Oletko valmis hoivaamaan iäkkäitä läheisiäsi? "Kyllähän monella vapautuu lastenhuone kun lapset aikuistuu*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Kuinkahan moni näistä,  joiden mielestä kotihoito voi hoitaa muistisairasta omaisen työpäivän ajan ja omainen illat,  yöt ja viikonloput,  on itse elänyt edes kahta viikkoa niin,  että koko viikon aikana nukkuu enintään 15 tuntia? Voin kertoa, että ei mene edes yhtä viikkoa,  kun keskittymiskyky on aika olematon ja seuraavan viikon lopulla päätä särkee jäätävästi,  verenpaineet on tapissa  ja töissä ei meinaa tajuta,  mikä tämän palaverin aihe oikein olikaan ja miksi ylipäätään olen tässä palaverissa.  Been there, done that. 

Lapsen saaneet voivat kuvitella. Käytännössä elät vuosikausia, kuin vastasyntyneen kanssa, joka valvottaa öisin. 

Vastasyntyneen kanssa on sikäli helpompaa, että hän ei paina kuin muutaman kilon, vanhus yleensä vähintään 50kg, monet reilusti yli 100 kg. Vauva ei myöskään liiku levottomasti koko ajan etsien kotiaan ja lapsiaan.

Anoppivauva heräsi aamuyöllä, hiipi keittiöön ja oli sytyttävinaan tulen hellaan. Sen sijaan sytytti sen halkolaatikkoon. 

Kumpikaan lapsistani ei moisia puuhannut pienenä(kään).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihin. 

Oletko koskaan opiskellut mitään? Ollut töissä? Ollut hyväpalkkaisessa töissä? 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihi

Kuinka monella on oikeasti mahdollisuus valita kotiäitiys Suomessa? Yhden ihmisen palkalla ei Suomessa eletä vaan toisen palkka tarvitaan jo pelkästään  asumismenoihin. 

t neljän täyspäisen päiväkotilapsen työssäkäynyt äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihin. 

Oletko koskaan opiskellut mitään? Ollut töissä? Ollut hyväpalkkaisessa töissä? 

Olen, olen ja olen; minulla tohtoritutkinto, olin palkkatyössä urani ensimmäiset 5 vuotta ja sen jäljeen olen toiminut yrittäjänä. Olin 10 vuotta kotona lasten kanssa, eli kunnes nuorempi aloitti koulussa ekalla. Olisko jotain muuta vielä mitä haluaisit kysyä? 

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihi

 

Kuinka monella on oikeasti mahdollisuus valita kotiäitiys Suomessa? Yhden ihmisen palkalla ei Suomessa eletä vaan toisen palkka tarvitaan jo pelkästään  asumismenoihin. 

t neljän täyspäisen päiväkotilapsen työssäkäynyt äiti

Miksi olette vetäneet taloutenne niin tiukille, että toisen palkka menee pelkästään asumiseen!?!? Teillä on aivan järkyttävän kovat asumismenot tai pieni palkka.

En haluaisi hoivata iäkästä läheistä kodissani, sillä silloin pitäisi kait olla kotihoidolla tms. jossakin vaiheessa pääsy kotiini halusin tai en.

Kuinka monella on oikeasti mahdollisuus valita kotiäitiys Suomessa? Yhden ihmisen palkalla ei Suomessa eletä vaan toisen palkka tarvitaan jo pelkästään  asumismenoihin. 

Aika monella on, onneksi. 

Vierailija kirjoitti:

Sivujorinana kerron arjesta oman Mummoni kanssa, skrollaa ohi suosiolla jos mummojutut ei kiinnosta.

 

Oli kamala katsoa miten hädissääm Mummo oli kun soitin ambulanssin hänelle tuossa joku viikko sitten. 

Paha astma pahenee aina näinä pölykausina ja näytti ja kuulosti jo hengitys niin kamalan tuskaiselta (olin Mummon kotona yökylässä).

Just oli ollut useampi niitä uutisia vanhusten kuolemista Attendolla ja se joku joka oli pudonnut paareilta.

 

Ihan hirveetä oli katsoa sitä orastavaa paniikkia ja yrittää tyynnytellä rakasta Mummoa vaikka itsekin jo vähän panikoin että miten tässä vielä käy, oli ihan sininen ja itkevä hauras vanhus siinä, eikä se tuttu, tarmokas ja aikaansaava rautamuori. 

Ambulanssin hoitajat oli kuitenkin aivan ihania tyyppejä ja asiansa osaavia turvallisia ammattilaisia, nuori harkkarikin oli mukana ja osasi lohduttaa Mummoa tosi ammattimaisesti mutta lämpimän inhimillisesti. 

 

Nyt vaakakupissa alkaa olla oman elämän eläminen ja nuoren aikuisen riennot, opinnot elämän vakiintuminen ja muu hauska.

Toisaalta Mummo on niin rakas että antaisin vaikka jalkani ettei hänen tarvitse pelätä ja kärsiä. 

 

Asun nykyään osan viikosta landella Mummon kaksion sohvalla ja vaikka elämä tuntuu nyt aika hitaalta ja verkkaiselta ja hiljaiselta, ja terveys heittelehtii, tehdään Mummon voinnin mukaan kivojakin asioita. 

 

Tänään istuttiin auringonlämmössä terassilla ja bongattiin ketunpesä pellolla, sitruunaperhosia ja sisilisko nähtiin ja ihmeteltiin naapurin kikkailevaa mopopoikaa. Iltapäivällä kokkasin meille ja istuttiin lämpimän saunan alalauteilla sen aikaa kun voimia riitti, Mummo terästäytyi maistelemaan suullisen jopa saunaoluesta! 

Ennen Mummolasta lähtöäni katsottiin wanhoja valokuvia ja hätkähdin kun satavuotta sitten otetun kuvan papparaisella oli ihan samanlaiset silmät kuin itselläni. 

Lähtiäisiksi silitin rauhallisesti torkkuvan Mummon pehmeän nukkaista poskea.

 

Tänään oli tosi hyvä päivä ja näiden hyvien hetkien vuoksi jaksaa mennä läpi ne huonotkin päivät, joita valitettavasti on jo enenevässä määrin.

Olen tosi kiitollinen näistä hetkistä, ja olen todella surullinen ajatuksesta että ennemmin tai myöhemmin tämäkin päätty.

 

Nimim. Mummon tyttö

aIkanaan olet todella kiitollinen noistakin päivistä ja voit olla ylpeä itsestäsi (sillei hyvällä tavalla), että aikoinaan tajusit elämän väliaikaisuden ja sen, että mummo ei ole aina läsnä elämässäsi, joten hankit hyviä muistoja. Varmasti olet nytkin kiitollinen noista päivistä, ainakin se näkyi mielestäni tekstistäsi ja huomaan, että todella arvostat yhteistä aikaa mummosi kanssa. Ymmrrän sen, olen itsekin mummon tyttö.  

minä menetin mummoni kun olin 18-vuotias. kävin aina kesälomilla mummon luona ja autoin minkä ehdn ja tarkistelin aina, että onhan kotihoito käynyt ja kaikki ok. se oli ihan parasta aikaa ja äitini usein sanoo, että minä tunsin mummoni paremmin kuin muut hänen sukulaisensa. Me olimmekin samalla aaltopituudella ja puhuttiin paljon, että ei mikään ihme, että tunsin mummoni niin hyvin. Ainoa mikä harmitti oli pitkä välimatka, joten todellakin pääsin käymään vain lomilla, kesälomalla pidempään, muina lyhyemmän aikaa. 

Mä olen ollut pitkään kotiäiti, ja erityislapsen äitinä se on ollut pakkokin. Olen myös toiminut varhaiskasvatuksessa. Lasten hoitaminen tuntuu luonnolliselta, mutta vanhusten hoito on aina tuntunut vieraammalta minusta. Luulen, että joillain voi olla toisinkin päin. En kyllä usko, että pystyisin hoitamaan vanhuksia kotonani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihin. 

Perhepäivähoito on yksi vaihtoehto.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivujorinana kerron arjesta oman Mummoni kanssa, skrollaa ohi suosiolla jos mummojutut ei kiinnosta.

 

Oli kamala katsoa miten hädissääm Mummo oli kun soitin ambulanssin hänelle tuossa joku viikko sitten. 

Paha astma pahenee aina näinä pölykausina ja näytti ja kuulosti jo hengitys niin kamalan tuskaiselta (olin Mummon kotona yökylässä).

Just oli ollut useampi niitä uutisia vanhusten kuolemista Attendolla ja se joku joka oli pudonnut paareilta.

 

Ihan hirveetä oli katsoa sitä orastavaa paniikkia ja yrittää tyynnytellä rakasta Mummoa vaikka itsekin jo vähän panikoin että miten tässä vielä käy, oli ihan sininen ja itkevä hauras vanhus siinä, eikä se tuttu, tarmokas ja aikaansaava rautamuori. 

Ambulanssin hoitajat oli kuitenkin aivan ihania tyyppejä ja asiansa osaavia turvallisia ammattilaisia, nuori harkkarikin oli mukana ja osasi lohduttaa Mummoa tosi ammattimaisesti mutta lämpimän inhimillisesti. 

 

Nyt vaakakupissa alkaa olla oman elämän eläminen ja nuoren aikuisen riennot, opinnot elämän vakiintuminen ja muu hauska.

Toisaalta Mummo on niin rakas että antaisin vaikka jalkani ettei hänen tarvitse pelätä ja kärsiä. 

 

Asun nykyään osan viikosta landella Mummon kaksion sohvalla ja vaikka elämä tuntuu nyt aika hitaalta ja verkkaiselta ja hiljaiselta, ja terveys heittelehtii, tehdään Mummon voinnin mukaan kivojakin asioita. 

 

Tänään istuttiin auringonlämmössä terassilla ja bongattiin ketunpesä pellolla, sitruunaperhosia ja sisilisko nähtiin ja ihmeteltiin naapurin kikkailevaa mopopoikaa. Iltapäivällä kokkasin meille ja istuttiin lämpimän saunan alalauteilla sen aikaa kun voimia riitti, Mummo terästäytyi maistelemaan suullisen jopa saunaoluesta! 

Ennen Mummolasta lähtöäni katsottiin wanhoja valokuvia ja hätkähdin kun satavuotta sitten otetun kuvan papparaisella oli ihan samanlaiset silmät kuin itselläni. 

Lähtiäisiksi silitin rauhallisesti torkkuvan Mummon pehmeän nukkaista poskea.

 

Tänään oli tosi hyvä päivä ja näiden hyvien hetkien vuoksi jaksaa mennä läpi ne huonotkin päivät, joita valitettavasti on jo enenevässä määrin.

Olen tosi kiitollinen näistä hetkistä, ja olen todella surullinen ajatuksesta että ennemmin tai myöhemmin tämäkin päätty.

 

Nimim. Mummon tyttö

Kuulostaa kauniilta   Mun äiti viimeisinä viikkoinaan oli täysin vuodepotilas ja usein vain makasi sängyssä suu auki tuijottaen kattoa.  Mä istuin hänen vieressään ja näytin kännykästäni hauskoja kissavideoita.  Niille äiti jaksoi vielä viimeisenä päivänäänkin nauraa.  Ei ollut enää pitkään aikaan tiennyt,  kuka minä olen ja muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa lakkasi tunnistamasta mun äänenikin. Olin hänelle vain joku nainen,  jolla oli pieni televisio kädessään ja telkkarista tuli hassuja kissoja. Äiti kuoli aamuyöllä eli en ollut silloin paikalla,  mutta vielä edellisenä iltana olin kissavideoiden kanssa. 

Teit ihanan palveluksen äidillesi. Tosin ehkä olisi helpompaa ollut, jos olisit muuttanut sinne loppuaikoina, että ei olisi tarvinnut säntäillä. En tiedä, olisiko työsi onnistunut sieltä käsin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihin. 

Oletko koskaan opiskellut mitään? Ollut töissä? Ollut hyväpalkkaisessa töissä? 

Olen, olen ja olen; minulla tohtoritutkinto, olin palkkatyössä urani ensimmäiset 5 vuotta ja sen jäljeen olen toiminut yrittäjänä. Olin 10 vuotta kotona lasten kanssa, eli kunnes nuorempi aloitti koulussa ekalla. Olisko jotain muuta vielä mitä haluaisit kysyä? 

Miksi valehtelet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihin. 

Oletko koskaan opiskellut mitään? Ollut töissä? Ollut hyväpalkkaisessa töissä? 

Olen, olen ja olen; minulla tohtoritutkinto, olin palkkatyössä urani ensimmäiset 5 vuotta ja sen jäljeen olen toiminut yrittäjänä. Olin 10 vuotta kotona lasten kanssa, eli kunnes nuorempi aloitti koulussa ekalla. Olisko jotain muuta vielä mitä haluaisit kysyä? 

Miksi valehtelet?

Miksi valehtelisin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihin. 

Perhepäivähoito on yksi vaihtoehto.

Se vasta riskialtis vaihtoehto on kun lapset ovat yhden ainoan aikuisen armoilla. Ja usein niin pieniä etteivät kunnolla osaa kertoa siitä mitä hoidossa tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihin. 

Oletko koskaan opiskellut mitään? Ollut töissä? Ollut hyväpalkkaisessa töissä? 

Olen, olen ja olen; minulla tohtoritutkinto, olin palkkatyössä urani ensimmäiset 5 vuotta ja sen jäljeen olen toiminut yrittäjänä. Olin 10 vuotta kotona lasten kanssa, eli kunnes nuorempi aloitti koulussa ekalla. Olisko jotain muuta vielä mitä haluaisit kysyä? 

Miksi valehtelet?

Mulla on tällainen ystävä, sillä erotuksella että jänellä on ylempi ammattikoulututkinto. Mikä saa sut epäilemään tuon todenmukaisuutta? Minä pienempi palkkaisena jouduin töihin kun lapseni täytti kolme, ystäväni hoiti munkin lapsen (hänen vanhempi lapsensa on samanikäinen kuin meidän) ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sivujorinana kerron arjesta oman Mummoni kanssa, skrollaa ohi suosiolla jos mummojutut ei kiinnosta.

 

Oli kamala katsoa miten hädissääm Mummo oli kun soitin ambulanssin hänelle tuossa joku viikko sitten. 

Paha astma pahenee aina näinä pölykausina ja näytti ja kuulosti jo hengitys niin kamalan tuskaiselta (olin Mummon kotona yökylässä).

Just oli ollut useampi niitä uutisia vanhusten kuolemista Attendolla ja se joku joka oli pudonnut paareilta.

 

Ihan hirveetä oli katsoa sitä orastavaa paniikkia ja yrittää tyynnytellä rakasta Mummoa vaikka itsekin jo vähän panikoin että miten tässä vielä käy, oli ihan sininen ja itkevä hauras vanhus siinä, eikä se tuttu, tarmokas ja aikaansaava rautamuori. 

Ambulanssin hoitajat oli kuitenkin aivan ihania tyyppejä ja asiansa osaavia turvallisia ammattilaisia, nuori harkkarikin oli mukana ja osasi lohduttaa Mummoa tosi ammattimaisesti mutta lämpimän inhimillisesti. 

 

Nyt vaakakupissa alkaa olla oman elämän eläminen ja nuoren aikuisen riennot, opinnot elämän vakiintuminen ja muu hauska.

Toisaalta Mummo on niin rakas että antaisin vaikka jalkani ettei hänen tarvitse pelätä ja kärsiä. 

 

Asun nykyään osan viikosta landella Mummon kaksion sohvalla ja vaikka elämä tuntuu nyt aika hitaalta ja verkkaiselta ja hiljaiselta, ja terveys heittelehtii, tehdään Mummon voinnin mukaan kivojakin asioita. 

 

Tänään istuttiin auringonlämmössä terassilla ja bongattiin ketunpesä pellolla, sitruunaperhosia ja sisilisko nähtiin ja ihmeteltiin naapurin kikkailevaa mopopoikaa. Iltapäivällä kokkasin meille ja istuttiin lämpimän saunan alalauteilla sen aikaa kun voimia riitti, Mummo terästäytyi maistelemaan suullisen jopa saunaoluesta! 

Ennen Mummolasta lähtöäni katsottiin wanhoja valokuvia ja hätkähdin kun satavuotta sitten otetun kuvan papparaisella oli ihan samanlaiset silmät kuin itselläni. 

Lähtiäisiksi silitin rauhallisesti torkkuvan Mummon pehmeän nukkaista poskea.

 

Tänään oli tosi hyvä päivä ja näiden hyvien hetkien vuoksi jaksaa mennä läpi ne huonotkin päivät, joita valitettavasti on jo enenevässä määrin.

Olen tosi kiitollinen näistä hetkistä, ja olen todella surullinen ajatuksesta että ennemmin tai myöhemmin tämäkin päätty.

 

Nimim. Mummon tyttö

Kuulostaa kauniilta   Mun äiti viimeisinä viikkoinaan oli täysin vuodepotilas ja usein vain makasi sängyssä suu auki tuijottaen kattoa.  Mä istuin hänen vieressään ja näytin kännykästäni hauskoja kissavideoita.  Niille äiti jaksoi vielä viimeisenä päivänäänkin nauraa.  Ei ollut enää pitkään aikaan tiennyt,  kuka minä olen ja muutamaa kuukautta ennen kuolemaansa lakkasi tunnistamasta mun äänenikin. Olin hänelle vain joku nainen,  jolla oli pieni televisio kädessään ja telkkarista tuli hassuja kissoja. Äiti kuoli aamuyöllä eli en ollut silloin paikalla,  mutta vielä edellisenä iltana olin kissavideoiden kanssa. 

Tuo "lähdön odottamisen" aika on niin raskasta myös omaiselle. Otan osaa.

Muutama vuosi sitten saattohoidin syöpään sairastuneen Ukkini, viimeisenä viikkonaan ei enää juuri reagoinut mihinkään, ei avannut silmiä, ei puhunut, ei syönyt. 

Viimeisenä päivänä, vaikken sitä siinä tiennyt, nappasin pikku Ukin vielä isoon halaukseen - Ukki sanoi vain pienellä rahisevallä äänellä sanan "äiti" ja nukahti ja nukkui seuraavaan aamuun kunnes sydän vain lakkasi pumppaamasta.

Silloin se tuntui pahalta varsinkin kun itse olen lapsenlapsi, enkä tiedä mistään elämän tärkeistä asioista virlä yhtään mitään, mutta nyt osaan jo ajatella että siinä hetkessä ehkä vaistomaisesti annoin jotain universaalia lämpöä ja turvaa ja kaikesta kivustaan huolimatta Ukki pystyi lähtemään suhtrauhallisesti. Sitä toivoisin ehkä itsellenikin.

Todella kova paikka oli vuosi sitten kun Enoni yllättäen sairastui ja olin taas samassa tilanteessa, huolehtimassa tällä kertaa Enon saattohoidosta (ja nyt jo höppänöityvästä sydänsuruisesta Mummosta). 

Eno oli viimeisenä päivänään jossain oudon lohdullisessa haavemaailmassa, näki minut ja ympäristönsä, mutta näki myös pienten metsäneläinten iloiset juhlat siinä sairaalahuoneessa. 

Enää miulla jäljellä on Mummo, sitten ei ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kotihoitoon voi / kannata liikaa luottaa. Anopilla oli kotihoito 3 x vrk. Aamulla pikakäynti, päivällä käynti, ja iltakäynti usein jo 18 aikaan. Usein anoppi nukkui päivävaatteissa. Yksin oli ison ajan vuorokaudessa ja alkoikin sitten karkailla yöllä ulos kävelylle merenrantaan. Siinä sitten oven hälytys pirahtaa ja vartijat hakee pitkin kaupunkia. Muistisairaus aiheuttaa myös kovia harhoja. Monesti läksin paikalle katsomaan mikä oikein on tilanne, puhelimessa ei asiat aukene. Raskasta ja ikävää, kun hauras kiltti vanhus kyseessä. 

Miksi et ottanut kotiisi? 

Niinpä. Raskasta ja ikävää, mutta ei niin ikävää, että tekisi jotain asialle. 

Toivottavasti saat pian omat ja hyvässä lykyssä puolisosi muistisairaat vanhemmat hoidettaviksesi. Neljän tuulen suuntaan kun juokset yöt ja sammuttelet palon alkuja ja työpaikalla teet pari kolmen työt, niin ei säälipisteitä heru. Pääasia, että Sinä! teet jotakin. Tiedoksesi, että yksikin muistisairas riittää!

suurin osa normaalijärkisistä ja -psyykeisistä ihmisistä osaa kyllä löytää ja etsiä apua vanhukselleen niihin hetkiin, kun itse ei voi olla hoitamassa tai katsomassa perään

 

eri

Millä rahalla? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaahan voisi kokeilla lastenhoidossa. Ajetaan päiväkoteja alas ja äidit tai isät jää kotiin lastensa eskarivaiheeseen asti. Tulisi huima säästö! :)

Näinhän fiksut vanhemmat jo tekevät. 

En nyt sanoisi, että toimeentulotuella on kiva elää. Se on kuitenkin niin pieni, että lapsetkin elävät köyhyydessä.

Toimeentulotuella? Miksi kukaan tekisi lapsia, jos joutyisi toimeentulotuelle heitä hoitaessaan? 

Sekä päiväkodit että vanhusten hoivalaitokset ovat niin kauheita paikkoja nykyään, että kukaan selväjärkinen ei laita perheenjäseniään niihin. 

Jostainhan sitä rahaa pitää saada, Kelaltakaan ei saa lapsen hoidosta rahaa kuin muutaman vuoden. Vai miten ne vanhemmat tulee toimeen, kun töissä ei käydä?

Sitäpä olisi pitänyt miettiä pikkasen aiemmin. Jos ei ole varaa hoitaa ja kasvattaa lasta, sitä ei tehdä. 

Tai sitten tekee kuten normaalit ihmiset tekevät eli lapsi laitetaan hoitoon ja mennään töihin.

On epänormaalia haluta töihin ennemmin kuin hoitaa lapsensa. Päiväkodit ovat ihan kauheita paikkoja, kukaan ei oikeasti halua lapsiaan niihin. 

Oletko koskaan opiskellut mitään? Ollut töissä? Ollut hyväpalkkaisessa töissä? 

Olen, olen ja olen; minulla tohtoritutkinto, olin palkkatyössä urani ensimmäiset 5 vuotta ja sen jäljeen olen toiminut yrittäjänä. Olin 10 vuotta kotona lasten kanssa, eli kunnes nuorempi aloitti koulussa ekalla. Olisko jotain muuta vielä mitä haluaisit kysyä? 

Miksi valehtelet?

Mulla on tällainen ystävä, sillä erotuksella että jänellä on ylempi ammattikoulututkinto. Mikä saa sut epäilemään tuon todenmukaisuutta? Minä pienempi palkkaisena jouduin töihin kun lapseni täytti kolme, ystäväni hoiti munkin lapsen (hänen vanhempi lapsensa on samanikäinen kuin meidän) ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. 

Ylempi ammattikorkeakoulututkinto siis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei siihen kotihoitoon voi / kannata liikaa luottaa. Anopilla oli kotihoito 3 x vrk. Aamulla pikakäynti, päivällä käynti, ja iltakäynti usein jo 18 aikaan. Usein anoppi nukkui päivävaatteissa. Yksin oli ison ajan vuorokaudessa ja alkoikin sitten karkailla yöllä ulos kävelylle merenrantaan. Siinä sitten oven hälytys pirahtaa ja vartijat hakee pitkin kaupunkia. Muistisairaus aiheuttaa myös kovia harhoja. Monesti läksin paikalle katsomaan mikä oikein on tilanne, puhelimessa ei asiat aukene. Raskasta ja ikävää, kun hauras kiltti vanhus kyseessä. 

Mitä nyt oikeasti tuossa kohtaa elämää enää haittaa jos on samat vaatteet yöllä kuin päivällä, kunhan ne vaatteet on mukavat päällä. Eihän sairaalassakaan mitään yövaatteita erikseen ole. 

Niin,siis kotihoito ei vaihtanut yövaatteita, joten saattoi olla mummolla useampikin villatakki sitten myös nukkuessa. Ei siinä muuta.

Muuten oli  mukavat kotivaatteet!