Mietittyää nämä "vapaaehtoisesti lapsettomat" pariskunnat 🤔

Miksi ihmisillä on niin kova halu ja tarve määritellä mitä on "oikeat" valinnat elämässä?

Tunnen useitakin k,o. pariskuntia ja kunnioitan heidän valintojaan. Siinä on ollut etunsa, kun seuraa heidän elämäänsä. 

Luuletko ettei perheelliset matkustele? Tai perheellistyä ei voi 30+ ja ne villit nuoren matkustelut (aa vink aa vink) olisi siinä kohtaa tehty? 

Matkusteluunhqn asia ei liity mitenkään eikä bilettämiseen tai nuoruuteen, vaan on päätös siinä missä asunnonhankintakin. 

Me oltiin vapaaehtoisesti lapsettomia kaksikymppisestä nelikymppiseksi asti. Sitten päätettiin hankkia lapsi ja hankittiinkin kolme.

Meille tämä oli oikea tapa.

Työntäkää ne päänne sinne omin pers reikiinne!

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo lapsena etten ikinä halua lapsia. Millonhan mieleni siis muuttuu kun tämä lapsettomuushaave on vain vahvistunut vuosi vuodelta. Ikää mulla nyt 37 v.

Siskoni kanssa asiasta eilen juuri puhuttiin. Siskoni on tiennyt 11-vuotiaasta, että ei halua omia lapsia ja on kuulemma saanut kuulla kaikilta, että mieli muuttuu vielä. On nyt yli nelikymppinen. Minulla on yksi tytär, joka viime kesänä ilmoitti, että ei halua lapsia. Haluaa vaan koiria. Ei tullut mieleenkään hymähdellään, että kyllä se mieli muuttuu. Totesin vaan, että elämä kuuluukin elää niin, että se on oman näköistä.

Ymmärrän, että lapsettomia ottaa päähän. Itsekin tietoisesti vain yhden lapsen tehneenä olen saanut kaikenlaista kuraa niskaani vuosien varrella. Enkä voi ymmärtää miten paljon ihmisiä kiinnostaa toisten lisääntyminen.

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo lapsena etten ikinä halua lapsia. Millonhan mieleni siis muuttuu kun tämä lapsettomuushaave on vain vahvistunut vuosi vuodelta. Ikää mulla nyt 37 v.

Erikoinen haave. Yleensä ihmiset haaveilevat saavansa jotain, eivät sitä että jäävät ilman jotain.

Lapsettomuus ei ole edes mitenkään vaikeasti saavutettava tavoite. Miksi siitä pitäisi erikseen haaveilla, etenkin jos on jo valmiiksi lapseton.

Eikö oman elämän miettimisessä ole tarpeeksi tai ainakin luulisi olevan. 🤔

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesin jo lapsena etten ikinä halua lapsia. Millonhan mieleni siis muuttuu kun tämä lapsettomuushaave on vain vahvistunut vuosi vuodelta. Ikää mulla nyt 37 v.

Siskoni kanssa asiasta eilen juuri puhuttiin. Siskoni on tiennyt 11-vuotiaasta, että ei halua omia lapsia ja on kuulemma saanut kuulla kaikilta, että mieli muuttuu vielä. On nyt yli nelikymppinen. Minulla on yksi tytär, joka viime kesänä ilmoitti, että ei halua lapsia. Haluaa vaan koiria. Ei tullut mieleenkään hymähdellään, että kyllä se mieli muuttuu. Totesin vaan, että elämä kuuluukin elää niin, että se on oman näköistä.

Ymmärrän, että lapsettomia ottaa päähän. Itsekin tietoisesti vain yhden lapsen tehneenä olen saanut kaikenlaista kuraa niskaani vuosien varrella. Enkä voi ymmärtää miten paljon ihmisiä kiinnostaa toisten lisääntyminen.

Jokainen tyttö on saanut kuulla tuota että odotas sittenkun löydät sen oikean miehen/mielesi muuttuu/älähän sano vielä, yleensä sukulaiset pääasiassa, sit vaan pitänyt oman päänsä, tuo painostaminen ja vähätteleminen menee mielestäni henkisen väkivallan puolelle. 

Mä ajattelen että vapaaehtoisesti lapsettomat jättävät tietoisesti katsomatta jokerikortin, eli lapsikortin. Se on valinta koska he ovat tyytyväisiä pokerikäteensä.
Ja he tekevät päätöksen järjellä. 

Fakta on, että ilman lasta aikuinen on vapaa. Ei ole velvollisuuksia kuin itseään kohtaan. Kyllähän nyt aikuinen ymmärtää että sitä omaa lastaan varmasti rakastaisi, mutta sitä rakkautta ei kaipaa niin paljoa, että haluaisi luopua itsestään. 

En kritisoi veloja, osa voi katua ja osa ei, mutta jos ihminen on vela vielä nelikymppisenä, niin vaikka sitten 70 vuotiaana kaduttaisikin joskus, niin koko elämänsä on elänyt mieleistään elämää. Itselläni on kaksi lasta. 
Mutta se on heidän ristinsä, tutkimusten mukaan suurin osa ei kadu. Typerä ajatus muutenkin että lapsia tehdään siksi että joku hoitaisi meitä vanhoina. Eihän lapsia sitä varten tulisi tehdä, itsekästä olisi.

Näkisin että eläisin rikasta ja täyttä elämää ilman heitäkin, identiteettini ei ole olla äiti. 
Minä tarvitsin lapset, koska minulla ei ole ikinä ollut kunnon perhettä. 
Heidän myötään olen sen saanut.  Muutimme lapsuudessani usein ja koulu vaihtui aina, ei jäänyt kaveripiiriä niistä ajoista. Aikuisena taas työpaikat ovat vaihtuneet ja aina pitää uusiutua. Lasten myötä ainakin koti ja perhe pysyy samana.

On olemassa yksilötaso sekä joukkotaso. Yksilötasolla tilanne on selvä - jokainen tehkööt omat ratkaisunsa, eli mikään pakko ei ole lisääntyä. Tämä on helppo.

Joukkotasolla tilanne on toinen. Meillä on nyt sellainen ongelma, että väestömäärä (kantaväestön osalta) meillä ja muualla Euroopassa tulee romahtamaan. Tämä tulee olemaan aivan valtava ongelma, sillä elintaso tulee romahtamaan samalla. Tiedämme, että tätä yritetään ehkäistä maahanmuutolla, mutta jokainen täysijärkinen tietää, ettei se tule onnistumaan, vaan luo uuden ongelman vanhan ongelman päälle.

Vitsi on siis se, että joukkotason ongelmasta tulee yksilötason ongelma. Toki tämä vaivaa vasta tulevaisuuden ihmisiä, ei niinkään paljon meitä (vaikka köyhtyminen on jo nyt alkanut).

Eli meidän kannattaa nyt nauttia, koska tulevaisuuden sukupolvet eivät tule nauttimaan.

Miksi kaduttaisi, jos kiinnostusta lasten hankintaan ei kerta kaikkiaan ole?

Ja mikä on tämä stereotypia yhtenään matkustelevista veloista? Itse vihaan matkustelua, viihdyn parhaiten kotona. Olen käynyt lähes 40-vuotisen elämäni aikana vain kahdesti kaupunkilomalla Euroopassa ja pari kertaa autolla Norjassa ja Ruotsissa. Viimeiseen kymmeneen vuoteen en ole poistunut Suomen rajojen sisältä mihinkään, enkä kotimaassakaan liiku juuri kotimaakunnan ulkopuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Me oltiin vapaaehtoisesti lapsettomia kaksikymppisestä nelikymppiseksi asti. Sitten päätettiin hankkia lapsi ja hankittiinkin kolme.

Meille tämä oli oikea tapa.

Olitteko siis tosiaan nelikymppiseksi asti sitä mieltä, että koskaan ei lapsia? Että ei ollut pienintäkään "ehkä sitten joskus" -ajatusta ennen sitä?

Haluun nimenomaan parisuhteen ilman lapsia. Tai vaihtoehtoisesti loppuelämän tosiystävä/fwb:n. Matkustelu, kulttuuri, opiskelu, itsensä kehittäminen, omaan itseensä tutustuminen, hyvinvointiin panostaminen jne. on mun juttuja. Ei ne ole poissuljettuja vaikka olisi lapsia mutta en nyt vain muutenkaan halua olla raskaana ja sen jälkeen kiinni lapsessa 24/7. 

Vierailija kirjoitti:

On olemassa yksilötaso sekä joukkotaso. Yksilötasolla tilanne on selvä - jokainen tehkööt omat ratkaisunsa, eli mikään pakko ei ole lisääntyä. Tämä on helppo.

Joukkotasolla tilanne on toinen. Meillä on nyt sellainen ongelma, että väestömäärä (kantaväestön osalta) meillä ja muualla Euroopassa tulee romahtamaan. Tämä tulee olemaan aivan valtava ongelma, sillä elintaso tulee romahtamaan samalla. Tiedämme, että tätä yritetään ehkäistä maahanmuutolla, mutta jokainen täysijärkinen tietää, ettei se tule onnistumaan, vaan luo uuden ongelman vanhan ongelman päälle.

Vitsi on siis se, että joukkotason ongelmasta tulee yksilötason ongelma. Toki tämä vaivaa vasta tulevaisuuden ihmisiä, ei niinkään paljon meitä (vaikka köyhtyminen on jo nyt alkanut).

Eli meidän kannattaa nyt nauttia, koska tulevaisuuden sukupolvet eivät tule nauttimaan.

Tulevaisuuden sukupolvet eivät tule muutenkaan nauttimaan, kun ekosysteemit romahtavat ja ilmastonmuutos kunnolla pääsee vauhtiin. Ilmastopakolaisia kyllä silloin varmasti riittää asukkaiksi Suomeen, mutta kyllä se melkoista kaaosta on.

Miksi ihmeessä ap käyttää aikaansa toisten elämän vatvomiseen. Jokainen elää kuten itselleen parhaaksi näkee. Voi olla, että kaduttaisi, jos tällaiseen maailmaan synnyttäisi lapsen. 

Vierailija kirjoitti:

Haluun nimenomaan parisuhteen ilman lapsia. Tai vaihtoehtoisesti loppuelämän tosiystävä/fwb:n. Matkustelu, kulttuuri, opiskelu, itsensä kehittäminen, omaan itseensä tutustuminen, hyvinvointiin panostaminen jne. on mun juttuja. Ei ne ole poissuljettuja vaikka olisi lapsia mutta en nyt vain muutenkaan halua olla raskaana ja sen jälkeen kiinni lapsessa 24/7. 

Kuulostaa ihanalta elämältä. :)

Itsekin olen jo lapsena nähnyt tulevaisuuteni niin, että siinä on parisuhde ilman lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mä ajattelen että vapaaehtoisesti lapsettomat jättävät tietoisesti katsomatta jokerikortin, eli lapsikortin. Se on valinta koska he ovat tyytyväisiä pokerikäteensä.
Ja he tekevät päätöksen järjellä. 

Fakta on, että ilman lasta aikuinen on vapaa. Ei ole velvollisuuksia kuin itseään kohtaan. Kyllähän nyt aikuinen ymmärtää että sitä omaa lastaan varmasti rakastaisi, mutta sitä rakkautta ei kaipaa niin paljoa, että haluaisi luopua itsestään. 

En kritisoi veloja, osa voi katua ja osa ei, mutta jos ihminen on vela vielä nelikymppisenä, niin vaikka sitten 70 vuotiaana kaduttaisikin joskus, niin koko elämänsä on elänyt mieleistään elämää. Itselläni on kaksi lasta. 
Mutta se on heidän ristinsä, tutkimusten mukaan suurin osa ei kadu. Typerä ajatus muutenkin että lapsia tehdään siksi että joku hoitaisi meitä vanhoina. Eihän lapsia sitä varten tulisi tehdä, itsekästä olisi.

Näkisin että eläisin rikasta ja täyttä elämää ilman heitäkin, identiteettini ei ole olla äiti. 
Minä tarvitsin lapset, koska minulla ei ole ikinä ollut kunnon perhettä. 
Heidän myötään olen sen saanut.  Muutimme lapsuudessani usein ja koulu vaihtui aina, ei jäänyt kaveripiiriä niistä ajoista. Aikuisena taas työpaikat ovat vaihtuneet ja aina pitää uusiutua. Lasten myötä ainakin koti ja perhe pysyy samana.

"Mä ajattelen että vapaaehtoisesti lapsettomat jättävät tietoisesti katsomatta jokerikortin, eli lapsikortin. Se on valinta koska he ovat tyytyväisiä pokerikäteensä.
Ja he tekevät päätöksen järjellä. "

No itse en ole päätöstä järjellä tehnyt, on vain voimakas sisäsyntyinen tunne ollut jo alle kouluikäisestä saakka, että en halua olla koskaan äiti. Toki järkisyytkin lapsettomuutta kohdallani puoltavat.

"Fakta on, että ilman lasta aikuinen on vapaa. Ei ole velvollisuuksia kuin itseään kohtaan. Kyllähän nyt aikuinen ymmärtää että sitä omaa lastaan varmasti rakastaisi, mutta sitä rakkautta ei kaipaa niin paljoa, että haluaisi luopua itsestään."
 

Itse en usko, että rakastaisin lastani, jos joutuisin sen tahtomattani synnyttämään. Päinvastoin se pilaisi elämäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluun nimenomaan parisuhteen ilman lapsia. Tai vaihtoehtoisesti loppuelämän tosiystävä/fwb:n. Matkustelu, kulttuuri, opiskelu, itsensä kehittäminen, omaan itseensä tutustuminen, hyvinvointiin panostaminen jne. on mun juttuja. Ei ne ole poissuljettuja vaikka olisi lapsia mutta en nyt vain muutenkaan halua olla raskaana ja sen jälkeen kiinni lapsessa 24/7. 

Kuulostaa ihanalta elämältä. :)

 

Itsekin olen jo lapsena nähnyt tulevaisuuteni niin, että siinä on parisuhde ilman lapsia.

Joo, mut tota en elä vielä itse 🙈 (puuttuu se mies) Onpahan mitä tavoitella! 💗

Itse olen vapaaehtoisesti lapseton ja parisuhteeton. En näe mitään syytä syödä paskaa vain siksi, että olisi jotain syötävää. Aina tulee jotain kivaa kun vähän odottelee. Miehen ottaminen on typeristä typerin päätös ja siitä seuraa joko s eksiorjuus tai se että mies loisii jätöksensä kehooni ja elämääni parasitoimaan molempia. Sama ottaa vaikka lapamato ja silloinkin pääsee todennäköisesti helpommalla ja kaikilla on kivempaa.