Onko teidän perheessä itsestään selvää, että lapset menee lukioon?

Vierailija kirjoitti:

Aloituksessani en muuten sanonut, että lapsi ei saisi itse valita. 
-Mutta heti eka viestissä kiihkeästi joku oli ikäänkuin eri mieltä ja korosti lapsen omaa valintaa ja sai paljon kannatusta. 
Senpä vuoksi osa puhuu tässä ketjussa aidasta ja osa aidanseipäästä. 

Myönnän, että aloitukseni oli huonosti muotoiltu. Olisi pitänyt kirjoittaa se, minkä kirjoitin jossain myöhemmässä kohdassa ketjua. Eli tarkoitin, että myös lapsille on itsestään selvää, että haluavat lukioon ja todennäköisesti yliopistoonkin. Meillä ovat puhuneet jo alakoulussa mille alalle hakevat yliopistoon ja mikä heistä tulee isona.


Ap

Villi veikkaus: tulet duunaritaustaisesta perheestä itse? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Saa itse valita" täällä sanotaan, 
mutta kenen lapsi edes haluaisi muualle kuin lukioon?
- ja miksi ihmeessä ?

ap

No, jos vaikka lopullinen päämäärä on sähköinsinööri, niin varmasti on paljon enemmän etua siitä, että on käynyt sähköasentajan linjan amiksessa, ja vaikka tekee sitten muutaman vuoden sen alan hommia ennen opintojen jatkamista, kuin jostain yleissivistävästä diipa daapa lukiosta. Sama homma rakennusalalla ja autoalalla. Oikeastaan ihan millä alalla vaan, jos on jo tiedossa peruskoulun jälkeen mikä ala on pitkällä tähtäimellä suunnitelmissa. Lukio on hyvä niille, jotka ei ollenkaan vielä mihin suuntaisivat.

Eliittilukio ja siellä pitkä matikka ja fyssa -> sähkötekniikan DI-opinnot Aallossa. Siinä on aivan ylivoimaisesti parempi polku, jos sähköjutut kiinnostavat.

eri

Siinä vaiheessa kun saa työpaikan, on aivan sama mistä koulusta on paperit saanut. Kunhan pääsee työelämään, voi edetä urallaan suoraan työn kautta, ja tarvittaessa lisäkoulutuksia hyödyntämällä. En siis väitä ettäkö lukio ei olisi hyvä vaihtoehto. Se ei vaan ole ainoa vaihtoehto. Ammattikoulussa on vielä se etu, että jos mieli muuttuu, tai jos ei sitten pääsekään haluamiinsa jatko-opintoihin, niin onpahan ainakin valmiina ammatti, jolla voi hakeutua suoraan töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Saa itse valita" täällä sanotaan, 
mutta kenen lapsi edes haluaisi muualle kuin lukioon?
- ja miksi ihmeessä ?

ap

No, jos vaikka lopullinen päämäärä on sähköinsinööri, niin varmasti on paljon enemmän etua siitä, että on käynyt sähköasentajan linjan amiksessa, ja vaikka tekee sitten muutaman vuoden sen alan hommia ennen opintojen jatkamista, kuin jostain yleissivistävästä diipa daapa lukiosta. Sama homma rakennusalalla ja autoalalla. Oikeastaan ihan millä alalla vaan, jos on jo tiedossa peruskoulun jälkeen mikä ala on pitkällä tähtäimellä suunnitelmissa. Lukio on hyvä niille, jotka ei ollenkaan vielä mihin suuntaisivat.

Entä jos päämääränä on esim. lääkärin tai juristin ammatti? Mistä amislinjasta on hyötyä kyseisten alojen opinnoissa?

Lääkärille voisi ollahyötyä lähihoitajan linjasta. Saisi kosketusta potilastyöstä ja perushoidosta, esimerkiksi haavanhoidosta ja asentohoidoista. Vaikka lääkäri ei itse hoitotyötä tee, on hänelle eduksi ymmärtää siitä kuitenkin jotain. Myös laboratoioalan tietämys voi olla eduksi, joten laboranttikaan ei ole huono vaihtoehto. Juristi taas voisi hyötyä yhteiskunnallisista opinnoista. Tällaisia valmiuksia saa esimerkiksi turvallisuusalan opinnoista (laki ja yleisemmin yhteiskunnalliset asiat), tai merkonomin opinnoista (lähinnä talouspuoleen ja yritystoimintaan liittyen). Omatoimisesti voi samalla opiskella täsmäopintoina tiettyjä aineita, kuten lääkäriksi haluava biologiaa ja kemiaa. Jos nämä ovat olleet vahvuuksia jo peruskoulussa, niin aina parempi.

Lähihoitajan työt eivät kuitenkaan korvaa lukion pitkää kemiaa/fysiikkaa/biologiaa, jotka ovat käytännössä kriittisiä jos lääkäriksi haluaa.

Toki oletamme ja viestimme sitä, että koulua käydään lukio loppuun ja sen jälkeen valitaan jatkot itse. Jos lapsi ei olisi kyennyt lukioon, olisimme tietenkin sitten joustaneet tästä. Tai jos hän olisi kieltäytynyt kokonaan, mitäpä me olisimme voineet? Emme mitään. Nyt kirjoittava miettii jatkoja. Ehdotin välivuotta tai paria amiksissa, jonka jälkeen voisi tienata vähän rahaa rahoittaakseen pitkäkestoisemmat ja syvemmät opintonsa. Joku maskeeraus tai kampaaja olisi ihana harrasteenakin. Amiksissa pääsee oppimaan todella kivoja taitoja, eli kannatan niitä tietenkin. 

Meillä lapset saa valita ihan kumman tahansa, kuten lapsuudenperheessäkin. En ymmärrä vanhempia jotka pitää lukiota ainoana vaihtoehtona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Saa itse valita" täällä sanotaan, 
mutta kenen lapsi edes haluaisi muualle kuin lukioon?
- ja miksi ihmeessä ?

ap

No, jos vaikka lopullinen päämäärä on sähköinsinööri, niin varmasti on paljon enemmän etua siitä, että on käynyt sähköasentajan linjan amiksessa, ja vaikka tekee sitten muutaman vuoden sen alan hommia ennen opintojen jatkamista, kuin jostain yleissivistävästä diipa daapa lukiosta. Sama homma rakennusalalla ja autoalalla. Oikeastaan ihan millä alalla vaan, jos on jo tiedossa peruskoulun jälkeen mikä ala on pitkällä tähtäimellä suunnitelmissa. Lukio on hyvä niille, jotka ei ollenkaan vielä mihin suuntaisivat.

Entä jos päämääränä on esim. lääkärin tai juristin ammatti? Mistä amislinjasta on hyötyä kyseisten alojen opinnoissa?

Lääkärille voisi ollahyötyä lähihoitajan linjasta. Saisi kosketusta potilastyöstä ja perushoidosta, esimerkiksi haavanhoidosta ja asentohoidoista. Vaikka lääkäri ei itse hoitotyötä tee, on hänelle eduksi ymmärtää siitä kuitenkin jotain. Myös laboratoioalan tietämys voi olla eduksi, joten laboranttikaan ei ole huono vaihtoehto. Juristi taas voisi hyötyä yhteiskunnallisista opinnoista. Tällaisia valmiuksia saa esimerkiksi turvallisuusalan opinnoista (laki ja yleisemmin yhteiskunnalliset asiat), tai merkonomin opinnoista (lähinnä talouspuoleen ja yritystoimintaan liittyen). Omatoimisesti voi samalla opiskella täsmäopintoina tiettyjä aineita, kuten lääkäriksi haluava biologiaa ja kemiaa. Jos nämä ovat olleet vahvuuksia jo peruskoulussa, niin aina parempi.

Lähihoitajan työt eivät kuitenkaan korvaa lukion pitkää kemiaa/fysiikkaa/biologiaa, jotka ovat käytännössä kriittisiä jos lääkäriksi haluaa.

Höpönpöpön, ne kemiat, fysiikat ja biologiat voi opiskella vaikka muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Saa itse valita" täällä sanotaan, 
mutta kenen lapsi edes haluaisi muualle kuin lukioon?
- ja miksi ihmeessä ?

ap

No, jos vaikka lopullinen päämäärä on sähköinsinööri, niin varmasti on paljon enemmän etua siitä, että on käynyt sähköasentajan linjan amiksessa, ja vaikka tekee sitten muutaman vuoden sen alan hommia ennen opintojen jatkamista, kuin jostain yleissivistävästä diipa daapa lukiosta. Sama homma rakennusalalla ja autoalalla. Oikeastaan ihan millä alalla vaan, jos on jo tiedossa peruskoulun jälkeen mikä ala on pitkällä tähtäimellä suunnitelmissa. Lukio on hyvä niille, jotka ei ollenkaan vielä mihin suuntaisivat.

Entä jos päämääränä on esim. lääkärin tai juristin ammatti? Mistä amislinjasta on hyötyä kyseisten alojen opinnoissa?

Lääkärille voisi ollahyötyä lähihoitajan linjasta. Saisi kosketusta potilastyöstä ja perushoidosta, esimerkiksi haavanhoidosta ja asentohoidoista. Vaikka lääkäri ei itse hoitotyötä tee, on hänelle eduksi ymmärtää siitä kuitenkin jotain. Myös laboratoioalan tietämys voi olla eduksi, joten laboranttikaan ei ole huono vaihtoehto. Juristi taas voisi hyötyä yhteiskunnallisista opinnoista. Tällaisia valmiuksia saa esimerkiksi turvallisuusalan opinnoista (laki ja yleisemmin yhteiskunnalliset asiat), tai merkonomin opinnoista (lähinnä talouspuoleen ja yritystoimintaan liittyen). Omatoimisesti voi samalla opiskella täsmäopintoina tiettyjä aineita, kuten lääkäriksi haluava biologiaa ja kemiaa. Jos nämä ovat olleet vahvuuksia jo peruskoulussa, niin aina parempi.

Lähihoitajan työt eivät kuitenkaan korvaa lukion pitkää kemiaa/fysiikkaa/biologiaa, jotka ovat käytännössä kriittisiä jos lääkäriksi haluaa.

Luitko kunnolla? Kirjoitin kyllä, että voi samalla opiskella täsmäopintoina niitä aineita, jotka juuri sillä omalla alalla ovat tärkeitä. Ei se takia tarvitse mennä lukioon, jossa on sitten opiskeltava lisäksi kaikenlaista muuta, halusi tai ei.

Vanhemmat ihmiset yleensä arvostavat lukiota, koska joskus heidän nuoruudessaan oli jotain erityisen hienoa alla ylioppilas, ja se olikin ainoa väylä jatko-opintoihin. Nykyään on toisin, eikä enää aikoihin ole ollut automaatio, että lukio olisi kaikille se paras vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Meillä selvää oli että lapset päättää itse mitä rupeaa opiskelemaan.

Eli et rakasta tai välitä lapsistasi?

Itse kävin molemmat. Lukio ja ammattikoulu. Ja niiden jälkeen vielä yliopisto. Halusin ensin päästä suoraan työelämään (ammattitutkinto) ja sitten hengailla pari vuotta töissä (toimistossa) missä työtahti oli hidas ja palkka hyvä. Keräsin siis rahaa, työkokemusta ja elämänkokemusta. Yliopistoon menin vasta 26-vuotiaana. Pääsin sisään heti ensimmäisellä yrityksellä, vaikka en lukenut yhtäkään pääsykoekirjaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen olisi mentävä lukioon jos lahjat ei selvästi riitä vaan parempi vaihtoehto olisi amis. Tää on taas näemmä tätä, että amiksen käyneitä aliarvostetaan. 

Miksi lapsen olisi mentävä lukioon (vaikka lahjat riittäisivät heittämällä) , jos tietää haluavansa esimerkiksi kosmetologiksi tai lentokoneasentajaksi? Kuitenkin on sitten mentävä vielä amikseen, joten ihan turhaa hukata aikaa lukioon.

Tottakai lukioon. Arvostamme yleissivistystä. Ihan sama mille alalle sitten haluavatkaan opiskella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen olisi mentävä lukioon jos lahjat ei selvästi riitä vaan parempi vaihtoehto olisi amis. Tää on taas näemmä tätä, että amiksen käyneitä aliarvostetaan. 

Miksi lapsen olisi mentävä lukioon (vaikka lahjat riittäisivät heittämällä) , jos tietää haluavansa esimerkiksi kosmetologiksi tai lentokoneasentajaksi? Kuitenkin on sitten mentävä vielä amikseen, joten ihan turhaa hukata aikaa lukioon.

Yleissivistys. Kyllä sen aika nopeasti keskustelussa huomaa onko toinen vähintään magnan ylioppilas vai amis.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Saa itse valita" täällä sanotaan, 
mutta kenen lapsi edes haluaisi muualle kuin lukioon?
- ja miksi ihmeessä ?

ap

Miksi mennä lukioon, jos nuori haluaa opiskella  esim. kampaajaksi, sähköasentajaksi, metsäkoneen kuljettajaksi,  merkonomiksi tai mihin tahansa muuhun ammattiin, johin voi opiskella ammattikoulussa. Ap:n avaus on äärimmäisen typerä. 

Ei tuon ikäise tiedä, mitä haluavat. Lukio antaa paremmat valmiudet kaikkiin jatko-opintoihin.

Jotkut tietää, jotkut ei. Jotkut ei tiedä koskaan, vaan ajelehtivat eläkkeelle asti alaa vaihdellen. Ikuisuusopiskelijoita, jotka aina vähän aikaa kokeilevat jotain, ja toteavat että ei ollut tämäkään oma juttu.

Meillä oli itsestään selvää, että lapset valitsevat omat opiskelunsa. Lapset ovat syntyneet "hikareiksi" (isä opettaja, äiti sihteeri joka puhuu 6 eri kieltä) ja lapsilla on aina ollut hyvä lukupää. He pärjäävät helposti opinnossa. Molemmat olivat peruskoulussa luokkansa parhaimmistoa ja pääsivät ensimmäisellä haulla sisään jokaiseen opiskelupaikkaan mitä ovat hakeneet. Lukio, ammattikoulu, ammattikorkeakoulu, yliopisto. Toinen oli laudaturin ylioppilas (huonoin arvosana E) ja toinen oli laiskempi (arvosanat sitä sun tätä) mutta laiskemmalla on sopiva mielenlaatu fyysiseen työhön. Hänestä tuli diplomi-insinööri joka työkseen vetelee sähköjohtoja rakennusten seiniin. Fiksummasta ja ahkerammasta lapsesta tuli biologi (työaikaa menee kirjojen parissa, laboratoriossa, tai kenttätyössä).

Minusta peruskoulunsa päättänyt on pahimmassa murrosiässä oleva lapsi, joka ei vielä ymmärrä maailmasta ja sen vaatimuksista tuon taivaallista. Ei se tilanne niin kovin paljon parempi lukion jälkeenkään ole, mutta haluan, että lapsillani on kaikki mahdollisuudet vielä valittavissa - eli jos sitten yhtäkkiä keksii, mitä haluaa työkseen tehdä, ei joku puuttuva koulutusvaihe ole sitten esteenä sen valinnan tekemiselle. Itse koen, että mun tehtävä kasvattajana on tehty, kun lapsellani on uimakoulu, jonkun soittimen alkeet, valkolakki, armeija ja ajokortti suoritettuna. Sitten saa jo itse tehdä valintansa (joissa koitan parhaan mukaan tukea ja auttaa). Ja itse siis uskon, että tällä hetkellä parhaimpia aloja saattaa hyvinkin olla ne, joihin valmistutaan ammattikoulusta.

Vierailija kirjoitti:

No on itsestään selvää. Jos mun lähes kympin keskiarvolla oleva teini yhtäkkiä olisi alkanut amiksesta puhumaan, niin olisin ollut kyllä ihan huuli pyöreänä. En tunne ketään, jonka lapsi olisi halunnut johonkin muuhun kuin lukioon.

Vaikea uskoa. Itse työskentelen nuorten kanssa ja kyllä heistä on moni ns. Hyvien arvosanojen nuorikin ammattikouluun hakeutumassa. Haluavat muutaman vuoden miettimisaikaa tai kaksoistutkinnon. Ammattiin valmistautuminen kaksoistutkinnolla takaa työttömyysturvan ellei lohkeakkaan se opiskelu paikka heti ensi yrittämällä. Fiksua. Lukion opinnot moni ammattikoulun käynyt hoitaa nykyään netissä ja kirjoitukset sovitusti. Jatkokouluttautuminen ei tuota ongelmia ja tie on avoinna. En tiedä millä vuosikymmenellä elät, mutta puhut ihan joutavia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsen olisi mentävä lukioon jos lahjat ei selvästi riitä vaan parempi vaihtoehto olisi amis. Tää on taas näemmä tätä, että amiksen käyneitä aliarvostetaan. 

Miksi lapsen olisi mentävä lukioon (vaikka lahjat riittäisivät heittämällä) , jos tietää haluavansa esimerkiksi kosmetologiksi tai lentokoneasentajaksi? Kuitenkin on sitten mentävä vielä amikseen, joten ihan turhaa hukata aikaa lukioon.

Yleissivistys. Kyllä sen aika nopeasti keskustelussa huomaa onko toinen vähintään magnan ylioppilas vai amis.

eri

Ylissivistystä saa kyllä ihan olemalla kiinnostunut asioista monipuolisesti, katsomalla uutisia, ajankohtaisohjelmia, dokumenttejä, lukemalla, matkustelemalla eri puolilla mailmaa, olemalla tekemisisää erilaisten ihmisten kanssa, ja monella muulla tavalla. Aika pintaraapaisun saa jostain lukiosta. Itse en muista mitä olisin juuri lukiossa oppinut. Kaipa sieltä jotain jäi mieleen. Suurin osa on varmasti unohtunut aika nopeasti kirjoitusten jälkeen, kun ei ole ollut mitään aitoa kiinnostusta.

Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni Espoon Tapiolassa, ja vaikka vanhempani yrittivät kovasti tuputtaa kauppaoppilaitosta (yrittäjiä molemmat, toinen kävi lukion, toinen ei ja kumpikin kävi kauppaoppilaitoksen), niin se ei vain ollut vaihtoehto siellä. Meidän luokalta ainoastaan kaksi lähti muualle kuin lukioon ja heillä olikin surkeat arvosanat. Heikomminkin menestyneet hakivat sitten lähiseutujen lukioihin, joissa keskiarvo oli matalampi. Muistan ajatelleeni, että vanhempani olivat aivan todellisuudesta vieraantuneita tuputuksineen!

Nyt asun maaseutukunnassa, jossa välimatkat toisen asteen kouluihin on pitkät. Lasteni kavereita on mennyt amikseen runsain määrin, koska se sijaitsee omassa kunnassa. Lukiovaihtoehtoja on myös vain yksi, ellei lähde muihin kuntiin. Ei täällä vain ole niitä vaihtoehtoja, jos ei ole valmis kuskaamaan lasta lähes 100 km päivittäin tai hankkimaan hänelle oma asunto 16-vuotiaana. Molemmat lapseni ovat menneet kyllä kylälukioon, kummallakaan ei ollut mitään huippuarvosanoja (toisella lukioon haussa keskiarvo 9,0 ja toisella 8,2), Vanhempi kirjoitti M:n paperit ja pääsi yliopistoon. Asuu nyt muualla. 

Kyllä se ympäristö ja vaihtoehtomahdollisuudet vaikuttaa paljon. Helppo se on pääkaupunkiseudun toimivan joukkoliikenteen keskellä huudella, miten ilman muuta mennään lukioon. Jos lukiota ei ole lähellä tai sinne ei numerot riitä, niin eipä ole vaihtoehtoja. 

Jos haluaa luoda fiksun elämän niin lukio on ensimmäinen askel.