Lue keskustelun säännöt.
Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus
Olen jonkin aikaa tapaillut miestä joka on monella tavalla oikeasti tosi ihana. Luotettava, arvostava, rehellinen, huomaavainen, ystävällinen, rakastava. Listaa voisi vaan jatkaa. Yhdessäolo on helppoa ja muutenkin tuntuu, että luonteen puolesta samanlaista miestä ei välttämättä heti tule uudestaan vastaan.
Isoin ongelma tällä hetkellä itselleni on omat ja miehen elintavat, erityisesti liikunnallisuus ja omasta terveydestä huolehtiminen. Olen itse liikunnallinen ja treenaan useamman kerran viikossa. Mies on ollut aiemmin reilusti ylipainoinen, mutta sittemmin laihduttanut huomattavasti. Ylipainoa on kuitenkin edelleen reippaasti ja kaikki yhteinen tekeminen johon liittyy liikunta, vaikka ihan pelkkä kävely, pitää suorittaa miehen jaksamisen mukaan. Vapaa-ajallaan mies ei harrasta liikuntaa. Kuulemma kiinnostusta on ja haluaa kanssani liikkua, mutta toistaiseksi en ole nähnyt käytännössä juurikaan edistystä tai tekoja asian hyväksi.
Haluaisin kuulla rehellisiä kokemuksia teiltä joilla on tämän tyyppinen parisuhde ja miten teillä on mennyt. Pelkään että tämä on loppujen lopuksi itselle ratkaiseva tekijä, mutta yritän kovasti keskittyä kaikkeen hyvään mitä meillä on. Mietityttää vaan, että riittääkö se. En ole ottanut aihetta puheeksi miehen kanssa, mutta aion sen ennen pitkää tehdä ja keskustella asiasta.
Kommentit (887)
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Miten päädyit yhteen vaimosi kanssa, ja miten tämä ei ole ikinä tullut puheeksi? Mikset ole pariutunut normaalipainoisen/hoikan ja liikunnallisen naisen kanssa? Ettet vain olisi itsekin vähän saamaton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt useammankin ei-liikunnallisen naisen kanssa seurustella ja alkuun he kyllä liikkuvat kanssani ja puhuvat miten haluavat esim. laihtua, mutta nopeasti se sohva vie voiton. Itse en ole mikään himoliikkuja enkä todellakaan ole ketään painostanut liikkumaan, mutta olen siis huomannut sen, että ei se toisen mieliksi liikkuminen tule olemaan pysyvä tapa. Parempi etsiä heti itsensä kaltainen liikkuja, jos haluaa kumppanin kanssa harrastaa.
Olin juuri kirjoittamassa, että suhteen alussa kaikki tsemppaa, usein myös liikunnan osalta, mutta karu totuus alkaa paljastua viikkojen-kuukausien myötä. En itse deittailisi tyyppiä, jolle liikunta ei olisi jo nyt säännöllistä, koska en -kokemuksien sanelemana- usko ihmeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Miten päädyit yhteen vaimosi kanssa, ja miten tämä ei ole ikinä tullut puheeksi? Mikset ole pariutunut normaalipainoisen/hoikan ja liikunnallisen naisen kanssa? Ettet vain olisi itsekin vähän saamaton?
Koska vähän kuin AP. Nuorena on yleensä tyhmä eikä ajattele asioita niinkuin aikuisena. Oli ihan kivaa viettää aikaa yhdessä ja seksiä, ei hän silloin ollut yhtä iso vielä. Ei nuori ihminen mieti että kaikista tärkeintä on nimenomaan se että on yhteisiä kiinnostuksen kohteita.
Vierailija kirjoitti:
Olen yrittänyt useammankin ei-liikunnallisen naisen kanssa seurustella ja alkuun he kyllä liikkuvat kanssani ja puhuvat miten haluavat esim. laihtua, mutta nopeasti se sohva vie voiton. Itse en ole mikään himoliikkuja enkä todellakaan ole ketään painostanut liikkumaan, mutta olen siis huomannut sen, että ei se toisen mieliksi liikkuminen tule olemaan pysyvä tapa. Parempi etsiä heti itsensä kaltainen liikkuja, jos haluaa kumppanin kanssa harrastaa.
Sama kokemus. Olen hoikka ja liikunnallinen ja olen muutaman kerran treffaillut miestä, joka haluaisi kyllä liikkua, laihtuakin, mutta lopulta meillä on mennyt hermot toisiimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä menee niin, että minä liikun yleensä itsekseni. Sitten välillä käydään yhdessä vaikka jossain Nuuksiossa eikä se ole tuottanut ongelmia. Mies ei sentään aivan rapakuntoinen ole. Yhteiset asiat on meillä muuta kuin liikuntaa. Mies kyllä tukee minun harrastuksiani ja kannustaa. Samoin minä häntä, silloin kun hän jostain innostuu. Samaa ruokaa syödään ja se on minusta tärkeää. Että istutaan yhdessä ja jutellaan samalla.
Miten saman ruuan syöminen liittyy elämänarvoihin? Voidaan syödä yhdessä, kun tullaan lenkiltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui
Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla tällainen suhde, +10 vuotta yhdessä, lapsi, asuntolaina jne. Vaikka miehen liikkumattomuus ajoittain mietityttää ja harmittaakin, se varsinainen haittapuoli on hänen jaksamattomuutensa arjessa. Eli huonokuntoinen ihminen ei jaksa viedä lasta puistoon, maalata seinää tai ylipäänsä sietää epämukavuutta. Tämä on tietysti liikkuvalle ihmiselle itsestäänselvyys, että jaksaminen lisääntyy mitä enemmän liikkuu, mutta asiaan vihkiytymätön ei tätä kaavaa ymmärrä.
Suhteessamme on kuitenkin onneksi vastapainona se, että mies tykkää laittaa ruokaa ja pääsemmekin lapsen kanssa retkiltämme aina valmiiseen pöytään. Pääsen aina treenaamaan tai menoihini kun haluan, koska miehellä ei ole omia harrastuksia (kodin ulkopuolella). Nyt kun olen lukenut noista alpine divorce -keisseistä, en enää edes haaveile liikunnallisesta miehestä, jonka perässä minun pitäisi sitten ulkoillessa veren maku suussa pysyä.
Eli oma summaukseni on, että asiassa on hyvät sekä huonot puolensa.
Me ei miehen kanssa liikuta yhdessä koska hän juoksee puolimaratooneja ja minä olen tällainen terveysliikkuja ja juoksen vain 5-10 km lenkkejä hiljaa. Eli minä vain hidastaisin häntä. Mua ei vähääkään tämä haittaa, että yhteinen tekeminen ei ole liikuntaa. Mutta se haittaisi jos puoliso ei harrastaisi mitään liikuntaa. Varsinkin jos työssä ei saa liikuntaa ja kotonakin on sohvaperuna niin kovin pitkää ikää näille ei voi ennustaa varsinkaan jos ruokailutottumukset huonot. Joskus nuoruudessa olin suhteessa mieheen, jonka elintavat oli aika karmeat, vaikka hoikka olikin, mutta vanhemmiten sitä alkaa tajuaan miten tärkeää liikunta on. Enkä tarkoita mitään himoliikuntaa vaan vaikka ihan päivittäistä kevyttä aktiivisuutta: kävelyä ja ehkä silloin tällöin muutama punnerrus tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos toivot kumppania nimenomaan kaveriksi liikuntaharrastuksiin ja että hän olisi kiinnostunut myös terveistä elämäntavoista, tämä mies todennäköisemmin on väärä kumppani sinulle. Jos sinulle näillä asioilla ei ole väliä, siis rehellisesti, niin hän saattaa silti olla loistava kumppani sinulle.
Itselle liikunta mm vaellusten muodossa on niin isossa roolissa elämässäni, että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa. Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton.
Onko se ehdoton myös silloin jos pitkäaikainen puoliso on loukkaantunut vaelluksella niin että hänellä ei jalat enää toimi? Entä jos itsellesi käy näin?
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Kyllä kannattaa erota. Se on jo hälytysmerkki että tietää oman ja puolison Bmi:n
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui
Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.
Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?
Minulle liikunta on henkilökohtainen terveydestähuolehtimisasia, ei sen suurempi ja kummempi harrastus. En todellakaan odota tai halua, että kumppanin kanssa tasatahtiin lenkkelisimme tai kävisimme kuntosalilla. Päinvastoin. Kyllä muiden, syvällisempien asioiden täytyy pitää yhdessä toisen ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos toivot kumppania nimenomaan kaveriksi liikuntaharrastuksiin ja että hän olisi kiinnostunut myös terveistä elämäntavoista, tämä mies todennäköisemmin on väärä kumppani sinulle. Jos sinulle näillä asioilla ei ole väliä, siis rehellisesti, niin hän saattaa silti olla loistava kumppani sinulle.
Itselle liikunta mm vaellusten muodossa on niin isossa roolissa elämässäni, että en voi kuvitellakaan kumppania, joka ei edes joskus osallistuisi mun kanssa. Tokikaan ei kaikkien harrastusten olla samoja, mutta tämä on ehdoton.
Onko se ehdoton myös silloin jos pitkäaikainen puoliso on loukkaantunut vaelluksella niin että hänellä ei jalat enää toimi? Entä jos itsellesi käy näin?
Tässä nyt puhutaan deittailusta ja millä eväillä siihen ylipäätään lähdetään.
Toisekseen ihmiset eroaa kuka mistäkin syystä, kun kokee, ettei enää halua olla tämän kumppanin kanssa. Kuka miettii suhteeseen lähtiessään, että entäs jos kumppanista tuleekin vökivaltainen tai kumppani kuolee? Kukaan meistä ei tiedä, mitä parisuhteessa tulee tapahtumaan tulevaisuudessa. Päätökset tehdään sen hetken tiedon ja oletusten mukaan. Tuollainen jossittelu on loputon suo, silloin on parempi pysyä yksinään.
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin mun mies. Omahyväinen, minä minä. Pitää mennä kovaa, veren maku suussa, hitaampi meno ja luonnosta nautiskelu ei ole minkään arvoista. Kun tavattiin se kehui harrastavansa kuntoliikuntaa ja näin että sille tuli Latu ja polku lehti. Ilahduin että saisin siitä kaverin johonkin vaellukselle, mutta ei ole tapahtunut yli 20 vuoden aikana. Nyt kun lapset on sen verran isoja, olen päässyt ystävän kanssa retkeilemään. Kunto on tosi huono, kun ei ole raha ja aika riittänyt kovaan ja säännolliseen treenaamiseen. "Mä olen sanonut että kyllä sä saat mennä lenkille tai jotain." Joo, sitten yhdentoista aikaan illalla kun on päivän työt tehty ja käyty saunassa.
Hyväksy se että toinen nauttii hitaammasta vauhdista kuin sinä.
Omituinen vuodstus.
Vierailija kirjoitti:
Olet kuin mun mies. Omahyväinen, minä minä. Pitää mennä kovaa, veren maku suussa, hitaampi meno ja luonnosta nautiskelu ei ole minkään arvoista. Kun tavattiin se kehui harrastavansa kuntoliikuntaa ja näin että sille tuli Latu ja polku lehti. Ilahduin että saisin siitä kaverin johonkin vaellukselle, mutta ei ole tapahtunut yli 20 vuoden aikana. Nyt kun lapset on sen verran isoja, olen päässyt ystävän kanssa retkeilemään. Kunto on tosi huono, kun ei ole raha ja aika riittänyt kovaan ja säännolliseen treenaamiseen. "Mä olen sanonut että kyllä sä saat mennä lenkille tai jotain." Joo, sitten yhdentoista aikaan illalla kun on päivän työt tehty ja käyty saunassa.
Hyväksy se että toinen nauttii hitaammasta vauhdista kuin sinä.
Miten kunto voi päästä huonoksi, koska ei ole rahaa? Kuntoaan voi hoitaa paljonkin aivan ilmaiseksi tai pienellä rahalla, kympin kävelysauvat ja painot kotiin, jumppakuminauha. Netti on pullollaan ilmaisia videoita ja ohjeita kotikuntoiluun.
Enkä neljän lapsen äitinä usko ajan puutteeseen. Me käytiin lasten isän kanssa kokoaikatöissä, silti lasten lisäksi lenkitettiin kolmea koiraa, mies juoksi maratooneja ja itsekin ehdin hyvin pitää itseni peruskunnossa. Ja ei, ei ollut lastenhoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Minulle liikunta on henkilökohtainen terveydestähuolehtimisasia, ei sen suurempi ja kummempi harrastus. En todellakaan odota tai halua, että kumppanin kanssa tasatahtiin lenkkelisimme tai kävisimme kuntosalilla. Päinvastoin. Kyllä muiden, syvällisempien asioiden täytyy pitää yhdessä toisen ihmisen kanssa.
Eikö arvot ole juuri niitä syvällisempiä asioita? Teillä ei siis liikunta ole niin tärkeä arvo, että sillä olisi vaikutusta suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla
Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui
Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.
Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?
En ole, jolta kysyt, mutta omalta osaltani voin mainita vaikkapa upeat vaelluskokemukset Alpeilla tai Lapissa. Onneksi on kumppani, jonka kanssa kokea näitä.
Minä en taitaisi enää sopeutua elämään suhteessa missä meillä olisi erilaiset tavat, ruokailutottumukset ja elämän tyyli. Ylipaino, huonot ruokailutottumukset, huono kunto ja epäsiisteys ovat jokaisen oma asia, mutta suhteessa ja varsinkin saman katon alla asuessa en sietäisi kumppanissa edellä mainittuja ominaisuuksia vaikka kumppani olisi muuten kuinka miellyttävä tahansa.
Mutta jos kumppani ei tee oma-aloitteisesti mitään asian eteen? Kauanko pitää jaksaa kannustaa tekemään? Kauanko kuunnella puheita muutoksesta? En mä ainakaan jaksa aikuista ihmistä tsempata nostamaan pyllyään sohvalta kovin montaa kertaa.