Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos toivot kumppania nimenomaan kaveriksi liikuntaharrastuksiin ja että hän olisi kiinnostunut myös terveistä elämäntavoista, tämä mies todennäköisemmin on väärä kumppani sinulle. Jos sinulle näillä asioilla ei ole väliä, siis rehellisesti, niin hän saattaa silti olla loistava kumppani sinulle. 

 

Itselle liikunta mm vaellusten muodossa on niin isossa roolissa elämässäni, että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa. Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton. 

Onko se ehdoton myös silloin jos pitkäaikainen puoliso on loukkaantunut vaelluksella niin että hänellä ei jalat enää toimi? Entä jos itsellesi käy näin?

Ap, tämä on aihe, joka jakaa ihmisiä. Sun pitää päättää itse, miten tärkeästä asiasta on SULLE kysymys. Sinä joudut elämään päätöksesi kanssa. Mikä tekee sut onnelliseksi?  Mikä tyytymättömäksi?

Hyviä ajatuksia ketjussa.

Monen tekstissä ei liikuta lainkaan tai sitten verenmaku suussa. Eiköhän aloituksessa puhuta suht normaalista, jokaista hyödyttävästä liikunnasta, joka vie viikossa max muutaman tunnin, ja jotka on helppo toteuttaa tyyliin sauvakävely, salikäynti, uinti, pyöräily, kuntoportaat yms jolla pitää yllä arkijaksamista.

Minusta olisi mukavaa aina silloin tällöin käydä puolison kanssa lenkillä tai uimahallilla ainaisen sohvalla makoilun ja napostelun sijaan. Mutta ei! Kun tavattiin aikoinaan, olin todella liikunnallinen mutta mies sohvaperuna. Alkoa ja irtokarkkia kului vapaa-aikana, ja itselläni alkoi lipsua hänen myötä elämäntavat samanlaisiksi, liikunta jäi kun vietettiin muulla tavoin aikaa yhdessä. Mielestäni puoliso jopa yritti sabotoida terveyttäni raahaamalla kotiin epätervettä syötävää kielloistani huolimatta. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja aloin laihduttamaan ja kuntoilemaan. Istukoot tuo sohvalla ja mättäkööt suuhunsa mitä haluaa...tosin, olen huomannut, että hän pikkuhiljaa itsekin on alkanut kiinnittämään huomiota siihen, mitä syö. Eli, olishan se mukavaa jos olisi samat arvot tässä asiassa mutta toisaalta on tässä suhteessa paljon muutakin hyvää. Ja sinä itse päätät miten itse haluat elää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.

Miten saman ruuan syöminen liittyy elämänarvoihin? Voidaan syödä yhdessä, kun tullaan lenkiltä? 

Siten ettei ole erilaiset ruokavaliot. Mies toki syö määrällisesti enemmän, mutta muuten kelpaa minun kokkailut. Ongelma tulisi siinä vaiheessa, kun minä tekisin ruokaa ja toinen wolttaisi pizzaa. Yhteinen ruokailu ja toisen kanssa juttelu on yksi elämän parhaita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Monen tekstissä ei liikuta lainkaan tai sitten verenmaku suussa. Eiköhän aloituksessa puhuta suht normaalista, jokaista hyödyttävästä liikunnasta, joka vie viikossa max muutaman tunnin, ja jotka on helppo toteuttaa tyyliin sauvakävely, salikäynti, uinti, pyöräily, kuntoportaat yms jolla pitää yllä arkijaksamista.

Sellaista se on, vapaa tahto on kaikilla. Näitä miehiä on tinderit sun muut pullollaan jotka etsivät naisesta lenkki- ja retkeilyseuraa kuin jostain metsästyskoirasta, jota saavat samalla seksuaalisesti hyväksikäyttää. Aika miesten ottaa silmä käteen ja alkaa hahmottamaan naisten tarpeita, haluja ja persoonia, eikä kohdella heitä kuin koiria. Sen koiran voi sitten ottaa seuraksi puskassa rämpimiseen.

Seurustelin miehen, joka kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin apn aloituksessa. Puheista huolimatta tilanne vaan huononi kuukausien kuluessa. Pahinta kun mies ei jaksanut kunnolla edes arkea pyörittää, alkoi olemaan niin huonossa kunnossa. Ei ikinä enää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla 

Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui

Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.

Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?

Joidenkin mielestä elämän kokeminen on ravaamista mahdollisimman monella polulla ylös ja alas vuoria ja merta. Toisten mielestä se on ruuasta, sosiaalisuudesta, substansseista, taiteesta, kauneudesta, kirjoista ja muusta vastaavasta nautiskelu. Ihmiset toimivat eri kognition tasoilla ja tuo urheilu/sota/sukuelin -sektori on niistä kaikkein ylikorostunein nykypäivänä - myös erittäin alhainen kognition tawso. Kognitio kehittyy ruuasta reviiriapinakäytökseen ja liikunta kuuluu tähän reviiriapinakäytökseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.

Miten saman ruuan syöminen liittyy elämänarvoihin? Voidaan syödä yhdessä, kun tullaan lenkiltä? 

Siten ettei ole erilaiset ruokavaliot. Mies toki syö määrällisesti enemmän, mutta muuten kelpaa minun kokkailut. Ongelma tulisi siinä vaiheessa, kun minä tekisin ruokaa ja toinen wolttaisi pizzaa. Yhteinen ruokailu ja toisen kanssa juttelu on yksi elämän parhaita asioita.

Ymmärrän pointtisi. 

Itse löysin itseni tilanteesta, että exäni alkoi juosta maratooneja, siis kisoissa, ja arvaat varmaan, että ruokavalio sen mukainen. No, syötiin sentään yhtä aikaa, mutta ei välttämättä samaa. 

Exän kanssa ne vähätkin kävelylenkit loppuivat pian, myös esim. lähikauppareissut joita alkuun käytyyn yhdessä kävellen tai pyöräillen. 

Alussa puhui aivan puskista aikovansa aloittaa käymään salillakin (itse olen enemmän hyötyliikuntaihminen), mutta myöhemmin asiasta muistuttaessani vastasi jotenkin, että häntä eivät hänen omat kilonsa haittaa. Eli kaikki näennäiset toiveet liikunnallisuudesta olivat kai vain mainospuhetta, jotta saisi hurmattua minut. Hänen painonsa alkoi myös rivakasti hiipiä entisiin lukemiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla 

Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui

Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.

Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?

Joidenkin mielestä elämän kokeminen on ravaamista mahdollisimman monella polulla ylös ja alas vuoria ja merta. Toisten mielestä se on ruuasta, sosiaalisuudesta, substansseista, taiteesta, kauneudesta, kirjoista ja muusta vastaavasta nautiskelu. Ihmiset toimivat eri kognition tasoilla ja tuo urheilu/sota/sukuelin -sektori on niistä kaikkein ylikorostunein nykypäivänä - myös erittäin alhainen kognition tawso. Kognitio kehittyy ruuasta reviiriapinakäytökseen ja liikunta kuuluu tähän reviiriapinakäytökseen.

Jaa. Itsehän tykkään ravata ylös alas rinteitä, mutta tykkään myös syödä hyvin ja nauttia myös kaikista noista, mitä muuta mainitset. Eivät sulje pois toisiaan mitenkään, miksi pitäisi? Miksi olla niin mustavalkoinen?

Mikä hemmetin reviiriapina... 😂

Miehen pitäs mittauttaa ferritiini ja nälkähormoonit ja geenit,  ei niille voi itse mitään. 

Ei ole oma syy jos lihoo .

Kyllä jokainen pitää hyväksyä sellaisena kuin on .

T.voimis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.

Miten saman ruuan syöminen liittyy elämänarvoihin? Voidaan syödä yhdessä, kun tullaan lenkiltä? 

Siten ettei ole erilaiset ruokavaliot. Mies toki syö määrällisesti enemmän, mutta muuten kelpaa minun kokkailut. Ongelma tulisi siinä vaiheessa, kun minä tekisin ruokaa ja toinen wolttaisi pizzaa. Yhteinen ruokailu ja toisen kanssa juttelu on yksi elämän parhaita asioita.

Ja hyväksyt yhteiseksi ruokavalioksi vain sen omasi.

Tuo on hankala tilanne. Oman kokemukseni mukaan miehet hakevat liikunnallista (=hoikkaa) naista, mutta ovat hämmästyttävän sokeita omalle habitukselleen.

Minulla oli pari vuotta sitten deittailuvaihe, missä tutustuin miehiin, jotka kaikki sanoivat harrastavansa liikuntaa. Jokainen oli oikeasti keskivartalolihava pullero, joka oli jonkin kuntosalin kannatusjäsen.

Minä taas harrastan aktiivisesti liikuntaa, käyn toki myös konserteissa ja vaikka museoissa (liikunta ei sulje muita harrastuksia pois). Ei siitä deittailustaitään tullut, kun yksikään mies ei jaksanut edes hölkätä, eikä ylipäätään minnekään lähteminen jaksanut kiinnostaa. Kalja kiinnosti kaikkia.

Olen sinkkuna viihtynyt kyllä enkä enää etsi miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.

Miten saman ruuan syöminen liittyy elämänarvoihin? Voidaan syödä yhdessä, kun tullaan lenkiltä? 

Siten ettei ole erilaiset ruokavaliot. Mies toki syö määrällisesti enemmän, mutta muuten kelpaa minun kokkailut. Ongelma tulisi siinä vaiheessa, kun minä tekisin ruokaa ja toinen wolttaisi pizzaa. Yhteinen ruokailu ja toisen kanssa juttelu on yksi elämän parhaita asioita.

Ja hyväksyt yhteiseksi ruokavalioksi vain sen omasi.

Niin? Mieheni ei tee ruokaa. Jos tekisi, niin minä söisin. Jos se olisi epäterveellistä, en söisi montaa kertaa. Meille molemmille sopii se, että minä teen ruoat, joten ei sen pitäisi muille olla ongelma.

Jos mies haluaisi esim. mennä lähikauppaan aina autolla, niin päätyisin halveksimaan moista mukavuudenhalua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.

Miten saman ruuan syöminen liittyy elämänarvoihin? Voidaan syödä yhdessä, kun tullaan lenkiltä? 

Siten ettei ole erilaiset ruokavaliot. Mies toki syö määrällisesti enemmän, mutta muuten kelpaa minun kokkailut. Ongelma tulisi siinä vaiheessa, kun minä tekisin ruokaa ja toinen wolttaisi pizzaa. Yhteinen ruokailu ja toisen kanssa juttelu on yksi elämän parhaita asioita.

Ja hyväksyt yhteiseksi ruokavalioksi vain sen omasi.

Tämä. Apn pitäisi tulla toimeen miehen, jolla erillaiset arvot, kanssa, mutta samaan aikaan ongelmaksi muodostuu eri ruokavaliot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.

Miten saman ruuan syöminen liittyy elämänarvoihin? Voidaan syödä yhdessä, kun tullaan lenkiltä? 

Siten ettei ole erilaiset ruokavaliot. Mies toki syö määrällisesti enemmän, mutta muuten kelpaa minun kokkailut. Ongelma tulisi siinä vaiheessa, kun minä tekisin ruokaa ja toinen wolttaisi pizzaa. Yhteinen ruokailu ja toisen kanssa juttelu on yksi elämän parhaita asioita.

Ja hyväksyt yhteiseksi ruokavalioksi vain sen omasi.

Niin? Mieheni ei tee ruokaa. Jos tekisi, niin minä söisin. Jos se olisi epäterveellistä, en söisi montaa kertaa. Meille molemmille sopii se, että minä teen ruoat, joten ei sen pitäisi muille olla ongelma.

Sulta meni nyt asia ihan ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.

Miten saman ruuan syöminen liittyy elämänarvoihin? Voidaan syödä yhdessä, kun tullaan lenkiltä? 

Siten ettei ole erilaiset ruokavaliot. Mies toki syö määrällisesti enemmän, mutta muuten kelpaa minun kokkailut. Ongelma tulisi siinä vaiheessa, kun minä tekisin ruokaa ja toinen wolttaisi pizzaa. Yhteinen ruokailu ja toisen kanssa juttelu on yksi elämän parhaita asioita.

Ja hyväksyt yhteiseksi ruokavalioksi vain sen omasi.

Tämä. Apn pitäisi tulla toimeen miehen, jolla erillaiset arvot, kanssa, mutta samaan aikaan ongelmaksi muodostuu eri ruokavaliot. 

En minä ole ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.

Miten saman ruuan syöminen liittyy elämänarvoihin? Voidaan syödä yhdessä, kun tullaan lenkiltä? 

Siten ettei ole erilaiset ruokavaliot. Mies toki syö määrällisesti enemmän, mutta muuten kelpaa minun kokkailut. Ongelma tulisi siinä vaiheessa, kun minä tekisin ruokaa ja toinen wolttaisi pizzaa. Yhteinen ruokailu ja toisen kanssa juttelu on yksi elämän parhaita asioita.

Ja hyväksyt yhteiseksi ruokavalioksi vain sen omasi.

Niin? Mieheni ei tee ruokaa. Jos tekisi, niin minä söisin. Jos se olisi epäterveellistä, en söisi montaa kertaa. Meille molemmille sopii se, että minä teen ruoat, joten ei sen pitäisi muille olla ongelma.

Sulta meni nyt asia ihan ohi. 

Ei vaan sinulta menee koko pointti ohi. Jokainen parisuhde on erilainen. Pariskunta itse sopii sen säännöt. Jokainen omalla kohdallaan taas pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista kumppania valitessaan.//ei ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.

Miten saman ruuan syöminen liittyy elämänarvoihin? Voidaan syödä yhdessä, kun tullaan lenkiltä? 

Siten ettei ole erilaiset ruokavaliot. Mies toki syö määrällisesti enemmän, mutta muuten kelpaa minun kokkailut. Ongelma tulisi siinä vaiheessa, kun minä tekisin ruokaa ja toinen wolttaisi pizzaa. Yhteinen ruokailu ja toisen kanssa juttelu on yksi elämän parhaita asioita.

Ja hyväksyt yhteiseksi ruokavalioksi vain sen omasi.

Niin? Mieheni ei tee ruokaa. Jos tekisi, niin minä söisin. Jos se olisi epäterveellistä, en söisi montaa kertaa. Meille molemmille sopii se, että minä teen ruoat, joten ei sen pitäisi muille olla ongelma.

Sulta meni nyt asia ihan ohi. 

Ei vaan sinulta menee koko pointti ohi. Jokainen parisuhde on erilainen. Pariskunta itse sopii sen säännöt. Jokainen omalla kohdallaan taas pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista kumppania valitessaan.//ei ap

Kyllä, juuri näin, mutta tossa puhuttiin siitä, mikä muodostuu ongelmaksi.