Lue keskustelun säännöt.
HS: Arki Suomessa ei tunnu elämältä vaan odotushuoneelta. Loistava kirjoitus ja niin totta!
04.04.2026 |
Olipa loistava kirjoitus Hesarissa. Ei voi paljon paremmin argumentoida aihetta ja sisältö on niin totta.
"Suomalainen sopeutuu ja tyytyy toisinaan niin voimallisesti, että hän ei enää edes tunnista tyytymistään.
" Täällä nautitaan pärjäämisestä"
" Ihanteellinen arki on organisoitu yhtä steriiliksi kuin terveyskeskuksen vessa"
"Moderni arki on hallittua ja säntillistä, mutta siinä vietettyä aikaa ei koeta omaksi. Sitä ei eletä" oikeasti"
"Suurin osa elämästä jää elämättä"
"Suomalainen arki on usein korostetun harmaata"
Suomalaisten suhde kärsimykseen, kuriin, nautinnon kieltämiseen ja niukkuuteen on poikkeuksellista.
Suomalainen onnellisuus on tyytymistä ja pärjäämistä olipa tilanne mikä tahansa!
Kommentit (210)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas näitä juttuja, että ihminen ei muka oikeasti elä, jos hän ei matkusta ympäri maailmaa, hyppää sillalta ja rakastele hain kanssa. Pitää aina vaan pyrkiä pois siltä paheksutulta mukavuusalueelta ja hakea rajumpia elämyksiä.
Luulen että tässsä ei ajeta sitä takaa ollenkaan. Vaan esim. muissa maissa normaaleja asioita, kuten ex tempore vierailuja ystävän luokse, tai random kahvilakäynti tms ovat monelle täyttä utopiaa. Koska eihän nyt tänään oikein mitään kerkiä kun pitää tuo vessa pestä juuri tänään, ja pitää hoitaa y asia ja x asia. Mutta palaillaan asiaan sitten kolmen kuukauden päästä! Tosiaan kaikki eivät ole sellaisia, mutta monet on.
Muualla on tosi normaalia kahvitella ja tavata satunnaisesti, tai vaikka käydä jossain tapahtumassa lyhyesti kääntymässä, eikä vain istua kotona tuijottamassa tv.tä tai tietokonetta, tai netflixiä päivät pitkät, kuin raihnas eläkeläinen vaikka olisi perusterve ja nuorehko.
No Suomessa on pitkät välimatkat? Joutuu autolla aina lähteä, kun asutaan eri puolilla.
Tämä nimenomaan. Kaikki asuu kaukana ja aina projekti lähteä johonkin. Jos ei ole autoa niin julkisilla matkat kestää. Ei noihin bussi matkoihin ole aina varaa eikä kahviloihin. Tähän kun vielä lisätään tämä ihana ilmasto, välillä vihmoo vettä, tai kadut kuin jääkenttä. Niin sitten täällä lähiöissä pienissä asunnoissa yksin tai kaksin nyhjätään.
Tai sitten pitää tutustua lähiön muihin asukkaisiin. Tiedän, että ei ole ihan helppoa. Mä olen tutustunut koirien kautta muutamaan ihmiseen, joille voin kyllä ehdottaa spontaanisti kahvittelua tai vaikka pizzalla käyntiä. Kahvittelu tosin mun luona, koska tässä lähiössä ei ole yhtään kahvilaa. On myös pari naapuria, joille voin ehdottaa, että tulee mun luokse vaikka syömään tapaksia ja juomaan viiniä. Mutta mä olen asunut tässä samassa paikassa jo pitkään ja on ollut aikaa tutustua ihmisiin.
Mutta tosiaan ei kukaan käytä kolmea tuntia matkoihin piipahtaakseen puoleksi tunniksi kahvilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo juttu Hesarissa alkaa näin, enempää ei maksamatta pääse lukemaan, enkä kyllä näin lapsellisen kuuloisesta jutusta maksaisikaan mitään!
"Ajatellaan tiistaita, päivistä arkisinta. Se on suorastaan epäpäivä, ja voi sitä raukkaa, jonka syntymäpäivä osuu tiistaille. Sillä tiistaina ei juhlita, ei mennä ravintolaan, eikä tehdä mitään muutakaan hauskaa."
Eikö tällaiset asiat ole täysin itsestä kiinni?? Jos haluaa tiistaina ravintolaan, niin menee tiistaina ravintolaan!
Mulle tuli mieleen humalahakuinen juominen. Ei voi vetää kännejä tiistaina, jos keskiviikkona aamulla pitää mennä töihin. Ei kuitenkaan ole mitään estettä mennä tiistaina ravintolaan, jos kykenee olemaan ravintolassa jopa juhlimassa ilman kännejä.
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä Suomessa kyllä viihdy. Eilen juuri puhuin kaverin kanssa aiheesta (muutti ulkomaille kauan sitten ja oli nyt käymässä). Suomalaisten kateellisuus, ilkeys ja pahansuopuus toisiaan kohtaan on ihan omaa luokkaansa. Elämästä puuttuu ilo.
Et sitten kysynyt, miksi kaverisi on niin kateellinen ja pahansuopa muita kohtaan?
Ihanan lapsellista taas. Jos toimittaja vähänkään tuntisi ihmisiä ulkomailla, hän tietäisi, että tilanne on aivan sama kaikkialla. Tuo hänen kuvaamansa "Suomi" on joka paikka, missä ihmiset joutuvat käymään töissä ja pyyhkimään itse omat ja lastensa pyllyt.
Toimittaja ei puhu oikeastaan Suomesta versus jokin tarkemmin määrittelemätön maantieteellinen onnela , vaikka tässä verbaalipyöritelmässä "Suomi" saakin edustaa kurjaa arkea, joka jo silkkaa suomalaisuuttaan tekee kaiken väärin. Tämä on retorinen keino; jostainhan sitä toimittajana täytyy juttu tehdä.
Keinotekoisen retorisen kuoren sisällä toimittaja itse asiassa puhuu naiivista toiveestaan saada olla niin yläluokkaisen rikas, että aikaa ja rahaa jää rajattomasti käyttöön. Hän voi olla myös niin nuori, että toive heijastaa hänen suruaan siitä, että aika isän ja äidin teiniprinsessana on nyt peruuttamattomasti ohi. Aikuisuus sucks :(. Nyt tiedän: korvaan sanan aikuisuus sanalla Suomi ja keskityn hiomaan lauseistani sujuvan kuuloisia tekoälyn avulla! Kohti journalistipalkintoa, my friend Chatbot, sanomatta mitään konkreettista!
Suomalaiset eivät osaa olla vuorovaikutteisia ystävyyssuhteissa. Lisäksi jostain syystä ajatellaan, että koska ystäväni A on kateellinen ja B on liian puhelias ja C on vassari, en voi olla heidän ystävänsä. Vain ystävä, joka on itseni klooni hyväksytään. Erilaisista, eri mieltä olevista ihmisistä voi oppia paljon (kunhan heillä on käytöstavat) eikä silti omista periaatteista tarvitse luopua. Se on sitä suvaitsevuutta. Harvoin dinnereillä puhutaan rahasta, politiikasta tai uskonnosta.
Vuorovaikutteisuus tarkoittaa sitä, että vuorostaan kutsutaan, järjestetään dinnereitä, suunnitellaan etukäteen, ja tehdään. Ihan normi asia maailmalla. Suomessakin ennen kyläiltiin.
Ei kodin tarvitse olla kartano, eikä ruoanlaittotaitojen chef-tasoa, jotta voi kutsua ihmisiä kylään. Ei siihen tarvita edes paljon rahaa. Itse tekemällä selviää paljosta. Toki valmista voi aina tilata, jos on massia siihen.
En muista, että kukaan olisi kieltäytynyt kutsustamme. Mutta, emme passaa ketään yksipuolisesti, jos ei vastavuoroisuutta löydy. Ei minun ole mikään pakko ketään syöttää ja saunottaa, se voi kuulua bisneksiin, mutta ei ystävyyssuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on täynnä rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät arjesta yksin pärjäämistä, kituuttamista ja suorittamista.
Tää.
Olen viime aikoina käsitellyt kuolemanpelkoani, sairastuneena autoimmuunitautiin. Ymmärsin tänään, että en pelkää itse kuolemista, vaan sitä että elämä on enimmäkseen jäänyt elämättä. Näin taas puolestaan on käynyt mm. terveydenhuollon järjettömyyden(rakenneongelmat ym.) takia, eli olen joutunut yksin etsimään ne pärjäämiskeinot jolla pyöritän arkea vailla kenenkään apua, jatkuvassa valmiustilassa pienestäkin vaaranmerkistä. Elämä on...arkea. Pienituloisen sairaan arkea. On pakko tyytyä pieniin iloihin, kun isompiin ei yletä.
Ja tuskin olen ainoa.
Ymmärrän ongelman, mutta missä maassa oletat terveydenhuollon toimivan paremmin eli olisit saanut kaiken tarvitsemasi avun ja tuen? Monissa maissa olisit ylipäätään saanut tutkimuksia ja hoitoja rahalla, mutta jos rahat ei riitä, jää ilman. Ehkä jossain maassa saa niin terapiat kuin erilaiset kotipalvelutkin ilmaiseksi, mutta mä en osaa sanoa, missä maassa näin on. Monissa maissa sairastuneesta huolehtii perhe ja suku. Joissain Välimeren maissa omaiset käy jopa sairaalassa syöttämässä siellä olevaa potilasta.
Vierailija kirjoitti:
Minusta jokainen aikuinen, terve, oikeuskelpoinen henkilö voi itse vaikuttaa omaan elämäänsä. Juuri Suomessa se on mahdollista, kun ihan jokainen pääsee peruskouluun.
Jokainen terve itse laittaa ruokansa suuhun. Valitsee liikunnan tai istumisen, tekee duuninsa ja hoitaa sosiaaliset suhteensa. Valitsee itse mihin rahansa tuhlaa (ne vähätkin). Suunnittelee elämäänsä tai elää ilman planeja. Hoitaa parisuhdettaan tai ei.
Kirjastosta voi lainata ilmaiseksi kirjoja, netti on täynnä ohjeita, jos ei koti-/koulukasvatuksena niitä saanut tarpeeksi. Jos et ole tyytyväinen siihen mitä olet saanut, tee itse paremmin ja enemmän, äläkä vain ruikuta.
Elämä on aina ja kaikilla ylä- ja alamäkeä, se miten asennoidut vastoinkäymisiin, määrittää tulevaisuuttasi melko paljon. Suomalaiset luulevat, että vain minun lapsuuteni oli kurja, vain minulla menee huonosti. Ei todellakaan. Sattuneesta syystä tiedän paljon elämänkohtaloista.
Olen itse todella tyytyväinen elämääni, vaikka lähtökohdat eivät olleet parhaat ja elämässäni on ollut surua ja vastoinkäymisiä. Nyt katselen ikkunastani tyyntä järveä ja lähden metsään lenkille. Päivällä tulee läheiset pääsiäislounaalle. Tästä(kin) tulee hyvä päivä. Olen kiitollinen kaikesta, en märehdi menneitä, enkä karehdi heitä, joilla on enemmän, se ei ole minulta pois.
Pohjoismaat erottuvat muista, että täällä on helpompi muovata omasta elämästä itsensä näköistä. Silloinkin, kun on syntymässä jaettu vähän heikommat kortit on edellytyksiä muovata elämästä niin hyvää kuin se on mahdollista. Ei tällaisella välttämättä instagrammista tykkäyksiä kerätä, mutta ig onkin valheellinen illuusio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vau. Kuvaako tuo helsinkiläisten elämää kovinkin tarkkaan? Omaani en tunnnista tuosta kuten olettaa saattaa kun asun muualla. Sääli ja osanotto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
No jos on paska ilmasto suurimman osan ympäri vuoden, niin mitä kuvittelet? Eiku ulos vaan loskasta, harmaasta, ja mudasta nauttimaan.
Ja tuon päälle vielä niin turkasen kylmä. Sitten kun on vähän mittarin mukaan lämpimämpi niin ulkona käy hyytävä tuuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vau. Kuvaako tuo helsinkiläisten elämää kovinkin tarkkaan? Omaani en tunnnista tuosta kuten olettaa saattaa kun asun muualla. Sääli ja osanotto.
Tuli katseltua nostalgisista syistä Risto Jarvan Loma areenasta. Mielestäni tuon ajan Suomi oli paljon ahdistavampi paikka, kun piti tykätä ja käyttäytyä tietyillä tavalla, jottei ei vahingossakaan erottuisi joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
No jos on paska ilmasto suurimman osan ympäri vuoden, niin mitä kuvittelet? Eiku ulos vaan loskasta, harmaasta, ja mudasta nauttimaan.
Ja tuon päälle vielä niin turkasen kylmä. Sitten kun on vähän mittarin mukaan lämpimämpi niin ulkona käy hyytävä tuuli.
Miten se ottaa. Itsellä on aina suorastaan euforinen olo, kun pääsee juoksemaan kylmässä. Paljon paremmat fiilikset kuin auringon porottaessa täydeltä taivaalta. Jotain kevyttä tekemistä voi harrastaa helteillä, mutta kuumuus rajoittaa valtavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä elämän harmaaseen odotushuoneeseen valmistelu alkaa jo suomalaisissa kodeissa. Älä yritä mitään, älä erotu, hakeudu vain näihin turvallisiin ammatteihin, epäonnistut haaveissasi kuitenkin.
Näin kasvatetaan lottovoitosta salaa haaveilevia aikuisia joiden ainoa ilo ovat viikonloput harmaiden arkiviikkojen välissä. Ja viikonloputkin menee siihen että saa vihdoin levätä, tai jotkut turruttaa viikonloppuisin surut pois viinalla.
Tätä n. 40-50 vuotta.Totta. Suomessa ei ole kannustamisen kulttuuria. Vain keppiä jota väitetään kannustamiseksi.
Vain keppiä ja risuja, ei koskaan porkkanaa ja muita herkkuja. Säästöjä ja leikkauksia, ei koskaan kehittäviä toimia. Ei tämä ole mitään elämää.
Miksi muiden tehtävä on jakaa sinulle herkkuja? Missä on sinun vastuusi omasta elämästäsi?
Lässyn lässyn. Lue vähän miten kyttäys passivoi esim. työttömyyteen ja köyhyyteen pudonneen ihmisen Suomessa ja tule sitten takaisin juttelemaan.
Lopetetaan sitten se passivoiva kyttäys. Työttömät ja sairaat pärjätköön omillaan. Näin tehdään onnellinen Suomi.
Huoh. En jaksa taas alkaa mantraa esim. Perustulosta, miten se purkaisi passivoinnim ja siitä miten se voitaisiin rahoittaa kun et kuitenkaan halua sisäistää lukemaasi. Sama kuin seinälle puhuisi ja sekin on miellyttävämpää.
Juu sehän ei passivoisi ollenkaa kun elatus napsahtaisi automaattisesti tilille joka kuukausi. Ihmisillä on myös velvollisuuksia eikä vain oikeuksia.
Plasebotutkimukset todistavat, että ihmisen oma asenne vaikuttaa. Italialaiset tutkijat huomasivat, että koehenkilöiden muisti parani syömällä sokeritabletteja. Eli toimittajan lienee syytä ottaa peili esiin, jos hän kokee ympärsitönsä ilottomaksi rangaistusleiriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
No jos on paska ilmasto suurimman osan ympäri vuoden, niin mitä kuvittelet? Eiku ulos vaan loskasta, harmaasta, ja mudasta nauttimaan.
Ja tuon päälle vielä niin turkasen kylmä. Sitten kun on vähän mittarin mukaan lämpimämpi niin ulkona käy hyytävä tuuli.
Islannissa. Ruotsissa ja Norjassa aika sama ilmasto. Eikä Kanadakaan kovin erilainen ole.
Vierailija kirjoitti:
"Tuska, ahdistus, epätoivo ja synti"
...ja Lutherin henkinen ruoska. Alistu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vau. Kuvaako tuo helsinkiläisten elämää kovinkin tarkkaan? Omaani en tunnnista tuosta kuten olettaa saattaa kun asun muualla. Sääli ja osanotto.
Tuli katseltua nostalgisista syistä Risto Jarvan Loma areenasta. Mielestäni tuon ajan Suomi oli paljon ahdistavampi paikka, kun piti tykätä ja käyttäytyä tietyillä tavalla, jottei ei vahingossakaan erottuisi joukosta.
Olen syntynyt 1961 ja mielestäni Suomessa on vuosikymmen vuosikymmeneltä ollut vapaampaa, millaista elämää haluaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomenruotsalaiset ovat paljon elämäniloisempia kuin kantasuomalaiset.
He ovat sukurakkaita ja sosiaalisia kaikissa yhteiskuntaluokissa toisin kuin kyräilevät suomenkieliset.
Tällainen imago ruotsinkielisillä saattaa jossain suuremmissa kaupungeissa olla. Mutta pienillä paikkakunnilla ja pikkukylissä on paljon vanhempaa väestöä, jotka ovat kyllä kaikkea muuta kuin hilpeitä elämäniloisia seuraihmisiä. Pienissä rannikkokaupungeissa suvut riitelevät toistensa ja omiensa kanssa niin, että parhaimmillaan puhevälit ovat menneet. Erittäin yleistä.
Ruotsinkielisellä väestöllä saattaa olla keskimääräistä enemmän varallisuutta ja perheiden lapsilla kalliita harrastuksia. Ja lapsilla muutenkin rahaa reippaasti käytössä, jota sitten käytetään myös päihteisiin. Ihan samoja ongelmia monilla kun perheissä yleensäkin, eikä elämänasenne poikkea millään tavalla valtaväestöstä. Terveiset vaan täältä länsirannikolta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niimpä niin. Täällä "selvitään" elämästä eikä suuremmin pyritä edes elämään. Just luin tutkimuksen, jossa älypuhelimen tulon myötä, nimenomaan Suomessa, eläminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja tämän älylaitteen sisälle. Elämä katukuvassa on vähentynyt entisestään sen myötä ja aidot sosiaaliset suhteet ovat kaventuneet.
Kyllä tuo älypuhelin on vaikuttanut muihinkin kuin suomalaisiin, aika maailmanlaajuinen ongelma alkaa olemaan.
Miksi vain meidän pitää heitellä tuhkaa yllemme?
Nokian menestys pisti koko Suomen ihan sekaisin. Se näkyy edelleen kännyköiden käytössä.
Vierailija kirjoitti:
No mutta onhan toi totta aika lailla! Ollaan me suomalaiset sellasia aika vaatimattomia. Töissä käynnin palkinto on kun riittää rahat just jatkuvasti nouseviin asumiskuluihin ja ruokaan. Kaupassa on kahvitarjous niin lähdetään kansana hakemaan alekahvia innostuneesti ihan kun se olisi joku mailman 7. ihme.
Itsekin tähän syyllistyn ja koen myös morkkista jos ostan itselleni vaikka uuden 70 e takin. "Tulipa törsättyä!" Sitten koen häpeää, että "en mä olisi tätä tarvinnut". Kaikki ylimääräinen tuntuu "turhalta törsäämiseltä".
Tunnistan tuon, mutta en toisaalta näe että elämästä nauttiminen olisi ensisijaisesti rahankäyttämistä. Aika, rentous ja mukava seura on minusta tärkeämpää kuin asioiden kalleus.
Tuo juttu Hesarissa alkaa näin, enempää ei maksamatta pääse lukemaan, enkä kyllä näin lapsellisen kuuloisesta jutusta maksaisikaan mitään!
"Ajatellaan tiistaita, päivistä arkisinta. Se on suorastaan epäpäivä, ja voi sitä raukkaa, jonka syntymäpäivä osuu tiistaille. Sillä tiistaina ei juhlita, ei mennä ravintolaan, eikä tehdä mitään muutakaan hauskaa."
Eikö tällaiset asiat ole täysin itsestä kiinni?? Jos haluaa tiistaina ravintolaan, niin menee tiistaina ravintolaan!