HUHTIKSET 2005 ja viikko 19
Kommentit (22)
Meillä tuhisee kotona siis runsaan viikon ikäinen tyttö, suloinen tapaus ja hippusherran suuri hellyyden kohde:) On mennyt ihan kivasti, mitä nyt pientä ähinää tyttö pitää (etenkin aamuöisin) ettei saa kunnolla nukutuksi mutta se lienee normaalia. Jännityksellä odotan, alkaako kahden viikon iässä koliikki tai tuleeko muita masuvaivoja kuten isoveljellään oli alussa. Olo on onnellinen pikkuprinsessasta vaikka väsyttääkin ja hormoonit aiheuttaa kaikenlaista kummallista korvien välissä:)
Synnytys meni tosi hyvin ja nopeasti, oli upeampi kokemus kuin eka kerta (siitäpä johtuen pikku vinkki uudelleen synnyttäjille; lähtekäähän ajoissa sairaalaan jotta ehditte saada kivunlievitystä....). Tämän vauvan oli tarkoitus syntyä sektiolla mutta tyttö päättikin toisin ja kaikki meni paremmin kuin hyvin.
Kauaa en ehdi kirjoittamaan kun pieni tahtoo palvelua mutta toivottelen OMPPIKSELLE TSEMPPIÄ IHANAAN TULEVAAN SYNNYTYKSEEN & SANNA-P:LLE ONNEA ODOTUKSEN JOHDOSTA & KAIKILLE HIPPUSÄIDEILLE IHANAA ÄITIENPÄIVÄÄ!!!
Kirjoittelen enemmän paremmalla ajalla.
t. K + hippusherra + toukotyttö
Voi miten ihanaa! Ja hienoa, että kaikki sujui noin hyvin! Mukavia, touhukkaita ja vauvantuoksuisia päiviä teille kaikille!
Kent ja Amanda + isot
ELi ilmoittelen teille, että sain Ompunäiidiltä viestin, Laura on saanut pienen veljen eilen klo 14.37 Painoa vauvalla oli 4,270 ja pituutta 54 cm Kaikki on hienosti äidillä ja vauvalla.
Onnea Ompunäidille ja perheelle pienestä pojasta
Onnea Kiiamarialle ja perheelle pienestä tytöstä
Mareila+Anton
Kylläpä olette saaneet ihania äitienpäivälahjoja =)))
Oikein mukavia vauva-päiviä myös siis Sannan perheelle!
ekstraonnittelut Kiiamarialle ja Ompunäidille vauvojen johdosta!
Täällä ei vielä merkkiäkään. Ei tullut vappuvauvaa, eipä taida tulla äitienpäivävauvaakaan. Kun ei sentään helluntaivauvaksi menisi.
Helka on hassu. Kummityttö leikki parivuotiaana koiraa, meidän Helka sen sijaan ilmoitti: " Minä muikku!" ja sätki meidän sängyllä :D Kaupassa muuten myydään sen mielestä lohikäärmeitä. Kalatiski onkin joka kauppareissun vakiokohde.
erska kera nappulan ja navan 39+5
Vauvat ovat ihania mutta niin ovat nämä meidän parivuotiaammekin! Vaikka uhmaikä vähän varjostaa lapsien ihanuutta niin kyllä ainakin minusta tuntuu, että parivuotiaana lapset ovat tosi hyvässä iässä; höpöttävät omiaan ja ymmärtävät jo paljon asioita. Ovat vastasyntyneeseen verrattuna jo isoja lapsia mutta silti heissä on suloista lapsen pyöreyttä.
Mukavaa alkavaa viikkoa!
Ompunäidille ja Kiiamarialle suuren suuret onnittelut uusista, pienistä perheenjäsenistä!
Huvittuneena lueksin juttujanne, etenkin Helkan temppuja:) Kaikkee ne pienet keksii..
Miia on kans yks touhutäti, juttua on alkanut tulemaan hirmuisesti, muutamat sanat on vielä " omia" eikä niitä sit ymmärrä muut ku äiti:)
Joka paikassa touhottaa ja kantelee lelujaan ympäriinsä, syöttää nallejaan ja etsii melkeen itselleen ruuatkin jääkaapista, jos ei meinaa muuten ruokaa tulla(tarpeeks nopeesti).
Nyt on tuo syöminen ehkä ottanut vähän takapakkia, en tiiä miks, usein pyytää syöttämään, kun oppi sanomaan, äiti,aua(auta)
Me käytiin np-ultrassa, ja siellä pieni polski ja heilutteli käsiään..aiemmin tuntui aika uskomattomalta koko ajatus uudesta tulokkaasta, mutta kaipa se on uskottava, et jos kaikki vaan menee suunnitelmien mukaan, meitä oiskin marraskuussa 4!
Kiiamarialle ja Ompunäidille sekä perheille suuren suuret onnittelut uusista perheenjäsenistä!!!!! :)
S
....ja linkin viime viikkoon tehköö se joka osaa ;-)
Kaunis kiitos kaikille huhuiluista, mukavaa kun kaivataan :-)
Ja ei, mitään ei ole sattunut.....mitä nyt mä olen jostain syystä vissiin menettänyt kyvyn käyttää 24 tuntia/vrk tehokkaasti. Ei vaineskaan, mihin ihmeeseen kaikki aika oikein nykyään katoaa???? Mä en vaan tajuu. Varsinkin kun lastenkin kanssa pääsee nykyään helpommalla.
No se siitä. Meillä kaikki hyvin. Ohjelmaa on ollut kiitettävästi, joista viimeisimpänä tietysti Elmon 2 vee synttärit. Olennaista kehitystä on herralla tapahtunut.......hän alkaa vaihtamaan miesten leiriin...niinkuin veljensäkin saman ikäisenä. Kaikilla pojilla on ollut sama juttu.. ensiksi roikutaan pari vuotta äidin lahkeessa, sitten yritetään torjua isän ja äidin kanssakäyminen esim. halailu....ja kun se iskä ei siitä suostu lähtemään, niin liittoudutaan " mitäs me miehet" -rintamaan. Ainoa ero on se, että tällä kertaa mulla ei ole minkäänlaista haikeutta tai kateutta, vaan lähinnä onnellisena todistan taas tätäkin tapahtumaa :-) Juuri eilen totesin miehelle, että nyt mä painun ostamaan sen punttisalikortin ja treenaan ihan surutta kun teillä pyyhkii niin hyvin:-)
Enhän mä tietenkään mitenkään syrjitty tai poispyyhitty ole, mutta enpä ole enää korvaamatonkaan :-)
Kent!!! Nauratti tuo miehesi kommentti 4:stä......meillä meinaan mies on kanssa ollut lisälapsia vastaan ja silti viime viikolla tuli töistä kotiin ja totesi vaan, että hän on miettinyt sitä 4:ttä lasta, että olisihan se kiva yksi Maria tähän saada. Mulla meni kyllä kahvit väärään kurkkuun :-O Kysyin mieheltä, että kenenköhän kanssa on ajatellut sen 4:nnen lapsen tehdä, koska mulle kyllä kiitti riitti tämä paketti. Sitä paitsi, oiskin se Maria, mutta kun yksi Mikko sieltä vaan korkeintaan tulisi ;-)
Erjj:lle. Joo ehdottomasti kokeilisin tuota teidän ideaa. Minä (kylmä äiti) olen opettanut lapset mahdollisimman nopeasti nukahtamaan ihan itsekseen.....eikä meillä kyllä hirveitä unitaisteluita ole ikinä ollutkaan. Samaisesta syystä meillä ei myöskään ole lapset päässeet pinnasängystä pois ennenkuin lähempänä 3 vuotta. Minä olen sitä mieltä, että 3 vuotiaalle on huomattavasti helpompaa lanseerata ajatus ison tytön/pojan manttelista ja idea sängyssä pysymisestä kuin tätä nuoremmalle. Tietysti tämän on mahdollistanut se, että jostain syystä meillä ei lapset ole sängystä edes yrittäneet kiipeillä pois.
Minä tunnen itseni ja tiedän, että mun pinna ei kestäisi nukutusta ja lapsihan sen kyllä vaistoo, jos toisella pinnaa kiristää ja kiire ois jo jonnekkin muualle. Mutta kukin tyylillään ja temperamentillään.
Elmolla kanssa uhma nostaa välillä päätään ja oikeastaan uusin juttu on EI/EIPÄS/EMPÄS TEEKKÄÄN- inttäminen. Onneksi nämä ovat vain päivittäisiä kausia ja aika hyvin pojan saa vielä huumorilla uunotettua asioihin. Pukemisesta yritetään välillä nahistella, mutta mulla on vähän sellainen niskakerrallakatki-asenne eli, jos pitää jonnekkin mennä ja pukea päälle, niin sitten se myös tehdään eikä vastaväitteitä oteta vastaan :-)
Elmollekkin tuli sitten päivähoitopäätös eli elokuussa alkaa meidän kuopuksen päivähoito-ura. Töihin mä olen kyllä menossa jo ihan onnessani, mutta kyllä muo välillä pelottaa, että miten tää arki ja jaetut kotityöt alkaa luistamaan....aika näyttää.
Tsemppiä kaikille loppuraskaudessa tarpoville. Odottavan aika on pitkä ;-) Toisaalta se varmistaa sen, että kun aika on kypsä, sitä on niiin valmis synnyttämään, koska ei jaksa enää hetkeäkään sitä raskautta ;-) Fiksu luonto-äiti
Ai niin. Tossa sen mun koulutuksen puitteissa tuli luettua Matti Bergströmin kirja mustat ja valkeat leikit ja antoi kyllä rutkasti uutta ajattelemisen aihetta. Suosittelen. Mutta ehkäpä palailen siihen joskus myöhemmin.
yritän ehtiä lueskella ajatuksella teidän viestit läpi, josko niitä ehtisi enemmänkin kommentoimaan :-) Huh, nyt loppuu tämä romaani.....pitäisi varmaan useammin ehtiä kirjoittamaan ;-)
Olipas kiva kuulla Vaakamomista ja poppoosta =)
Kent: Minua alkoi hymyilyttää tuo miehesi kommentti siitä 4:nestä. Oma mieheni on avoimesti tuonut esiin toiveensa kolmannesta lapsesta ja minä vähintään yhtä avoimesti toiveeni, ettei sitä kolmatta ihan vielä tulisi.
Errj: Kannattaa kokeilla tuota teidän ideaa, olisihan se hyvä jos saisitte Helkan nukahtamaan itsekseen.
En muista mitä muita juttuja oli vielä, mutta nyt on vähän kiire, joten vähä OmaaNapaa ja sitten heips: Viikonloppu meni juhliessa Antonin synttäreitä, kivat juhlat ja poju käyttäyi yllättävän hyvin, nyt on syöty ja juotu niin, että huh. Anton sai kovin mieleisiä lahjoja (ehdottiomasti lemppari oli veljen antama muumipehmo ja isoäidin antama muumitalo) Niillä on sitten leikitty tosi kovasti.
Oltiin tänään katsomassa kaverin 5 viikkoista tyttövauvaa, oli tuo niin ihana, mutta ei kyllä vauvakuume nostanut päätään ollenkaan.
Nyt on mentävä kahvin keittoo, hauskaa viikkoa
Mareila+Anton
Ollaan E:n kanssa kotona, kun hänel on vähän flunssaa ja kuumettakin, ni ehtii nyt taas vähän kirjottelemaanki. Vielä ku laitoin Myyrän pyörimään tosta töllöstä, ni saa ihan rauhassakin istua koneella. ;)
Kyllä tosiaan aika menee vauhdilla. Vastahan mie täältä " kateellisena" luin, kun toisille huhtihippusten äideille tuntu raskaustestit näyttävän plussaa vähän väliä ja nyt täällä on jo toisilla nyytit ties kuinka isoja vauvoja ja toisillakin kohta poksahdus lähellä. Tsemppiä tosiaa siihen loppuodotukseen!
E on kyllä reipas pieni miehen alku. Puhetta tulee jo ihan älyttömästi, useamman sanan lauseita, numeroita jo luettelee ja värejä ja kirjaimiakin tunnistaa! Välillä käy mielessä, että tuliko niitä omega-kolmosia vedettyä pikkasen yliannostusta sillon raskausaikana...? ;) No ei vaan, isänsä ja isoisänsäkin on kuulema reilusti ennen kouluikää oppineet lukemaan, joten taitaa olla vaan sukuvikaa, kun on niin lukuhommista sun muista kiinnostunu.
Erjj:lle nukutuksesta ja nukuttamatta jättämisestä:
me ollaa toteutettu vastaavaa käytäntöä jo ties mistä asti, alle vuoden ikäinen E kuitenkin oli, kun jo alettiin jättämään hänet itekseen sänkyynsä nukahtamaan omia aikojaan. Välillä sujuu ihan hyvin, mutta esim. sairastelut tai kyläreissut tai jos muuten sattuu viikon sisään paljon poikkeavaa ohjelmaa aiheuttaa kyllä sen, että taas joudutaan opettelemaan tuo nukahtamishomma alusta uudestaan. Yleensä se vaatii yhtenä kahtena iltana suuremmat huudot ja muutama ilta ehkä siihen päälle, että poitsu aina kipittää makuuhuoneesta pois ja sitte saadaa sen viis kertaa viedä hänet takas sänkyy nukkumaa.
E:llä on siis jo tavallinen lastensänky ollu kohta vuoden käytössä, joten hää pääsee sieltä itse pois, mikä tietysti osaltaan vähän hankaloittaa välillä just tuota illalla sänkyyn jäämistä.
Yks " hyvä" tai ainaki toimiva keino meillä tossa nukkumaan käymisessä on ollu uhkailu ja kiristys (kuullostaa kamalalta). Eli siis E:llä on pari semmosta rakasta unilelua, mitä hää useesti kantaa mukanaan sänkyy, ainaki yöunille käydessä, joten jos poitsu ei muuten meinaa jäädä sänkyynsä nukkumaan, niin sitten äiti uhkailee, että " jos äitin pitää tulla sinun kanssa nukkumaan, niin sitten kyllä nalle jää tänne olkkariin ja näet sen vasta aamulla" . Yleensä tehoaa, nalle siis on kivempi unikaveri ku äiti. :)
Nyt on jo vika Myyrä lopuillaan, täytyy vissiin lopetella. Aurinkoista kevään jatkoa kaikille!
S + E 17.4. sekä salamatkustaja la 10/07
Kiva Vaakis, että olit voimissasi ;-) Kiva myös kuulla Sannasta. Ja vielä kolmas kiva (mulla loppuu sanavarasto), että Antonin juhlat sujuivat mukavasti.
Miehestäni vielä... nyt sillä meidän neljännellä lapsella on jo nimikin: Isak!! Joo, sopishan se oikeastaan hyvin tuohon sisarussarjaan, kun Matilda ja Amanda on vähän samanlaiset nimet niin sitten Emil ja Isak olisivat samanlaiset. Mutta en mä nyt sentään nimen takia... (Huom plus, että olen melko varma että vauva olisi tyttö).
Aasinsiltana vauvoihin, eilen saatiin meidän eka pupu kotiin. Aivan ylisulonen viisiviikkoinen leijonaluppa, en tiedä, mikä sen lajin nimi on suomeksi. Viikon päästä saadaan toinen. Voi että sitä pupua on ihmetelty ja hellitty. Luulen, että tämä riittää minun vauvakuumeeseen =))
Pph kertoi eilen ihastuksissaan miten Amanda oli ekaa kertaa puhunut saksaa ja oikeen innostunut selittämään kuvakirjasta kuvista! Tuntuu se ihmeelliseltä, varsinkin kun vertaa omaan oppimiskykyynsä...
Täällä on nyt tosi harmaata, eilen satoi rakeita, joiden halkasija oli yli sentin, yäk.
Meillä pääsi esikkokin viimein hoitoon tänään. Hänellä todettiin oksentelujen päätteeksi tulirokko, johon sai maanantaina antibiootit.
Pihlan kanssa olimme eilen koko päivän Helsingissä. Hänellä oli aamulla Husukessa (Töölön sairaalassa, Huuli-suulakihalkiokeskus) korvakontrolli ja puheterapeutin tapaaminen. Vasemmasta korvasta on putki irronnut, joten putkitu on taas kuukauden sisällä edessä. Itse putkitusta en mitenkään kammoa, mutta toivonpa vaan, ettei tarvitsisi taas käydä läpi tulehduskierrettä, ennen uusia putkia. Pihla esitteli korvansa reippaasti..
Puheterapeutin käynti oli aivan ihana. pihla marssi tomerasti huoneeseen, istui itsekseen tuolille terapeutin viereen ja alkoi kertoa kirjoista juttuja. Puheterapeutti halusi kurkata myös Pihlan suuhun, ja neiti sitten avasi suunsa ja sanoi AAAAAA. Mihin sitä äitiä muka näissä hommissa tarvitaan?! Pilha sai sitten leikkiä muumitalolla, ja höpötteli kovasti kaikenlaista, niin että puheterapeutti sai hyvän kuvan Pihlan kielen tilanteesta. Konsonantteja siis puuttuu, mutta suulaki näyttää sen verran " pitkältä" , että ns. puheenparannusleikkausta ei ehkä tarvita. Se olisi siis tuossa 4 vuoden iässä. Puheterapeutti oli sitä mieltä, että me saattaisimme selvitä ihan kotikonstein, mutta hän haluaa tavata Pihlan puolen vuoden päästä. Hän oli sitä mieltä, että Pihlan puhetta kannattaa hyvissä ajoin " korjata" , sillä hän on niin puhelias ja sosiaalinen, että saattaa turhautua kovin, jos toiset eivät häntä ymmärrä. Muutaman kieliharjoituksen saimme, mutta Pihla kyllä osasi ne jo tehdäkin..
On meillä niin ihanan reipas tyttö! Lääkärikäynnin jälkeen lähdimme viettämään tyttöjen päivää Helsingin keskustaan. Menimme ratikalla, kävimme syömässä ja tapasimme ystäväni ja hänen poikansa 8kk Stockalla. Pihla nukkui rattaissa päiväunet, kun me kävelimme rantsussa. Eipä ole muuten rattaissa nukkunutkaan vuoteen! Herättyään söimme välipalaa kahvilassa ja menimme sitten bussilla kotiin. Bussissa oli erihauskaa! Miten pienestä nämä riemut syntyvätkään. Oli ihana äiti-tytär-päivä kerrassaan!
Töihin tuleminen tuntui jotenkin kurjalta. Haluaisin niin kovasti olla kotona. Pelkään, että sairastelut taas alkaa, ja sitten saan rampata tätä kodin ja työn väliä tuntien väsymystä ja syyllisyyttä molemmissa päissä.. Onneksi pian on kesä ja loma!
Omaa napaa tänään...
Lyle
Koitan kommentoida sitä mitä lahollapäälläni muistan,
Hurjaa Kent. että Amanda jo puhuu saksaa, meidän Anton kun häidintuskin tota Suomea osaa (muutama sana ruotsia tulee myös, me emme siis ole kaksikielinen perhe, isoveli on vaan innostunut Ruotsin kielestä ja opettanut Antonille pari sanaa :D)
Lyle: Ompas Pihla hurjan reipas tyttö =)
Kiva oli kuulla Sanna-P:sta ja onnea raskaudesta =)
Missäsä meidän muut odottaja on Ompunäiti, Errj, Kiiamaria, jokos olette jakaantuneet??
Sitten meidän juttuja, oltiin eilen neuvolassa, Anton oli kyllä kaikkea muutakuin reipas, kieltäytyi kaikesta mitä piti tehdä ja sai raivarit, kun harjoittelija mittasi pään (tosin se oli vähän hölmö juttu, kun harjoittelija mitään sanomatta yhtäkkiä lätkäisi mitan Antonin päähän, Anton kun ei pidä, ettää vieraat tulevat liian äkkiä lähelle, syntyi huuto, joka ei meinannut loppua ollenkaan) Mitat olivat 87 ja 11kg. Hienosti kasvaa, mutta kasvukontrolliin joudutaan menemään 1/2 vuoden kuluttua, painoa ei vuodessa ole tullut kiloakaan ja pituuttakin vain 8 cm. TOsin itse olen ollut ihan samanlainan, joten suurta huolta en kanna ja lääkärikin sanoi, että todennäköisesti ei mitään ole. Muuten kaikki oli ok. puhe oli ihan hyvää, enempää ei tarvitse osatakkaan =D
Yö meni taas rakkaan pikkuprinssimme kanssa hyppiessä, en tiedä mitä tekisin, että tuo loppuisi. Kai se aikanaan...
Nyt yönkuningas on vietävä unille, että hän jaksaa pomppia koko yön hereillä...
Mareila+Anton
Täällä EI ainakaan olla vielä jakauduttu! Viikonloppuna aloin olla jo melkoisen ryytynyt, mutta henkisesti jotenkin helpotti päästä tämän viikon puolelle. LA olisi siis huomenna torstaina... Eilen olin jo kovin toiveikas ja aloin aamusta merkkailla ylös suppareita. No, eka tuli klo 7.10, toinen klo 8.20 ja - - sitten ei mitään! Ei voi siis sanoa, että synnytys olis ollut käynnissä : ). Samoin viime yönä heräsin aika kovaan vatsa- ja selkäkipuun, suppareitakin tuli joitain. Mutta niinhän nekin sitten loppuivat samalla kun putsasin jääkaappia (?!). Joten odotellaan siis. Mutta mitens Kiiamaria ja Errj?
Ai niin, uusi tunne on tullut kuvioihin, nimittäin jonkinlainen myötätunto ja " ikävä" Lauraa kohtaan. Tai siis mulla on jo etukäteen ikävä näitä meidän kahdenkeskisiä päiviä! Hullua varmaan, mutta kumminkin. Ja samaan syssyyn kietoutuu tietysti äidin syyllisyys siitä, että ei ole osannut aina " nauttia täysillä joka hetkestä" kahdestaan esikoisen kanssa. Mutta inhimillistähän se varmaan on, ja onneksi me saadaan jatkaa tätä arkea vielä yhdessä vauvankin kanssa : ) (muistuttakaa mua tästä lauseesta sitten, kun meillä alkaa tosiuhma ja sen sivuseuraukset...)
Kiva että Vaakamomkin ilmoittautui, ja Sanna-P:sta oli myös kiva kuulla! Onnea odotukseesi! Lylen ja Pihlan päivä kuulosti hauskalta. Itse olen varmaan vähän liian helposti tai huomaamatta jämähtänyt kotiin, ja tosi vähän me ollaan oltu Lauran kanssa liikenteessä jotenkin arjesta poikkeavalla tavalla. No, pitää ajatella että tässä on vielä koko elämä aikaa tehdä kaikenlaista - vaikka sitten, kun ei tarvitse noita päikkäreitä niin aina miettiä.
Toivotaan, että Errj:n unillemenoprojekti tuottaa hedelmää! Mä olen pari kertaa kokeillut samaa päikkäreille mennessä, mutta meillä se ei siinä ajassa onnistunut. Neiti vaan mm. pomppi ikkunalaudalta meidän sängylle ja pyöri muuten makuuhuoneessa muistaakseni ainakin reilun tunnin. Sitten olikin jo aika yliväsynyt ja tappeleva rattaisiin nukutettava tapaus! Mutta me ei totuuden nimissä olla " kunnolla" satsattu tähän hommaan, toisin sanoen pariin kokeiluun on jäänyt. Nyt raskauden aikana nukuttaminen on toiminut omanakin rentoutumishetkenä, joten pinna ei ole yleensä ollut kauhean kireenä. Mutta olishan se hyvä (varsinkin tulevaa ajatellen), jos L:kin osaisi jäädä omaan sänkyyn nukkumaan.
Meille tulee kohta vieraita, joten mun täytyy mennä hetkeksi loikoilemaan. Peukut pystyyn että PIAN tapahtuisi jo jotain!
t. Ompunäiti 39+6 ja Laura
Oli pakko tulla ihan odottavien hippusäitien kunniaksi tulla toivottamaan tsemppiä teille viimeisillään oleville - Ompunäidille, Errj:lle ja Kiiamarialle:):)) kohtahan teidän hippusista jo tulee isosiskoja ja veljiä!
Täällä rullaa arki mukavasti uudessa työssä ja neitokin aloitti reilu kuukausi sitten uudessa hoidossa, maanantaina oltiin 2-v neuvolassa, jossa sitten höpötettiin th:lle oikein kunnolla - reipas ja erittäin puhelias tyttö ja iso ;) mitat 92,7 ja 14,9 kg -sanoi, että jos ei huvita syödä niin saa antaa olla syömättä...
ja mitähän sillä sitten oikein tarkoitti...heh. No joo - paino lähtenyt ekaa kertaa menemään käyrillä alaspäin kaikesta huolimatta..
Mulla oli noin ziljoona asiaa mitä piti tulla kommentoimaan, vaan empä muista yhtään - joka päivä (useastikin) käyn lukemassa kuulumiset, mutta sitten kun kerrankin kirjoitan niin pää lyö tyhjää ;) ei auta - kait tässä on vajottava vielä telkkarin ääreen..ehkäpä palaan taas kun muistan mitä oli mielessä :9
S&E
Vaikka olen Vaakamomin luontoäiti-kommentin (että luontoäiti pitää huolen, että on niin kypsä odottamaan, että on valmis synnyttämään) jälkeen yrittänyt kovasti motivoitua olemaan kypsä odottamaan eli valmis synnyttämään :) Ei tehoa sekään. Sitten odotellaan, eihän tässä taida olla vaihtoehtojakaan!
Nukutusraportti: sujuu helpommin kuin oltaisiin ikinä odotettu. Ehkä Helka on sitten kypsä tähän. En oikein osaisi suoraan sanoa, mitä oltaisiin aiemmin voitu tai haluttukaan tehdä toisin, mutta ehkäpä me ollaan tajuttu nämä muutostarpeet aina vähän liian myöhään. Huudattamista ei tämäkään muutos tarkoita, mutta eihän me ilman huutoa olla selvitty - tosin eipä ne unet tulleet viime aikoina ilman huutoa muutenkaan. Joka tapauksessa jos on itkenyt, ollaan menty hätiin, mutta lähdetty sitten aina huoneesta pois. Ja kun sillä on ollut jotain painajaisiakin, ei missään tapauksessa haluta tehdä nukahtamisesta epämiellyttävää tilannetta. Mutta se siitä oli siis hyvää vauhtia tulossa ennen tätä järjestelyä.
Mutta siihen varsinaiseen raporttiin:
eka päivänä ennen päiväunia selitin Helkalle, että luen sadun ja menen sitten tuohon keittiöön oven taakse, olen ihan vieressä. Nukahtamisessa kesti noin kolme varttia, jonka aikana kävin pari kertaa komentamassa kirjahyllyä tyhjentävän tai ovelta kurkkivan " minä heräs!" (joopajoo, hyvä yritys) typyn takaisin sänkyyn. Itkuksi meni lopulta, kun se oli häärännyt tarpeeksi kauan ja oli ihan rättiväsynyt. Olin lopulta vieressä melkein nukahtamiseen asti. Unet ei olleet kovin pitkät ja se heräsi itkuisena. Iltaunille se kuitenkin nukahti ilman mitään protestia.
Seuraavat päivät on jokainen menneet helpommin ja helpommin, tänään katsoin kellosta, että tulin pois makuuhuoneesta noin 20 vaille 12 ja 10 vaille en kuullut enää mitään huoneesta. Eilen oli oikeastaan ainoa iltahuuto koko aikana, mutta se johtui varmaan siitä, että nukkumaanmeno meni pitkäksi ja Helka yliväsyneeksi.
Päiväunilta herääminen on nyt kuitenkin ollut vähän itkuista touhua, joten siitä huomaa eniten, että ollaan muutettu systeemiä. Mutta sen verran hyvin on mennyt, että jatketaan.
Vähän kyllä jännittää, mitä Helka siellä huoneessa yksin touhuaa... Se löytyy sängystään mitä ihmeellisimmistä asennoista, kaikenlaista irtotavaraa vierestä, pyjama päällä tai pois päältä ja miten päin milloinkin. Yhtenä päivänä se oli myös kiivennyt hoitopöydälle ja hakenut sieltä äitiyspakkauksessa tulleen vauvarasvan ja söi sitä, samalla se oli levitellyt vauvan vaatteita pitkin lattioita. Mutta kyllä se olikin nolo kun sain sen kiinni " itse teosta" ja toruin sitä vauvan vaatteiden levittelystä. Sen jälkeen se alkoi heti nukkumaan, eikä muuten ole koskenut niihin vauvan kamppeisiin sen jälkeen. Mutta selkeästi se on myös aika mielissään, kun saa puuhata ihan itsekseen. Paljon vähemmän se on tullut huoneesta pois tai kaivannut meitä sinne, kuin mitä kuviteltiin.
Mun piti taas kirjoittaa ihan lyhyesti vaan ja lähtee nukkumaan, mutta tulinpa jälleen runoilleeksi seliseliä.
Tänään rv 39+0, saunassa käyty ja vyöhyketerapiapisteet taas hierottu sekä yritetty ajatella hyvin positiivisesti ja kuvitella olevansa täysin valmis synnytykseen henkisesti. Tänään neuvolassa näin raportin kokoarviosta ja mahtumisesta, sen mukaan lapsen pitäisi mahtua hyvin tulemaan ja " lantio on jopa hieman väljä" - onko tämä nyt suomeksi levee perä... :) Helpotti kumminkin vähän, vaikka edelleen toivoisin, että tämä alkaisi syntyä mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, ettei ihan kauheen isoksi ehdi kasvaa.
Yksi vinkki mikä piti antaa (tämä taitaa tulla vähän myöhässä) Satu cd-toimii meillä hyvin, mistä pääsen aasinsiltana aiheeseen, eilen oli HISTORIALLINEN PÄIVÄ, MINÄ sain Antonin nukahtamaan ilman itkua/huutoa/raivoa yksin omaan huoneeseen (aikaisemmin kun olen yrittänyt, ei siitä ole tullut yhtään mitään) vein Antonin illalla sänkyyn, laitoin satu cd:n ja lähdin pois huoneesta, ilman minkäänlaista protestointia, Anton nukahti omaan sänkyyn =) =) =) Tosin yö pompittiin taas, mutta silti
Nyt gotta go
Mareila+Antonmuru
On tosi kiireinen viikonloppu, joten tulin vain toivottamaan etukäteen kaikille
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ
Mareila