Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Etsin ystäviä ja olen muiden mielestä yli-innokas, epätoivoinen ja yritän liikaa - mitä voin tehdä?
Heti alkuun: Olen nelikymppinen nainen ja olen työelämässä, eikä mt-ongelmia tai elämänhallinnan ongelmia ole. Minulla on elämä kunnossa, on hyvä koti ja puoliso. Mitään diagnoosia ei ole, mutta olen jossain määrin asperger-henkinen persoona. Minulla on ollut elämäni aikana useita ystäviä, mutta pitkät välimatkat ja muuttuneet elämäntilanteet ovat ystävien toiveesta vieneet erilleen.
Minulla ei ole nykyisin ystäviä, joita näkisin arjessani. Haluaisin ystäviä todella ja yritän tutustua ihmisiin. Otan rohkeasti kontaktia, mutta olen selvästi toisten mielestä epätoivoisen ja yli-innokkaan oloinen. Minusta varmasti välittyy se, että minulla ei ole ystäviä. Arkisista kuulumisista on vaikea jutella kepeästi, kun en voi kertoa olleeni ystävien kanssa museossa/laivalla/konsertissa tms. Yritän välttää sen kertomista, että käyn museoissa, kahviloissa yms yksin, koska ystäviä ei ole. Selvästi yritän liikaa, kun yritän tutustua toisiin. Saatan tarjoutua muuttoavuksi uudelle tuttavuudelle tai tarjoutua kuuntelevaksi olkapääksi, jos joku kertoo äitinsä sairastuneen.
Miten pääsisin eroon tästä, että olen epätoivoinen ja yritän liikaa?
Ap
Kommentit (654)
Kiireet ovat nykymaailmassa monilla täysin todellisia ja niistä voi seurata vuosien paha uupumus. On loukkaavaa jos tulkitaan tekosyiksi. Jotkut ovat myös liiankin haluttuja ystävinä, ja joku toinen vähintään yhtä hyvä tyyppi ei saa ystäviä vaikka tahtoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Se ero ei ole siinä, miten usein haluaa nähdä vaan siinä, miten ymmärtää toisen ihmisen erillisyyttä. Miten kantaa omia tunteitaan, miten seisoo henkisillä jaloillaan. Miten vastaa, kun ”ei” sanotaan. Mitä ja miten odottaa ja miten sisimmässään vaatii toista tunteitaan kantamaan.
Tuo on ihan totta. Meitä ihmisiä on moneen junaan, ja kommunikointi on kaiken a ja o.
-se jolle vastasit
Kommunikaatiota ne epäsuoratkin eit ovat.
keneltäkään ei voi vaatia ajatuksen lukutaitoa.
Riittää, että uskoo sen pehmeän ein. Jos lähtee kyseenalaistamaan toisen perusteluja, ystävyys on jo pahasti vinossa.
On se vinossa jo siinä vaiheesa kun pitäänkeksiä tekosyitä.
Pehmeä ei ei ole ”tekosyy”. Se on ei, ja jos sitä ei hyväksy, ei ole valmis aikuisten väliseen ystävyyteen.
Eli mikä on pehmeä ei? En ehkä ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Aivan totta kaikki mitä sanot, kiireitä pitää ymmärtää. Sen sijaan tuo alkuperäinen teksti meni näin:
Näimme n. 1,5-2 kk välein. Yhtäkkiä ystävä kertoi, että on ollut kova kiire töissä. En käsittänyt, että tuo olisi ei. Sanoin, että ymmärrän hyvin työkiireet ja palataan näkemiseen myöhemmin. Kun kyselin muutamaa kuukautta myöhemmin tapaamisen perään, oli tällä kertaa kiire väikkärin kanssa. Tällaista välttelyä jatkui kauan, tapaamiset tiivistyivät siihen, että nähtiin 2-3 kertaa vuodessa (lasten synttärien ja joulun alla lahjojen vaihtamisen vuoksi).
Eli kyseessä oli vuosien ajanjakso, ei yksittäinen muutaman viikon maisterin työ. Ystävä hiivutti suhteen, keksimällä kiireitä vuosia. Eli aivan eri tilanne kuin tuo sinun tilanteesi oli. Tuskin olisit tuolle suuttuneellekaan kaverillesi noin tehnyt? Olisit varmaan keksinyt järkevämmänkin tavan.”
Tuo on sinun tulkintaasi ystävyytenne päättymisen syistä.
Yksi mahdollisuus on myös, että ystäväsi on ollut väikkärin jäljiltä niin loppuunpalanut, että on tunteiden aallonpohjassa kirjoittanut tuon viestin, vain päästäkseen yhdestä kuormittavasta tekijästä.
Sinun syytäsi moinen ei tietenkään olisi. Uupunut mieli vain toimii joskus noin.
Ihmissuhteet eivät aina mene kuin Strömsössä. Saamani vastaus ex-ystävältäni ei ollut minua kohtaan reilu. Sinua kohtaan ei ole reilua, että ystävyytenne päättyi ja sinä jäit arvailujen varaan. Toivon, että olet löytänyt palkitsevampia ihmissuhteita.
SamaSanoin että alkuperäinen teksti meni noin, teksti ei ollut minun, sori jos jäi epäselväksi. Yleensä voi ihan turvallisesti ajatella että kiireet ovat tekosyy jos kiire vain vaihtuu, mutta pysyy sen luonteisena ettei kerkeä pitää yhteyttä enää ollenkaan. Sinänsä sillä ei ole väliä, sillä ystävyys on joka tapauksessa tauolla tai päättynyt, ja nyt siihen asiaan pitää vain sopeutua. Ei ole reilua ketään kohtaan olla tarpeettoman jyrkkä tai ajattelematon. Voi myös olla todella vaikea myöntää että ystävyys päättyy tosiaan esim kateuteen.
Asia selvä, alkuperäinen tilanne ei siis ole sinulle tapahtunut.
Olen eri mieltä tuosta tekosyytulkinnasta. En itse ole väitellyt, mutta juuri väitöskirjatyö samoin kuin muut vuosia jatkuvat työkiireet ja esim. pikkulapsivuodet voivat viedä energiat vuosiksi nollille.
Tietenkään kenenkään ei ole pakko jäädä vuosiksi odottelemaan kiireistä ja uupunutta ystävää. On kuitenkin omalle mielellekin hyödyllistä pitää auki mahdollisuus, ettei toisella ole mitään esimerkiksi hampaankolossa, eikä itsessä mitään ns. hylkäävää vikaa, vaan kyse on ihan yksinkertaisesti jaksamisesta.
Sama
Vuosien jälkeenhän hän oli ilmoittanut että ei enää kiinnostele olla ystävä. Reilumpaa olisi ollut kertoa asia suoraan eikä antaa vääriä signaaleja. Mutta näin sitä on ihmiset erilaisia!
Oletteko katsoneet tea consent videon? Menkää katsomaan ja vaihtakaa kaikki se##iin viittavat sanat sanoilla ystävyys/yhteinen aika/yhteyden pitäminen. Vaihtakaa siis konseptiksi ystävyys. Tämän jälkeen kaikki ystävyyteen liittyvät periaatteet ja rajat ovat selviä. Ainakin pitäisi olla. Ihan oikeasti. Googleen tai suoraan youtubeen tea consent. Siinä se on, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Ehkä kannattaisi lähteä siitä, että aikuinen ihminen vastaa tarpeistaan lähtökohtaisesti itse. Toissijaisesti tarpeita täytetään parisuhteissa ehkäpä perhesuhteissa ja hyvin pienenpieneltä osin ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa ei sitäkään vähää.
Kyllä ystävä on kullan arvoinen siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia. Toki ystävyyssuhteensta on pitänyt pitää huolta ennen sitäkin, muuten ei auta ihmetellä että miksei ystäviä löydy kun niitä tarvitsisi.
On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan.
Todellakin on. Ystävät ovat ystäviä syystä, eikä heiltä tarvitse erikseen pyytää apua. Mutta että pienen pieniltä osin tarpeita täytetään ystävyyssuhteissa saa aikaan kysymyksen onko ihmissuhteet vain ja ainoastaan omien tarpeiden tyydyttelyä?
Kyllä mulle esim kaveruus ja tuttavuussuhteetkin täyttää monenlaisia tarpeita, mutta ei se tarkoita, että muilla olisi mua kohtaan velvollisuuksia.
Koetko myös ettei sinulla ole ystäviä kohtaan velvollisuuksia? Vai koetko velvollisuutena sen että ystävällä on vaikeaa ja hän kaipaa kuuntelijaa? Jos et, niin olet kyllä aito ystävä. Niin sen pitäisi ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiireet ovat nykymaailmassa monilla täysin todellisia ja niistä voi seurata vuosien paha uupumus. On loukkaavaa jos tulkitaan tekosyiksi. Jotkut ovat myös liiankin haluttuja ystävinä, ja joku toinen vähintään yhtä hyvä tyyppi ei saa ystäviä vaikka tahtoisi.
Totta, kiireet ja uupumus voivat olla hyvinkin aitoja. Mutta se ei ole se pointti. Vaan pointti on ei. Ei tällä kertaa. Empaattinen ei. En halua neuvotella tai selitellä ei.
Vierailija kirjoitti:
Kiireet ovat nykymaailmassa monilla täysin todellisia ja niistä voi seurata vuosien paha uupumus. On loukkaavaa jos tulkitaan tekosyiksi. Jotkut ovat myös liiankin haluttuja ystävinä, ja joku toinen vähintään yhtä hyvä tyyppi ei saa ystäviä vaikka tahtoisi.
Kyllä ovat todellisia. Kiireissä pitää kuitenkin niihin oikeasti tärkeisiin ihmisiin yhteyttä. Jos et kuulu niihin, niin et ole tärkeä. Hyvin yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Ehkä kannattaisi lähteä siitä, että aikuinen ihminen vastaa tarpeistaan lähtökohtaisesti itse. Toissijaisesti tarpeita täytetään parisuhteissa ehkäpä perhesuhteissa ja hyvin pienenpieneltä osin ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa ei sitäkään vähää.
Kyllä ystävä on kullan arvoinen siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia. Toki ystävyyssuhteensta on pitänyt pitää huolta ennen sitäkin, muuten ei auta ihmetellä että miksei ystäviä löydy kun niitä tarvitsisi.
On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan.
Todellakin on. Ystävät ovat ystäviä syystä, eikä heiltä tarvitse erikseen pyytää apua. Mutta että pienen pieniltä osin tarpeita täytetään ystävyyssuhteissa saa aikaan kysymyksen onko ihmissuhteet vain ja ainoastaan omien tarpeiden tyydyttelyä?
No siltä se ainakin vaikuttaa useiden mielestä olevan, kun näitä kommentteja lukee. Toinen ihminen on olemassa vain heitä itseään varten. Kuin esine, joka otetaan kaapista, kun tarvitsee tai huvittaa. Kamalaa luettavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireet ovat nykymaailmassa monilla täysin todellisia ja niistä voi seurata vuosien paha uupumus. On loukkaavaa jos tulkitaan tekosyiksi. Jotkut ovat myös liiankin haluttuja ystävinä, ja joku toinen vähintään yhtä hyvä tyyppi ei saa ystäviä vaikka tahtoisi.
Kyllä ovat todellisia. Kiireissä pitää kuitenkin niihin oikeasti tärkeisiin ihmisiin yhteyttä. Jos et kuulu niihin, niin et ole tärkeä. Hyvin yksinkertaista.
Parisuhteen kuvioita ei kannata suoraan ottaa käyttöön ystävyyssuhteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireet ovat nykymaailmassa monilla täysin todellisia ja niistä voi seurata vuosien paha uupumus. On loukkaavaa jos tulkitaan tekosyiksi. Jotkut ovat myös liiankin haluttuja ystävinä, ja joku toinen vähintään yhtä hyvä tyyppi ei saa ystäviä vaikka tahtoisi.
Kyllä ovat todellisia. Kiireissä pitää kuitenkin niihin oikeasti tärkeisiin ihmisiin yhteyttä. Jos et kuulu niihin, niin et ole tärkeä. Hyvin yksinkertaista.
Parisuhteen kuvioita ei kannata suoraan ottaa käyttöön ystävyyssuhteisiin.
Tämä on erittäin tärkeä periaate muistaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Aivan totta kaikki mitä sanot, kiireitä pitää ymmärtää. Sen sijaan tuo alkuperäinen teksti meni näin:
Näimme n. 1,5-2 kk välein. Yhtäkkiä ystävä kertoi, että on ollut kova kiire töissä. En käsittänyt, että tuo olisi ei. Sanoin, että ymmärrän hyvin työkiireet ja palataan näkemiseen myöhemmin. Kun kyselin muutamaa kuukautta myöhemmin tapaamisen perään, oli tällä kertaa kiire väikkärin kanssa. Tällaista välttelyä jatkui kauan, tapaamiset tiivistyivät siihen, että nähtiin 2-3 kertaa vuodessa (lasten synttärien ja joulun alla lahjojen vaihtamisen vuoksi).
Eli kyseessä oli vuosien ajanjakso, ei yksittäinen muutaman viikon maisterin työ. Ystävä hiivutti suhteen, keksimällä kiireitä vuosia. Eli aivan eri tilanne kuin tuo sinun tilanteesi oli. Tuskin olisit tuolle suuttuneellekaan kaverillesi noin tehnyt? Olisit varmaan keksinyt järkevämmänkin tavan.”
Tuo on sinun tulkintaasi ystävyytenne päättymisen syistä.
Yksi mahdollisuus on myös, että ystäväsi on ollut väikkärin jäljiltä niin loppuunpalanut, että on tunteiden aallonpohjassa kirjoittanut tuon viestin, vain päästäkseen yhdestä kuormittavasta tekijästä.
Sinun syytäsi moinen ei tietenkään olisi. Uupunut mieli vain toimii joskus noin.
Ihmissuhteet eivät aina mene kuin Strömsössä. Saamani vastaus ex-ystävältäni ei ollut minua kohtaan reilu. Sinua kohtaan ei ole reilua, että ystävyytenne päättyi ja sinä jäit arvailujen varaan. Toivon, että olet löytänyt palkitsevampia ihmissuhteita.
SamaSanoin että alkuperäinen teksti meni noin, teksti ei ollut minun, sori jos jäi epäselväksi. Yleensä voi ihan turvallisesti ajatella että kiireet ovat tekosyy jos kiire vain vaihtuu, mutta pysyy sen luonteisena ettei kerkeä pitää yhteyttä enää ollenkaan. Sinänsä sillä ei ole väliä, sillä ystävyys on joka tapauksessa tauolla tai päättynyt, ja nyt siihen asiaan pitää vain sopeutua. Ei ole reilua ketään kohtaan olla tarpeettoman jyrkkä tai ajattelematon. Voi myös olla todella vaikea myöntää että ystävyys päättyy tosiaan esim kateuteen.
Asia selvä, alkuperäinen tilanne ei siis ole sinulle tapahtunut.
Olen eri mieltä tuosta tekosyytulkinnasta. En itse ole väitellyt, mutta juuri väitöskirjatyö samoin kuin muut vuosia jatkuvat työkiireet ja esim. pikkulapsivuodet voivat viedä energiat vuosiksi nollille.
Tietenkään kenenkään ei ole pakko jäädä vuosiksi odottelemaan kiireistä ja uupunutta ystävää. On kuitenkin omalle mielellekin hyödyllistä pitää auki mahdollisuus, ettei toisella ole mitään esimerkiksi hampaankolossa, eikä itsessä mitään ns. hylkäävää vikaa, vaan kyse on ihan yksinkertaisesti jaksamisesta.
SamaVuosien jälkeenhän hän oli ilmoittanut että ei enää kiinnostele olla ystävä. Reilumpaa olisi ollut kertoa asia suoraan eikä antaa vääriä signaaleja. Mutta näin sitä on ihmiset erilaisia!
Jos se kiinnostus loppui vasta vuosien myötä kun kasvoitte erillenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Ehkä kannattaisi lähteä siitä, että aikuinen ihminen vastaa tarpeistaan lähtökohtaisesti itse. Toissijaisesti tarpeita täytetään parisuhteissa ehkäpä perhesuhteissa ja hyvin pienenpieneltä osin ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa ei sitäkään vähää.
Kyllä ystävä on kullan arvoinen siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia. Toki ystävyyssuhteensta on pitänyt pitää huolta ennen sitäkin, muuten ei auta ihmetellä että miksei ystäviä löydy kun niitä tarvitsisi.
On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan.
Todellakin on. Ystävät ovat ystäviä syystä, eikä heiltä tarvitse erikseen pyytää apua. Mutta että pienen pieniltä osin tarpeita täytetään ystävyyssuhteissa saa aikaan kysymyksen onko ihmissuhteet vain ja ainoastaan omien tarpeiden tyydyttelyä?
Kyllä mulle esim kaveruus ja tuttavuussuhteetkin täyttää monenlaisia tarpeita, mutta ei se tarkoita, että muilla olisi mua kohtaan velvollisuuksia.
Koetko myös ettei sinulla ole ystäviä kohtaan velvollisuuksia? Vai koetko velvollisuutena sen että ystävällä on vaikeaa ja hän kaipaa kuuntelijaa? Jos et, niin olet kyllä aito ystävä. Niin sen pitäisi ollakin.
Jos ystäväni kaipaa kuuntelijaa hän kysyy ehdinkö jutella, mihin voin vastata ihan vapaasti kyllä tai ei. Hän voi myös jakaa sen avautumisen ryhmächattiin, jossa voimme kommentoida ja osoittaa tukea sen mukaan kun sitä luemme. Sitten kun seuraavaksi nähdään tai kuullaan linjoilla, jutellaan varmaan siitäkin aiheesta. Ei tunnu velvollisuudelta tällainen eikö myöskään siltä että ystävän tarve tietyllä hetkellä loisi jonkun oikeutuksen aikaani ja huomiooni. Sama toki toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Ehkä kannattaisi lähteä siitä, että aikuinen ihminen vastaa tarpeistaan lähtökohtaisesti itse. Toissijaisesti tarpeita täytetään parisuhteissa ehkäpä perhesuhteissa ja hyvin pienenpieneltä osin ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa ei sitäkään vähää.
Kyllä ystävä on kullan arvoinen siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia. Toki ystävyyssuhteensta on pitänyt pitää huolta ennen sitäkin, muuten ei auta ihmetellä että miksei ystäviä löydy kun niitä tarvitsisi.
On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan.
Todellakin on. Ystävät ovat ystäviä syystä, eikä heiltä tarvitse erikseen pyytää apua. Mutta että pienen pieniltä osin tarpeita täytetään ystävyyssuhteissa saa aikaan kysymyksen onko ihmissuhteet vain ja ainoastaan omien tarpeiden tyydyttelyä?
No siltä se ainakin vaikuttaa useiden mielestä olevan, kun näitä kommentteja lukee. Toinen ihminen on olemassa vain heitä itseään varten. Kuin esine, joka otetaan kaapista, kun tarvitsee tai huvittaa. Kamalaa luettavaa.
Aika mustavalkoinen tulkinta tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireet ovat nykymaailmassa monilla täysin todellisia ja niistä voi seurata vuosien paha uupumus. On loukkaavaa jos tulkitaan tekosyiksi. Jotkut ovat myös liiankin haluttuja ystävinä, ja joku toinen vähintään yhtä hyvä tyyppi ei saa ystäviä vaikka tahtoisi.
Totta, kiireet ja uupumus voivat olla hyvinkin aitoja. Mutta se ei ole se pointti. Vaan pointti on ei. Ei tällä kertaa. Empaattinen ei. En halua neuvotella tai selitellä ei.
Kiitos tästäkin rautalangasta. Aidosti, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiireet ovat nykymaailmassa monilla täysin todellisia ja niistä voi seurata vuosien paha uupumus. On loukkaavaa jos tulkitaan tekosyiksi. Jotkut ovat myös liiankin haluttuja ystävinä, ja joku toinen vähintään yhtä hyvä tyyppi ei saa ystäviä vaikka tahtoisi.
Kyllä ovat todellisia. Kiireissä pitää kuitenkin niihin oikeasti tärkeisiin ihmisiin yhteyttä. Jos et kuulu niihin, niin et ole tärkeä. Hyvin yksinkertaista.
Parisuhteen kuvioita ei kannata suoraan ottaa käyttöön ystävyyssuhteisiin.
Juuri näin. Ja parisuhteita on yleensä vain yksi kerrallaan, mutta ystävyyssuhteita useampia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Aivan totta kaikki mitä sanot, kiireitä pitää ymmärtää. Sen sijaan tuo alkuperäinen teksti meni näin:
Näimme n. 1,5-2 kk välein. Yhtäkkiä ystävä kertoi, että on ollut kova kiire töissä. En käsittänyt, että tuo olisi ei. Sanoin, että ymmärrän hyvin työkiireet ja palataan näkemiseen myöhemmin. Kun kyselin muutamaa kuukautta myöhemmin tapaamisen perään, oli tällä kertaa kiire väikkärin kanssa. Tällaista välttelyä jatkui kauan, tapaamiset tiivistyivät siihen, että nähtiin 2-3 kertaa vuodessa (lasten synttärien ja joulun alla lahjojen vaihtamisen vuoksi).
Eli kyseessä oli vuosien ajanjakso, ei yksittäinen muutaman viikon maisterin työ. Ystävä hiivutti suhteen, keksimällä kiireitä vuosia. Eli aivan eri tilanne kuin tuo sinun tilanteesi oli. Tuskin olisit tuolle suuttuneellekaan kaverillesi noin tehnyt? Olisit varmaan keksinyt järkevämmänkin tavan.”
Tuo on sinun tulkintaasi ystävyytenne päättymisen syistä.
Yksi mahdollisuus on myös, että ystäväsi on ollut väikkärin jäljiltä niin loppuunpalanut, että on tunteiden aallonpohjassa kirjoittanut tuon viestin, vain päästäkseen yhdestä kuormittavasta tekijästä.
Sinun syytäsi moinen ei tietenkään olisi. Uupunut mieli vain toimii joskus noin.
Ihmissuhteet eivät aina mene kuin Strömsössä. Saamani vastaus ex-ystävältäni ei ollut minua kohtaan reilu. Sinua kohtaan ei ole reilua, että ystävyytenne päättyi ja sinä jäit arvailujen varaan. Toivon, että olet löytänyt palkitsevampia ihmissuhteita.
SamaSanoin että alkuperäinen teksti meni noin, teksti ei ollut minun, sori jos jäi epäselväksi. Yleensä voi ihan turvallisesti ajatella että kiireet ovat tekosyy jos kiire vain vaihtuu, mutta pysyy sen luonteisena ettei kerkeä pitää yhteyttä enää ollenkaan. Sinänsä sillä ei ole väliä, sillä ystävyys on joka tapauksessa tauolla tai päättynyt, ja nyt siihen asiaan pitää vain sopeutua. Ei ole reilua ketään kohtaan olla tarpeettoman jyrkkä tai ajattelematon. Voi myös olla todella vaikea myöntää että ystävyys päättyy tosiaan esim kateuteen.
Asia selvä, alkuperäinen tilanne ei siis ole sinulle tapahtunut.
Olen eri mieltä tuosta tekosyytulkinnasta. En itse ole väitellyt, mutta juuri väitöskirjatyö samoin kuin muut vuosia jatkuvat työkiireet ja esim. pikkulapsivuodet voivat viedä energiat vuosiksi nollille.
Tietenkään kenenkään ei ole pakko jäädä vuosiksi odottelemaan kiireistä ja uupunutta ystävää. On kuitenkin omalle mielellekin hyödyllistä pitää auki mahdollisuus, ettei toisella ole mitään esimerkiksi hampaankolossa, eikä itsessä mitään ns. hylkäävää vikaa, vaan kyse on ihan yksinkertaisesti jaksamisesta.
SamaVuosien jälkeenhän hän oli ilmoittanut että ei enää kiinnostele olla ystävä. Reilumpaa olisi ollut kertoa asia suoraan eikä antaa vääriä signaaleja. Mutta näin sitä on ihmiset erilaisia!
Jos se kiinnostus loppui vasta vuosien myötä kun kasvoitte erillenne.
Kasvaahan siinä erilleen kun toisella on 5 vuotta niin kiire ettei pysty pitää ystävyyttä yllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Ehkä kannattaisi lähteä siitä, että aikuinen ihminen vastaa tarpeistaan lähtökohtaisesti itse. Toissijaisesti tarpeita täytetään parisuhteissa ehkäpä perhesuhteissa ja hyvin pienenpieneltä osin ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa ei sitäkään vähää.
Kyllä ystävä on kullan arvoinen siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia. Toki ystävyyssuhteensta on pitänyt pitää huolta ennen sitäkin, muuten ei auta ihmetellä että miksei ystäviä löydy kun niitä tarvitsisi.
On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan.
Todellakin on. Ystävät ovat ystäviä syystä, eikä heiltä tarvitse erikseen pyytää apua. Mutta että pienen pieniltä osin tarpeita täytetään ystävyyssuhteissa saa aikaan kysymyksen onko ihmissuhteet vain ja ainoastaan omien tarpeiden tyydyttelyä?
Kyllä mulle esim kaveruus ja tuttavuussuhteetkin täyttää monenlaisia tarpeita, mutta ei se tarkoita, että muilla olisi mua kohtaan velvollisuuksia.
Koetko myös ettei sinulla ole ystäviä kohtaan velvollisuuksia? Vai koetko velvollisuutena sen että ystävällä on vaikeaa ja hän kaipaa kuuntelijaa? Jos et, niin olet kyllä aito ystävä. Niin sen pitäisi ollakin.
Jos ystäväni kaipaa kuuntelijaa hän kysyy ehdinkö jutella, mihin voin vastata ihan vapaasti kyllä tai ei. Hän voi myös jakaa sen avautumisen ryhmächattiin, jossa voimme kommentoida ja osoittaa tukea sen mukaan kun sitä luemme. Sitten kun seuraavaksi nähdään tai kuullaan linjoilla, jutellaan varmaan siitäkin aiheesta. Ei tunnu velvollisuudelta tällainen eikö myöskään siltä että ystävän tarve tietyllä hetkellä loisi jonkun oikeutuksen aikaani ja huomiooni. Sama toki toisin päin.
Se on varmasti sinulle tärkeää ettei synny ajatusta että ystävän iso ongelma loisi sinulle paineita. Minulle taas ystävän äidin kuilema einluonut paineita. He ovat minulle rakkaita siinä missä perhekin. Näin me ollaan erilaisia!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Se ero ei ole siinä, miten usein haluaa nähdä vaan siinä, miten ymmärtää toisen ihmisen erillisyyttä. Miten kantaa omia tunteitaan, miten seisoo henkisillä jaloillaan. Miten vastaa, kun ”ei” sanotaan. Mitä ja miten odottaa ja miten sisimmässään vaatii toista tunteitaan kantamaan.
Tuo on ihan totta. Meitä ihmisiä on moneen junaan, ja kommunikointi on kaiken a ja o.
-se jolle vastasit
Kommunikaatiota ne epäsuoratkin eit ovat.
keneltäkään ei voi vaatia ajatuksen lukutaitoa.
Riittää, että uskoo sen pehmeän ein. Jos lähtee kyseenalaistamaan toisen perusteluja, ystävyys on jo pahasti vinossa.
On se vinossa jo siinä vaiheesa kun pitäänkeksiä tekosyitä.
Pehmeä ei ei ole ”tekosyy”. Se on ei, ja jos sitä ei hyväksy, ei ole valmis aikuisten väliseen ystävyyteen.
Eli mikä on pehmeä ei? En ehkä ymmärtänyt.
Ehkä joku ehti jo vastata, mutta ketjun aiempi esimerkki meni jotensakin näin
X: –Nähdäänkö viikonloppuna?
Y: –En valitettavasti ehdi, on kotitöitä.
Kotitöitä voi olla tai olla olematta, mutta Y ei ehkä myöskään jaksa juuri nyt juuri X:n seuraa, tai haluaa ehkä maata levynä lattialla peukku suussa aivan yksin, tai jotain aivan muuta.
Pointti on se, että vastaus oli kieltävä, ja sitä ei ole kaunista lähteä kyseenalaistamaan tai kyttäämään ikkunan takana, onko Y todella imurinvarressa tai pyykillä. Pehmeys on siinä, että annettiin ulkoinen syy ennemin kuin tyly pelkkä ei, tai jopa suora ei, en jaksa sinua juuri nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Ehkä kannattaisi lähteä siitä, että aikuinen ihminen vastaa tarpeistaan lähtökohtaisesti itse. Toissijaisesti tarpeita täytetään parisuhteissa ehkäpä perhesuhteissa ja hyvin pienenpieneltä osin ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa ei sitäkään vähää.
Kyllä ystävä on kullan arvoinen siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia. Toki ystävyyssuhteensta on pitänyt pitää huolta ennen sitäkin, muuten ei auta ihmetellä että miksei ystäviä löydy kun niitä tarvitsisi.
On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan.
Todellakin on. Ystävät ovat ystäviä syystä, eikä heiltä tarvitse erikseen pyytää apua. Mutta että pienen pieniltä osin tarpeita täytetään ystävyyssuhteissa saa aikaan kysymyksen onko ihmissuhteet vain ja ainoastaan omien tarpeiden tyydyttelyä?
Kyllä mulle esim kaveruus ja tuttavuussuhteetkin täyttää monenlaisia tarpeita, mutta ei se tarkoita, että muilla olisi mua kohtaan velvollisuuksia.
Koetko myös ettei sinulla ole ystäviä kohtaan velvollisuuksia? Vai koetko velvollisuutena sen että ystävällä on vaikeaa ja hän kaipaa kuuntelijaa? Jos et, niin olet kyllä aito ystävä. Niin sen pitäisi ollakin.
Taas on vahvaa normitusta aidosta ystävyydestä ja sanelua toisille miten pitäisi olla… Ei kiitos tällaista.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, että intuitio toimii. Sitä on tärkeää kuunnella.