Parisuhde ja erilaiset elämäntavat, erityisesti liikunnallisuus

Ap, jäin miettimään sitä, kuinka pitkään annat miehelle tilaisuuden? Tarkoitan, että jos mies saa jotain tuloksia jossain ajassa, mutta se ei riitäkkään sulle, niin onko reilua miestä kohtaan? On kuitenkin helpompi päättää suhde alussa kuin kuukausien päästä, jolloin toiselle on voinut kehittyä jo syviäkin tunteita. Tiedän, ettei tähän ole yksiselitteistä vastausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja olen samanlaisessa tilanteessa, mutta niin päin että olen itse liikuntaa harrastava. olen normaalipainoinen BMI 23 mies, minulle tärkeää on itsestäni huolehtiminen, liikuntaa monipuolisesti, lenkkeilyä lähes joka päivä, laskettelu, pyöräily, uinti, vaellus, hiihto, lihaskunto treeniä. Syön tosi terveellisesti kasviksia ja kiinnostusta terveellistä ruokaa kohtaan on. Näkyy itsessäni päällepäin. Vaimo taas on BMI yli 40 nainen ja ei liiku vähääkään, ei ole ollenkaan kiinnostunut samoista asioista. Itse olen sitä mieltä että todellakin tällä on merkitystä, on esimerkiksi todella vaikeaa löytää yhteisiä kiinnostuksenkohteita, lisäksi liikkumattomuus valitettavasti näkyy myös saamattomuutena, aina on väsynyt ja kipeä, kaikki tuntuu olevan liikaa. Olen tosissani miettinyt eroa ja uuden kumppanin kanssa yksi tärkeimmistä asioista olisi juuri se yhteisen tekemisen ja kiinnostuksen kohteiden löytyminen. Ei todellakaan riitä että luonteet metsää ja on ihan kivaa yhdessä. Varsinkin kun arki tulee eteen niin se yhteinen juttu pitää olla 

Ei pysty arvostamaan tämmöisiä henkisiä tossukoita, olet näköjään suhteessa siksi ettet uskalla yksinkään olla ja pelkäät ettei löydy ketään parempaa tilalle. 1. Eroa, 2. kasva aikuiseksi, ja sitten ehkä jossain vaiheessa parisuhde jos vaihe 2 onnistui

Taas sellaisia oletuksia asioista joista ei tiedä vähääkään. Ensinnäkin minne lähdet yhtäkkiä suhteesta jossa on pieniä lapsia ja vastuu heistä, lisäksi vaikka olet ollut 20 vuotta vakityössä niin tilillä on rahaa alle sata euroa, johtuen siitä että elämässä on ollut aika rankkoja solmuja, mm koti on kerran mennyt. Olen jutellut asioista aika monien naisten kanssa ja olisin hetkessä varattu toiselle naiselle jos niin haluaisin. Olisikin elämä sellaista että joka hetkessä voisi tehdä niin kuin itsestä parhaaksi tuntuu. Olen huomannut että naiset ovat usein olleet huonoissa suhteissa, on ollut alkoholisti mies, väkivaltaa monenlaista pahaa, mutta kun kysytään mitä mieheltä haluaa niin minkäänlaisia kriteereitä ei löydy, kelpaisi samanlainen ansakin, kunhan vain alkuun olisi kiva. Sensijaan minä miehenä tiedän, liikunnallisuus on niin tärkeää että en hyväksy naista joka ei liiku ollenkaan umppanikseni, elämästä hänen kanssaan jää elämättä ja kokematta liikaa.

Haluaisitko kertoa mitä jää kokematta ihmisen kanssa joka ei ole niin liikunnallinen?

Esimerkiksi itse haluaisin käydä lomareissuilla vaikkapa Lapin luonto kohteissa ja muuallakin niitä nähtävyyksiä on, niihin ei huonokuntoinen pääse. Ei satakiloinen ihminen jaksa kiivetä tunturin huipulle nähdäkseen kauniita maisemia. Jos ei niille reissuille lähde yksin niin ne jää käymättä. Käyn talvella laskettelemassakin, vaimo ei saa edes laskettelumonoja jalkaan, jää se yhteinen päivä rinteessä viettämättä, huvipuisto, et mahdu laitteisiin, minä mahdin. Kyllä on todella tärkeää että liikunnallisella ihmisellä on liikunnallinen kumppani. Sitä kannattaa myös arvostaa.

Ohis, mutta pakko huomauttaa: Tiedän montakin satakiloista naista ja noin 140 kiloisen miehen, jotka ovat ihan hyvässä fyysisessä kunnossa ja kiipeävät joka vuosi useammalle tunturille. 

Tupssa sepustuksessa olikin kyse läskivihasta, ei huonosta kunnosta. Paostaa läpi pitkin viestiä.

Höpö höpö. Se, että jotkut ylipainoiset on hyvässä kunnossa, ei poista sitä tilastollista faktaa, että suurin osa ei ole. 

Ei ole suurin osa normaalipainoisistakaan hyväkuntoisia, saati laihoista, joten mikä oli pointtisi?

Ai niin joo, läskiviha👍

Läskit ällöttää, kyllä 🤮 

Edelleen aika epäreilu asetelma, että miehen pitää yksin mukautua ja tulla ap:n juttuihin mukaan, mies pitää mahduttaa ap:n elämään, mutta tarvitseeko ap:n tehdä vastaavaa, onko ap:lla vastaavaa painetta? 

No tähänhän ap vastasi, että otan kyllä kritiikkiä ja parannusehdotuksia vastaan. Näinhän kaikki sanovat, mutta epäilen, että toden tullen tilanne on kyllä toinen.

Etenkin, jos puututaan syvällisesti henkilökohtaisiin asioihin. Ap sanoi, että salille tykkää mennä, vaan liikkuu muuten naisporukassa, mutta entäpä, jos mies toteaisi, että ap voisi muuttaa lajia ja mennä salille kyykkäämään, koska fittisperse olisi nyt ehdoton edellytys. Että kyllä hän tulee mukaan, jos ap sitoutuu sitten myös erillään ollessaan fittailemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä jos kerrot haaveista miehelle. Olisi ihana käydä patikoimassa esim 20 km lenkki yhdessä kesällä tai pyöräillä Turun saaristossa x kilometriä. Mitä mieltä olet? Jne 
Jos mies väittää haluavansa niin ehdota että teette treenisuunnitelman sitä varten. Jos mies innostuu ja toteuttaa niin mies saattaa innostua liikunnallisemmaksi. Jos taas mies makaa sohvalla edelleen niin tiedät että muutosta tuskin tulee jatkossakaan,

Voisiko joku nyt kertoa minulle, miksi nämä, jotka ehdottomasti parisuhteelta haluavat sitä, että käydään yhdessä patikoimassa 20 km lenkit ja pyöräillään Turun saaristossa x kilometriä eivät hae seuraa ainoastaan pitkän matkan patikoijista ja pyöräilijöistä?

Miksi heidän pitää alkaa tiukkaamaan muilta näitä tehtäväksi ja pyrkiä muuttamaan heitä treenisuunnitelmillaan?

Ja aplle vastaus: kyse on sinusta, ei miehestä. Jos sinä et kestä sitä, että vastaisuudessa on hyvinkin mahdollista, että rankemmat liikunnalliset suoritukset (käsittääkseni suorittamisesta on kyse) teet yksin ja miehen kanssa muuta, suhteenne ei tule kestämään. 

Jos ehdottomasti haluat, että näitä asioita tehdään kumppanin kanssa, mies ei ole sinua varten ja ennen kaikkea, sinä et ole häntä varten. Joku muu hyvinkin mielellään ottaisi miehen, jolla on mainitsemasi luonteenpiirteet ja haluaa olla hänen kanssaan, koska yhdessä oleminen on kivaa ja helppoa sellaisen ihmisen kanssa.

Mun mielestä monikin tässä ketjussa, myös minä, olen kertonut, että deittailen vain liikunnallisia ja hyvinvoinnistaan huolehtivia tyyppejä ja olen ehdoton tälle. Tämä tosin tuomittiin ja joku helvetin saivartelija ilmestyi vänkäämään, että mitäs jos kumppani ei jossain kohtaa kykenekään enää osallistumaan, kun tässä puhuttiin nimenomaan kenen kanssa lähteä rajentamaan suhdetta. Todella moni aktiiviliikkuja etsii vain vastaavaa. Olen itse tapaillut muutamaa ylipainoista ja huonokuntoista miestä, mutta totesin, ettei tule mitään ja päädyin deittailemaan liikunnallisia. Toki muutkin asiat ihmisessä kiinnostaa, onneksi on vara valita (mulle sinkkuus on täysin ok vaihtoehto). Nyt kuulemma olen sitten liian nirso 😂

Sulle näytettiin kyllä useaan kertaan että viesti johon vastattiin koski kumppania eikä deittailua. Jopa ihan erikseen boldattiin kaikki kumppani sanat viestistä. Tämä asia ei vänkyttämiselläsi muutu miksikään, sillä tämä on fakta👌

Sä puhuit kumppanista, mä deittailun aloittamisesta jonkun kanssa. Meeppä nyt takas hiekkalaatikolle harjoittelemaan motorisia taitoja. 

Näkyy alkavan älähtely.  Se vain kertoo että kalikka osui maaliinsa. Vastaus oli viestiin jossa puhuttiin kumppanista. Tämä sulle on nyt kerrottu uudestaan ja uudestaan. Voit vängätä vaikka maailman tappiin asti, fakta ei sillä miksikään muutu.

Ainoa, joka täällä on mulle mitään sanonut, olet sinä 😂Onko mieli jakaantunut, kun puhut itsetäsi monikossa? Ja alapeukuista päätellen täällä ei olla teidän kanssa edes samaa mieltä. Suosittelen edelleen, että lähdet kävelylle, mä kävin jo lenkkini. 

Minulla on ollut kaksi pitkää parisuhdetta (7 vuotta molemmat suhteet), nainen timmi. Itse olen normi, hieman ekstrarasvaa. Palkkakaan ei päätä huimaa. Molemmissa suhteissa yhteinen tekijä oli myös se, että heitä ei kiinnostanut yhteinen tekeminen saati liikunta kanssani lainkaan, vaikka itsekin pidän urheilusta (erityisesti pallopelit) ja retkeilystä. Eniten kiinnosti, että heidän tarpeensa kotona huomioidaan, voivat läsiä sohvalla, hoidat kokkailut siivousosuutesi päälle ja kun puolison koiraa pitäisi ulkoiluttaa, olet oiva apu. Hoidat oman tonttisi ja enemmänkin, huomioit myös pienin elein, mutta ei riitä. Sitten kun oireilet (lue: olet aivan loppu), nainen innostuu heti ensimmäisestä lirkuttelijasta. Ja lopputulema on, että sinun vika, miksi näin kävi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä jos kerrot haaveista miehelle. Olisi ihana käydä patikoimassa esim 20 km lenkki yhdessä kesällä tai pyöräillä Turun saaristossa x kilometriä. Mitä mieltä olet? Jne 
Jos mies väittää haluavansa niin ehdota että teette treenisuunnitelman sitä varten. Jos mies innostuu ja toteuttaa niin mies saattaa innostua liikunnallisemmaksi. Jos taas mies makaa sohvalla edelleen niin tiedät että muutosta tuskin tulee jatkossakaan,

Voisiko joku nyt kertoa minulle, miksi nämä, jotka ehdottomasti parisuhteelta haluavat sitä, että käydään yhdessä patikoimassa 20 km lenkit ja pyöräillään Turun saaristossa x kilometriä eivät hae seuraa ainoastaan pitkän matkan patikoijista ja pyöräilijöistä?

Miksi heidän pitää alkaa tiukkaamaan muilta näitä tehtäväksi ja pyrkiä muuttamaan heitä treenisuunnitelmillaan?

Ja aplle vastaus: kyse on sinusta, ei miehestä. Jos sinä et kestä sitä, että vastaisuudessa on hyvinkin mahdollista, että rankemmat liikunnalliset suoritukset (käsittääkseni suorittamisesta on kyse) teet yksin ja miehen kanssa muuta, suhteenne ei tule kestämään. 

Jos ehdottomasti haluat, että näitä asioita tehdään kumppanin kanssa, mies ei ole sinua varten ja ennen kaikkea, sinä et ole häntä varten. Joku muu hyvinkin mielellään ottaisi miehen, jolla on mainitsemasi luonteenpiirteet ja haluaa olla hänen kanssaan, koska yhdessä oleminen on kivaa ja helppoa sellaisen ihmisen kanssa.

Mun mielestä monikin tässä ketjussa, myös minä, olen kertonut, että deittailen vain liikunnallisia ja hyvinvoinnistaan huolehtivia tyyppejä ja olen ehdoton tälle. Tämä tosin tuomittiin ja joku helvetin saivartelija ilmestyi vänkäämään, että mitäs jos kumppani ei jossain kohtaa kykenekään enää osallistumaan, kun tässä puhuttiin nimenomaan kenen kanssa lähteä rajentamaan suhdetta. Todella moni aktiiviliikkuja etsii vain vastaavaa. Olen itse tapaillut muutamaa ylipainoista ja huonokuntoista miestä, mutta totesin, ettei tule mitään ja päädyin deittailemaan liikunnallisia. Toki muutkin asiat ihmisessä kiinnostaa, onneksi on vara valita (mulle sinkkuus on täysin ok vaihtoehto). Nyt kuulemma olen sitten liian nirso 😂

Sulle näytettiin kyllä useaan kertaan että viesti johon vastattiin koski kumppania eikä deittailua. Jopa ihan erikseen boldattiin kaikki kumppani sanat viestistä. Tämä asia ei vänkyttämiselläsi muutu miksikään, sillä tämä on fakta👌

Sä puhuit kumppanista, mä deittailun aloittamisesta jonkun kanssa. Meeppä nyt takas hiekkalaatikolle harjoittelemaan motorisia taitoja. 

Näkyy alkavan älähtely.  Se vain kertoo että kalikka osui maaliinsa. Vastaus oli viestiin jossa puhuttiin kumppanista. Tämä sulle on nyt kerrottu uudestaan ja uudestaan. Voit vängätä vaikka maailman tappiin asti, fakta ei sillä miksikään muutu.

Jaaha, joku fäsä puolustaa olemassa oloaan henkeen ja vereen. Ehkä se olitkin sä joka raahasit ruhosi sinne tunturiin? Ja helikopterilla alas?

Itselläni tuli vähän tämän tapainen vänkäys ajokortista. Että niin sullahan ei ole korttia, ootko ajatellut hommata. Sanoin kuten asia on, että kyllähän se välillä mielessä on käynyt, mutta en tiedä oikein. No sen päiväinen jankutus, että kyllä pitää olla kortti, mitäs jos tapahtuu sitä, miten pääset tonne jääjääjää. Ja että jos lähdetään kesäreissulle niin hän ei sitten aja yksin koko matkaa. No junalla tai muulla julkisella hän ei ainakaan lähde. 

Niin meni kortti tunteisiin, että suhteen alku jäi siihen. Ajokouluun menin kyllä joskus vähän alle vuoden päästä, mutta siihen oli muut syyt ja se on toinen tarina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei tästä aloituksesta muuta jää käteen niin se, että ne jotka liikkuvat aktiivisesti ja säännöllisesti, vaikka vain kävellen päivittäin, pyrkivät elämään terveellisesti ja pitämään huolta itsestään ja terveydestään, pitävät sitä arvona. Muut taas eivät. He eivät näe tälle mitään arvoa. 

 

Parisuhteessa erillaiset arvomaailmat johtaa herkästi eroon ajan kanssa. Kyse ei ole siitä, mikä on laji tai asia, mitä tehdään, tai ei tehdä, vaan juurikin siitä, mitä kumppanit pitävät arvona. Ihan turhaa saivartelua, että toinen rassaa (yksin) autoja kun toinen on (yksin) lenkillä, jos näitä ei kumppanit osaa toisissaan arvostaa. 

Sä et nyt vain ymmärrä mitä arvot ovat. Ihan perusongelma nykyään. Terveys voi olla arvo, mutta liikunnan harrastus on VÄLINE sen arvon toteuttamiseksi, ei itse arvo. Näkemykset myös eroavat siinä kuinka paljon ja millaista liikuntaa terveys vaatii. Arvostaminen ja arvostus taas tarkoittavat eri asiaa kuin arvo, sinulla menee nyt vain sanat ja niiden merkitykset iloisesti sekaisin.

Liikunta on OSA hyvinvointia ja terveellistä elämäntapaa ja tämä kombo on arvo toisille. Se, että sä et tajua sitä, ei tarkoita etteikö se olisi muille. Älä viitsi jatkaa sössöttämistä ja saivartelemista päivän selvästä asiasta. 

Sanoo henkilö joka ei tiedä mitä sana arvo tarkoittaa😂😂

https://fi.wikipedia.org/wiki/Arvo Kerro nyt meille kaikille, miksei terveellinen elämäntapa voi olla arvo? 

Liikunta on väline, terveellinen elämä on arvo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä jos kerrot haaveista miehelle. Olisi ihana käydä patikoimassa esim 20 km lenkki yhdessä kesällä tai pyöräillä Turun saaristossa x kilometriä. Mitä mieltä olet? Jne 
Jos mies väittää haluavansa niin ehdota että teette treenisuunnitelman sitä varten. Jos mies innostuu ja toteuttaa niin mies saattaa innostua liikunnallisemmaksi. Jos taas mies makaa sohvalla edelleen niin tiedät että muutosta tuskin tulee jatkossakaan,

Voisiko joku nyt kertoa minulle, miksi nämä, jotka ehdottomasti parisuhteelta haluavat sitä, että käydään yhdessä patikoimassa 20 km lenkit ja pyöräillään Turun saaristossa x kilometriä eivät hae seuraa ainoastaan pitkän matkan patikoijista ja pyöräilijöistä?

Miksi heidän pitää alkaa tiukkaamaan muilta näitä tehtäväksi ja pyrkiä muuttamaan heitä treenisuunnitelmillaan?

Ja aplle vastaus: kyse on sinusta, ei miehestä. Jos sinä et kestä sitä, että vastaisuudessa on hyvinkin mahdollista, että rankemmat liikunnalliset suoritukset (käsittääkseni suorittamisesta on kyse) teet yksin ja miehen kanssa muuta, suhteenne ei tule kestämään. 

Jos ehdottomasti haluat, että näitä asioita tehdään kumppanin kanssa, mies ei ole sinua varten ja ennen kaikkea, sinä et ole häntä varten. Joku muu hyvinkin mielellään ottaisi miehen, jolla on mainitsemasi luonteenpiirteet ja haluaa olla hänen kanssaan, koska yhdessä oleminen on kivaa ja helppoa sellaisen ihmisen kanssa.

Mun mielestä monikin tässä ketjussa, myös minä, olen kertonut, että deittailen vain liikunnallisia ja hyvinvoinnistaan huolehtivia tyyppejä ja olen ehdoton tälle. Tämä tosin tuomittiin ja joku helvetin saivartelija ilmestyi vänkäämään, että mitäs jos kumppani ei jossain kohtaa kykenekään enää osallistumaan, kun tässä puhuttiin nimenomaan kenen kanssa lähteä rajentamaan suhdetta. Todella moni aktiiviliikkuja etsii vain vastaavaa. Olen itse tapaillut muutamaa ylipainoista ja huonokuntoista miestä, mutta totesin, ettei tule mitään ja päädyin deittailemaan liikunnallisia. Toki muutkin asiat ihmisessä kiinnostaa, onneksi on vara valita (mulle sinkkuus on täysin ok vaihtoehto). Nyt kuulemma olen sitten liian nirso 😂

Sulle näytettiin kyllä useaan kertaan että viesti johon vastattiin koski kumppania eikä deittailua. Jopa ihan erikseen boldattiin kaikki kumppani sanat viestistä. Tämä asia ei vänkyttämiselläsi muutu miksikään, sillä tämä on fakta👌

Sä puhuit kumppanista, mä deittailun aloittamisesta jonkun kanssa. Meeppä nyt takas hiekkalaatikolle harjoittelemaan motorisia taitoja. 

Näkyy alkavan älähtely.  Se vain kertoo että kalikka osui maaliinsa. Vastaus oli viestiin jossa puhuttiin kumppanista. Tämä sulle on nyt kerrottu uudestaan ja uudestaan. Voit vängätä vaikka maailman tappiin asti, fakta ei sillä miksikään muutu.

Jaaha, joku fäsä puolustaa olemassa oloaan henkeen ja vereen. Ehkä se olitkin sä joka raahasit ruhosi sinne tunturiin? Ja helikopterilla alas?

Nyt et ole enää edes seipäässä, aidasta puhumattakaan. En vastaa mielikuvitteluihisi.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen aika epäreilu asetelma, että miehen pitää yksin mukautua ja tulla ap:n juttuihin mukaan, mies pitää mahduttaa ap:n elämään, mutta tarvitseeko ap:n tehdä vastaavaa, onko ap:lla vastaavaa painetta? 

No tähänhän ap vastasi, että otan kyllä kritiikkiä ja parannusehdotuksia vastaan. Näinhän kaikki sanovat, mutta epäilen, että toden tullen tilanne on kyllä toinen.

Etenkin, jos puututaan syvällisesti henkilökohtaisiin asioihin. Ap sanoi, että salille tykkää mennä, vaan liikkuu muuten naisporukassa, mutta entäpä, jos mies toteaisi, että ap voisi muuttaa lajia ja mennä salille kyykkäämään, koska fittisperse olisi nyt ehdoton edellytys. Että kyllä hän tulee mukaan, jos ap sitoutuu sitten myös erillään ollessaan fittailemaan. 

Taas nämä iänikuiset kriteerilistat ja parannusehdotukset,  ikään kuin ihmisiin tutustuminen olisi yhtä työpaikan kehityskeskustelua. 

Yritin ajaa siteeratulla kommentilla, että onko ap yhtä lailla kiinnostunut, miltä miehen elämä ja arki näyttävät ym. vai olisiko yhteinen elämä vain ap.n arkirutiineja ja kohokohtia eli urheilureissuja.

Ehkä tässä on kyse yksipuolisesta ihastuksesta, että mies yrittää ihastuksissaan epätoivoisesti saada ap:lta hyväksyntää muuttamalla elämäntyyliään, ja ap on että, no jaa enpä ole vakuuttunut, katsotaan, että jos kuntosi kohoaa ja pysyt retkissä mukana, niin ehkä sitten voidaan jatkaa. Vaakakupit eivät vaikuta olevan tasan, mutta toisaalta kyllä miehenkin pitäisi havahtua, että onko koko hommassa mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole kokemuksia suoranaisesti ap:n tilanteesta. Mutta sen verran liippaa, että päälle 20 vuotta sitten annoin eräälle miehelle pakit ylipainon ja huonon kunnon vuoksi. No, nykyään olen itse pyöräyttänyt kolme lasta ja saanut monenlaisia vaihdevuosivaivoja, ja minä olenkin itse ylipainoinen ja rapakuntoisesta. Onneksi nykyinen mieheni on parempi ihminen kuin minä ja rakastaa edelleen.

Tämä!!

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet on loppujen lopuksi aina myös suorittamista, osittain. Eihän sitä haluaisi ajatella, mutta on silti.

Jos molemmat olivat hoikkia ja liikunnallisia kun tavattiin, sitten toinen turpoaa 120-kiloiseksi niin ero siinä helposti tulee. Monen ihmisen hoikkuus ja liikunnallisuus on aktiivisen päätöksen tulosta, ei mikään "luonteenpiirre" tai "hän nyt vain tykkää liikunnasta, ja minä en". Sellainen myytti elää usein epäliikunnalisten ihmisten keskuudessa, että urheilullisen näköiset ihmiset "nauttivat" joka kerran treeneihin lähdöstä, ikään kuin se olisi joku "luonteenpiirre" jota teillä ei ole. Fitti ihminen pakottaa itsensä lähtemään treeneihin 80% kerroista, eikä haluaisi pukea niitä lenkkareita kuin joinakin kertoina. Itse olen fitti ja monet kaverit on. Ei kukaan varsinaisesti rakasta treeneihin lähtemistä. Se on valinta, vähän niin kuin että "minä kouluttaudun korkealle" tai "minä teen lujasti ylitöitä, niin että urani etenee".  Siinä voi myös laiskistua. Niin kuin työpaikallakin voi. Ja sitten tulee potkut.

Parisuhteissa on tiettyjä vaatimuksia ja odotuksia, mitkä on asetettu kun on tavattu. Jos kaksi lihavaa alkaa seurustelemaan, heillä ei varmaan mitään tällaisia liikuntavaatimuksia ole. Mutta jos kaksi fittiä alkaa seurustelemaan, kyllä se odotusarvo on, että molemmat jatkavat sitä itsensä piiskaamista. Se on vain erilainen elämänfilosofia. Jotkut haluavat olla "sellaisia kuin ovat" ja jotka haluavat piiskata itsestään jotakin parempaa, kuin mitä luonnostaan ovat. Fitit ihmiset kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.

AP ilmeisesti kuuluu tähän fittien ryhmään. Ja hänen miehensä ei. Ongelmia voi olla tulossa. Voi niitä tulla muutenkin, mutta riskit pyritään minimoimaan, niin että ainakin alussa olisi yhteinen sävel. Myöhemmin duo voi mennä epävireeseen, mutta jos ei yhteistä säveltä ole alussakaan, on aika hutera lähtökohta.

Sitten kun 20 yhteisen vuoden jälkeen se toinen fitti menettää onnettomuudessa toisen jalkansa eikä voi enää juosta maratonia, niin se parempionninen fitti lähtee läiskimään sillä perusteella, että parisuhteessa ei ole enää mitään yhteistä sen jälkeen, kun ei enää piiskata?

Joskus, kun näitä juttuja lukee, voi olla hiljaa mielessään onnellinen, että miehen kanssa ihan vain vanhanaikaisesti rakastuttiin. Noin karrikoidustihan meillä ei ole mitään yhteistä, kun tykätään aivan erilaisesta ruuasta, musiikki- ja leffamaut eivät juuri kohtaa, liikuntaa harrastetaan ihan erikseen ja siinä, missä toinen innostuu uusimmista elektroniikkavempeleistä, toinen hautautuu kirjoihin.

Olin vastaavassa suhteessa n. 15 vuotta. Etsin liikunnallista miesystävää ja tämä tuli vastaan. Oli nuoruudessaan harrastanut urheilua ja kilpailllutkin. Tutustussamme hän oli melko tukeva, vaikka ei omasta mielestään. Alkuun hän innostui pelaamaan kanssani tennistä ja sulkapalloa, pari kertaa laskettelemaankin. Parin vuoden päästä saimme lapsen ja sen jälkeen itsellänikin väheni liikunta muutamaksi vuodeksi. Hänen osaltaan se loppui lähes kokonaan. Kävelylle saattoi vielä alkuun saada houkuttelemalla, myöhemmin ei ollenkaan. Sohvalla vain makasi kaikki päivät ja lihoi hirveästi. Minua suututti hirveästi.

Jos liikuntaan ei ole omaa halua, ei siitä pysyvää tapaa tule. Mieti, kestätkö sohvaperunaa. 

Mulle ihan sama. Ei tarvitse yhdessä urheilla. 

Vierailija kirjoitti:

Olin vastaavassa suhteessa n. 15 vuotta. Etsin liikunnallista miesystävää ja tämä tuli vastaan. Oli nuoruudessaan harrastanut urheilua ja kilpailllutkin. Tutustussamme hän oli melko tukeva, vaikka ei omasta mielestään. Alkuun hän innostui pelaamaan kanssani tennistä ja sulkapalloa, pari kertaa laskettelemaankin. Parin vuoden päästä saimme lapsen ja sen jälkeen itsellänikin väheni liikunta muutamaksi vuodeksi. Hänen osaltaan se loppui lähes kokonaan. Kävelylle saattoi vielä alkuun saada houkuttelemalla, myöhemmin ei ollenkaan. Sohvalla vain makasi kaikki päivät ja lihoi hirveästi. Minua suututti hirveästi.

 

Jos liikuntaan ei ole omaa halua, ei siitä pysyvää tapaa tule. Mieti, kestätkö sohvaperunaa. 

Olen eri, mutta itse kestäisin. Ei minun tarvitse  liikkua yhdessä kumppanin kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteet on loppujen lopuksi aina myös suorittamista, osittain. Eihän sitä haluaisi ajatella, mutta on silti.

Jos molemmat olivat hoikkia ja liikunnallisia kun tavattiin, sitten toinen turpoaa 120-kiloiseksi niin ero siinä helposti tulee. Monen ihmisen hoikkuus ja liikunnallisuus on aktiivisen päätöksen tulosta, ei mikään "luonteenpiirre" tai "hän nyt vain tykkää liikunnasta, ja minä en". Sellainen myytti elää usein epäliikunnalisten ihmisten keskuudessa, että urheilullisen näköiset ihmiset "nauttivat" joka kerran treeneihin lähdöstä, ikään kuin se olisi joku "luonteenpiirre" jota teillä ei ole. Fitti ihminen pakottaa itsensä lähtemään treeneihin 80% kerroista, eikä haluaisi pukea niitä lenkkareita kuin joinakin kertoina. Itse olen fitti ja monet kaverit on. Ei kukaan varsinaisesti rakasta treeneihin lähtemistä. Se on valinta, vähän niin kuin että "minä kouluttaudun korkealle" tai "minä teen lujasti ylitöitä, niin että urani etenee".  Siinä voi myös laiskistua. Niin kuin työpaikallakin voi. Ja sitten tulee potkut.

Parisuhteissa on tiettyjä vaatimuksia ja odotuksia, mitkä on asetettu kun on tavattu. Jos kaksi lihavaa alkaa seurustelemaan, heillä ei varmaan mitään tällaisia liikuntavaatimuksia ole. Mutta jos kaksi fittiä alkaa seurustelemaan, kyllä se odotusarvo on, että molemmat jatkavat sitä itsensä piiskaamista. Se on vain erilainen elämänfilosofia. Jotkut haluavat olla "sellaisia kuin ovat" ja jotka haluavat piiskata itsestään jotakin parempaa, kuin mitä luonnostaan ovat. Fitit ihmiset kuuluvat jälkimmäiseen ryhmään.

AP ilmeisesti kuuluu tähän fittien ryhmään. Ja hänen miehensä ei. Ongelmia voi olla tulossa. Voi niitä tulla muutenkin, mutta riskit pyritään minimoimaan, niin että ainakin alussa olisi yhteinen sävel. Myöhemmin duo voi mennä epävireeseen, mutta jos ei yhteistä säveltä ole alussakaan, on aika hutera lähtökohta.

En tiedä mitä tarkoitat fitillä, mutta minä ainakin nautin liikunnasta. Olisi ihan hullua lähteä pelaamaan rantalentistä, frisbeegolfaamaan, surffaamaan ja patikoimaan pakosta. Olen todella hyvässä kunnossa fyysisesti, en kuitenkaan mikään salikissa, koska siellä minua ei näy.

Minä puolestani en nauti liikunnasta. En mistään muodossa. Ajokortittomana kävelen paikasta toiseen ja kannan kauppaostokset mukanani, mutta se on ainoa liikkumistapa. Olen kokeillut keski-ikään mennessä kamppailulajeja, uintia, salia, sulkapalloa, tennistä, yleisurheilua, tanssia, joogaa, nyrkkeilyä, patikointia, pyöräilyä, kuntopyörää, asahia, taijia... Kyllä omalla kohdallani liikunnan harrastaminen on ihan aidosti pakkopullaa, joka on pakosta mentävä tekemään ja jonka loppumista vaan odottaa, jos haluaa muutakin kuin arkikävelyä. Liikuntasuorituksen jälkeen on ainoastaan olo, että se vidutusta aiheuttava asia on nyt ohi, luojan kiitos.

Meillä appivanhemmissa nainen valitti miehensä liikkumattomuutta vuosien ja vuosikymmenten ajan. Tottahan se oli, mies liikkui autolla mihin tahansa autolla pystyi siirtymään. Naimen sen sijaan harrasti monipuolisesti liikuntaa ja pyöräilikn pitkiä matkoja.

Nainen pelotteli miestä, että lyhentää elinikää ja loppuu liikuntakyky kokonaan, kun ei liiku.

Nyt kumpikin on noin 90-vuotias, ja minusta on toisinaan hieman huvittavaa, että heidän tämänhetkisessä liikuntakyvyssään ei ole merkittävää eroa. Mies käyttää rollaattoria liikkumiseen, mutta sama tilanne on naisellakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mitä jos kerrot haaveista miehelle. Olisi ihana käydä patikoimassa esim 20 km lenkki yhdessä kesällä tai pyöräillä Turun saaristossa x kilometriä. Mitä mieltä olet? Jne 
Jos mies väittää haluavansa niin ehdota että teette treenisuunnitelman sitä varten. Jos mies innostuu ja toteuttaa niin mies saattaa innostua liikunnallisemmaksi. Jos taas mies makaa sohvalla edelleen niin tiedät että muutosta tuskin tulee jatkossakaan,

Voisiko joku nyt kertoa minulle, miksi nämä, jotka ehdottomasti parisuhteelta haluavat sitä, että käydään yhdessä patikoimassa 20 km lenkit ja pyöräillään Turun saaristossa x kilometriä eivät hae seuraa ainoastaan pitkän matkan patikoijista ja pyöräilijöistä?

Miksi heidän pitää alkaa tiukkaamaan muilta näitä tehtäväksi ja pyrkiä muuttamaan heitä treenisuunnitelmillaan?

Ja aplle vastaus: kyse on sinusta, ei miehestä. Jos sinä et kestä sitä, että vastaisuudessa on hyvinkin mahdollista, että rankemmat liikunnalliset suoritukset (käsittääkseni suorittamisesta on kyse) teet yksin ja miehen kanssa muuta, suhteenne ei tule kestämään. 

Jos ehdottomasti haluat, että näitä asioita tehdään kumppanin kanssa, mies ei ole sinua varten ja ennen kaikkea, sinä et ole häntä varten. Joku muu hyvinkin mielellään ottaisi miehen, jolla on mainitsemasi luonteenpiirteet ja haluaa olla hänen kanssaan, koska yhdessä oleminen on kivaa ja helppoa sellaisen ihmisen kanssa.

Mun mielestä monikin tässä ketjussa, myös minä, olen kertonut, että deittailen vain liikunnallisia ja hyvinvoinnistaan huolehtivia tyyppejä ja olen ehdoton tälle. Tämä tosin tuomittiin ja joku helvetin saivartelija ilmestyi vänkäämään, että mitäs jos kumppani ei jossain kohtaa kykenekään enää osallistumaan, kun tässä puhuttiin nimenomaan kenen kanssa lähteä rajentamaan suhdetta. Todella moni aktiiviliikkuja etsii vain vastaavaa. Olen itse tapaillut muutamaa ylipainoista ja huonokuntoista miestä, mutta totesin, ettei tule mitään ja päädyin deittailemaan liikunnallisia. Toki muutkin asiat ihmisessä kiinnostaa, onneksi on vara valita (mulle sinkkuus on täysin ok vaihtoehto). Nyt kuulemma olen sitten liian nirso 😂

Sulle näytettiin kyllä useaan kertaan että viesti johon vastattiin koski kumppania eikä deittailua. Jopa ihan erikseen boldattiin kaikki kumppani sanat viestistä. Tämä asia ei vänkyttämiselläsi muutu miksikään, sillä tämä on fakta👌

Sä puhuit kumppanista, mä deittailun aloittamisesta jonkun kanssa. Meeppä nyt takas hiekkalaatikolle harjoittelemaan motorisia taitoja. 

Näkyy alkavan älähtely.  Se vain kertoo että kalikka osui maaliinsa. Vastaus oli viestiin jossa puhuttiin kumppanista. Tämä sulle on nyt kerrottu uudestaan ja uudestaan. Voit vängätä vaikka maailman tappiin asti, fakta ei sillä miksikään muutu.

Jaaha, joku fäsä puolustaa olemassa oloaan henkeen ja vereen. Ehkä se olitkin sä joka raahasit ruhosi sinne tunturiin? Ja helikopterilla alas?

Nyt et ole enää edes seipäässä, aidasta puhumattakaan. En vastaa mielikuvitteluihisi.

Eli fäsä. Eipä ihme että olet niin sydänjuuriasi myöten loukkaantunut. Koita jaksaa. 

Tykkään urheilla yksin. Toinen saa makoilla sohvalla.

Kyllä se vaan vaikuttaa koska liikunta on yksi elämänarvoista. Halu elää terveellisemmin, voida paremmin, säilyttää liikkuvuus, suht hyvä kunto mitä enemmän ikää tulee. Itselle tämä on tärkeää enkä halua itselleni enää sohvaperunaa. En ole himoliikkuja eikä toisenkaan tarvitse olla, mutta ulos ylös ja lenkille on lähdettävä tasasesti. Joko yhdessä tai erikseen. Toimii tosi hyvin tsempparina toiselle kun aina ei huvittaisi. Samanlaiset arvot tulee olla. Ei siitä muuten mitään tule pidemmän päälle. Toivottavasti miehesi löytää vielä liikunnan ilon!