Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän perheessä itsestään selvää, että lapset menee lukioon?
03.04.2026 |
Meillä on aina ollut ja ihmettelen, miksi joku edes haluaa amikseen tai joku vanhempi päästää lapsensa sellaiselle polulle.
Peukku ylös, jos lukio on ainoa vaihtoehto ja peukku alas jos et itsekään käynyt tai lapset mieluummin muuhun kouluun.
Kommentit (175)
Kannattaisi nyt ainakin keskustella niistä asioista lapsen kanssa. Monikaan 15-16 vuotias tiedä mitä haluaisi tai kannattaisi tehdä. Jos haluaa ammattikoulu alalle, mutta rahkeet riittää lukioon niin yksi vaihtoehto on kaksoistutkinto. Silloin saa ylioppilastutkinnon hyödyt jos mieli muuttuu ja haluaakin korkeakouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse käynyt molemmat, joten kyllä ne lapsillekin ovat vaihtoehtoja.
Itse en ikinä käynyt lukiota, mutta silti väittelin tohtoriksi ja sain professorin viran.
Vierailija kirjoitti:
Minulle oli itsestäänselvää, että lapset lukioon tottakai. Meillä vanhemmilla yliopistotutkinnot ja olemme aina kannustaneet opiskelemaan. Sitten tuli väliin muuttuja; nuorta itseä ei kiinnostanut lukio pätkääkään. Murrosiän kuohuissa myös keskiarvo laski kaikesta kodin kannustuksesta huolimatta, mutta onneksi ysillä tosiaan tsemppasi niin, että sai valita mihin lähtee. Amikseen sähkölinjalle pääsi rimaa hipoen ja olisi useampaan lukioonkin päässyt (tässä kaupungissa oikeasti vaikea päästä yhtään mihinkään). Keskiarvo oli siis lopulta yli 8. Nuori itse on tyytyväinen ja aikoo suorittaa ns väyläopinnot, joilla pääsee suoraan ammattikorkeaan. Nyt näyttää, että myös nuorempi sisarus ei ehkä lukioon jatka. Minkäs teet- pääasia, että löytävät paikkansa ja opintoja voi onneksi jatkaa amispohjaltakin, jos mieli murrosiän kuohujen jälkeen muuttuu. Fiksuja nuoria molemmat; harrastukset ja kaverit ok, koulu ei vaan niin kiinnosta, valitettavasti.
"Koulu ei kiinnosta, valitettavasti"
Tuota jäin ihmetteleen? Miten niin ei kiinnosta? Lapsesi opiskelee sähkäriksi? Eikö se ole koulu? Ja jos lapsesi sen suorittaa niin kyllähän häntä se kiinnosti ja vielä parempi merkki kiinnostumisesta on se että lapsi sen ihan itse valitsi eikä sinua miellyttääkseen mennyt lukioon.
Itse menin lukioon koska vanhemmat halusi. Ja en minä sitä minään hyvänä juttuna ole nähnyt että vanhempani eivät minua tukeneet valitsemaan sitä mikä minua kiinnosti. Olen ajautunut harhaan elämässä koska olen tehnyt vain sitä mitä minun vanhemmat halusi minun tekevän. Aika onneton elämä minulla nykyään kun olen elänyt vain muita varten eikä mikään valinta ole ollut omani. Tätä kohtaloa en todellakaan toivo omille lapsilleni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen unelmat on sellaisia, että on itsestäänselvyys, ettei niitä saavuta käymättä lukiota. Meillä siis alakoulun kuudennella oleva lapsi, joka tietää mitä haluaa opiskella yliopistossa.
Myönnän, etten riemusta kiljuisi, jos haluaisi mennä amikseen vaan, koska koulunkäynti ei kiinnosta. Mutta jos joku amisala olisi hänelle oikeasti kutsumus ja se suuri haave, niin tottakai tukisin lasta unelmiensa tavoittelussa. On tärkeää, että lapset löytää oman polkunsa. Silti ja ehkä myös sen vuoksi ohjaisin lapsen lukioon puolipakolla, jos ei yhtään tietäisi mitä haluaa tehdä. Koska sillä tavalla saa kolme vuotta aikaa kasvaa ja löytää sen oman suunnan. Ja lukio avaa aina enemmän ovia kuin amis.
Mikä ala on sellainen ettei sitä saavuta käymätä lukiota?
Aika harva pääsee amispohjalta yliopistoon. Se on mahdollista, mutta käytännössä todella harvinaista.
Ne yliopistoon sille alalle vadittavat lukiokurssit voi suorittaa muutenkin.
Mikä järki, jos ei 15-16-vuotiaana edes tiedä mitä haluaa? Siis, että menee opiskelemaan lähihoitajaksi ja sitten alkaa miettimään, että haluankin lakimieheksi. Siinä on pelkästään opiskelutaidoissa usein valovuosia perässä lukion käyneitä. Ja jos mietitään monen amiksen opetuksen tasoa (tai sen puutetta), ei se koulutus valmista siihen mitä yliopistossa on edessä.
Itse olen käynyt lukion, yliopiston ja vaihdoin alaa amkin kautta. Monet amiksen käyneet olivat vaikeuksissa jo AMK-opinnoissa. Ylipistossa eivät olisi selvinneet ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla lapsi kävi peuskoulun erityiskoulussa vammansa vuoksi. Kielellisten ongelmien vuoksi lukio ei ollut järkevä valinta. Sen sijaan hän meni erityisammattikouluun. Tämän jälkeen hän ei saanut töitä, joten hän jatkoi ammattikorkeaan. Siellä hän pärjäsi hyvin, valmistui nopeasti ja työllistyi.
Lukio ei ole kaikille sopivin vaihtoehto!
Mun kaveri jo pohtii, mitkä aineet lapsi kirjoittaa ylioppilaskirjoituksissa ja tämä lapsi on vasta yläkoulussa. Että kaippa se toisilla on noinkin selvää :D ja on kaiken lisäksi erityislapsi, mutta kun aikuinen näin päättää niin sillain mennään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen unelmat on sellaisia, että on itsestäänselvyys, ettei niitä saavuta käymättä lukiota. Meillä siis alakoulun kuudennella oleva lapsi, joka tietää mitä haluaa opiskella yliopistossa.
Myönnän, etten riemusta kiljuisi, jos haluaisi mennä amikseen vaan, koska koulunkäynti ei kiinnosta. Mutta jos joku amisala olisi hänelle oikeasti kutsumus ja se suuri haave, niin tottakai tukisin lasta unelmiensa tavoittelussa. On tärkeää, että lapset löytää oman polkunsa. Silti ja ehkä myös sen vuoksi ohjaisin lapsen lukioon puolipakolla, jos ei yhtään tietäisi mitä haluaa tehdä. Koska sillä tavalla saa kolme vuotta aikaa kasvaa ja löytää sen oman suunnan. Ja lukio avaa aina enemmän ovia kuin amis.
Mikä ala on sellainen ettei sitä saavuta käymätä lukiota?
Käytännössä esim. lääkäriksi tai juristiksi on vaikea päästä amispohjalta, vaikka teoriassa toki hakukelpoisuus onkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä selvää oli että lapset päättää itse mitä rupeaa opiskelemaan.
Ei voi todeksi uskoa tuota lausuntoa tai ylänuolien tulvaa kenties typerimmälle kannanotolle pitkään aikaan. Tässä puhutaan lapsen tulevaisuudesta, ei mistään valinnasta, pukeeko päälle sinisen vai punaIsen paidan. On huoltajan velvollisuus ohjata alaikäisen valintoja, kuten lukioon meno ja se, että siellä opiskellaan jotain järkevää, ei vain terveystietoa, filosofiaa ja uskontoa. Ei ihme, että kersat nyt ovat niin ahdistuneita, että eivät kykene olemaan luokassa, niin typeriä, etteivät osaa lukea, ja niin sekaisin, että minkäänlaista mielekästä ja järkevää aikuisuutta ei ole tiedossa. Vanhemmat ovat sanoittaneet, hyvesignaloineet ja ulkoistaneet kaiken järjenkäytön tekoälylle. Tietysti oma lukunsa nämä amissuvut, jossa koko lapsuus ajetaan moporallia ja suvun yhteenlaskettu kapasiteetti alittaa kengännumeron. Nämä toki menevät amikseen, koska eivät mihinkään muuhun pysty.
Kaikkea sitä kuuleekin. Tämän palsta yllättää kielteisesti joka kerta.
Olet kyllä väärässä. Yhdistelet asioita miten sattuu ja olet asenteellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mielenkiinnosta kyselen mitä ajattilisit jos lukion käynyt lapsesi alkaisi seurustella amislaisen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
"Saa itse valita" täällä sanotaan,
mutta kenen lapsi edes haluaisi muualle kuin lukioon?
- ja miksi ihmeessä ?
ap
Provo vai ääliö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on itsestään selvää. Jos mun lähes kympin keskiarvolla oleva teini yhtäkkiä olisi alkanut amiksesta puhumaan, niin olisin ollut kyllä ihan huuli pyöreänä. En tunne ketään, jonka lapsi olisi halunnut johonkin muuhun kuin lukioon.
Vaikea uskoa. Itse työskentelen nuorten kanssa ja kyllä heistä on moni ns. Hyvien arvosanojen nuorikin ammattikouluun hakeutumassa. Haluavat muutaman vuoden miettimisaikaa tai kaksoistutkinnon. Ammattiin valmistautuminen kaksoistutkinnolla takaa työttömyysturvan ellei lohkeakkaan se opiskelu paikka heti ensi yrittämällä. Fiksua. Lukion opinnot moni ammattikoulun käynyt hoitaa nykyään netissä ja kirjoitukset sovitusti. Jatkokouluttautuminen ei tuota ongelmia ja tie on avoinna. En tiedä millä vuosikymmenellä elät, mutta puhut ihan joutavia.
Veikkaan, että olet joku nuorisotyöntekijä. Siellä nuokkarilla kun kulkee juurikin ne duunareiden lapset ja heikkolahjaisemmat. Paremmin pärjäävillä on parempia harrastuksia.
En ole. En myöskään ole koskaa käynyt nuokkareilla, en sen enempää nuorena kuin aikuisenakaan joten en tiedä millaista väkeä niillä kulkee. Jaksan silti vahvasti epäillä sinun sepittelevän tarinouta päästäsi ja valehtelevan jälleen kerran, kuten pyrit tekemään edellisessäkin viestissäsi.
Jos on halu johonkin ammattiin, johon valmistutaan ammattikoulusta, niin ilman muuta silloin sinne. Muussa tapauksessa lukioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla, että tällä palstalla on paljonkin näitä "elämämkoululaisia", joidenka jälkikasvu ei edes pääsisi lukioon, vaikka yrittäisi, siksi aloitukseen tullut niin paljon alapeukkuja. Itse kuulin vanhempienillassa, että monenkin lapset joutuvat oikein petraamaan nyt 9.-luokan lopussa, että keskiarvo nousisi sen verran, että pääsisi AMIKSEEN !
Aika hurjalta tuntui, kun meillä lähinnä valitaan, että mihin lukioon nuori itse haluaa mennä, onko kulkuyhteyksillä, kavereilla, valinnaisaineilla vai opettajilla / koulun maineella eniten merkitystä valinnassa.
Surullisen ylimielistä tekstiä.
Sattuu lapsistani kaksi olemaan kädentaidoiltaan näppäriä ja tekniseltä hahmotuskyvyltään olleet jo alakouluiässä ikäisiään kypsempiä. Heillä suuri kiinnostus ja osaaminen jo peruskoulun loppuaikoina kädentaidon ammattien perustaitoihin ja olivat kiinnostuneita valitsemaan ammattikoulun.
En kyllä nää, miksi pitäisi lukio suorittaa, kun motivaatio ammattikoulutukseen oli kova ja tutkinnon suorittamisen aikaan jo työllistyivät molemmat, vaikka nuorilla haastavaa päästä työelämään.
Nyt toisella alle 23 vuotiaana omakotitalo, kallis auto ja työ, harrastukset ja oman näköinen elämä. Toinen lapsi samoja jälkiä tulossa perässä.
Jos lukiosta valmistuu nykyään noin ylimielisiä ihmisiä kuin AP ( itse kirjoitin -90 luvulla L:n paperit), niin sellaista sivistystä, joka dissaa toisia, ei tämä yhteiskunta tarvitse. Akateemisten alojen työttömyyden kasvaessa, on sen polun suositteleminen nuorille käytännöntekijöille turha vinkki.
Tärkeämpää olisi kannustaa nuoria seuraamaan vahvuuksiaan ja taitojaan. Siten syntyy ammatistaan ja osaamisestaan ylpeitä ihmisiä, jotka saavat löytää paikkansa elämässä ja menestyä.
Tunnen yhden proffan, joka pääsi aikanaan opiskelemaan amispohjalta, eli poikkeuksia on. Lukio on silti ammattikoulua aika paljon helpompi ja suoraviivaisempi väylä yliopisto-opintoihin.
Omat lapseni saavat periaatteessa päättää itse, mutta käytännössä kasvuympäristö on ollut aika vahvasti lukion suuntaan ohjaava. Katsellaan.