Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen ja hiton katkera siitä, miten elämä meni.
30.03.2026 |
Nuoruudessa vaikka kuinka moni ikätoveri rälläsi ja sekoili, ja silti näistä kaikki, yksi toisensa perään, solahti jotenkin todella vaivattoman näköisesti jossain siinä 30-35 ikävuoden kohdalla siihen keskiluokkaiseen kuplaan, jossa on hyvät ammatit, vakaat avioliitot ja pari kersaa. Itsellä ei ole onnistunut yhtään mikään, kovasti yritin, mutta tein näköjään väärät valinnat sekä opiskelujen että miesten suhteen ja jäin tahtomattani lapsettomaksi. Nyt on maisterin tutkinto, johon voi pyyhkiä takapuolensa ja pari kariutunutta avoliittoa, joihin ei koskaa ehditty edes mitään lapsia yrittää. Työt on ihan sutta ja sekundaa, kohta varmaan taas työttömänä. Suoraan sanoen vi tuttaa nähdä somessa ja toisinaan jopa muualla mediassa entisiä tuttuja, joiden tiedän olleen ikävuosina 16-25 sellaisia että kaikki lailliset ja laittomat päihteet kokeiltiin ja herättiin milloin mistäkin sängystä oksennus poskella, ja nyt ne ovat jotain kovapalkkaisia erityisasiantuntijoita ja keskiluokkaisten perheiden äitejä ja isiä. Ei mulla muuta.
Kommentit (140)
Tsemppiä AP, voit vielä täysin kääntää suuntaa. Tein lapset nuorena ja hetken elin keskiluokkaista elämää. Sitten tuli ero ja meni lähes 20 vuotta ennen kuin sain elämän taas kasaan. Huomasin myös olevani kateellinen kun ihmiset vierellä ostivat asuntoja, matkustelivat ja itse laskin pennejä. Jossain vaiheessa tuon 20 vuoden aikana päätin että tarvitsen jotain tavoitteita ja mitä kohti mennä kun mikään ei tuntunut onnistuvan. Kouluttauduin lapsiarjen ja päivätyön ohella ja huomasin itseluottamuksen kohoavan kun sain opintoja kasaan. Opiskelu muutti lähes koko elämäni. Aloin näkemään mahdollisuuksia ja oma asenne muuttui. Sitten tapasin nykyisen puolisoni, menimme naimisiin, pääsin opiskelemaan monen yrityksen jälkeen korkeakouluun, valmistuin ja ostettiin talo ja elän taas keskiluokkaista tavallista elämää. Tässäkin elämässä on omat haasteensa . Ei tämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaikka some päivityksistä voi niin ajatella. Suosittelen vahvasti opiskelua (vaikka olisi jo tutkintoja). Se voi muuttaa kokonaisvaltaisesti ihmistä ja alkaakin tutustumaan ehkä ihan erilaisiin ihmisiin ja tulee onnistumisen kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Vertailu muihin, muiden elämän kadehtiminen jonkin somen perusteella
- Uhriutuminen, "juuri MINULLE ei saa tapahtua ikäviä asioita"
- Kieltäytyy näkemästä mikä on hyvin (esim. terveys, työkyky)
🤔 Parempaa jatkoa toivotellen.
Ongelmasi on katkera luonne, joka vie sinut entistä syvemmälle katkeruuden suohon. Ei ole normaalia elää vieläkin yläastevuosissa ja olla katkera, että muut kasvoivat aikuisiksi. Jos monilla kerran oli päihdeongelmia, niin sehän on hienoa, että he pääsivät siitä yli. He eivät jääneet katkeruuden tuleen makaamaan. Monilla oli nuorena vaikka mitä haastetta, mutta kuuluu aikuisuuteen päästä niistä yli.
Sinuna miettisin, miksi muut kasvoivat normaaleiksi aikuisiksi, mutta itse jäit noin katkeraksi. Ja nykymaailmassa on ihan normaalia kouluttautta uuteen ammattiin aikuisenakin. Jopa lapsia ehtii hankkia / kokeilla hankkia luomusti tai hedelmöityshoidoilla.
Vierailija kirjoitti:
Et kai luullut, että nuorena rällääminen, bilettäminen ja nusssiminen sulkisivat pois hyvän tulevaisuuden?
Vai miksi nuo noiden tuttujesi ammoisina aikoina tekemät vapaa-ajan hurvittelut on mainittu aloituksessa? Miten ne liittyvät mihinkään? Paitsi että henkilöt elivät "kuten muutkin", samassa tahdissa massan kanssa samoja asioita tehden, joten todennäköisyys myös tuolle aikuistumisen myötä rauhoittumiselle, pariutumiselle, perheellistymiselle ja urakehitykselle ollut suurempi. Nekin asiat tehty samaan tahtiin samalla tavalla kuin muutkin.
En tiedä miten tänä päivänä, mutta ainakin vielä 2000-luvun alussa aikuiset kotona ja koulussa ym. opetti että kannattaa jäädä kotiin lukemaan läksyjä ja vaikka kutomaan eikä mennä sinne kylälle/kaupungin yökerhoon rellestämään räkä poskella kuin muut.
Samat aikuiset sanoivat, ettei noista toisista pissiksistä mitään tule.
Olivat väärässä, se menikin niin että pissiksille tuli urat, perheet ja menestys, kun taas hissukoille kävi heikosti.
Ehkä nuorten itse olisi hyvä tiedostaa tämä, kun itse menin vaan aikuisten ohjeen mukaan ja jäin kotiin luullen että ahkerana hiirulaisena minut palkitaan myöhemmin elämässä.
Joten jos itsellä olisi lapsia, sanoisin niille varmaan että menkää ja tehkää, ei saa nynnyillä! Korkkarit kattoon ja iltaan hauskaa pitämään!
Olin vähän alle nelikymppisenä myös hiukan katkera mutta eniten olin masentunut kun vaimo lähti pikkulasten kanssa toisen petturin matkaan. Oma firma ja valtava määrä töitä pelastivat. Ja varmaan rilluttelureissut etelänaapuriin. Lohtua sai rahalla. Toisen kerran masennuin kun exä esti tapaamasta lapsiani monet vuodet. Tein kaikkeni, kymppitonni meni oikeudenkäynteihin ja sain nähdä miten vinoutunut oikeuslaitos on. No mutta perskules, selvisin taas kun töitä oli ja nyt nautin joka hetkestä. On ystäviä ja sukulaisia ja tyttäriä näen taas. Ajattelen että minulla on vain käynyt tuuri, olen sitkeä ja optimistinen. Eihän nelikymppisenä elämä ole ollenkaan ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin jokin aika sitten vanhoja tuttuja. Silloin aikoinaan vielä näytti, että minusta tulisi jotain, mutta ei ole tullut yhtään mitään. Oli suorastaan huvittavaa, millaisia kuvitelmia heillä oli elämästäni. Itse lopetin jo kauan sitten olettamasta toisten elämästä yhtään mitään varsinkaan jonkun somen tms. perusteella.
Siinähän se on sitten ikävää viettää loppuelämä katkerana. Sitä on vielä puolet jäljellä, mutta katkeruus voi sitä kyllä lyhentää, ja pääsee nopeammin kärsimästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon 47v sinkkumies. Parisuhteita tähän mennessä nolla.
Nyt vasta viime aikoina olen tajunnut, miten hyvät mahdollisuudet minulla olisi nuorena ollut iskeä joku nainen esim työpaikalta.
Monet flirttailivat minulle, mutta en vain osannut enkä kehdannut yrittää iskeä heitä
Olin nössö.
Nyt olen erakoitunut setämies.
Tein nuoruudessani liikaa töitäkin. Terveys kärsi.
Monta asiaa tekisin toisin, jos saisin elää nuoruuteni uudestaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai luullut, että nuorena rällääminen, bilettäminen ja nusssiminen sulkisivat pois hyvän tulevaisuuden?
Vai miksi nuo noiden tuttujesi ammoisina aikoina tekemät vapaa-ajan hurvittelut on mainittu aloituksessa? Miten ne liittyvät mihinkään? Paitsi että henkilöt elivät "kuten muutkin", samassa tahdissa massan kanssa samoja asioita tehden, joten todennäköisyys myös tuolle aikuistumisen myötä rauhoittumiselle, pariutumiselle, perheellistymiselle ja urakehitykselle ollut suurempi. Nekin asiat tehty samaan tahtiin samalla tavalla kuin muutkin.
En tiedä miten tänä päivänä, mutta ainakin vielä 2000-luvun alussa aikuiset kotona ja koulussa ym. opetti että kannattaa jäädä kotiin lukemaan läksyjä ja vaikka kutomaan eikä mennä sinne kylälle/kaupungin yökerhoon rellestämään räkä poskella kuin muut.
Samat aikuiset sanoivat, ettei noista toisista pissiksistä mitään tule.
Olivat väärässä, se menikin niin että pissiksille tuli urat, perheet ja menestys, kun taas hissukoille kävi heikosti.
Ehkä nuorten itse olisi hyvä tiedostaa tämä, kun itse menin vaan aikuisten ohjeen mukaan ja jäin kotiin luullen että ahkerana hiirulaisena minut palkitaan myöhemmin elämässä.
Joten jos itsellä olisi lapsia, sanoisin niille varmaan että menkää ja tehkää, ei saa nynnyillä! Korkkarit kattoon ja iltaan hauskaa pitämään!
Nyt on kyllä katkeraa. Ehkä kuitenkin ongelma onkin sinussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutta tutkintoa vaan ei se muiden vika ole jos oli intohimo opiskella kuolleitten kielten maisteriksi.
Ei ole mahdollista tänä päivänä. Korkeat ensikertalaiskiintiöt + ei mitään tukimuotoa alanvaihtajille.
Itse opiskelin työn ohessa ammatillisen tutkinnon monimuotona. 5 päivää palkatonta per kk. Kesti 2 vuotta. Jos ap sulla ei ole perhettä tai lapsia sulla on ihan hyvin vara siihen
Niin, opiskelit työn ohessa. Usein uusia opintoja tarvitaan siksi kun niitä töitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutta tutkintoa vaan ei se muiden vika ole jos oli intohimo opiskella kuolleitten kielten maisteriksi.
Ei ole mahdollista tänä päivänä. Korkeat ensikertalaiskiintiöt + ei mitään tukimuotoa alanvaihtajille.
Suomalainen vakiovalitus: "Kuka maksaa, mistä tukia?" Tarvitaanko aina joku joka potkii persuuksiin ennenkuin päästään sängystä ylös? Oli aika jolloin suomalaiset olivat ylpeitä sisustaan, nyt kai koko sisu-sana on poistettu sanakirjasta, vuosiin en ole sitä kuullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on lapsia, mutta elänyt ilman kumppania pian 17 vuotta. Se asia saa kyyneleet nousemaan silmiin, kun mietin kuinka surullinen elämä toisaalta mulla on. Ei kumppania, ei ketään kelle jakaa asioita ja jakaa kustannuksia, suunnitella tulevaa. Se asia saa mun sydämen särkymään uudestaan ja uudestaan. En usko, että tulen edes elämään vanhuutta pitkään koska tunnen välillä että ihan kuihdun sisältä kun kaipaan niin paljon rakkautta.
Että kaikilla meillä on omat ongelmat. Ei mullakaan ole edes varaa mökkiin, matkustella voi joskus harvoin. Jos jotain hyvää niin köyhän eli minun lapset pärjää elämässä hyvin niin kouluissa kuin muutenkin. Se tuottaa iloa ja onnellisuutta, että olen jossain kai onnistunut vaikkei sekään tietysti minusta ole kiinni.
Olin koulun suosituin likka, treffejä ja kavereita ihan hirveesti, harrastuksia jne. Nyt olen kaikkea muuta. Surettaa usein miks mulle kävi näin!
Tietysti ne jotka elivät ahneesti nuorena ovat eläneet täysillä ja halunneet koko paketin myös yli kolmekymppisenä, ne jotka olivat riittävän järkeviä ja ongelmattomia järkiintymään ja asettumaan aloilleen. Se on ihan loogista eikä yhtään outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai luullut, että nuorena rällääminen, bilettäminen ja nusssiminen sulkisivat pois hyvän tulevaisuuden?
Vai miksi nuo noiden tuttujesi ammoisina aikoina tekemät vapaa-ajan hurvittelut on mainittu aloituksessa? Miten ne liittyvät mihinkään? Paitsi että henkilöt elivät "kuten muutkin", samassa tahdissa massan kanssa samoja asioita tehden, joten todennäköisyys myös tuolle aikuistumisen myötä rauhoittumiselle, pariutumiselle, perheellistymiselle ja urakehitykselle ollut suurempi. Nekin asiat tehty samaan tahtiin samalla tavalla kuin muutkin.
En tiedä miten tänä päivänä, mutta ainakin vielä 2000-luvun alussa aikuiset kotona ja koulussa ym. opetti että kannattaa jäädä kotiin lukemaan läksyjä ja vaikka kutomaan eikä mennä sinne kylälle/kaupungin yökerhoon rellestämään räkä poskella kuin muut.
Samat aikuiset sanoivat, ettei noista toisista pissiksistä mitään tule.
Olivat väärässä, se menikin niin että pissiksille tuli urat, perheet ja menestys, kun taas hissukoille kävi heikosti.
Ehkä nuorten itse olisi hyvä tiedostaa tämä, kun itse menin vaan aikuisten ohjeen mukaan ja jäin kotiin luullen että ahkerana hiirulaisena minut palkitaan myöhemmin elämässä.
Joten jos itsellä olisi lapsia, sanoisin niille varmaan että menkää ja tehkää, ei saa nynnyillä! Korkkarit kattoon ja iltaan hauskaa pitämään!
Olen miespuolinen kopiosi. Lapsille valehdellaan lakkaamatta. Erityisesti miehen kannattaa elää kuin sika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutta tutkintoa vaan ei se muiden vika ole jos oli intohimo opiskella kuolleitten kielten maisteriksi.
Ei ole mahdollista tänä päivänä. Korkeat ensikertalaiskiintiöt + ei mitään tukimuotoa alanvaihtajille.
työn ohessa. vyö kireälle. menoksi.
t. kokemuksen rintaäänellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uutta tutkintoa vaan ei se muiden vika ole jos oli intohimo opiskella kuolleitten kielten maisteriksi.
Ei ole mahdollista tänä päivänä. Korkeat ensikertalaiskiintiöt + ei mitään tukimuotoa alanvaihtajille.
Itse opiskelin työn ohessa ammatillisen tutkinnon monimuotona. 5 päivää palkatonta per kk. Kesti 2 vuotta. Jos ap sulla ei ole perhettä tai lapsia sulla on ihan hyvin vara siihen
Niin, opiskelit työn ohessa. Usein uusia opintoja tarvitaan siksi kun niitä töitä ei ole.
osa-aikaisia yhdistellen. luovuutta peliin.
nimim. ulkomaalaisena ulkomailla näin onnistuin unelma-ammattini saavuttamaan. vaatii organisointia, kyky kehittyy tehdessä, perheellisenäkin. kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Tietysti ne jotka elivät ahneesti nuorena ovat eläneet täysillä ja halunneet koko paketin myös yli kolmekymppisenä, ne jotka olivat riittävän järkeviä ja ongelmattomia järkiintymään ja asettumaan aloilleen. Se on ihan loogista eikä yhtään outoa.
Ok, jos se on näin. Mut miksi on vallalla semmoinen käsitys ettei nuorten rellestys ole ok? Ennen tietty oli uskonnolliset syyt ja uskonnon moraali, mutta tänään?Ei kukaan sano teineille, että pieni määrä huumeita on hyvästä ja tuoppa joka viikonloppu kotiin eri heila.Vaikka noi on juuri niitä hyviä merkkejä normaliudesta, että nuoren elämä on menossa menestykselliseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kai luullut, että nuorena rällääminen, bilettäminen ja nusssiminen sulkisivat pois hyvän tulevaisuuden?
Vai miksi nuo noiden tuttujesi ammoisina aikoina tekemät vapaa-ajan hurvittelut on mainittu aloituksessa? Miten ne liittyvät mihinkään? Paitsi että henkilöt elivät "kuten muutkin", samassa tahdissa massan kanssa samoja asioita tehden, joten todennäköisyys myös tuolle aikuistumisen myötä rauhoittumiselle, pariutumiselle, perheellistymiselle ja urakehitykselle ollut suurempi. Nekin asiat tehty samaan tahtiin samalla tavalla kuin muutkin.
En tiedä miten tänä päivänä, mutta ainakin vielä 2000-luvun alussa aikuiset kotona ja koulussa ym. opetti että kannattaa jäädä kotiin lukemaan läksyjä ja vaikka kutomaan eikä mennä sinne kylälle/kaupungin yökerhoon rellestämään räkä poskella kuin muut.
Samat aikuiset sanoivat, ettei noista toisista pissiksistä mitään tule.
Olivat väärässä, se menikin niin että pissiksille tuli urat, perheet ja menestys, kun taas hissukoille kävi heikosti.
Ehkä nuorten itse olisi hyvä tiedostaa tämä, kun itse menin vaan aikuisten ohjeen mukaan ja jäin kotiin luullen että ahkerana hiirulaisena minut palkitaan myöhemmin elämässä.
Joten jos itsellä olisi lapsia, sanoisin niille varmaan että menkää ja tehkää, ei saa nynnyillä! Korkkarit kattoon ja iltaan hauskaa pitämään!
No joo tottahan se on, että jos "pissis" on ikisinkku ja lapseton, niin se on omasta valinnasta niin. Ei pissikset jää lapsettomiksi ja/tai sinkuiksi, elleivät halua.
Tsemppiä AP, voit vielä täysin kääntää suuntaa. Tein lapset nuorena ja hetken elin keskiluokkaista elämää. Sitten tuli ero ja meni lähes 20 vuotta ennen kuin sain elämän taas kasaan. Huomasin myös olevani kateellinen kun ihmiset vierellä ostivat asuntoja, matkustelivat ja itse laskin pennejä. Jossain vaiheessa tuon 20 vuoden aikana päätin että tarvitsen jotain tavoitteita ja mitä kohti mennä kun mikään ei tuntunut onnistuvan. Kouluttauduin lapsiarjen ja päivätyön ohella ja huomasin itseluottamuksen kohoavan kun sain opintoja kasaan. Opiskelu muutti lähes koko elämäni. Aloin näkemään mahdollisuuksia ja oma asenne muuttui. Sitten tapasin nykyisen puolisoni, menimme naimisiin, pääsin opiskelemaan monen yrityksen jälkeen korkeakouluun, valmistuin ja ostettiin talo ja elän taas keskiluokkaista tavallista elämää. Tässäkin elämässä on omat haasteensa . Ei tämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista vaikka some päivityksistä voi niin ajatella. Suosittelen vahvasti opiskelua. Se voi muuttaa kokonaisvaltaisesti ihmistä ja alkaakin tutustumaan ehkä ihan erilaisiin ihmisiin ja tulee onnistumisen kokemuksia.