunee niin kauan kun hän ei ole 24/7 hoidon tarpeessa. Sitten saa vanhustenhuolto hoitaa hommat. 

Kyllä minä haluan tukea läheisten hyvää vanhuutta. En luota palvelujärjestelmäämme enkä ajattele että ihmisiä pitäisi kokonaan sysätä ulkopuolisten hoidettavaksi. Toivoisin, että ns laitospaikkoja olisi enemmän koska järjetöntä että tuhannet kotihoidon yms työntekijät ajelevat päivät pitkät paikasta toiseen piipahtamassa.

En. Liian vaikea ihminen. Kova riitelemään ja tulee paremmin toimeen miesten kanssa hän.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä ihmeellinen kuva omaisten auttamisesta. Ei auteta, mutta kostetaan, maksellaan kalavelkoja. Isolla osalla meistä todellisuudessa on voimavaroja auttaa ikäihmistä hänen omassa kodissaan ja sillä päästään pitkälle. Olen itse käynyt äidilläni siivoamassa, pyykkäämässä, kokkaamassa, laskut maksamassa, auttamassa suihkussa. Samoin molemmilla appivanhemmilla, vaikka kaikilla on ollut myös kunnallista kotihoitoa mukana loppuvaiheessa. Tuli todella hyvä mieli saada läheisen koti puhtaaksi, ruokaa kaappiin yms. Samalla juteltiin. Ettekö todellakaan ilahdu toisen auttamisesta yhtään? Mistä te oikein tulette hyvälle mielelle?

Hyvälle tuulelle tulen aivan toisenlaisista asioista/tekemisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sivujorinana kerron arjesta oman Mummoni kanssa, skrollaa ohi suosiolla jos mummojutut ei kiinnosta.

Oli kamala katsoa miten hädissääm Mummo oli kun soitin ambulanssin hänelle tuossa joku viikko sitten. 

Paha astma pahenee aina näinä pölykausina ja näytti ja kuulosti jo hengitys niin kamalan tuskaiselta (olin Mummon kotona yökylässä).

Just oli ollut useampi niitä uutisia vanhusten kuolemista Attendolla ja se joku joka oli pudonnut paareilta.

Ihan hirveetä oli katsoa sitä orastavaa paniikkia ja yrittää tyynnytellä rakasta Mummoa vaikka itsekin jo vähän panikoin että miten tässä vielä käy, oli ihan sininen ja itkevä hauras vanhus siinä, eikä se tuttu, tarmokas ja aikaansaava rautamuori. 

Ambulanssin hoitajat oli kuitenkin aivan ihania tyyppejä ja asiansa osaavia turvallisia ammattilaisia, nuori harkkarikin oli mukana ja osasi lohduttaa Mummoa tosi ammattimaisesti mutta lämpimän inhimillisesti. 

Nyt vaakakupissa alkaa olla oman elämän eläminen ja nuoren aikuisen riennot, opinnot elämän vakiintuminen ja muu hauska.

Toisaalta Mummo on niin rakas että antaisin vaikka jalkani ettei hänen tarvitse pelätä ja kärsiä. 

Asun nykyään osan viikosta landella Mummon kaksion sohvalla ja vaikka elämä tuntuu nyt aika hitaalta ja verkkaiselta ja hiljaiselta, ja terveys heittelehtii, tehdään Mummon voinnin mukaan kivojakin asioita. 

Tänään istuttiin auringonlämmössä terassilla ja bongattiin ketunpesä pellolla, sitruunaperhosia ja sisilisko nähtiin ja ihmeteltiin naapurin kikkailevaa mopopoikaa. Iltapäivällä kokkasin meille ja istuttiin lämpimän saunan alalauteilla sen aikaa kun voimia riitti, Mummo terästäytyi maistelemaan suullisen jopa saunaoluesta! 

Ennen Mummolasta lähtöäni katsottiin wanhoja valokuvia ja hätkähdin kun satavuotta sitten otetun kuvan papparaisella oli ihan samanlaiset silmät kuin itselläni. 

Lähtiäisiksi silitin rauhallisesti torkkuvan Mummon pehmeän nukkaista poskea.

Tänään oli tosi hyvä päivä ja näiden hyvien hetkien vuoksi jaksaa mennä läpi ne huonotkin päivät, joita valitettavasti on jo enenevässä määrin.

Olen tosi kiitollinen näistä hetkistä, ja olen todella surullinen ajatuksesta että ennemmin tai myöhemmin tämäkin päätty.

Nimim. Mummon tyttö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Näinpä. Ihmiset eivät suunnittele yhtään mitään ja tekevät lapsia päiväkotiin viedäkseen ja kärräävät vanhempansa laitoksiin sen sijaan että ottaisivat vastuun. 

Tämä niin isosti! Jo siinä vaiheessa kun suunnittelee perheen perustamista, pitää miettiä miten missäkin vaiheessa elämä rahoitetaan ja lapsi hoidetaan. Samoin vanhempien kanssa pitää miettiä jo valmiiksi mitä tehdään kun he vanhenevat ja siihen tulee varata rahaa. 

Ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tää kaikki jahkailu on turhaa. Olemme joutumassa sotaan ja silloin palvelutaloistakin työnnetään iäkkäät lastensa hoivattavaksi. 

Hoivakoteja muutetaan sotilaiden hoitoon sopiviksi. 

Suomi on niin pieni maa, että kaikkia tarvitaan. Joko pitämään yhteiskunnan toimintoja kunnossa, hoivaamaan läheisiään tai sotimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Näinpä. Ihmiset eivät suunnittele yhtään mitään ja tekevät lapsia päiväkotiin viedäkseen ja kärräävät vanhempansa laitoksiin sen sijaan että ottaisivat vastuun. 

Tämä niin isosti! Jo siinä vaiheessa kun suunnittelee perheen perustamista, pitää miettiä miten missäkin vaiheessa elämä rahoitetaan ja lapsi hoidetaan. Samoin vanhempien kanssa pitää miettiä jo valmiiksi mitä tehdään kun he vanhenevat ja siihen tulee varata rahaa. 

Ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole. 

Jos lasten kanssa pitää olla kotona kouluikään asti, niin siihen pitää kerätä hyvät säästöt. Lapsia voi ruveta yrittämään sitten nelikymppisenä, kun rahaa on tarpeeksi. Kuusikymppisenä voikin alkaa säästää rahaa omaa vanhuutta varten.

Hoitamaan jotain itsekkäitä boomereita? Mieluummin täyttäisin lasten huoneet hevosen ulosteella, kuin ottaisin heidät sinne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvään vanhaan aikaan perheen polvet asuivat samassa ja katsoivat toisiaan isovanhemmat vanhemmat lapset samassa hoitivat. Nykyään ihmiset on kylmiä, oman perseen tuijoittelijoita.

Niin oli minunkin vanhempani kylmiä oman perseen tuijottelijoita. Siksi en heitä aio hoitaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Näinpä. Ihmiset eivät suunnittele yhtään mitään ja tekevät lapsia päiväkotiin viedäkseen ja kärräävät vanhempansa laitoksiin sen sijaan että ottaisivat vastuun. 

Tämä niin isosti! Jo siinä vaiheessa kun suunnittelee perheen perustamista, pitää miettiä miten missäkin vaiheessa elämä rahoitetaan ja lapsi hoidetaan. Samoin vanhempien kanssa pitää miettiä jo valmiiksi mitä tehdään kun he vanhenevat ja siihen tulee varata rahaa. 

Ei tämä mitään ydinfysiikkaa ole. 

Jos lasten kanssa pitää olla kotona kouluikään asti, niin siihen pitää kerätä hyvät säästöt. Lapsia voi ruveta yrittämään sitten nelikymppisenä, kun rahaa on tarpeeksi. Kuusikymppisenä voikin alkaa säästää rahaa omaa vanhuutta varten.

No niin pitää tai pitää tulla toimeen toisen palkalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä hyvinvointiyhteiskunta on jännä. Sodankäyneet loi tämän lapsilleen. Boomerit tuli ja nautti. Ja sitä mukaa, kun he eivät enää jotain yhteiskunnan palvelua tarvitse, se alasajetaan, ennen kuin seuraavat pääsevät siitä nauttimaan. Vanhustenhoito hyvä esimerkki. Boomerit lykkäsi omat vanhempansa hyväkuntoisina palvelutaloihin ja nyt odottavat hoitoa omassa kodissaan omilta lapsiltaan, joiden pitää olla töissä maksaakseen boomereiden eläkkeet, joiden tasoa ei ole saavuttanut yksikään sukupolvi ennen tai jälkeen boomereiden.

Eikä boomereiden tarvitse mitenkään hyvittää sitä, että saivat halutessaan jäädä aikaisemmin eläkkeelle. Jotkut jo 63-vuotiaana!

1990-luvun loppupuolella syntyneiden eläkeikä taas on 68. 

Boomerit ovat jääneet eläkkeelle jopa 58-vuotiaana. Olen syntynyt -66 ja eläkeikä on n. 66-vuotiaana. 

Vierailija kirjoitti:

Sivujorinana kerron arjesta oman Mummoni kanssa, skrollaa ohi suosiolla jos mummojutut ei kiinnosta.

 

Oli kamala katsoa miten hädissääm Mummo oli kun soitin ambulanssin hänelle tuossa joku viikko sitten. 

Paha astma pahenee aina näinä pölykausina ja näytti ja kuulosti jo hengitys niin kamalan tuskaiselta (olin Mummon kotona yökylässä).

Just oli ollut useampi niitä uutisia vanhusten kuolemista Attendolla ja se joku joka oli pudonnut paareilta.

 

Ihan hirveetä oli katsoa sitä orastavaa paniikkia ja yrittää tyynnytellä rakasta Mummoa vaikka itsekin jo vähän panikoin että miten tässä vielä käy, oli ihan sininen ja itkevä hauras vanhus siinä, eikä se tuttu, tarmokas ja aikaansaava rautamuori. 

Ambulanssin hoitajat oli kuitenkin aivan ihania tyyppejä ja asiansa osaavia turvallisia ammattilaisia, nuori harkkarikin oli mukana ja osasi lohduttaa Mummoa tosi ammattimaisesti mutta lämpimän inhimillisesti. 

 

Nyt vaakakupissa alkaa olla oman elämän eläminen ja nuoren aikuisen riennot, opinnot elämän vakiintuminen ja muu hauska.

Toisaalta Mummo on niin rakas että antaisin vaikka jalkani ettei hänen tarvitse pelätä ja kärsiä. 

 

Asun nykyään osan viikosta landella Mummon kaksion sohvalla ja vaikka elämä tuntuu nyt aika hitaalta ja verkkaiselta ja hiljaiselta, ja terveys heittelehtii, tehdään Mummon voinnin mukaan kivojakin asioita. 

 

Tänään istuttiin auringonlämmössä terassilla ja bongattiin ketunpesä pellolla, sitruunaperhosia ja sisilisko nähtiin ja ihmeteltiin naapurin kikkailevaa mopopoikaa. Iltapäivällä kokkasin meille ja istuttiin lämpimän saunan alalauteilla sen aikaa kun voimia riitti, Mummo terästäytyi maistelemaan suullisen jopa saunaoluesta! 

Ennen Mummolasta lähtöäni katsottiin wanhoja valokuvia ja hätkähdin kun satavuotta sitten otetun kuvan papparaisella oli ihan samanlaiset silmät kuin itselläni. 

Lähtiäisiksi silitin rauhallisesti torkkuvan Mummon pehmeän nukkaista poskea.

 

Tänään oli tosi hyvä päivä ja näiden hyvien hetkien vuoksi jaksaa mennä läpi ne huonotkin päivät, joita valitettavasti on jo enenevässä määrin.

Olen tosi kiitollinen näistä hetkistä, ja olen todella surullinen ajatuksesta että ennemmin tai myöhemmin tämäkin päätty.

 

Nimim. Mummon tyttö

Kuulostaa kauniilta   Mun äiti viimeisinä viikkoinaan oli täysin vuodepotilas ja usein vain makasi sängyssä suu auki tuijottaen kattoa.  Mä istuin hänen vieressään ja näytin kännykästäni hauskoja kissavideoita.  Niille äiti jaksoi vielä viimeisenä päivänäänkin nauraa.  Ei ollut enää pitkään aikaan tiennyt,  kuka minä olen ja muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa lakkasi tunnistamasta mun äänenikin. Olin hänelle vain joku nainen,  jolla oli pieni televisio kädessään ja telkkarista tuli hassuja kissoja. Äiti kuoli aamuyöllä eli en ollut silloin paikalla,  mutta vielä edellisenä iltana olin kissavideoiden kanssa.