Lue keskustelun säännöt.
Muutan 48-vuotiaana 28neliön yksiöön. Pelkään romahtavani
Kommentit (271)
Muutin vuosi sitten isosta kolmiosta pieneen kaksioon ja aluksi olin aivan innoissani uudesta, kompaktista kodista. Tykkään edelleen, mutta vaikka siivottavaa on paljon vähemmän kuin edellisessä kodissa, myös tilaa siivota on vähemmän. Ennen olin jopa vähän siivousnatsi, aina puunaamassa jotain, nyt pakotan itseni kerran viikossa tekemään pikasiivouksen ja imurointi on suurin inhokki. Mietin varsi-imurin hankkimista, josko sillä olisi helpompi operoida. Mutta ehkä tässä iässä on jo aikakin keskittyä muuhun kuin turhaan puunaamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
28m2 on liian vähän aikuiselle.
Olen asunut paljon pienemmässä kaksivuotiaan lapsen kanssa. Olimme kodittomia ja asuimme ystävien luona kunnes he kyllästyivät "vieraisiin". Lähdön hetkellä se pieni huone tuntui kuin taivaalta.
Vierailija kirjoitti:
Päivä kerrallaan sopeudut. Ja sitten pää pystyyn ja eteenpäin. Kyllä kaikki järjestyy , kunhan et ala säikyttelemään ityseäsi millään romahtamisilla vaan alat rakentaa elämääsi itsesi näköiseksi ja poikkeuksellisen onnelliseksi. Onnea uuteen elämänvaiheeseen - korkkaa kuohari kaikki kiva on edessäpäin kunhan et ala hapannaamaaksi.
Lohduttaisikoi yhtään, jos Ap ja kauhistelijat lukisivat netistä millaista on Hong Kongissa kaikkein pienimmissä kopperoissa? Kerrossängyn tapainen, jonka alaosassa voi istua. Seinäpinnoilla on hyllyjä taloustavaroille ja koukkuja vaatteille. Huoneen keskellä on minimaalinen lattiatila perheelle.
Vierailija kirjoitti:
28m2 on liian vähän aikuiselle.
Häh? Asuin itse n. 30m2 asunnossa ja ihan riittävästi oli tilaa. Nuorempana aduin soluasunnossa ja huone taisi olla 12m2 ja en sinne kuollut…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28m2 on liian vähän aikuiselle.
Häh? Asuin itse n. 30m2 asunnossa ja ihan riittävästi oli tilaa. Nuorempana aduin soluasunnossa ja huone taisi olla 12m2 ja en sinne kuollut…
Taisi olla puhe aikuisista. Itsekin aloin nauttia elämästä vasta keski-iässä, niin ihan pieni koti ja harrastetilat ei enää riittäisi. Ahdistuisin varmaan kuoliaaksi, jos joutuisin jossain koirankopissa väkertämään kaikki illat jotain (mitä?).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö voi muuttaa kaksioon. Eri paikkaan. Soita äidille. Tai serkulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
28m2 on liian vähän aikuiselle.
Olen asunut paljon pienemmässä kaksivuotiaan lapsen kanssa. Olimme kodittomia ja asuimme ystävien luona kunnes he kyllästyivät "vieraisiin". Lähdön hetkellä se pieni huone tuntui kuin taivaalta.
Miten jouduit kodittomaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aktiivisesti retkeilyä harrastava viihtyy hyvin pienessä asunnossa. Elämä on tuolla ulkona, maan ja taivaan välissä, ei betonisessa kuutiossa. Hyvä joku tukikohtakin olla. Mikäli asunto viimeisen päälle tilava ja luxus, niin siellä voi viettää liikaakin aikaa kotona junittaen.
No mä olen 54-v ja asun 28,5 neliössä. Tässä asunnossa on iso lasitettu parveke ja se toimii lisähuoneena kesäisin. Ihan hyvin tänne mahtuu. Kun erosin, niin siinä meni itse suunniteltu omakotitalo ja kyllä se kirpaisi. Kun aikaa on kulunut, niin on tajunnut, että mielummin näin, kun suhteessa ja talossa, jossa epäilit toista koko ajan. Ja kun ne epäilyt oli vielä tosia. Hyvin se menee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä pelkään että masennun vielä enemmän. Jätän kaiken taakseni. Mä en tunne ketään. Ei ystäviä paikkakunnalla. Ei perhettä, sukua. Oon eläkkeellä eli päivät kotona. Auttakaa! Itkettää, pelkään katuvani päätöstä erota.
Ap
Suksi hevon v-ttuun, saatanan itkupilli
Aika jännää että täällä puhutaan neliöistä, vaikka kusymys taitaa olla ap:n tunteesta että on epäonnistunut elämässä.