Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Etsin ystäviä ja olen muiden mielestä yli-innokas, epätoivoinen ja yritän liikaa - mitä voin tehdä?
Heti alkuun: Olen nelikymppinen nainen ja olen työelämässä, eikä mt-ongelmia tai elämänhallinnan ongelmia ole. Minulla on elämä kunnossa, on hyvä koti ja puoliso. Mitään diagnoosia ei ole, mutta olen jossain määrin asperger-henkinen persoona. Minulla on ollut elämäni aikana useita ystäviä, mutta pitkät välimatkat ja muuttuneet elämäntilanteet ovat ystävien toiveesta vieneet erilleen.
Minulla ei ole nykyisin ystäviä, joita näkisin arjessani. Haluaisin ystäviä todella ja yritän tutustua ihmisiin. Otan rohkeasti kontaktia, mutta olen selvästi toisten mielestä epätoivoisen ja yli-innokkaan oloinen. Minusta varmasti välittyy se, että minulla ei ole ystäviä. Arkisista kuulumisista on vaikea jutella kepeästi, kun en voi kertoa olleeni ystävien kanssa museossa/laivalla/konsertissa tms. Yritän välttää sen kertomista, että käyn museoissa, kahviloissa yms yksin, koska ystäviä ei ole. Selvästi yritän liikaa, kun yritän tutustua toisiin. Saatan tarjoutua muuttoavuksi uudelle tuttavuudelle tai tarjoutua kuuntelevaksi olkapääksi, jos joku kertoo äitinsä sairastuneen.
Miten pääsisin eroon tästä, että olen epätoivoinen ja yritän liikaa?
Ap
Kommentit (654)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?
Ap
Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.
Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla.
Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.
Jos rajat estävät normaalin uteliaisuuden toisen ihmisen elämää kohtaan tai et saa tuntea tunteita suoranaisesta valehtelusta, joudut alistua toisen valtaa, että hän päättää koska tavataan jne. niin mitä ihmettä ystävyys ko. Ihmisille merkitsee? -eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?
Ap
Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.
Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla.
Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.
Jos rajat estävät normaalin uteliaisuuden toisen ihmisen elämää kohtaan tai et saa tuntea tunteita suoranaisesta valehtelusta, joudut alistua toisen valtaa, että hän päättää koska tavataan jne. niin mitä ihmettä ystävyys ko. Ihmisille merkitsee? -eri
Nyt oli iso SOS...
Jos rajat estävät normaalin uteliaisuuden toisen ihmisen elämää kohtaan tai et saa tuntea tunteita suoranaisesta valehtelusta, joudut alistua toisen valtaa, että hän päättää koska tavataan jne. niin mitä ihmettä ystävyys ko. Ihmisille merkitsee? -eri
Tässä esimerkki ajattelutavasta, jossa toisen vapaata tahtoa ei kunnioiteta. Kyllä, toisella on aina oikeus kieltäytyä ehdotetusta tapaamisesta. Se on läksy, joka on opittava, ja joku voi kokea sen karuksikin. Sen ehdoilla mennään, joka haluaa vähemmän. Aina voi myös päättää suhteen, ts. haluta vielä vähemmän.
Tämän kun tajuaa, ymmärtää jotain hyvin olennaista sekä ystävyys- että rakkaussuhteista. Vastavuoroinen ihmissuhde on aarre, jota tulee vaalia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?
Ap
Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.
Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla.
Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.
Jos rajat estävät normaalin uteliaisuuden toisen ihmisen elämää kohtaan tai et saa tuntea tunteita suoranaisesta valehtelusta, joudut alistua toisen valtaa, että hän päättää koska tavataan jne. niin mitä ihmettä ystävyys ko. Ihmisille merkitsee? -eri
Tässä ap:lle hyödyllinen viesti. Monilla ihmisillä on omakohtaisia kokemuksia tämän kaltaisista ihmisistä. Joko on erehtynyt ottamaan kaveriksi saakka tai esim anoppi on ollut tällainen. Joten sen jälkeen osaa olla jopa liiankin varovainen uusien ihmisten kanssa, ja sun innokkuus saatetaan tulkita niin, että oletkin tällainen ihminen kuten tämä kirjoittaja tässä. Hyvä ottaa huomioon, ettei anna väärää kuvaa ja aiheuta turhia vaaranmerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Ehkä kannattaisi lähteä siitä, että aikuinen ihminen vastaa tarpeistaan lähtökohtaisesti itse. Toissijaisesti tarpeita täytetään parisuhteissa ehkäpä perhesuhteissa ja hyvin pienenpieneltä osin ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa ei sitäkään vähää.
Kyllä ystävä on kullan arvoinen siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia. Toki ystävyyssuhteensta on pitänyt pitää huolta ennen sitäkin, muuten ei auta ihmetellä että miksei ystäviä löydy kun niitä tarvitsisi.
On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan.
Tämä on aidosti merkittävä ero, joka joiltain taitaa jäädä täysin ymmärtämättä. Sellainen tervehenkinen jakaminen, jossa molemmille on sopivasti tilaa vs. vaatimukset ja velvollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?
Ap
Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.
Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla.
Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.
Jos rajat estävät normaalin uteliaisuuden toisen ihmisen elämää kohtaan tai et saa tuntea tunteita suoranaisesta valehtelusta, joudut alistua toisen valtaa, että hän päättää koska tavataan jne. niin mitä ihmettä ystävyys ko. Ihmisille merkitsee? -eri
Nyt oli iso SOS...
Jep. Tää on todella tunteita herättävä, kiinnostava ketju. Miten eri tavoin ihmiset asioista ajatteleekaan.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
En mäkään sanoisi läheisriippuvuudeksi, mutta erilaiset tarpeet kyllä varsin usein estää ystävystymisen. Tai ei niillä tarpeilla sinällään ole merkitystä, jos ne ei kasaannu yhdelle ihmiselle vaan jakaantuu useammalle.
Mun ystäväni ja kaverini ovat keskenään hyvin erilaisia. Yksi on pyörätuolissakin eikä ilman avustajaa pääse minnekään. Lisäksi lähtemistä jonnekin rajoittaa se, että hänellä on vain tietty määrä invataksin palveluita kuukaudessa. Ollaan nähty viimeksi toissa kesänä, mutta viestitellään monta kertaa viikossa. Jos edellyttäisin, että jossain kahvilassa tms pitäisi käydä edes kerran kuukaudessa, emme voisi olla ystäviä. Myös maantieteelliset etäisyydet voi rajoittaa. Jos toinen asuu Suomessa ja toinen Kanadassa, niin ei siinäkään kovin usein tavata. Eikä tarvitse olla niinkään pitkä etäisyys.
Oleellisempaa on, että miten ja kuinka usein pidetään yhteyttä sopii molemmille eikä kumpikaan odota enempää eikä vähempää.
Olin paljossa samaa mieltä.
Mutta... koska elämäntilanteet ovat ystävyksillä erilaiset, ovat välillä toiveet hyvinkin erilaisia. Jolloin toinen joutuu pohtia esim onko toinen oikeasti kiireinen/kuormittunut vai olenko se minä. Sen selvittäminen voi olla pidemoikin prosessi, minkä aikana ystävyys voi tuottaa pahaa mieltä.
Toisaalta joskus on hyvä ymmärtää sekin, että ystävän voimavarat ei sillä hetkellä riitä ystävyyteen liittyvien asioiden selvittämiseen. Usein hyvä ystävä haluaa olla tukena ja se on tietenkin hienoa, mutta joskus tilanne voi olla sellainen, että ei halua ystävältään tukea. Mutta sen sanominen ystävälle ilman, että ystävä loukkaantuu, voi olla vaikeaa. Varsinkin, kun olisi niin paljon muutakin ajateltavaa kuin se, miten torjuu ystävän hyvää tarkoittavan eleen. Tämä on yksi syistä, miksi ystävystyn hitaasti. Haluan vain sellaisia ystäviä, jotka antavat mun olla täysin rauhassa silloin, kun mulla on elämässäni vaikeaa. Onneksi olen sellaisia löytänytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
”Aivan totta kaikki mitä sanot, kiireitä pitää ymmärtää. Sen sijaan tuo alkuperäinen teksti meni näin:
Näimme n. 1,5-2 kk välein. Yhtäkkiä ystävä kertoi, että on ollut kova kiire töissä. En käsittänyt, että tuo olisi ei. Sanoin, että ymmärrän hyvin työkiireet ja palataan näkemiseen myöhemmin. Kun kyselin muutamaa kuukautta myöhemmin tapaamisen perään, oli tällä kertaa kiire väikkärin kanssa. Tällaista välttelyä jatkui kauan, tapaamiset tiivistyivät siihen, että nähtiin 2-3 kertaa vuodessa (lasten synttärien ja joulun alla lahjojen vaihtamisen vuoksi).
Eli kyseessä oli vuosien ajanjakso, ei yksittäinen muutaman viikon maisterin työ. Ystävä hiivutti suhteen, keksimällä kiireitä vuosia. Eli aivan eri tilanne kuin tuo sinun tilanteesi oli. Tuskin olisit tuolle suuttuneellekaan kaverillesi noin tehnyt? Olisit varmaan keksinyt järkevämmänkin tavan.”
Tuo on sinun tulkintaasi ystävyytenne päättymisen syistä.
Yksi mahdollisuus on myös, että ystäväsi on ollut väikkärin jäljiltä niin loppuunpalanut, että on tunteiden aallonpohjassa kirjoittanut tuon viestin, vain päästäkseen yhdestä kuormittavasta tekijästä.
Sinun syytäsi moinen ei tietenkään olisi. Uupunut mieli vain toimii joskus noin.
Ihmissuhteet eivät aina mene kuin Strömsössä. Saamani vastaus ex-ystävältäni ei ollut minua kohtaan reilu. Sinua kohtaan ei ole reilua, että ystävyytenne päättyi ja sinä jäit arvailujen varaan. Toivon, että olet löytänyt palkitsevampia ihmissuhteita.
Sama
Sanoin että alkuperäinen teksti meni noin, teksti ei ollut minun, sori jos jäi epäselväksi. Yleensä voi ihan turvallisesti ajatella että kiireet ovat tekosyy jos kiire vain vaihtuu, mutta pysyy sen luonteisena ettei kerkeä pitää yhteyttä enää ollenkaan. Sinänsä sillä ei ole väliä, sillä ystävyys on joka tapauksessa tauolla tai päättynyt, ja nyt siihen asiaan pitää vain sopeutua. Ei ole reilua ketään kohtaan olla tarpeettoman jyrkkä tai ajattelematon. Voi myös olla todella vaikea myöntää että ystävyys päättyy tosiaan esim kateuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Se ero ei ole siinä, miten usein haluaa nähdä vaan siinä, miten ymmärtää toisen ihmisen erillisyyttä. Miten kantaa omia tunteitaan, miten seisoo henkisillä jaloillaan. Miten vastaa, kun ”ei” sanotaan. Mitä ja miten odottaa ja miten sisimmässään vaatii toista tunteitaan kantamaan.
Tuo on ihan totta. Meitä ihmisiä on moneen junaan, ja kommunikointi on kaiken a ja o.
-se jolle vastasit
Kommunikaatiota ne epäsuoratkin eit ovat.
keneltäkään ei voi vaatia ajatuksen lukutaitoa.
Riittää, että uskoo sen pehmeän ein. Jos lähtee kyseenalaistamaan toisen perusteluja, ystävyys on jo pahasti vinossa.
On se vinossa jo siinä vaiheesa kun pitäänkeksiä tekosyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
”Aivan totta kaikki mitä sanot, kiireitä pitää ymmärtää. Sen sijaan tuo alkuperäinen teksti meni näin:
Näimme n. 1,5-2 kk välein. Yhtäkkiä ystävä kertoi, että on ollut kova kiire töissä. En käsittänyt, että tuo olisi ei. Sanoin, että ymmärrän hyvin työkiireet ja palataan näkemiseen myöhemmin. Kun kyselin muutamaa kuukautta myöhemmin tapaamisen perään, oli tällä kertaa kiire väikkärin kanssa. Tällaista välttelyä jatkui kauan, tapaamiset tiivistyivät siihen, että nähtiin 2-3 kertaa vuodessa (lasten synttärien ja joulun alla lahjojen vaihtamisen vuoksi).
Eli kyseessä oli vuosien ajanjakso, ei yksittäinen muutaman viikon maisterin työ. Ystävä hiivutti suhteen, keksimällä kiireitä vuosia. Eli aivan eri tilanne kuin tuo sinun tilanteesi oli. Tuskin olisit tuolle suuttuneellekaan kaverillesi noin tehnyt? Olisit varmaan keksinyt järkevämmänkin tavan.”
Tuo on sinun tulkintaasi ystävyytenne päättymisen syistä.
Yksi mahdollisuus on myös, että ystäväsi on ollut väikkärin jäljiltä niin loppuunpalanut, että on tunteiden aallonpohjassa kirjoittanut tuon viestin, vain päästäkseen yhdestä kuormittavasta tekijästä.
Sinun syytäsi moinen ei tietenkään olisi. Uupunut mieli vain toimii joskus noin.
Ihmissuhteet eivät aina mene kuin Strömsössä. Saamani vastaus ex-ystävältäni ei ollut minua kohtaan reilu. Sinua kohtaan ei ole reilua, että ystävyytenne päättyi ja sinä jäit arvailujen varaan. Toivon, että olet löytänyt palkitsevampia ihmissuhteita.
SamaSanoin että alkuperäinen teksti meni noin, teksti ei ollut minun, sori jos jäi epäselväksi. Yleensä voi ihan turvallisesti ajatella että kiireet ovat tekosyy jos kiire vain vaihtuu, mutta pysyy sen luonteisena ettei kerkeä pitää yhteyttä enää ollenkaan. Sinänsä sillä ei ole väliä, sillä ystävyys on joka tapauksessa tauolla tai päättynyt, ja nyt siihen asiaan pitää vain sopeutua. Ei ole reilua ketään kohtaan olla tarpeettoman jyrkkä tai ajattelematon. Voi myös olla todella vaikea myöntää että ystävyys päättyy tosiaan esim kateuteen.
Asia selvä, alkuperäinen tilanne ei siis ole sinulle tapahtunut.
Olen eri mieltä tuosta tekosyytulkinnasta. En itse ole väitellyt, mutta juuri väitöskirjatyö samoin kuin muut vuosia jatkuvat työkiireet ja esim. pikkulapsivuodet voivat viedä energiat vuosiksi nollille.
Tietenkään kenenkään ei ole pakko jäädä vuosiksi odottelemaan kiireistä ja uupunutta ystävää. On kuitenkin omalle mielellekin hyödyllistä pitää auki mahdollisuus, ettei toisella ole mitään esimerkiksi hampaankolossa, eikä itsessä mitään ns. hylkäävää vikaa, vaan kyse on ihan yksinkertaisesti jaksamisesta.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Se ero ei ole siinä, miten usein haluaa nähdä vaan siinä, miten ymmärtää toisen ihmisen erillisyyttä. Miten kantaa omia tunteitaan, miten seisoo henkisillä jaloillaan. Miten vastaa, kun ”ei” sanotaan. Mitä ja miten odottaa ja miten sisimmässään vaatii toista tunteitaan kantamaan.
Tuo on ihan totta. Meitä ihmisiä on moneen junaan, ja kommunikointi on kaiken a ja o.
-se jolle vastasit
Kommunikaatiota ne epäsuoratkin eit ovat.
keneltäkään ei voi vaatia ajatuksen lukutaitoa.
Riittää, että uskoo sen pehmeän ein. Jos lähtee kyseenalaistamaan toisen perusteluja, ystävyys on jo pahasti vinossa.
On se vinossa jo siinä vaiheesa kun pitäänkeksiä tekosyitä.
Pehmeä ei ei ole ”tekosyy”. Se on ei, ja jos sitä ei hyväksy, ei ole valmis aikuisten väliseen ystävyyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä joku mainitsi ystävän rajattomuuden. Voisitteko kertoa esimerkkejä rajattomasta käytöksestä?
Ap
Ei tunnista tai kunnioita ystävän (lempeästi) asettamaa rajaa.
Esim. Ehdotat yhteistä tekemistä viikonlopulle ja saat vastauksen, että katsellaan myöhemmin kun on viikonlopulle paljon kotihommia. Tähän ainoa oikea vastaus on (aito ja hyväksyvä) ok, kivaa viikonloppua ja nähdään sitten paremmalla ajalla.
Ei tivata koska. Ei kysytä mitä kotitöitä, eikä kyseenalaisteta. Ei ilmestytä avuksi kotitöihin. Jos näet somesta, että ystävä teki viikonloppuna jotain toisen ystävän kanssa, et kysele mitään asiasta. Etkä pommita pyynnöillä seuraavana viikonloppuna, vaan odotat toisen aloitetta.
Jos rajat estävät normaalin uteliaisuuden toisen ihmisen elämää kohtaan tai et saa tuntea tunteita suoranaisesta valehtelusta, joudut alistua toisen valtaa, että hän päättää koska tavataan jne. niin mitä ihmettä ystävyys ko. Ihmisille merkitsee? -eri
Nyt oli iso SOS...
Jep. Tää on todella tunteita herättävä, kiinnostava ketju. Miten eri tavoin ihmiset asioista ajatteleekaan.
Olet oikeassa, tämä on kiinnostava ketju. Tämä on selkeyttänyt mulle sitä, miksi omat ystävyyssuhteeni ovat syntyneet ja pysyneet ja myös sitä, miksi joidenkin kohdalla on tullut se perääntymisrefleksi heti alussa ilman, että itsekään on aina tiennyt minkä vuoksi joku kaverikandidaatti on ollut luotaantyöntävä.
Vierailija kirjoitti:
Jos rajat estävät normaalin uteliaisuuden toisen ihmisen elämää kohtaan tai et saa tuntea tunteita suoranaisesta valehtelusta, joudut alistua toisen valtaa, että hän päättää koska tavataan jne. niin mitä ihmettä ystävyys ko. Ihmisille merkitsee? -eri
Tässä esimerkki ajattelutavasta, jossa toisen vapaata tahtoa ei kunnioiteta. Kyllä, toisella on aina oikeus kieltäytyä ehdotetusta tapaamisesta. Se on läksy, joka on opittava, ja joku voi kokea sen karuksikin. Sen ehdoilla mennään, joka haluaa vähemmän. Aina voi myös päättää suhteen, ts. haluta vielä vähemmän.
Tämän kun tajuaa, ymmärtää jotain hyvin olennaista sekä ystävyys- että rakkaussuhteista. Vastavuoroinen ihmissuhde on aarre, jota tulee vaalia.
No saatan olla poikkeava ilmeisesti, jos haluan toiselta ihmiseltä rehellisyyttä ja aitoutta. Kyllä minulta ainakin saa kysyä mitä olin ajatellut siivoilla, tarvitko apua? Varmaan melkein itkisin ilosta, että joku välittää jaksamisestani. Kertoisin kyllä heti, että just ehdin sopia muuta, enkä todellakaan loukkaisi toista ihmistä josta välitän siten, että hän somesta lukisi minun tehneen jotain muuta kuin sanon. En todellakaan katselisi moisia valehtelevia, pinnallisia minä, minä ihmisiä, joiden ehdoilla minun pitäisi pelata.. Lähinnä tulee narsismi mieleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Ehkä kannattaisi lähteä siitä, että aikuinen ihminen vastaa tarpeistaan lähtökohtaisesti itse. Toissijaisesti tarpeita täytetään parisuhteissa ehkäpä perhesuhteissa ja hyvin pienenpieneltä osin ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa ei sitäkään vähää.
Kyllä ystävä on kullan arvoinen siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia. Toki ystävyyssuhteensta on pitänyt pitää huolta ennen sitäkin, muuten ei auta ihmetellä että miksei ystäviä löydy kun niitä tarvitsisi.
On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan.
Todellakin on. Ystävät ovat ystäviä syystä, eikä heiltä tarvitse erikseen pyytää apua. Mutta että pienen pieniltä osin tarpeita täytetään ystävyyssuhteissa saa aikaan kysymyksen onko ihmissuhteet vain ja ainoastaan omien tarpeiden tyydyttelyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Se ero ei ole siinä, miten usein haluaa nähdä vaan siinä, miten ymmärtää toisen ihmisen erillisyyttä. Miten kantaa omia tunteitaan, miten seisoo henkisillä jaloillaan. Miten vastaa, kun ”ei” sanotaan. Mitä ja miten odottaa ja miten sisimmässään vaatii toista tunteitaan kantamaan.
Tuo on ihan totta. Meitä ihmisiä on moneen junaan, ja kommunikointi on kaiken a ja o.
-se jolle vastasit
Kommunikaatiota ne epäsuoratkin eit ovat.
keneltäkään ei voi vaatia ajatuksen lukutaitoa.
Riittää, että uskoo sen pehmeän ein. Jos lähtee kyseenalaistamaan toisen perusteluja, ystävyys on jo pahasti vinossa.
On se vinossa jo siinä vaiheesa kun pitäänkeksiä tekosyitä.
Pehmeä ei ei ole ”tekosyy”. Se on ei, ja jos sitä ei hyväksy, ei ole valmis aikuisten väliseen ystävyyteen.
Ai että miten tekee hyvää lukea, kun monet vääntää rautalankaa terveistä rajoista.
Vierailija kirjoitti:
Jos rajat estävät normaalin uteliaisuuden toisen ihmisen elämää kohtaan tai et saa tuntea tunteita suoranaisesta valehtelusta, joudut alistua toisen valtaa, että hän päättää koska tavataan jne. niin mitä ihmettä ystävyys ko. Ihmisille merkitsee? -eri
Tässä esimerkki ajattelutavasta, jossa toisen vapaata tahtoa ei kunnioiteta. Kyllä, toisella on aina oikeus kieltäytyä ehdotetusta tapaamisesta. Se on läksy, joka on opittava, ja joku voi kokea sen karuksikin. Sen ehdoilla mennään, joka haluaa vähemmän. Aina voi myös päättää suhteen, ts. haluta vielä vähemmän.
Tämän kun tajuaa, ymmärtää jotain hyvin olennaista sekä ystävyys- että rakkaussuhteista. Vastavuoroinen ihmissuhde on aarre, jota tulee vaalia.
Kyllä, nimenomaan vastavuoroista suhdetta kannattaa vaalia. Jos se ei sitä ole, niin omaan arvoonsa vain!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
Ehkä kannattaisi lähteä siitä, että aikuinen ihminen vastaa tarpeistaan lähtökohtaisesti itse. Toissijaisesti tarpeita täytetään parisuhteissa ehkäpä perhesuhteissa ja hyvin pienenpieneltä osin ystävyyssuhteissa, kaverisuhteissa ei sitäkään vähää.
Kyllä ystävä on kullan arvoinen siinä vaiheessa kun parisuhteeseen tulee ongelmia. Toki ystävyyssuhteensta on pitänyt pitää huolta ennen sitäkin, muuten ei auta ihmetellä että miksei ystäviä löydy kun niitä tarvitsisi.
On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan.
Todellakin on. Ystävät ovat ystäviä syystä, eikä heiltä tarvitse erikseen pyytää apua. Mutta että pienen pieniltä osin tarpeita täytetään ystävyyssuhteissa saa aikaan kysymyksen onko ihmissuhteet vain ja ainoastaan omien tarpeiden tyydyttelyä?
Kyllä mulle esim kaveruus ja tuttavuussuhteetkin täyttää monenlaisia tarpeita, mutta ei se tarkoita, että muilla olisi mua kohtaan velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa lukea näitä rajoja selittäviä järjen ääni -kommentteja läheisriippuvaisille. Itse en osaisi yhtä hyvin selittää, mutta olo huojentuu aina kun joku muu sanoo jotain fiksua. Läheisriippuvaisuuden, vaativuuden, tunnistan jo intuitiolla. Tulee vahva pakene-reaktio.
Erilaiset tarpeet ystävyyssuhteissa eivät ole mitenkään väärin tai sairaita. Se, että haluaa nähdä ystäviään useammin tai olla muuten yhteyksissä EI ole läheisriippuvuutta. Näiden kanssa pitää vain oppia jotenkin sumplimaan, eikä tarvitse sanoa ketään läheisriippuvaiseksi...
En mäkään sanoisi läheisriippuvuudeksi, mutta erilaiset tarpeet kyllä varsin usein estää ystävystymisen. Tai ei niillä tarpeilla sinällään ole merkitystä, jos ne ei kasaannu yhdelle ihmiselle vaan jakaantuu useammalle.
Mun ystäväni ja kaverini ovat keskenään hyvin erilaisia. Yksi on pyörätuolissakin eikä ilman avustajaa pääse minnekään. Lisäksi lähtemistä jonnekin rajoittaa se, että hänellä on vain tietty määrä invataksin palveluita kuukaudessa. Ollaan nähty viimeksi toissa kesänä, mutta viestitellään monta kertaa viikossa. Jos edellyttäisin, että jossain kahvilassa tms pitäisi käydä edes kerran kuukaudessa, emme voisi olla ystäviä. Myös maantieteelliset etäisyydet voi rajoittaa. Jos toinen asuu Suomessa ja toinen Kanadassa, niin ei siinäkään kovin usein tavata. Eikä tarvitse olla niinkään pitkä etäisyys.
Oleellisempaa on, että miten ja kuinka usein pidetään yhteyttä sopii molemmille eikä kumpikaan odota enempää eikä vähempää.
Olin paljossa samaa mieltä.
Mutta... koska elämäntilanteet ovat ystävyksillä erilaiset, ovat välillä toiveet hyvinkin erilaisia. Jolloin toinen joutuu pohtia esim onko toinen oikeasti kiireinen/kuormittunut vai olenko se minä. Sen selvittäminen voi olla pidemoikin prosessi, minkä aikana ystävyys voi tuottaa pahaa mieltä.
Toisaalta joskus on hyvä ymmärtää sekin, että ystävän voimavarat ei sillä hetkellä riitä ystävyyteen liittyvien asioiden selvittämiseen. Usein hyvä ystävä haluaa olla tukena ja se on tietenkin hienoa, mutta joskus tilanne voi olla sellainen, että ei halua ystävältään tukea. Mutta sen sanominen ystävälle ilman, että ystävä loukkaantuu, voi olla vaikeaa. Varsinkin, kun olisi niin paljon muutakin ajateltavaa kuin se, miten torjuu ystävän hyvää tarkoittavan eleen. Tämä on yksi syistä, miksi ystävystyn hitaasti. Haluan vain sellaisia ystäviä, jotka antavat mun olla täysin rauhassa silloin, kun mulla on elämässäni vaikeaa. Onneksi olen sellaisia löytänytkin.
Tänä on totta. Kannustan jokaista kertomaan ystävälle millä tavoin haluaa tulla kohdelluksi vaikeissa tilanteissa. Osa vetäytyy, osa haluaa ystävän tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos rajat estävät normaalin uteliaisuuden toisen ihmisen elämää kohtaan tai et saa tuntea tunteita suoranaisesta valehtelusta, joudut alistua toisen valtaa, että hän päättää koska tavataan jne. niin mitä ihmettä ystävyys ko. Ihmisille merkitsee? -eri
Tässä esimerkki ajattelutavasta, jossa toisen vapaata tahtoa ei kunnioiteta. Kyllä, toisella on aina oikeus kieltäytyä ehdotetusta tapaamisesta. Se on läksy, joka on opittava, ja joku voi kokea sen karuksikin. Sen ehdoilla mennään, joka haluaa vähemmän. Aina voi myös päättää suhteen, ts. haluta vielä vähemmän.
Tämän kun tajuaa, ymmärtää jotain hyvin olennaista sekä ystävyys- että rakkaussuhteista. Vastavuoroinen ihmissuhde on aarre, jota tulee vaalia.No saatan olla poikkeava ilmeisesti, jos haluan toiselta ihmiseltä rehellisyyttä ja aitoutta. Kyllä minulta ainakin saa kysyä mitä olin ajatellut siivoilla, tarvitko apua? Varmaan melkein itkisin ilosta, että joku välittää jaksamisestani. Kertoisin kyllä heti, että just ehdin sopia muuta, enkä todellakaan loukkaisi toista ihmistä josta välitän siten, että hän somesta lukisi minun tehneen jotain muuta kuin sanon. En todellakaan katselisi moisia valehtelevia, pinnallisia minä, minä ihmisiä, joiden ehdoilla minun pitäisi pelata.. Lähinnä tulee narsismi mieleen.
Vain Minun Tapani toimia on Oikein ja muiden tavat Pahuutta! Silkkaa Narsismia!
Alue: Aihe vapaa
On yksi asia pyytää apua ja saada sitä luotetulta ystävältä, ja kokonaan toinen ajatella, että on oikeutettu saamaan apua, ja toinen velvoitettu auttamaan.