Lue keskustelun säännöt.
HS: Arki Suomessa ei tunnu elämältä vaan odotushuoneelta. Loistava kirjoitus ja niin totta!
04.04.2026 |
Olipa loistava kirjoitus Hesarissa. Ei voi paljon paremmin argumentoida aihetta ja sisältö on niin totta.
"Suomalainen sopeutuu ja tyytyy toisinaan niin voimallisesti, että hän ei enää edes tunnista tyytymistään.
" Täällä nautitaan pärjäämisestä"
" Ihanteellinen arki on organisoitu yhtä steriiliksi kuin terveyskeskuksen vessa"
"Moderni arki on hallittua ja säntillistä, mutta siinä vietettyä aikaa ei koeta omaksi. Sitä ei eletä" oikeasti"
"Suurin osa elämästä jää elämättä"
"Suomalainen arki on usein korostetun harmaata"
Suomalaisten suhde kärsimykseen, kuriin, nautinnon kieltämiseen ja niukkuuteen on poikkeuksellista.
Suomalainen onnellisuus on tyytymistä ja pärjäämistä olipa tilanne mikä tahansa!
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan toi totta aika lailla! Ollaan me suomalaiset sellasia aika vaatimattomia. Töissä käynnin palkinto on kun riittää rahat just jatkuvasti nouseviin asumiskuluihin ja ruokaan. Kaupassa on kahvitarjous niin lähdetään kansana hakemaan alekahvia innostuneesti ihan kun se olisi joku mailman 7. ihme.
Itsekin tähän syyllistyn ja koen myös morkkista jos ostan itselleni vaikka uuden 70 e takin. "Tulipa törsättyä!" Sitten koen häpeää, että "en mä olisi tätä tarvinnut". Kaikki ylimääräinen tuntuu "turhalta törsäämiseltä".
Tunnistan tuon, mutta en toisaalta näe että elämästä nauttiminen olisi ensisijaisesti rahankäyttämistä. Aika, rentous ja mukava seura on minusta tärkeämpää kuin asioiden kalleus.
Itse tunnistan shoppailu- ja tuhlailukäytöksen sinkkuajoilta. Tuhlailin tuhansia euroja vuodessa vaihtaakseni täysin käyttökelpoisia tavaroita vähän uudempaan. Impulsiivinen tuhlailu loppui kun löysin uuden parisuhteen, enkä koe tarpeelliseksi hakea lyhytaikaiseksi jäävää tyydytystä esineistä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni täällä vähän missataan artikkelin pointti. Kyse ei ole siitä että ei saisi elää kuten haluaisi, vaan juuri se, että Suomessa ei ole vähäisimmässäkään määrin sijaa spontaanisuudelle. Kaikki tapaamiset pitää sopia kuukausia etukäteen. Koska pitää siivota tms. No jospa ei siivoaisi? Jospa ei aina menisi aikataulun mukaan? Jospa arjessa voisi olla sellaisia pieniä, elävöittäviä hetkiä. Ei mitään kallista tai ihmeellistä mutta pientä arjen spontaania irtiottoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
No jos on paska ilmasto suurimman osan ympäri vuoden, niin mitä kuvittelet? Eiku ulos vaan loskasta, harmaasta, ja mudasta nauttimaan.
Ja tuon päälle vielä niin turkasen kylmä. Sitten kun on vähän mittarin mukaan lämpimämpi niin ulkona käy hyytävä tuuli.
Miten se ottaa. Itsellä on aina suorastaan euforinen olo, kun pääsee juoksemaan kylmässä. Paljon paremmat fiilikset kuin auringon porottaessa täydeltä taivaalta. Jotain kevyttä tekemistä voi harrastaa helteillä, mutta kuumuus rajoittaa valtavasti.
juuri samaa mietin, kun hengitin raitista ja raikasta ilmaa aamulenkillä. Pyrin lenkkeilemään myös Espanjan lomilla, mutta se pitää tehdä aikaisin aamulla tai muuten liian kuumassa ei juoksu ole enää mukavaa, ainakaan minulle se ei sovi.
Suomessa ulkoilu on pukeutumiskysymys, ehkä kerran kaksi vuodessa lenkki jää väliin sään vuoksi. 30 astetta pakkasta on se syy minulla.
Vierailija kirjoitti:
Plasebotutkimukset todistavat, että ihmisen oma asenne vaikuttaa. Italialaiset tutkijat huomasivat, että koehenkilöiden muisti parani syömällä sokeritabletteja. Eli toimittajan lienee syytä ottaa peili esiin, jos hän kokee ympärsitönsä ilottomaksi rangaistusleiriksi.
Jokainen voi testata tätä siten, että alkaa tietoisesti miettimään kaikkea negatiivista, ja hetken päästä voi sitten fiilistellä että miltä tuntuu.
Hyvä täällä on olla. Perässävedettävillä nyt ei suju missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni täällä vähän missataan artikkelin pointti. Kyse ei ole siitä että ei saisi elää kuten haluaisi, vaan juuri se, että Suomessa ei ole vähäisimmässäkään määrin sijaa spontaanisuudelle. Kaikki tapaamiset pitää sopia kuukausia etukäteen. Koska pitää siivota tms. No jospa ei siivoaisi? Jospa ei aina menisi aikataulun mukaan? Jospa arjessa voisi olla sellaisia pieniä, elävöittäviä hetkiä. Ei mitään kallista tai ihmeellistä mutta pientä arjen spontaania irtiottoa.
Miten niin Suomessa ei ole spontaanisuutta? Mulla on useampikin kaveri ja tuttava, jolle voisin laittaa viestiä ja kysyä, lähteekö mun kanssa kävelylle tai vaikka tohon lähikuppilaan lasilliselle. Ja aivan varmasti, jos laittaisi em kysymykseni Facebookissa tän lähiön puskaradioryhmään, lähtijöitä olisi useampikin kuin yksi.
Etukäteen joutuu sopimaan silloin, jos matkaa on ajallisesti paljon. Yleensä silloin halutaan viettää toisen kanssa aikaa vähän enemmän kuin vain puoli tuntia. Ei ole oikein järkevää käyttää matkoihin 2-3 tuntia ja sitten olla kohdepaikassa 30 minuuttia. Jos haluaa spontaaneja tapaamisia, pitää tutustua lähellä asuviin ihmisiin.
Myös silloin joutuu sopimaan etukäteen, jos on sellaisia velvoitteita, mitä ei voi jättää hoitamattakaan. Pieniä lapsia ei voi jättää keskenään kotiin. Jos puoliso on vaikka töissä tai on yh, pitää saada ensin jostain lapsenvahti ennenkuin voi luvata mitään. Mulla oli muutama vuosi sitten muistisairas karkaileva äiti tossa naapurissa ja se rajoitti aika paljon sitä, minne ja milloin pystyin lähtemään.
Monilla aloilla työt ei ole enää ma-pe klo 8-16, joten jos esimerkiksi kahden tunnin päästä pitää olla töissä ja työmatkaankin menee aikaa, niin ei siinä mitään tapaamisia ehdi järjestää. Ihmisillä on nykyisin myös paljon enemmän kodin ulkopuolisia harrastuksia kuin vielä 1980-luvulla.
Eikä mikään estä lähtemästä ex tempore yksin jonnekin tapahtumaan, jonka on bongannut netistä. Yksinkin voi mennä ja saattaahan siellä törmätä johonkin tuttuunkin. Tai tutustua uusiin ihmisiin.
Ihan täyttä skeidaa koko kirjoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset palstalla ei ymmärrä yhtään. Kirjoitus on iso kuva suomesta, valtaosa. Ei yksilö. Suomessa varmasti on yksilöitä, jotka kyläilee spontaanisti ja tekee asioita. Kirjoitus on tehty isossa kuvassa ja pitää täysin paikkaansa.
Arki tuntuu odotushuoneelta, koska suurin osa suomalaisista on alkoholisteja. Tässäkin jutussa neuvottiin ottamaan kuppia jo tiistaina, ettei arki olisi niin harmaata.
Osa on myös rakentanut ympärilleen oravanpyörän, jossa ei oikeasti halua elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailla helppo varmaan kävellä ja lähteä ulos. Rantakadut ja retkipolut, siis ne turvallisimmat. Suomessa joudutaan olemaan paljon sisällä, määräänsä enempää ei kylmässä viitsi talsia. Tai kuumassa saati sateessa. Poikkeuksena jos on oma tontti voi kurkkia ulos ja piipahtaa. Tai jos luonto lähellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista.
Lisäksi virkamiehiä jotka ottaa pyhäksi elämäntehtäväkseen keksiä jatkuvasti uusia tapoja kontrolloida tavisten arkea. Esim. työkkärin toiminnassa ei ole järjen hiventä tässä tilanteessa mutta silti sitä ei saada järkeistettyäkään koska aina kun asiaa muutetaan on kohta palattu vanhaan virkamiesten talon sisäisen väännön avulla.
Suomi voittaa kirkkaasti kerta toisensa jälkeen tämän kontrollivaltio-vertailunkin. Jännä ettei media mainosta tuota saavutusta :D
Enemmän minun elämääni ovat kontrolloineet mulkut naapurit kuin virkamiehet. Kyttääjien yhteiskunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset palstalla ei ymmärrä yhtään. Kirjoitus on iso kuva suomesta, valtaosa. Ei yksilö. Suomessa varmasti on yksilöitä, jotka kyläilee spontaanisti ja tekee asioita. Kirjoitus on tehty isossa kuvassa ja pitää täysin paikkaansa.
Iso kuva kuitenkin muodostuu yksilöistä. Ei ole yhteiskunnan tehtävä alkaa järjestämään kaikenlaisia kissanristiäisiä ja muuta humppaa kansalaisille. Tai palkata ihmisiä kiskomaan muita ihmisiä kotiovesta ulos.
Olipa syy mikä tahansa, niin asia on totta. Sää voi olla syy, mutta se ei muuta tosiasiaa. Kyllä Aasiassa myös sadekaudella eletään neljän seinän ulkopuolella, yhteisönä ja sosiaalisina. Kyllä Suomessakin ollaan aktiivisempia kesäaikaan ja sää on muokannut suomalaisista sellaisia kuin he ovat. Lisäksi juuri tästä syystä, kännykästä suomalaiset löysivät ystävän neljän seinän sisälle. Voidaan olla sosiaalisia ilman todellisia kontakteja ja ilman kuluja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olipa syy mikä tahansa, niin asia on totta. Sää voi olla syy, mutta se ei muuta tosiasiaa. Kyllä Aasiassa myös sadekaudella eletään neljän seinän ulkopuolella, yhteisönä ja sosiaalisina. Kyllä Suomessakin ollaan aktiivisempia kesäaikaan ja sää on muokannut suomalaisista sellaisia kuin he ovat. Lisäksi juuri tästä syystä, kännykästä suomalaiset löysivät ystävän neljän seinän sisälle. Voidaan olla sosiaalisia ilman todellisia kontakteja ja ilman kuluja.
Artikkelin kirjoittajan mielestä Suomessa on hautajaistunnelma eikä eletä elämää, kun emme ole yhtä yhteisöllisiä kuin jossakin muualla. Se on hänen oma visionsa millaista elämän pitäisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä laukoa kun ei täsmennä mitään.
Noin alkajaisiksi olisi hyvä tietää mitä tarkalleen ottaen on se "elämä" joka jää elämättä?
Kiertää maailman sukupuolitautiklinikat?
Elämää on hetket ja asiat, joista sinulle jää hyviä muistoja muistella kuolinvuoteella. Harmaa arki ei sitä ole.
Vierailija kirjoitti:
Minsi ihmeessä hilluisin kaupungilla ja ravintoloissa yötä myöten ja pilaisin unet ja terveysen? Ravintolaruoka on pääsääntöisesti aivan törkeän ylisuolaista, rasvaista ja täynnä lisäaineita tai teollisia öljyjä.
Arkena herään viideltä, käyn liikkumassa, olen töissä seitsemältä, töistä pääsen viiden aikaan. Siitä kotiin, ehkä kaupan kautta - eli kotona kuuden aikaan. Sitten pitää tehdä kotihommia, ja kokkailla seuraavan päivän ruoka. Kahdeksan jälkeen pitää laittaa nukkumaan, joten aikaa ei todellakaan jää mihinkään kaupungilla hillumiseen.
Nykyäänhän pitäisi työn ohessa opiskella uudia työtaitoja, jotta tulevaisuudessa olisi edes pieni mahdollisuus pitää työnsä. Ei minulla siihen ole aikaa, joten viikonloppuisin kuluu sitten siihen paljon aikaa. Viikonloput täyttyy sitten liikunnasta, ystävien näkemisestä, talon kunnossapidosta yms. Ei sillonkaan ole aikaa ”elämälle”, jota artikkelissa niin hehkutettiin. Minulle olisi kyllä rangaistus, jos joutuisin kaupungin keskustassa kuljaamalla aikaa viettämään.
Kun suorittaa, välttyy tuntemasta ja ajattelemasta. On vaan se to do -lista, josta tässä lähes kellon tarkka esimerkki. Mitä tapahtuisikaan, j8s joutuisit kohtaamaan itsesi? No, sitä emme toivottavasti tule näkemään. Pahalta k6ulostaa jo nyt.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä mä tiedän monia, jotka elää noin, mutta sitten on myös meitä muita 😆🤭
Liity joukkoomme iloiseen.
Kiitos kutsusta, olenkin jo tulossa. Saisiko vielä osoitteen, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Minsi ihmeessä hilluisin kaupungilla ja ravintoloissa yötä myöten ja pilaisin unet ja terveysen? Ravintolaruoka on pääsääntöisesti aivan törkeän ylisuolaista, rasvaista ja täynnä lisäaineita tai teollisia öljyjä.
Arkena herään viideltä, käyn liikkumassa, olen töissä seitsemältä, töistä pääsen viiden aikaan. Siitä kotiin, ehkä kaupan kautta - eli kotona kuuden aikaan. Sitten pitää tehdä kotihommia, ja kokkailla seuraavan päivän ruoka. Kahdeksan jälkeen pitää laittaa nukkumaan, joten aikaa ei todellakaan jää mihinkään kaupungilla hillumiseen.
Nykyäänhän pitäisi työn ohessa opiskella uudia työtaitoja, jotta tulevaisuudessa olisi edes pieni mahdollisuus pitää työnsä. Ei minulla siihen ole aikaa, joten viikonloppuisin kuluu sitten siihen paljon aikaa. Viikonloput täyttyy sitten liikunnasta, ystävien näkemisestä, talon kunnossapidosta yms. Ei sillonkaan ole aikaa ”elämälle”, jota artikkelissa niin hehkutettiin. Minulle olisi kyllä rangaistus, jos joutuisin kaupungin keskustassa kuljaamalla aikaa viettämään.
Hyi kuulostaa ankealta, elämäsi on pelkkää työtä ja siihen valmistautumista. 07-17.
Itse teen nykyään enää vain neljä päivää viikossa 09-17 ja ihanasti jää aikaa elämällekin.
Mitä matkoilla on tullut seurailtua, kyllä nykyään muuallakin enemmistöllä nenänpää on kiinni puhelimessa julkisilla paikoilla.
Minsi ihmeessä hilluisin kaupungilla ja ravintoloissa yötä myöten ja pilaisin unet ja terveysen? Ravintolaruoka on pääsääntöisesti aivan törkeän ylisuolaista, rasvaista ja täynnä lisäaineita tai teollisia öljyjä.
Arkena herään viideltä, käyn liikkumassa, olen töissä seitsemältä, töistä pääsen viiden aikaan. Siitä kotiin, ehkä kaupan kautta - eli kotona kuuden aikaan. Sitten pitää tehdä kotihommia, ja kokkailla seuraavan päivän ruoka. Kahdeksan jälkeen pitää laittaa nukkumaan, joten aikaa ei todellakaan jää mihinkään kaupungilla hillumiseen.
Nykyäänhän pitäisi työn ohessa opiskella uudia työtaitoja, jotta tulevaisuudessa olisi edes pieni mahdollisuus pitää työnsä. Ei minulla siihen ole aikaa, joten viikonloppuisin kuluu sitten siihen paljon aikaa. Viikonloput täyttyy sitten liikunnasta, ystävien näkemisestä, talon kunnossapidosta yms. Ei sillonkaan ole aikaa ”elämälle”, jota artikkelissa niin hehkutettiin. Minulle olisi kyllä rangaistus, jos joutuisin kaupungin keskustassa kuljaamalla aikaa viettämään.