Lue keskustelun säännöt.
viisikymppisten sukupolvi onnistui kasvattamaan lapsia, jotka puhuvat nyt avoimesti kaikesta.
05.04.2026 |
"... raja tarkoitti Neuvostoliiton rajaa ja ahdistuksen sijaan sanoimme että vituttaa.
Me nuoret hoidimme mielenterveyden haasteitamme istumalla kaupan portailla ja räkimällä maahan.
Siitä mistä ei voinut puhua, piti huutaa.
Se, että tunteita ei osattu nimetä, ei tarkoittanut, etteikö niitä olisi ollut. Tunteita oli liikaa ja liian monenlaisia yhtä aikaa.
Sydänsurut, vanhempien avioerot, kaveriporukoiden päätökset että jostakusta ei pidetä eikä enää edes moikata. Perjantai-illan kulkua saatoimme kuvailla toisillemme näin: joku jätkä kopeloi, tarttui perseeseen tai tunki kielen korvaan.
Rajojamme ylitettiin, kehorauhaamme rikottiin.
Utopistinen ajatus, että olisimme kertoneet siitä aikuiselle tai viranomaiselle. Somea ei ollut, #metoo tapahtuisi seuraavalla vuosituhannella.
Silloin kun juotiin lonkeroa tai omenaviiniä, toki avauduttiin – ja itkettiin.
Noin muuten tunteita väheksyttiin ja ennen kaikkea peiteltiin.
Ja nyt meillä 80-luvun teineillä on lapsia, jotka erittelevät tuntemuksiaan kuin puhuisivat säästä."
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ahdistaa ja oksettaa ajatus, että olisin puhunut vanhemmilleni mitään seksiin, sekuaalisuuteen tai sukupuoliasioihin liittyvää.
Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, eikä nämä aiheet ollut mitenkään tabu omassa lapsuuden perheessäni, mutta olenkin hippi-vanhempien lapsi.
Äitini oli naisasia unionin jäsen ja mikään aihe ei todellakaan ollut tabu.🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, olen 48v nainen ja 6-vuotias lapseni ei sina ilmaise avoimesti tunteitaan, vaan kyräilee ja mököttää.
Kun hankkii lapsen liian vanhana on suuri riski että siitä tulee tuollainen kehvana.
Jotkut ovat pitäneet itsestään niin hyvää huolta, että ovat hedelmällisiä vielä 5-kymppisenäkin. Kauheaa olisi tulla nuorena mummoksi.
Mitä kauheaa nuorena mummoksi tulemisessa on? Minä olen vielä hedelmällinen 50v ja minulla on kaksi lapsenlasta eli olen mummo. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita.
Et ole enää hedelmällinen 50 vuotiaana. Kuukautiset ei tarkoita hedelmällisyyttä.
No ainakin vuosi sitten sain viimeisen lapseni. Enää en uskalla yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä ”tuntuu” pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta kaikki muut joutuu pyytämään anteeksi olemassa oloaan.
Niin. Siis ei sallita enää kiusaamista työpaikallakaan. Marjatta ei saa enää mulkoilla ja tuhista nuorille työntekijöille kahvipöydän kuppikunnan kuningattarena. Se harmittaa varmasti, yritä opetella puhumaan siitä?
Miksi? Miksi Marjatta ei saa tuoda esiin turhautumistaan ja ärsyyntymistään? Puhuttu ja näytetty tunne on tunne. Miksi sen nuoren työntekijän tunteet ovat oikeammat ja jyräävät ja ne pitää huomioida Marjatan tunteiden yli?
Miksi sitä pitää tuoda esiin mulkoilemalla? Jos työpaikalla joku asia, kuten vaikka kollegan tapa tehdä töitä ärsyttää syystä x, niin siitä kerrotaan esihenkilölle. Ei aleta ominpäin mulkoilemaan ja kiusaamaan.
Eli mennään kantelemaan äidille sen sijaan että avoimesti keskustellaan ensin sen työkaverin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä ”tuntuu” pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta kaikki muut joutuu pyytämään anteeksi olemassa oloaan.
Niin. Siis ei sallita enää kiusaamista työpaikallakaan. Marjatta ei saa enää mulkoilla ja tuhista nuorille työntekijöille kahvipöydän kuppikunnan kuningattarena. Se harmittaa varmasti, yritä opetella puhumaan siitä?
Miksi? Miksi Marjatta ei saa tuoda esiin turhautumistaan ja ärsyyntymistään? Puhuttu ja näytetty tunne on tunne. Miksi sen nuoren työntekijän tunteet ovat oikeammat ja jyräävät ja ne pitää huomioida Marjatan tunteiden yli?
Miksi sitä pitää tuoda esiin mulkoilemalla? Jos työpaikalla joku asia, kuten vaikka kollegan tapa tehdä töitä ärsyttää syystä x, niin siitä kerrotaan esihenkilölle. Ei aleta ominpäin mulkoilemaan ja kiusaamaan.
Eli mennään kantelemaan äidille sen sijaan että avoimesti keskustellaan ensin sen työkaverin kanssa.
Mulkoiluko on tätä avointa keskustelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä ”tuntuu” pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta kaikki muut joutuu pyytämään anteeksi olemassa oloaan.
Niin. Siis ei sallita enää kiusaamista työpaikallakaan. Marjatta ei saa enää mulkoilla ja tuhista nuorille työntekijöille kahvipöydän kuppikunnan kuningattarena. Se harmittaa varmasti, yritä opetella puhumaan siitä?
Miksi? Miksi Marjatta ei saa tuoda esiin turhautumistaan ja ärsyyntymistään? Puhuttu ja näytetty tunne on tunne. Miksi sen nuoren työntekijän tunteet ovat oikeammat ja jyräävät ja ne pitää huomioida Marjatan tunteiden yli?
Kysytkö ihan tosissasi? Että miksi sinulla ei ole oikeutta kiusata toisia? Onneksi jäät kohta eläkkeelle. Meillä on vielä muutama näitä töissä, mutta luojan kiitos ei kauaa.
Minulla ei koskaan ole käynyt mielessäkään että vanhempana työntekijänä minulla olisi jotenkin oikeus mollata ja kiusata nuorempia. Päin vastoin, minulla on velvollisuus auttaa ja neuvoa. MIKÄ kumma teidät sai uskomaan että te kirjeopiston käyneet matalamieliset marjatat olisitte jotenkin parempia ja oikeutettuja?
Myös, toiset tunteet vahingoittavat muita enemmän kuin toiset. Sen takia on eriarvoisuutta siinä, miksi jotkut tunteet koetaan hyväksyttävimmiksi kuin toiset.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ahdistaa ja oksettaa ajatus, että olisin puhunut vanhemmilleni mitään seksiin, sekuaalisuuteen tai sukupuoliasioihin liittyvää.
Olen 70-luvulla syntynyt, 80-luvun lapsi ja 90-luvun nuori, eikä nämä aiheet ollut mitenkään tabu omassa lapsuuden perheessäni, mutta olenkin hippi-vanhempien lapsi.
Äitini oli naisasia unionin jäsen ja mikään aihe ei todellakaan ollut tabu.🤣
70-lukulaisilla oli rohkeaa puhetta monenlaisista asioista, mutta ei samanlaista puhetta omista tunteista kuin nykyään. Silloin puhuttiin "rohkeasti" seksistä, tasa-arvosta ja yhteiskunnan asioista. Ei niinkään omista asioista. Piti olla kiinnostunut muusta kuin itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä ”tuntuu” pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta kaikki muut joutuu pyytämään anteeksi olemassa oloaan.
Niin. Siis ei sallita enää kiusaamista työpaikallakaan. Marjatta ei saa enää mulkoilla ja tuhista nuorille työntekijöille kahvipöydän kuppikunnan kuningattarena. Se harmittaa varmasti, yritä opetella puhumaan siitä?
Miksi? Miksi Marjatta ei saa tuoda esiin turhautumistaan ja ärsyyntymistään? Puhuttu ja näytetty tunne on tunne. Miksi sen nuoren työntekijän tunteet ovat oikeammat ja jyräävät ja ne pitää huomioida Marjatan tunteiden yli?
Miksi sitä pitää tuoda esiin mulkoilemalla? Jos työpaikalla joku asia, kuten vaikka kollegan tapa tehdä töitä ärsyttää syystä x, niin siitä kerrotaan esihenkilölle. Ei aleta ominpäin mulkoilemaan ja kiusaamaan.
Eli mennään kantelemaan äidille sen sijaan että avoimesti keskustellaan ensin sen työkaverin kanssa.
Otan nyt itseni esimerkiksi tällaisen vanhemman mulkoilijakollegan "uhrina". Hän oli siis tällainen ns. juorujengin pomo, varmaan tiedät ihmistyypin. Kova arvostelemaan ja haukkumaan kaikkea/kaikkia, naureskeli ihmisille selän takana ja etenkin jos oli jotenkin erilainen esim. hiljainen ja vetäytyvä, niin koki oikeudekseen irvailla tästä esimerkiksi tölväisemällä "sano sinäkin nyt jotain". Kuvailee varmasti itseään suorasanaiseksi ja räväkäksi ja kertoi vaan "mielipiteitää", vaikka oli vain töykeä kiusaaja. Hän ei olisi mitenkään pystynyt keskustelemaan rakentavasti kenenkään kanssa enkä olisi edes keskustellut, vaikka olisi yrittänyt. Jos minun työtavoissa jokin häntä häiritsi, niin olisi mennyt sitten kertomaan vaikka sille ÄIDILLE, kuten nyt tykkäät nälviä. Taidat olla samanlainen tyyppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun parikymppiset lapset puhu oikein mistään, joten sain istutettua vielä heihinkin perimäni puhumattomuuden kulttuurin. Onko sekään nyt sitten hyvä? Halata he sentään osaavat, mutta puhua eivät sen paremmin kuin minäkään.
T. Geriatrinen milleniaali
Vierailija kirjoitti:
Ei mun parikymppiset lapset puhu oikein mistään, joten sain istutettua vielä heihinkin perimäni puhumattomuuden kulttuurin. Onko sekään nyt sitten hyvä? Halata he sentään osaavat, mutta puhua eivät sen paremmin kuin minäkään.
T. Geriatrinen milleniaali
Jotenkin ahdistaa ajatus, etten ole ikinä halannut isääni. Äidinkin halaaminen on jotenkin väkinäistä eikä luontevaa. Omat lapseni sen sijaan halaavat vaikka kuinka ja itse halin, hellin ja kerron rakastavani heitä, ihan jo vauvasta asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuuko ne mitään asiaa vai vatvovatko vain ongelmiaan. Jälkimmäinen ei kuulosta järin hyvältä vaihtoehdolta.
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko ne mitään asiaa vai vatvovatko vain ongelmiaan. Jälkimmäinen ei kuulosta järin hyvältä vaihtoehdolta.
Jos on ongelmia, niin niistä kuuluu puhua vanhemmilleen ja vanhempien kuuluu kuunnella, vaikka olisi kuinka vatvomista sinunlaisten mielestä. Et sinä päätä mikä asia on kenenkin mielestä tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja sitten loukkaannutaan henkilökohtaisesti asioista jotka eivät itseä millään tavalla koske.
Yritetään saada maailmaa toimimaan niinkuin pikkuinen herkkä vegerunoprinsessa haluaa ja ollaan ihan ulkona elämän realiteeteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko ne mitään asiaa vai vatvovatko vain ongelmiaan. Jälkimmäinen ei kuulosta järin hyvältä vaihtoehdolta.
Jos on ongelmia, niin niistä kuuluu puhua vanhemmilleen ja vanhempien kuuluu kuunnella, vaikka olisi kuinka vatvomista sinunlaisten mielestä. Et sinä päätä mikä asia on kenenkin mielestä tärkeää.
Mutta sinä näköjään päätät? Millä oikeudella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun nuoruudessa kuukautissiteitä ei saanut säilyttää vessassa, ne piti olla piilossa omassa vaatekaapissa ettei kukaan muu niitä näe. Sairasta.
Häveliäisyyttä.
Hyi mikä sana. Kuulostaa ummehtuneelle.
Miltä se kuulostaa sille ummehtuneelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ai, olen 48v nainen ja 6-vuotias lapseni ei sina ilmaise avoimesti tunteitaan, vaan kyräilee ja mököttää.
Kun hankkii lapsen liian vanhana on suuri riski että siitä tulee tuollainen kehvana.
Jotkut ovat pitäneet itsestään niin hyvää huolta, että ovat hedelmällisiä vielä 5-kymppisenäkin. Kauheaa olisi tulla nuorena mummoksi.
Mitä kauheaa nuorena mummoksi tulemisessa on? Minä olen vielä hedelmällinen 50v ja minulla on kaksi lapsenlasta eli olen mummo. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia asioita.
Et ole enää hedelmällinen 50 vuotiaana. Kuukautiset ei tarkoita hedelmällisyyttä.
No ainakin vuosi sitten sain viimeisen lapseni. Enää en uskalla yrittää.
Ei ole hedelmällisyyttä saada lapsi! Ei ole!
T. Vaihdevuositrendissä piehtaroiva 33-v milleniaali
Minä puhuin ja näytin tunteitani jo hyvin nuorena. Äitiä vi tutti. Isä häipyi.
Ekan miehen kanssa räiskyi. Seuraavan kanssa olin hullu 12v. Pitkässä terapiassa olin ekan kerran jo reilu 20v. Juossut psykologilla juttelemassa 12v avioliiton aikana vähän väliä. Mun mies ei puhunu, eikä kuunnellut.
Nyt mun lapset kyllä puhuu 😊
N50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhuuko ne mitään asiaa vai vatvovatko vain ongelmiaan. Jälkimmäinen ei kuulosta järin hyvältä vaihtoehdolta.
Jos on ongelmia, niin niistä kuuluu puhua vanhemmilleen ja vanhempien kuuluu kuunnella, vaikka olisi kuinka vatvomista sinunlaisten mielestä. Et sinä päätä mikä asia on kenenkin mielestä tärkeää.
Mutta sinä näköjään päätät? Millä oikeudella?
En? Mutta lasten kuuluu saada puhua vanhemmilleen juuri niin paljon kuin kokevat tarpeelliseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme siirtyneet maailmaan, jossa omasta tunteesta on tullut ilmoitusasia, jolla voi ilmoittaa faktan. Työpaikkakiusattu voi vain ilmoittaa, että hänestä ”tuntuu” pahalta jonkun mulkaisu. Tästä alkaa sellainenmutavyöry, että lopulta kaikki muut joutuu pyytämään anteeksi olemassa oloaan.
Niin. Siis ei sallita enää kiusaamista työpaikallakaan. Marjatta ei saa enää mulkoilla ja tuhista nuorille työntekijöille kahvipöydän kuppikunnan kuningattarena. Se harmittaa varmasti, yritä opetella puhumaan siitä?
Miksi? Miksi Marjatta ei saa tuoda esiin turhautumistaan ja ärsyyntymistään? Puhuttu ja näytetty tunne on tunne. Miksi sen nuoren työntekijän tunteet ovat oikeammat ja jyräävät ja ne pitää huomioida Marjatan tunteiden yli?
Miksi sitä pitää tuoda esiin mulkoilemalla? Jos työpaikalla joku asia, kuten vaikka kollegan tapa tehdä töitä ärsyttää syystä x, niin siitä kerrotaan esihenkilölle. Ei aleta ominpäin mulkoilemaan ja kiusaamaan.
Työpaikoilla on ihmisiä, jotka kuvittelevat että heitä mulkoillaan, vaikka työtoveri miettii ihan muita asioita.
Nuo työpaikan tunteenpurkutilaisuudet ovat aivan per$eestä ja ollakseni trendikäs, monen turvallinen tila ylitetään. Useinhan lopulta ammattiavautujat kertovat tuntemuksistaan ja sen jälkeen utelevat muilta näiden henkilökohtaisista asioista.
Vierailija kirjoitti:
"Usein puhumme yhtä aikaa ja osin ristiin tunnetaidoista, sosiaalisista taidoista ja vuorovaikutustaidoista. Typistämme ne helposti Instagram-tieteeksi, jonka mukaan jokaisen on puhuttava herkeämättä omista tunteistaan.
Tunteista avoimesti puhuminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin hyvät tunnetaidot. Sen sijaan kyky säädellä omia tunteita on mielenterveyden yksi kivijalka."
Hassua, että tunteista avoimesti puhuminsella tarkoitetaan edelleenkin negatiivisistä tunteista puhumista.
Tämä tunnepuhumisen luvattu maa on kuitenkin onnistunut järkkäämään itsensä lähes sotaan naapurimaan kanssa ja epämääräisiin väheihin hallitsijamaansa kanssa. Että vtun pitkällepä tälläkin paskataidolla päästään, ainoastaan ulina, valittaminen, pohjaton lässytys ja sietämätön tyhjänpäiväisen napavilla-asioiden vatkaaminen on lisääntynyt eksponentiaalisesti.
Terveisin viisikymppinen, lapseton
Miksi sitä pitää tuoda esiin mulkoilemalla? Jos työpaikalla joku asia, kuten vaikka kollegan tapa tehdä töitä ärsyttää syystä x, niin siitä kerrotaan esihenkilölle. Ei aleta ominpäin mulkoilemaan ja kiusaamaan.