16-vuotias tyttöni on raskaana, sovimme että minä hoidan lapsen
ja myös adoptoin lapsen. Tyttö haluaa vielä elää tavallista nuoren elämää eikä hänestä ole äidiksi. Minun sylissäni on tilaa vielä lapselle, en siis mitenkään pakon edessä ole tätä päätöstä tehnyt.
Kommentit (45)
Toivottavasti saan lapsemme omaksumaan, että abortti on murha. Tosin esikoisemme on vasta 7-vuotias.
vaan lapselle etsitään sopiva adoptioperhe, joka ei ole kertomasi kaltainen mummo-äiti-sisko -vanhemmuus.
Eli todellisuus saattaa olla se, että lapsesi käy läpi raskausajan vaivat, koulukiusaamisen, halveksunnan ja häpeän, synnytyksen kivut, äitiyden tunteet ja lapsi adoptoidaan 6 viikon harkinta-ajan jälkeen hänelle sopivaan adoptioperheeseen, jonka sosiaaliviranomaiset katsovat hänelle sopivan.
Tiesitkö muuten, että kun lapsi adoptoidaan, ei biologisilla isovanhemmilla ole minkäänlaista oikeutta tavata lastaan.
Mites sitten kun tyttäresi vähän vanhenee tuosta ja päättääkin haluta lapsen itselleen?
Tiesitkö muuten, että kun lapsi adoptoidaan, ei biologisilla isovanhemmilla ole minkäänlaista oikeutta tavata lastaan.
Onhan aina parempi että elävä olento saa elää! Hyvänen aika. Eihän tuo tilanne niin maatakaatavan järisyttävän ihmeellinen ole. Itsekin hoidan ja kasvatan tyttäreni lasta, eikä asiasta tehdä isompaa ongelmaa kuin se oikeasti on. Lapsi tietää kuka on "oikeasti" äiti ja sen mukaan mikä hänen kehitystasonsa on, kerrotaan miksi tällaiseen ratkaisuun päädyttiin. Äiti ei ole hyljännyt, vaan meidän tapauksessamme pysyy edelleen kuvioissa mukana. Adoptio on keino varmistaa, ettei lasta viedä meiltä.