HUHTIKSET 2005 ja viikko 19

Eikös sun eräpäivä ollutkin tänään? Miten muuten Laura syntyi, " ajallaan" vai ennen/jälkeen la:n?



Mareilalle kiitti vinkistä, mutta jotenkin en usko Helkan kohdalla satu-cd:n toimivuuteen. Luulen, että Helkaa kiinnostaisi enemmän se, mistä ääni kuuluu ja mitä tapahtuu kun painelee nappeja... Se ei ole enää nukahtanut kesken sadun tai laulun enää aikoihin, enempikin tuntuu että äänet pitää sitä hereillä.



Täällä on satanut pari päivää ja me ollaan ihan kypsiä. Minä en jotenkin jaksa ajatella enkä organisoida mitään sisäkivaa, siitä tämän hetken huono äiti -fiilikset. En tosiaan muista olinko näin mölliskö Helkaa odottaessa viimeiset viikot, nyt en jaksais niin mitään, makaisin vaan sohvalla jos voisin valita. Mies lähti Helkan kanssa uimaan eli muutaman tunnin saan olla ihan itsekseni.

Joo, mulla on eräpäivä (hauska ilmaus!) tänään, mutta taitaapa mennä sen yli tällä kertaa. Lauran synnytys alkoi 3 päivää ennen laskettua aikaa, ja hän syntyi 2 lopulta päivää ennen. Siksi olinkin odottanut vähän nopeampaa toimintaa tältä kakkoseltakin! Kieltämättä alkaa jännittää, kuinka isoksi tämä ehtii kasvaa - neuvolassa arvioitiin, että on ainakin sekä pidempi että painavampi kuin mitä L oli (51cm, 3830g). Että voisi jo tulla, vaikka mullakin pitäis olla " tosi hyvät synnyttäjän lantiot" , kuten terkka sanoi. Jotain hyvää tässä päärynävartalossakin sitten vissiin : )



Kuulostaa Errj hyvältä toi unille menon kehitys teillä! Hauska (luettuna, muttei ehkä koettuna) toi Helkan " minä heräs" -yritelmä! : ) Ehkä mekin voitais jossain sopivassa vaiheessa yrittää taas jotain vastaavaa. Tänään Laura muuten sai ihan hirveet, siis aivan kamalat raivarit päikkäreille menosta. Hän nukahti (kuten pitkään on tapahtunut) 10 minuutissa syliini, josta lähdin sitten kantamaan partsille rattaisiin. Yleensä tämä on mennyt hyvin, mutta nyt tyttö havahtui ja suuttui ihan mielettömästi jostain. 45 minuuttia hän huusi lattialla, sylissäni, päälläni; repi hiuksiani, veti poskistani, potki - - ihan kaikkea. Aluksi ärsyynnyin, mutta sitten hätäännyin että mikä sillä ihan oikeasti on?!? Sattuuko? Onko kuuma? Mietin oikeasti myös, että menikö se sekaisin tms - ei tuntunut yhtään meidän Lauralta, eikä siihen saanut mitään kontaktia. Pelottavaa. Lopulta sain hänet rauhoittumaan syliini laulamalla, ja nukuttiin sitten yhdessä meidän sängyllä. Päikkäreiden jälkeen Laura heräsi ihan " normaalina" ja muisti, että häntä " haamitti ja äitikin itki tuolla olohuoneessa" , koska " Jaua ei halunnu nukkua rattaisiissa" . Aika hurja kokemus, toivottavasti ei tule tavaksi.



No, mulla ei taidakaan nyt olla mitään muuta sanottavaa - paitsi että kiitokset Sma:lle toivotuksista ja kiva oli kuulla teistäkin! Onnea uuden työpaikan johdosta!



Kiiamariaa ja Mugskabia huhuilisin: huhuu, mitä kuuluu?



Hyvää yötä kaikille!

t. Ompunäiti 40+0 ja Laura piini vauva 2v.