Minua ihmetyttää tämä low effort -keskustelu
Ei minulle ainakaan yksikään nettideittailulla varsinkaan tapaamani mies ikinä ole "high effort", alussa varsinkaan. Minusta se on ihan luonnollista, kun ei vielä tunneta, ja ei olla kenties edes tavattukaan, eli todellista kiinnostustakaan ei vielä ole. Niin sitten olisi muka naisena jotenkin väärin tyytyä vaikka kävely- ja kahvittelutreffeihin? Itse pidän sitä kohteliaana eleenä ja kiinnostuksen osoituksena, jos mies vaikka deittiäpin kautta treffeillä sitten tarjoaa kahvin. Ja muuten: ainoa tapaamani "high effort" mies paljastui pidemmän tutustumisen jälkeen narsistiksi, josta oli vaikea päästä eroon.
Mielipiteitä?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ensimmäisellä tapaamisella testataan kemia. Sen näkee vasta livenä. Siksi minusta "low effort" treffit käyvät. Jos itse tai mies huomaa tavatessa, että todellista kiinnostusta ei ole, low effort treffit voi päättää kohteliaasti ja matalalla kynnyksellä. Minusta olisi kiusallista mennä vaikka pitkälle illalliselle miehen kanssa, josta huomaan heti että ei minua yhtään kiinostakkaan, ja "antaa" hänen maksaa. Tai myös istua tuollaisilla treffeillä miehen kanssa josta huomaan että minä en livenä kiinnostakaan häntä.
Ap
Minusta on jotenkin surullista, ettei tapaamisiin haluta laittaa enää minkäänlaista panostusta. Tapaat kuitenkin toisen ihmisen, johon kuitenkin halusit ja päätit tutustua. Oli sitä kuuluisaa kemiaa tai ei. Vähemmän minua kiinnostaisi, jos toinen ei edes yrittäisi.
Mutta se harmittaa jälkeenpäin sitä enemmän mitä enemmän olet panostanut pieleen menneisiin ensitreffeihin. Aivan minimipanostustreffit eivät harmita juuri lainkaan vaikka ne menisivätkin pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Kahvit on ihan okei, mutta treffien idea ylipäätään on tehdä jotain kivaa ja erityistä. Räntäsateessa tallustelu ei sitä ole.
Mun mielestä ensimmäisten treffien tarkoitus on tutustua toiseen ihmiseen: millaisia asioita hän arvostaa, mistä hän on kotoisin, millaisesta perheestä, mitä hän ajattelee elämädtä ja tulevaisuudesta, millainen moraali hänellä on.
Sitten jos natsaa ja vielä tosissaan kiinnostaa, niin sitten high effort.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ensimmäisellä tapaamisella testataan kemia. Sen näkee vasta livenä. Siksi minusta "low effort" treffit käyvät. Jos itse tai mies huomaa tavatessa, että todellista kiinnostusta ei ole, low effort treffit voi päättää kohteliaasti ja matalalla kynnyksellä. Minusta olisi kiusallista mennä vaikka pitkälle illalliselle miehen kanssa, josta huomaan heti että ei minua yhtään kiinostakkaan, ja "antaa" hänen maksaa. Tai myös istua tuollaisilla treffeillä miehen kanssa josta huomaan että minä en livenä kiinnostakaan häntä.
Ap
Minusta on jotenkin surullista, ettei tapaamisiin haluta laittaa enää minkäänlaista panostusta. Tapaat kuitenkin toisen ihmisen, johon kuitenkin halusit ja päätit tutustua. Oli sitä kuuluisaa kemiaa tai ei. Vähemmän minua kiinnostaisi, jos toinen ei edes yrittäisi.
Aivan. Nämä kaverit eivät kestä todellisuutta, jossa menestys, asema ja kunnioitus ansaitaan omilla teoilla, eivät valittamalla tai syyttämällä muita. Sen sijaan, että katsoisivat peiliin ja kehittäisivät itseään, he projisoivat kaiken ulospäin ja syyttävät naisia kaikesta.
Totuus on se, että maailma ei muutu heidän mielensä mukaan, eivätkä säännöt ole olemassa vain heitä vastaan. Miesten välinen kilpailu on kovaa, ja se on osa elämää – jos ei pärjää, ei voi kääntää katsetta muiden suuntaan. Valitus naisten vastuusta on helppo tekosyy. Oikeasti ongelma on heidän pelkonsa, epävarmuutensa ja haluttomuus kohdata omat rajansa.
Ja kyllä, ne jotka osaavat ja ennen kaikkea ymmärtävät keskustelevansa pierutrollin kanssa, toisin kuin sinä pikku kakkasuu, ottaa sen vastaan ja työstää itseään, pärjäävät ja saavat kunnioitusta, ei kukaan odota, että kukaan pelastaa heitä. Ja joo, tämä maailma voi olla yhtä absurdia kuin paukutteluyhdhntä: ensin tuntuu oudolta, mutta kun sen ymmärtää, huomaa sen olevan osa pelin sääntöjä.
Olet pelle kaikkine lisukesanoinesi.
Tästä keskustelustakin näkee, miten eri asioita eri ihmiset arvostavat. Koen nillitykseksi sen että ekoihin treffeihin pitäisi panostaa täysillä enkä haluaisi kumppanikseni sellaista kontrollifriikkiä, jonka päivä menee pilalle kävelystä sateessa.
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelustakin näkee, miten eri asioita eri ihmiset arvostavat. Koen nillitykseksi sen että ekoihin treffeihin pitäisi panostaa täysillä enkä haluaisi kumppanikseni sellaista kontrollifriikkiä, jonka päivä menee pilalle kävelystä sateessa.
Kaikki meistä kuitenkin arvostavat naamalle töräyttelyä.
Orkade inte läsa, men din text är noll ansträngning. Standard finne, kräver allt, ger inget.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ensimmäisellä tapaamisella testataan kemia. Sen näkee vasta livenä. Siksi minusta "low effort" treffit käyvät. Jos itse tai mies huomaa tavatessa, että todellista kiinnostusta ei ole, low effort treffit voi päättää kohteliaasti ja matalalla kynnyksellä. Minusta olisi kiusallista mennä vaikka pitkälle illalliselle miehen kanssa, josta huomaan heti että ei minua yhtään kiinostakkaan, ja "antaa" hänen maksaa. Tai myös istua tuollaisilla treffeillä miehen kanssa josta huomaan että minä en livenä kiinnostakaan häntä.
Ap
Minusta on jotenkin surullista, ettei tapaamisiin haluta laittaa enää minkäänlaista panostusta. Tapaat kuitenkin toisen ihmisen, johon kuitenkin halusit ja päätit tutustua. Oli sitä kuuluisaa kemiaa tai ei. Vähemmän minua kiinnostaisi, jos toinen ei edes yrittäisi.
No mikä teitä naisia estää panostamasta? Sen kun vaan pistät vastaehdotuksena jotain kynttiläillallisia sun piikkiin, jos se tuntuu sun mielestä "asiallisemmalta".
-eri
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelustakin näkee, miten eri asioita eri ihmiset arvostavat. Koen nillitykseksi sen että ekoihin treffeihin pitäisi panostaa täysillä enkä haluaisi kumppanikseni sellaista kontrollifriikkiä, jonka päivä menee pilalle kävelystä sateessa.
Niin, minä taas en haluaisi pelkuria miehekseni siksi low effort mies, joka pelkää, että treffit menevät pieleen eikä uskalla panostaa lainkaan, karsiutuu välittömästi ulos.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä olen vain kerran törmännyt high effort -mieheen. Mentiin treffeille hienoon ja kalliiseen ravintolaan. Elettiin 1980-luvun alkuvuosia ja yleensä miehet ehdotti just jotain kävelyä tai ehkä leffassa käyntiä. Jälkiruuan aikaan tämä high effort sai sitten sanotuksi, että haluaisi mun isän firmaan töihin 🤣 Onneksi mulla oli mukana tarpeeksi rahaa, että sain maksettua omat sapuskani itse. Toisia treffejä tän tyypin kanssa ei tullut.
Mutta ottiko isäsi sen töihin?
Ei todellakaan ottanut.
Siis missä tuollaista keskustelua on? Jossain tyhjäpäiden tiktok-videoissa?
Muutamista karseista treffeistä opin että ensimmäiset livetreffit pidetään aina napakoina jos toinen onkin ihan järkyttävä rotko :D Niitä voi aina pidentää mutta jollain ravintolatreffeillä on pakko odottaa ainakin laskuun asti.
TREFFIT BILTEMASSA HULLU TAAS VAUHDISSA
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ensimmäisellä tapaamisella testataan kemia. Sen näkee vasta livenä. Siksi minusta "low effort" treffit käyvät. Jos itse tai mies huomaa tavatessa, että todellista kiinnostusta ei ole, low effort treffit voi päättää kohteliaasti ja matalalla kynnyksellä. Minusta olisi kiusallista mennä vaikka pitkälle illalliselle miehen kanssa, josta huomaan heti että ei minua yhtään kiinostakkaan, ja "antaa" hänen maksaa. Tai myös istua tuollaisilla treffeillä miehen kanssa josta huomaan että minä en livenä kiinnostakaan häntä.
Ap
Minusta on jotenkin surullista, ettei tapaamisiin haluta laittaa enää minkäänlaista panostusta. Tapaat kuitenkin toisen ihmisen, johon kuitenkin halusit ja päätit tutustua. Oli sitä kuuluisaa kemiaa tai ei. Vähemmän minua kiinnostaisi, jos toinen ei edes yrittäisi.
Aivan. Nämä kaverit eivät kestä todellisuutta, jossa menestys, asema ja kunnioitus ansaitaan omilla teoilla, eivät valittamalla tai syyttämällä muita. Sen sijaan, että katsoisivat peiliin ja kehittäisivät itseään, he projisoivat kaiken ulospäin ja syyttävät naisia kaikesta.
Totuus on se, että maailma ei muutu heidän mielensä mukaan, eivätkä säännöt ole olemassa vain heitä vastaan. Miesten välinen kilpailu on kovaa, ja se on osa elämää – jos ei pärjää, ei voi kääntää katsetta muiden suuntaan. Valitus naisten vastuusta on helppo tekosyy. Oikeasti ongelma on heidän pelkonsa, epävarmuutensa ja haluttomuus kohdata omat rajansa.
Ja kyllä, ne jotka osaavat ja ennen kaikkea ymmärtävät keskustelevansa pierutrollin kanssa, toisin kuin sinä pikku kakkasuu, ottaa sen vastaan ja työstää itseään, pärjäävät ja saavat kunnioitusta, ei kukaan odota, että kukaan pelastaa heitä. Ja joo, tämä maailma voi olla yhtä absurdia kuin paukutteluyhdhntä: ensin tuntuu oudolta, mutta kun sen ymmärtää, huomaa sen olevan osa pelin sääntöjä.
Tässä jorinassanhan ei siis ole mitään tolkkua. Kevyesti harhainen tosin. Lykkyä pyttyyn kamu.
Ei todellista kiinnostustakaan ole...? Ap ei taida kovinkaan paljon arvostaa itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta ensimmäisellä tapaamisella testataan kemia. Sen näkee vasta livenä. Siksi minusta "low effort" treffit käyvät. Jos itse tai mies huomaa tavatessa, että todellista kiinnostusta ei ole, low effort treffit voi päättää kohteliaasti ja matalalla kynnyksellä. Minusta olisi kiusallista mennä vaikka pitkälle illalliselle miehen kanssa, josta huomaan heti että ei minua yhtään kiinostakkaan, ja "antaa" hänen maksaa. Tai myös istua tuollaisilla treffeillä miehen kanssa josta huomaan että minä en livenä kiinnostakaan häntä.
Ap
Minusta on jotenkin surullista, ettei tapaamisiin haluta laittaa enää minkäänlaista panostusta. Tapaat kuitenkin toisen ihmisen, johon kuitenkin halusit ja päätit tutustua. Oli sitä kuuluisaa kemiaa tai ei. Vähemmän minua kiinnostaisi, jos toinen ei edes yrittäisi.
No mikä teitä naisia estää panostamasta? Sen kun vaan pistät vastaehdotuksena jotain kynttiläillallisia sun piikkiin, jos se tuntuu sun mielestä "asiallisemmalta".
-eri
Tässähän ei siis millään tasolla ole väitetty, ettei nainen panostaisi treffeihin. Luetun ymmäertäminen on taas ihmisiltä hukassa.
No. Minä arvostan sitä, että panostus kasvaa vasta todellisen kiinnostuksen ja tunteiden herätessä. Ennen ekoja treffejä ei vielä tiedetä yhtään, onko livenä keskinäistä kemiaa vai ei. Jos toinen panostaa täysillä vaikkei kunnolla edes tunneta, niin tulee vähän epätoivoinen viba, vaikutelma että kuka tahansa kelpaa. Tietty peruskunnioitus toki täytyy olla kaikkia ihmisiä kohtaan, sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä on low effort treffit? Minusta Biltemanin tai Ikean kahvilassa käynti edustaisi huonoa makua jos ei oikeasti ole noissa kaupoissa ostoksilla ja tulee nälkä tai kahville tarve. Tuollaisille mua ei saisi mutta kävelylle toki ja siinä kävelyn lomassa pienelle kahville. Voin maksaa oman kahvini myös, mutta olisin iloinen jos mies edes kahvin tarjoaisi, sehän maksaa alle 5€.
Nämähän eivät edes ole mitään helppoja treffipaikkoja. Esim. Ikeaan mennessä joutuisin itse matkustamaan Helsingistä Espooseen tai Vantaalle, maksamaan ylimääräisen HSL-vyöhykkeen hinnan, eivätkä julkiset mene edes ihan Ikean viereen. En edes tiedä, missä Bilteman liikkeitä on. Mutta jos tällaisia ehdotettaisiin, tulkitsisin että kyse on tarkoituksellista provikaatiota tai mielenosoitusta, koska ei oikeasti olisi mitään syytä valita tuollaista treffipaikkaa. Ja ainakin Ikean ravintola oli todella hälyinen ja epäviihtyisä, täynnä lapsiperheitä ja kirkuvia lapsia. Miksi kukaan oikeasti menisi treffeille tuollaiseen? Helpommin, vähemmällä vaivalla ja halvemmalla pääsee kun valitsee jonkun kivan kahvilan keskusta-alueelta.
Vierailija kirjoitti:
Tästä keskustelustakin näkee, miten eri asioita eri ihmiset arvostavat. Koen nillitykseksi sen että ekoihin treffeihin pitäisi panostaa täysillä enkä haluaisi kumppanikseni sellaista kontrollifriikkiä, jonka päivä menee pilalle kävelystä sateessa.
Jos on sovittu kävelytreffeistä, mutta sinä päivänä sataa, kokisin taas itse liian jäykäksi ja joustamattomaksi, jos suunnitelmasta pidetään kiinni säästä huolimatta. Niin helppoa on siirtää kävelytreffit sisätiloihin, että en suoraan sanottuna ymmärrä, miksi ensitapaamisella pitäisi ihan vaan periaatteen vuoksi mennä sateeseen kävelemään. Minä en haluaisi kumppanikseni ihmistä, jolle on ehdottoman tärkeää, että toinen osapuoli suostuu tulemaan ensitreffeillä sateeseen kävelemään. Minusta pikemminkin SE kuulostaa kontrollifriikiltä. Paljon leppoisampi, kohteliaampi ja huomaavaisempi olo tulee ihmisestä, joka miettii toisen osapuolen mukavuutta ja ehdottaa huonon sään vuoksi, että ollaan sisätiloissa.
Minusta on jotenkin surullista, ettei tapaamisiin haluta laittaa enää minkäänlaista panostusta. Tapaat kuitenkin toisen ihmisen, johon kuitenkin halusit ja päätit tutustua. Oli sitä kuuluisaa kemiaa tai ei. Vähemmän minua kiinnostaisi, jos toinen ei edes yrittäisi.