Onko teidän perheessä itsestään selvää, että lapset menee lukioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on itsestään selvää. Jos mun lähes kympin keskiarvolla oleva teini yhtäkkiä olisi alkanut amiksesta puhumaan, niin olisin ollut kyllä ihan huuli pyöreänä. En tunne ketään, jonka lapsi olisi halunnut johonkin muuhun kuin lukioon.

Vaikea uskoa. Itse työskentelen nuorten kanssa ja kyllä heistä on moni ns. Hyvien arvosanojen nuorikin ammattikouluun hakeutumassa. Haluavat muutaman vuoden miettimisaikaa tai kaksoistutkinnon. Ammattiin valmistautuminen kaksoistutkinnolla takaa työttömyysturvan ellei lohkeakkaan se opiskelu paikka heti ensi yrittämällä. Fiksua. Lukion opinnot moni ammattikoulun käynyt hoitaa nykyään netissä ja kirjoitukset sovitusti. Jatkokouluttautuminen ei tuota ongelmia ja tie on avoinna. En tiedä millä vuosikymmenellä elät, mutta puhut ihan joutavia. 

Veikkaan, että olet joku nuorisotyöntekijä. Siellä nuokkarilla kun kulkee juurikin ne duunareiden lapset ja heikkolahjaisemmat. Paremmin pärjäävillä on parempia harrastuksia.

Kävin lukion ja ammattikoulun. Peräkkäin. Jos nyt pitäisi elää nuoruus uudestaan ja valita vain YKSI näistä opinnoista, niin valitsisin lukion. Ammattikoulun todistuksella voi pyyhkiä ahterinsa, koska osaaminen vanhenee hyvin nopeasti. Siis ainakin sillä alalla mitä itse opiskelin. 

Lukion yleissivistävä "tietopaketti" on loppuelämän kestävä investointi. Lukion kursseja (biologia, kemia, fysiikka, matematiikka) vaadittiin jo yliopiston sisäänpääsyvaiheessa. Enpä muista, että ammattikoulun kurssisisältöjä olisi yliopistossa tarvittu koskaan. 

Mutta joo, ammattikoulussa opin KÄYTÄNNÖN taitoja mitä lukiossa ei opeteltu. Jotain hyötyä siis siitäkin, että lusin kolme vuotta amiksessa. Suurin hyöty ehkä se, että ammattitutkinnolla voi lyödä jauhut suuhun viranomaisille (Kela, työvoimatoimisto) jotka nalkuttavat "Miksi et ole hankkinut ammattia?"

Kyllähän minulla ammatti on, mutta ei tutkinnolla enää töihin pääse. Työmarkkinat ovat niin huonot, että yliopistokoulutettuja (maisterit) roikkuu paljon työttöminä. Ja minä siellä jonon hännnillä, koska töitä ei löydy EDES "triplatutkinnolla". Ammattikoulu + lukio + yliopisto. 

Ei ollut lukio oletuksena lapselle, jolle kaikki lukeminen on työlästä. Ammatin sa ammattikoulussa ja on nyt koulutusta vastaavassa työssä.

Ei tietenkään. Riippuu ihan nuoresta. Lukioon, mikäli ei vielä tiedä, mitä haluaa tehdä työkseen tai päämääränä on ammatti, joka vaatii yliopiston käymisen. Amikseen puolestaan silloin, jos haluaa käytännönläheiseen duunarityöhön. AMK:ssa riippuu puolestaan ihan alasta, toisilla aloilla on hyötyä enemmän lukiotaustasta, toisilla puolestaan saman alan ammattikoulututkinnosta.

Jotenkin heille oli lukioon meno itsestään selvää, varmaan johtui kasvuympäristöstä. Sen sijaan kun jossain vaiheessa iski lukuväsymys, pantiin kesäksi tylsiin varastohommiin ja juteltiin yliopistokoulutuksen suomista mahdollisuuksista. Kaikki menivät yliopistoon.

Saa mennä opiskelemaan ihan mitä tahtoo. Mutta toivoisin että hyödyntäisi matemaattisen lahjakkuutensa jotenkin.

Ei tietenkään. Se olisi ihan typerää. Meillä esikoinen kävi ammattilukion eli ylioppilas+merkonomi ja sen jälkeen tradenomiksi ja siitä ulkomaille töihin. Kaksosista toinen meni amikseen ja toinen lukioon. Toisella on käsitys mitä haluaisi työkseen tehdä, toisella ei.

Me vanhemmat emme ole lukiota käyneet, itse olen opiskellut viisi kertaa uuden ammatin, ja kaikki koulutukset ovat olleet hyödyllisiä, ovat edelleen nykyisessä työssäkin. Viimeisin opiskelu ammattikorkeasssa (sosionomi). En ole koskaan keksinyt syytä mennä lukioon, ajattelin sen olevan ajan haaskausta.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että vanhemmat ohjaa lapsiaan lukioon tai amikseen omien mieltymystensä mukaisesti, eihän ne vanhemmat sen lapsen puolesta voi opiskella, tehdä töitä ja elää. Kukin huolehtikoot omasta työelämästään.

Onneksi lapsi halusi lukioon. Alaikäinen on kypsymätön päättämään loppuelämästään, joten lukiossa ehtii pohtia tulevaisuutta. 

Ei tietenkään ole. Lapseni ovat käyneet amiksen ja olivat vakituisessa työssä siinä vaiheessa, kun samanikäiset lukion käyneet serkut vasta ihmettelivät, mille alkaisi. En epäile vähääkään, että he eivät pääsisi jatkamaan siihen korkeakouluun tai yliopistoon, johon tosissaan haluaisivat. Yksi pääsi jo jatkamaan oman alan ammattikorkealinjalla, mutta turhautui alkumetreillä. Toinenkin haki ja yllättyi, kun oli sama pääsykoe kuin lääketieteelliseen.

Nolointa olisi se, että lukio valitaan sillä perusteella, mihin menevät kaverit.

Selvää oli ainoastaan se, että lapset päättävät itse.

Meillä esikoisella on vuoden päästä valinnan paikka, ja ainakin tällä hetkellä hän on menossa lukioon. Jos mieli muuttuu, niin kyllä aion taivutella ja lahjoa.

Lapsuus ja nuoruus on niin lyhyt, että kolme lisävuotta ennen ammatinvalintaa on aivan keskeisen tärkeä asia. Itsetuntemus ja yleissivistys kasvavat, ja vaikka päätyisi ammatillisiin opintoihin, pääsee sinne kypsempänä. Vanhojentanssit, penkkarit, kirjoitukset, kaikki yhteisöllisiä kokemuksia.

En näe mitään tavoiteltavaa siinä, että lapseni olisi 18-vuotiaana valmis putkimies ja tekisi sitä hommaa 50 vuotta eteenpäin. 47 vuotta putkimiehenä on ihan riittävästi, jos hän sitä haluaa. Minulla on varaa kustantaa muutama vuosi enemmän huoletonta nuoruutta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä selvää oli että lapset päättää itse mitä rupeaa opiskelemaan.

Ei voi todeksi uskoa tuota lausuntoa tai ylänuolien tulvaa kenties typerimmälle kannanotolle pitkään aikaan. Tässä puhutaan lapsen tulevaisuudesta, ei mistään valinnasta, pukeeko päälle sinisen vai punaIsen paidan. On huoltajan velvollisuus ohjata alaikäisen valintoja, kuten lukioon meno ja se, että siellä opiskellaan jotain järkevää, ei vain terveystietoa, filosofiaa ja uskontoa. Ei ihme, että kersat nyt ovat niin ahdistuneita, että eivät kykene olemaan luokassa, niin typeriä, etteivät osaa lukea, ja niin sekaisin, että minkäänlaista  mielekästä ja järkevää aikuisuutta ei ole tiedossa. Vanhemmat ovat sanoittaneet, hyvesignaloineet ja ulkoistaneet kaiken järjenkäytön tekoälylle. Tietysti oma lukunsa nämä amissuvut, jossa koko lapsuus ajetaan moporallia ja suvun yhteenlaskettu kapasiteetti alittaa kengännumeron. Nämä toki menevät amikseen, koska eivät mihinkään muuhun pysty.

Kaikkea sitä kuuleekin. Tämän palsta yllättää kielteisesti joka kerta.

Muutin pois kotoa heti peruskoulun jälkeen. Eipä ollut vaikea lähteä, kun sain muuttaa asumaan sukulaisten luokse Helsinkiin. Pari kuukautta pyörin heidän nurkissaan, kunnes sain opiskelijakämpän (HOAS).

Pääkaupunkiseudun koulutustarjonta (lukiot, ammattioppilaitokset) on täysin eri maailmasta kuin jonkun Takahikiän kylän pikkukoulut. 

Minulla kävi tuuri, kun toinen vanhemmista oli opettaja. Olisin pettynyt ITSEENI jos en olisi suorittanut lukiota ja mennyt yliopistoon. Älyä on saatu syntymälahjaksi runsaasti (matemaattinen ja kielellinen älykkyys) joten ihan turha ruveta jotain paskaduunia tekemään. Suoraan vaan toimistohommiin, missä saa istua perseellään koko päivän ja tehdä töitä tietokoneella. Eikä tarvitse vastata puhelimeen.

Täällä kyllä huomaa surkeasta oikeinkirjoituksesta, ketkä kävivät amiksen ja nyt puolustavat sitä suu vaahdossa :D

Meillä oli itsestään selvää, että lapset haluavat mennä lukioon. 

Meillä on ollut itsestäänselvää, että lapset saavat itse valita haluavatko mennä ammattikouluun vai lukioon. En ymmärrä miksi lapsi pitäisi erityisesti ohjata tai pakottaa lukioon, varsinkaan jos lasta ei kiinnosta lukio vaan joku tutkinto ammattikoulussa. Kenenkään elämä nyt ei kuitenkaan ole kiinni siitä minkä toisen asteen koulutuksen suorittaa peruskoulun jölkeen, molemmista saa esimerkiksi saman hakukelpoisuuden.

Amikseen päädytään , lukioon mennään. Amislaiset ovat äärimmäisen heikkoa ainesta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla kävi tuuri, kun toinen vanhemmista oli opettaja. Olisin pettynyt ITSEENI jos en olisi suorittanut lukiota ja mennyt yliopistoon. Älyä on saatu syntymälahjaksi runsaasti (matemaattinen ja kielellinen älykkyys) joten ihan turha ruveta jotain paskaduunia tekemään. Suoraan vaan toimistohommiin, missä saa istua perseellään koko päivän ja tehdä töitä tietokoneella. Eikä tarvitse vastata puhelimeen.

Meillä molemmat vanhemmista on opettajia, eikä se vaikuttanut meidän valintoihin.

Vierailija kirjoitti:

Saa mennä opiskelemaan ihan mitä tahtoo. Mutta toivoisin että hyödyntäisi matemaattisen lahjakkuutensa jotenkin.

Lentokonemakaanikoksi, hemmetin vakea päästä, pitää olla toooosi hyvä matikassa.