Onko teidän perheessä itsestään selvää, että lapset menee lukioon?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannustaisin tekemään kaksoistutkinnon. Saa kuitenkin ammatin ja parhaat mahdolliset valmiudet oman alan amk-opintoihin.

Nyt puhutaan lukiosta ja yliopistosta.

Nyt puhutaan siitä saako lapsi valita mihin menee opiskelemaan peruskoulun jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menköön mihin haluaa, heidän oma elämänsä. Pääsemisestä ei kyllä ole kiinni kun kummallakin on lähes kympin keskiarvo.

Miten voit olla noin välinpitämätön? Onko sinulle sama, mitä sinun lastesi elämälle käy - joutuvatko he raatamaan loppuelämäkseen johonkin työläisammattiin vai saavatko hyvin palkatun ja vähemmän kuluttavan työn? Ymmärrätkö ollenkaan kuinka suuret erot Suomessa on esimerkiksi terveydessä ja jopa elinvuosien määrässsä työläisten ja korkeakoulutettujen välillä? Minun äiti lähestulkoon puhui minut ympäri että menisin lukioon, ja olen kyllä hänelle kiitollinen. Ei niitä eroja ymmärrä silloin 18-vuotiaana. 

Mikä sitten on kenellekin kuluttavaa? Ihmiset ovat erilaisia ja stressaantuvat eri asioista. Ja ammattikoulustakin pystyy kyllä halutessaan jatkamaan opintojaan korkea-asteelle. Ja tuo palkkajuttukaan ei pidä automaattisesti paikkaansa, osassa miesvaltaisissa ammattikoulupohjaisissa ammateissa tienaa paremmin kuin naisvaltaisissa akateemisissa ammateissa.

Lukio. Nuo kolme lukuvuotta kilpailee turhuudessaan inttivuoden kanssa elämäni hukkavuosien listalla. 

Sanoo insAMK-DI-sähköarska.

Kyllä se on oma valinta, ei vanhempien. Itse valitsin ammattikoulun, ja olen opiskellut kaksi ammattitutkintoa. Tytär päättää itse, koska on kyse hänen elämästään, eikä minun. Paukut riittäisi lukioonkin, mutta ei lukio olisi tuonut mitään lisäarvoa elämään ja työhön. 

Tyttäreni koulu- ja työpolku on hänen asiansa, ei tulisi mieleenkään päättää hänen puolestaan näin isoja asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä selvää oli että lapset päättää itse mitä rupeaa opiskelemaan.

Sama meillä. Kaikenlaisia vaihtoehtoja palloteltiin. Molemmat päätyivät lukioon, mutta omasta halustaan. Itse olen käynyt vain ammattikoulun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannustaisin tekemään kaksoistutkinnon. Saa kuitenkin ammatin ja parhaat mahdolliset valmiudet oman alan amk-opintoihin.

Nyt puhutaan lukiosta ja yliopistosta.

Kyllä tuo ihan aiheeseen liittyy. Kaksoistutkinnossa käydään amis ja lukioaineita opiskellaan sen verran, että tehdään myös ylioppilastutkinto. On rankka, monella jää kesken. Enkä ymmärrä, miksi pitää hankkia myös amisammatti, jos sitä työtä ei ole tarkoitus koskaan tehdä. Jos kuitenkin aikoo jatkaa, niin minusta on parempi keskittyä vain lukioaineisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että tällä palstalla on paljonkin näitä "elämämkoululaisia", joidenka jälkikasvu ei edes pääsisi lukioon, vaikka yrittäisi, siksi aloitukseen tullut niin paljon alapeukkuja. Itse kuulin vanhempienillassa, että monenkin lapset joutuvat oikein petraamaan nyt 9.-luokan lopussa, että keskiarvo nousisi sen verran, että pääsisi AMIKSEEN !
Aika hurjalta tuntui, kun meillä lähinnä valitaan, että mihin lukioon nuori itse haluaa mennä, onko kulkuyhteyksillä, kavereilla, valinnaisaineilla vai opettajilla / koulun maineella eniten merkitystä valinnassa.

Mikä on elämämkoululainen? 

Minulla on  3 lasta ja yksi valitsi uransa niin, ettei tarvinnut lukiota, itsenäinen yrittäjä

Elämämkoululainen on sellainen, jolla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Yleensä heillä menee aika heikosti. Yrittäjyys voi olla ainoa vaihtoehto, jos ei ole koulutusta, koska ilman koulutusta ei pääse töihin. 

Vanhemmissa ikäluokissa on paljonkin ihmisiä, jotka ovat käyneet pelkän kansakoulun tai korkeintaan keskikoulun. Lasketaanko heidätkin elämänkoululaisiksi?

Meidän perheessä ollaan kouluttauduttu (ja uudelleenkouluttauduttu) ehkä tavallista pidempään. Arvostan koulutusta todella paljon ja olen itse opettaja. Jos olen elämässä jotain oppinut, niin sen, että ihmisen on saatava raivata oma polkunsa, eikä ketään voi pakottaa muuttamaan omaa luonnettaan. Lapsilleni yritän opettaa itsetuntemusta, jotta he osaavat tehdä itselleen sopivia valintoja. Veikkaan, että omat lukutoukkani valitsevat lukion, mutta tuen täysillä myös, jos valinta on amis. Mielestäni huonoimpia koulutusvalintoja tehdään vanhempien painostuksesta, kaveriporukan perässä tai kuvitellun yhteiskunnallisen statuksen toivossa. 

Lukio on ainoa vaihtoehto, mutta sen jälkeen voi valita, meneekö amikseen, ammattikorkeaan vai yliopistoon. Kaikissa on työllistymisen ja ansioiden kannalta hyviä vaihtoehtoja.

Sanon omasta puolestani, että valitsemalla lukion olisin tuhonnut mahdollisuuteni jatko-opintoihin. Ei niillä papereilla olisi päässyt amikseen haluamalleni alalle, jos olisin yleensäkään päässyt edes läpi kirjoituksista. Tästä saatiin aikaan valtava perheriita minkä seurauksena karkasin väliaikaisesti kotoa. Erikoisinta on, että innokkaimmin minua oli lukioon työntämässä äitini, joka lopetti oppikoulun kun sai kahtena peräkkäisenä vuotena ehdot. Omalle lapelleni en tekisi samaa, vaan hän saa valita ihan itse, oli se valinta kumpi tahansa. Sitä paitsi jos amiksen jälkeen huomaa tarvitsevansa lukiosivistystä, on mahdollista opiskella lisää aikuislukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menköön mihin haluaa, heidän oma elämänsä. Pääsemisestä ei kyllä ole kiinni kun kummallakin on lähes kympin keskiarvo.

Miten voit olla noin välinpitämätön? Onko sinulle sama, mitä sinun lastesi elämälle käy - joutuvatko he raatamaan loppuelämäkseen johonkin työläisammattiin vai saavatko hyvin palkatun ja vähemmän kuluttavan työn? Ymmärrätkö ollenkaan kuinka suuret erot Suomessa on esimerkiksi terveydessä ja jopa elinvuosien määrässsä työläisten ja korkeakoulutettujen välillä? Minun äiti lähestulkoon puhui minut ympäri että menisin lukioon, ja olen kyllä hänelle kiitollinen. Ei niitä eroja ymmärrä silloin 18-vuotiaana. 

Mikä sitten on kenellekin kuluttavaa? Ihmiset ovat erilaisia ja stressaantuvat eri asioista. Ja ammattikoulustakin pystyy kyllä halutessaan jatkamaan opintojaan korkea-asteelle. Ja tuo palkkajuttukaan ei pidä automaattisesti paikkaansa, osassa miesvaltaisissa ammattikoulupohjaisissa ammateissa tienaa paremmin kuin naisvaltaisissa akateemisissa ammateissa.

Nyt et selvästi ymmärrä, mistä puhut. Kuinkahan moni oikeasti jatkaa ammattikoulupohjalta yliopistoon? Varmaan alle prosentti. AMK:honkin pääsee useimmille aloille käytännössä vain jos on erittäin hyvät amiskapaperit, keskiarvo 5. Opiskelukin on vaikeampaa, koska ei ole saanut yleissivistävissä aineissa, etenkään matematiikassa, kielissä ja äidinkielessä, samaa opetusta kuin lukion käyneet. Vaikka joissakin amisammateissa voi olla ihan ok palkka, se ei poista kuitenkaan terveyseroja. Amiksen käyneillä on huonommat elintavat, he ovat sairaampia ja kuolevat nuorempina. 

Lapsi itse haaveilee lakiopinnoista joten lukioon menee. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menköön mihin haluaa, heidän oma elämänsä. Pääsemisestä ei kyllä ole kiinni kun kummallakin on lähes kympin keskiarvo.

Miten voit olla noin välinpitämätön? Onko sinulle sama, mitä sinun lastesi elämälle käy - joutuvatko he raatamaan loppuelämäkseen johonkin työläisammattiin vai saavatko hyvin palkatun ja vähemmän kuluttavan työn? Ymmärrätkö ollenkaan kuinka suuret erot Suomessa on esimerkiksi terveydessä ja jopa elinvuosien määrässsä työläisten ja korkeakoulutettujen välillä? Minun äiti lähestulkoon puhui minut ympäri että menisin lukioon, ja olen kyllä hänelle kiitollinen. Ei niitä eroja ymmärrä silloin 18-vuotiaana. 

Mikä sitten on kenellekin kuluttavaa? Ihmiset ovat erilaisia ja stressaantuvat eri asioista. Ja ammattikoulustakin pystyy kyllä halutessaan jatkamaan opintojaan korkea-asteelle. Ja tuo palkkajuttukaan ei pidä automaattisesti paikkaansa, osassa miesvaltaisissa ammattikoulupohjaisissa ammateissa tienaa paremmin kuin naisvaltaisissa akateemisissa ammateissa.

Nyt et selvästi ymmärrä, mistä puhut. Kuinkahan moni oikeasti jatkaa ammattikoulupohjalta yliopistoon? Varmaan alle prosentti. AMK:honkin pääsee useimmille aloille käytännössä vain jos on erittäin hyvät amiskapaperit, keskiarvo 5. Opiskelukin on vaikeampaa, koska ei ole saanut yleissivistävissä aineissa, etenkään matematiikassa, kielissä ja äidinkielessä, samaa opetusta kuin lukion käyneet. Vaikka joissakin amisammateissa voi olla ihan ok palkka, se ei poista kuitenkaan terveyseroja. Amiksen käyneillä on huonommat elintavat, he ovat sairaampia ja kuolevat nuorempina. 

Elintavat ovat täysin yksilön oma valinta. Mikä estää amiksen käyneitä elämästä terveellisemmin?

Vierailija kirjoitti:

Sanon omasta puolestani, että valitsemalla lukion olisin tuhonnut mahdollisuuteni jatko-opintoihin. Ei niillä papereilla olisi päässyt amikseen haluamalleni alalle, jos olisin yleensäkään päässyt edes läpi kirjoituksista. Tästä saatiin aikaan valtava perheriita minkä seurauksena karkasin väliaikaisesti kotoa. Erikoisinta on, että innokkaimmin minua oli lukioon työntämässä äitini, joka lopetti oppikoulun kun sai kahtena peräkkäisenä vuotena ehdot. Omalle lapelleni en tekisi samaa, vaan hän saa valita ihan itse, oli se valinta kumpi tahansa. Sitä paitsi jos amiksen jälkeen huomaa tarvitsevansa lukiosivistystä, on mahdollista opiskella lisää aikuislukiossa.

Mielenkiintoista. Etkö siis olisi voinut enää lukion jälkeen hakea amikseen peruskoulutodistuksella? Mutta äitisi selvästi toivoi, että pojasta olisi polvi parantunut. Näin ei kuitenkaan ollut mahdollista käydä. Olet oikeassa aikuislukion suhteen, sitä vartenhan niitä juuri on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannustaisin tekemään kaksoistutkinnon. Saa kuitenkin ammatin ja parhaat mahdolliset valmiudet oman alan amk-opintoihin.

Nyt puhutaan lukiosta ja yliopistosta.

Kyllä tuo ihan aiheeseen liittyy. Kaksoistutkinnossa käydään amis ja lukioaineita opiskellaan sen verran, että tehdään myös ylioppilastutkinto. On rankka, monella jää kesken. Enkä ymmärrä, miksi pitää hankkia myös amisammatti, jos sitä työtä ei ole tarkoitus koskaan tehdä. Jos kuitenkin aikoo jatkaa, niin minusta on parempi keskittyä vain lukioaineisiin.

Toisaalta joillakin aloilla amk:ssa ne joilla ei ole amiksesta saatua käytännön osaamista ovat selkeästi heikommilla. Tämä ei tietenkään päde kaikilla aloilla, eli sekin pitää valintaa tehdessä huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menköön mihin haluaa, heidän oma elämänsä. Pääsemisestä ei kyllä ole kiinni kun kummallakin on lähes kympin keskiarvo.

Miten voit olla noin välinpitämätön? Onko sinulle sama, mitä sinun lastesi elämälle käy - joutuvatko he raatamaan loppuelämäkseen johonkin työläisammattiin vai saavatko hyvin palkatun ja vähemmän kuluttavan työn? Ymmärrätkö ollenkaan kuinka suuret erot Suomessa on esimerkiksi terveydessä ja jopa elinvuosien määrässsä työläisten ja korkeakoulutettujen välillä? Minun äiti lähestulkoon puhui minut ympäri että menisin lukioon, ja olen kyllä hänelle kiitollinen. Ei niitä eroja ymmärrä silloin 18-vuotiaana. 

Mikä sitten on kenellekin kuluttavaa? Ihmiset ovat erilaisia ja stressaantuvat eri asioista. Ja ammattikoulustakin pystyy kyllä halutessaan jatkamaan opintojaan korkea-asteelle. Ja tuo palkkajuttukaan ei pidä automaattisesti paikkaansa, osassa miesvaltaisissa ammattikoulupohjaisissa ammateissa tienaa paremmin kuin naisvaltaisissa akateemisissa ammateissa.

Nyt et selvästi ymmärrä, mistä puhut. Kuinkahan moni oikeasti jatkaa ammattikoulupohjalta yliopistoon? Varmaan alle prosentti. AMK:honkin pääsee useimmille aloille käytännössä vain jos on erittäin hyvät amiskapaperit, keskiarvo 5. Opiskelukin on vaikeampaa, koska ei ole saanut yleissivistävissä aineissa, etenkään matematiikassa, kielissä ja äidinkielessä, samaa opetusta kuin lukion käyneet. Vaikka joissakin amisammateissa voi olla ihan ok palkka, se ei poista kuitenkaan terveyseroja. Amiksen käyneillä on huonommat elintavat, he ovat sairaampia ja kuolevat nuorempina. 

Elintavat ovat täysin yksilön oma valinta. Mikä estää amiksen käyneitä elämästä terveellisemmin?

Tuo on monimutkaisempaa. Elintavat liittyvät hyvin kiinteästi sosio-ekonomiseen asemaan, yhteiskuntaluokkaan ja kulttuuriin. Ihmisen valinnat ovat sidottuja noihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi olla, että tällä palstalla on paljonkin näitä "elämämkoululaisia", joidenka jälkikasvu ei edes pääsisi lukioon, vaikka yrittäisi, siksi aloitukseen tullut niin paljon alapeukkuja. Itse kuulin vanhempienillassa, että monenkin lapset joutuvat oikein petraamaan nyt 9.-luokan lopussa, että keskiarvo nousisi sen verran, että pääsisi AMIKSEEN !
Aika hurjalta tuntui, kun meillä lähinnä valitaan, että mihin lukioon nuori itse haluaa mennä, onko kulkuyhteyksillä, kavereilla, valinnaisaineilla vai opettajilla / koulun maineella eniten merkitystä valinnassa.

Mikä on elämämkoululainen? 

Minulla on  3 lasta ja yksi valitsi uransa niin, ettei tarvinnut lukiota, itsenäinen yrittäjä

Elämämkoululainen on sellainen, jolla ei ole peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Yleensä heillä menee aika heikosti. Yrittäjyys voi olla ainoa vaihtoehto, jos ei ole koulutusta, koska ilman koulutusta ei pääse töihin. 

Vanhemmissa ikäluokissa on paljonkin ihmisiä, jotka ovat käyneet pelkän kansakoulun tai korkeintaan keskikoulun. Lasketaanko heidätkin elämänkoululaisiksi?

Se on hienoa, että vanhemmissa ikäryhmissä 6 luokkaa kansakoulua käyneet lukevat, kirjoittavat ja laskevat paremmin kuin nykyiset ylioppilaat.

Tietenkin. Se on paras tie kohti Diplomi-Insinöörin uraa. T:Diplomi-Insinöörin vaimo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannustaisin tekemään kaksoistutkinnon. Saa kuitenkin ammatin ja parhaat mahdolliset valmiudet oman alan amk-opintoihin.

Nyt puhutaan lukiosta ja yliopistosta.

Nyt puhutaan siitä saako lapsi valita mihin menee opiskelemaan peruskoulun jälkeen.

Aloittaja kyllä jo tuolla aikaisemmin kirjoitti, että kyse ei ole siitä, että vanhemmat pakottaisivat lapsen lukioon, 
vaan, että lapsi on kasvatettu siten, että haluaa ihan itse kouluttautua korkeammalle. 

Iso ero siinä, miten elämämkoululaiset ovat tämän ymmärtäneet. Monikin näyttää ymmärtäneen, että jos ja kun lapsi saa valita, niin ilman muuta silloin menisi mielummin amikseen ja heidän lapsensa näin saavatkin tehdä, mutta jotkut raukat pakotetaan lukioon vanhempien ylpeyden tähden. 
Ei, vaan lapsi on kasvatettu ymmärtämään, miksi yleissivistys ja hyvä koulutus ovat tärkeitä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä ollaan kouluttauduttu (ja uudelleenkouluttauduttu) ehkä tavallista pidempään. Arvostan koulutusta todella paljon ja olen itse opettaja. Jos olen elämässä jotain oppinut, niin sen, että ihmisen on saatava raivata oma polkunsa, eikä ketään voi pakottaa muuttamaan omaa luonnettaan. Lapsilleni yritän opettaa itsetuntemusta, jotta he osaavat tehdä itselleen sopivia valintoja. Veikkaan, että omat lukutoukkani valitsevat lukion, mutta tuen täysillä myös, jos valinta on amis. Mielestäni huonoimpia koulutusvalintoja tehdään vanhempien painostuksesta, kaveriporukan perässä tai kuvitellun yhteiskunnallisen statuksen toivossa. 

Usein vanhempi tuntee oman lapsensa ja ymmärtää mikä on parasta. Minä en kyllä tukisi, jos lukutoukkalapsen valinta olisi amis. En voisi katsoa hiljaa sivusta, jos lapseni valitsisi itselleen täysin väärän alan esim. sen takai että kaverit menevät amikseen. Ei lukutoukasta saa yhtäkkiä käytännön tekijää, jos hän ei todellakaan ole sitä. Pelkän statuksen vuoksi ei ole myöskään hyvä tehdä valintoja, koska se kostautuu sitten myöhemmin työelämässä. Eihän sitä itselleen epäsopivaa työtä jaksa tehdä, vaikka siitä saisikin rahaa ja arvostusta.