Lue keskustelun säännöt.
16-vuotias tyttöni on raskaana, sovimme että minä hoidan lapsen
28.09.2008 |
ja myös adoptoin lapsen. Tyttö haluaa vielä elää tavallista nuoren elämää eikä hänestä ole äidiksi. Minun sylissäni on tilaa vielä lapselle, en siis mitenkään pakon edessä ole tätä päätöstä tehnyt.
Kommentit (45)
vastuun vauvasta ja auttaa tytärtäsi, mutta missään tapauksessa lapselta ei saa salata tilannetta! Eikö lapsi todellakin vain voisi kutsua sinua mummiksi ja äitiään äidiksi? Ajan kanssa voi sitten katsoa miten tulevaisuus lutviutuu.
Ystäväni sai aikoinaan lapsen 16-vuotiaana vielä kotona asuessaan. Ensimmäiset vuodet ystäväni äiti hoiti lasta ystäväni ollessa koulussa ja tietenkin muutenkin kun saman katon alla kaikki olivat. Lapsi kuitenkin koko ajan oli selkeästi ystäväni lapsi ja mummi oli mummi. Kun ystävävi valmistui ja sai töitä, muutti hän lapsen kanssa omaan kotiin. Mummi on edelleen tärkeä ja läheinen lapselle ja usein haluaa mummille hoitoon, mutta äiti on kuitenkin hänen äitinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
haluaisin et mun tyttöni pitäis lapsen ja kyllä auttaisin hoitamaan. En käsitä niitä joiden mielestä abortti on parempi ratkaisu.. Enkä tod ole mikään uskovainen.
Oletko nyt ihan varma, että tässä toteutuu lapsesi paras vai tuetko häntä omassa vauva"kuumeessasi"?
kun lapsen isäkään ei tässä ole enää mukana. Suorastaan inhoaa vauvojen hoitamista yms.
ap
sanoi ettei halua nähdä vauvaa, muuttikin juuri 700 km päähän täältä missä asumme.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö aborttikin olisi tässä tapauksessa ihan vakavasti harkittava vaihtoehto?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö yhtään muista, millaista raskausaika oli? 16-vuotiaasi on itsekin vielä murrosikähormoneissaan, siihen päälle vielä raskaushormonit. Kasvava maha, luuletko, ettei raskaus jätä fyysisiä jälkiä kehittyvään kehoon? Parhaimmillaan (pahimmillaan) tytön pituuskasvukin on vielä kesken, ja nyt se taatusti pysähtyy.
Entä synnytys? Olitko ajatellut synnyttää vauvan lapsesi puolesta? Etkö yhtään sääli lastasi, mihin rääkkiin hänet laitat kun hän joutuu synnyttämään? Luuletko, että se on vastentahtoiselle lapselle helppo tai traumatisoimaton kokemus?
Tai lapsivuodeaika? Missä vaiheessa ajattelit siirtää lapsen lapseltasi itsellesi? Imettäisikö tyttäresi? Jos sinä kasvatat vauvan, saako lapsesi kuitenkin halutessaan pitää häntä ja kokea hyvää äitiyttä, vai varastatko sinä sen häneltä?
Luuletko, että tuo on jokin helppo ratkaisu lopulta teille kenellekään? Käy katsomassa se uusi suomalainen leffa, jossa on Tiina Lymi ja Minna Haapkylä.
En ymmärrä.
Miten vanha itse olet, eli jaksatko vielä yöt valvoa ym..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta saanko kysyä mitä meinaatte vauvalle kertoa? Kuka on hänen äitinsä? Väistämättä vaan tulee mieleen tulevaisuus, että jos kasvatatte hänet tietämään oman äitinsä ja että sinä olet mummi niin tuntuuko lapsesta joskus että hänet on äiti hylänny? Riippuu tietenki niin paljon siitä miten hänet kasvatatte!! Entä jos lapsesi joskus päättääkin että hän haluaa kasvattaa lapsensa niin myönnytkö ja väistytkö vanhemman roolistasi?
Mun mielestä tässä on aika paljon kysymyskia tämän vielä syntymättömän lapsen puolesta. Vaikka tosiaan kuten joku jo sanoi, että onhan näitä tapauksia ollu maailman sivu!
Musta tämä on vakava asia ja vaikka itse ehkä päätyisin omassa elämässäni samaan lopputulemaan, ei se tapahtuisi ihan kevein mielin. Ainakin teinille tekisin selväksi sen, ettei hän voi jatkaa entiseen malliin, vaan siitä eteenpäin häntä valvottaisiin täysi-ikäisyyteen saakka.
En tietysti tiedä millaiset sessiot teillä on ollut mutta sellaista ei ole kirjoituksestasi pääteltävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöni kokee että abortti on murha, ei siis halua tehdä sitä. Itse olen vielä hyvässä kunnossa ja nuorin lapseni on 8 kk eli hyvin sujuu vielä valvomiset yms.
ap
Kai annat sen edes imettää vauvaansa. Hoidat apuna muuteen.
Mun mummoni on mun mammani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin aika paljon häiritsee tämä suhtautumisesi tai ainakin se, mikä näistä viesteistäsi paistaa. Jotenkin tuntuu provolta koko juttu...
Ei kukaan äiti voi suhtautua noin kevyesti lapsensa teiniraskauteen ja sitten "yhdessä" tyttärensä kanssa keksiä näin helpon ja vaivattoman ratkaisun.
lapselle ei ainakaan heti kerrota kuka on hänen oikea äitinsä. Ajattelin siis että kutsun itseäni ihan vain mummi ja jos lapsi sitten kyselee miksen ole äiti niin sitten kerron miksi näin on.
Tyttö on kuitenkin elämässämme mukana ja olen miettinyt että tuskin hän lasta itselleen haluaa myöhemminkään. On paljon vaikeampaa ottaa lapsi itselleen kun lapsi onvaikka 5-vuotias. Nyt tyttö ei ole lasta haluamassa itselleen, on koulut käymättä. Uskon että tällainen tilanne voisi tulla ehkä 10 vuoden päästä, jos siis tytön mieli muuttuu. Ja silloin kyllä kuunnellaan jo lapsenkin mielipidettä asiaan.
ap
Entä kun kutsut itseäsi tälle nyt 8kk vauvalle äidiksi ja sitten uudelle mummiksi? Missä vaiheessa vaan oikaiset ja sanot kummallekin olevasi äiti?
Entä kun tämä vauvan äiti tulee käymään niin kutsutteko häntä vaan etunimellä vai tätinä vai äitinä?
Mun mielestä tässä on hirveesti avonaisia kysymyksiä... Toki hyvä vaan jos teilä toimii tää, mutta kyllä mä ite ajattelen asiaa jo paljon sen vauvan puolesta.
Kun tilanne on nyt tämä niin en halua että pieni viaton lapsi tapetaan. Olen tyttöni äitinä vastuussa hänestä 18-vuotiaaksi asti, ja tietenkin otan nyt täyden vastuun tästä lapsenlapsestakin. Olen aina ollut lapsirakas ihminen, omiakin minulla on 9 kpl joten tämä vauva on vain ihana lisä perheeseemmee.
ap
että kutsun siis itseäni mummi kun puhun vain tälle lapsenlapselleni. Sitten taas kun puhun biologisille lapsilleni niin olen äiti. Ja kun puhun kaikille lapsille yhdessä niin olen sitten mamma.
Tyttöäni puhuttelen hänen nimellään.
ap
niin eikö kasvaminen mummin hoivissa ole parempi vaihtoehto kuin tapetuksi joutuminen (abortti)?