Lue keskustelun säännöt.
Olen nelikymppinen ja hiton katkera siitä, miten elämä meni.
30.03.2026 |
Nuoruudessa vaikka kuinka moni ikätoveri rälläsi ja sekoili, ja silti näistä kaikki, yksi toisensa perään, solahti jotenkin todella vaivattoman näköisesti jossain siinä 30-35 ikävuoden kohdalla siihen keskiluokkaiseen kuplaan, jossa on hyvät ammatit, vakaat avioliitot ja pari kersaa. Itsellä ei ole onnistunut yhtään mikään, kovasti yritin, mutta tein näköjään väärät valinnat sekä opiskelujen että miesten suhteen ja jäin tahtomattani lapsettomaksi. Nyt on maisterin tutkinto, johon voi pyyhkiä takapuolensa ja pari kariutunutta avoliittoa, joihin ei koskaa ehditty edes mitään lapsia yrittää. Työt on ihan sutta ja sekundaa, kohta varmaan taas työttömänä. Suoraan sanoen vi tuttaa nähdä somessa ja toisinaan jopa muualla mediassa entisiä tuttuja, joiden tiedän olleen ikävuosina 16-25 sellaisia että kaikki lailliset ja laittomat päihteet kokeiltiin ja herättiin milloin mistäkin sängystä oksennus poskella, ja nyt ne ovat jotain kovapalkkaisia erityisasiantuntijoita ja keskiluokkaisten perheiden äitejä ja isiä. Ei mulla muuta.
Kommentit (134)
Katkeroitumista vastaan kannattaa taistella. Työkaveri löysi puolison 40+ iässä, kun tapasi toisella kierroksella olevan työkaverinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No, se on hyvä puoli, että ei tarvitse hoitaa eläkkeellä olevaa anoppia, kun matkaa 60 km eikä ole rahaa pitää autoa. Puoliso ainoa lapsi.
Miksi puoliso ei hoida äitiään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit ajatella, että olet säästynyt huonolta satuttavalta parisuhteelta. Lapsikaan ei ole aina terve eikä hänen elämänsä mene aina hyvin. Olet säästynyt tällaisiltakin murheilta ja ties miltä muilta perhe-elämän satuttavilta ongelmilta.
Keskittyisin sinuna tekemään tästä hetkestä itselleni mielekkään. Elämä on tässä ja nyt, hetkessä. Menneitä ei kannata murehtia eikä tulevaisuuttakaan.
Tämä. Elämä harvoin menee niin kuin on halunnut. Olen ap:ta nuorempi mutta olen aina mennyt niistä normaaleista elämänvalinnoista vähän myöhässä ja eri reittiä. Lapsuuteni ja nuoruuteni oli rankka (siis oikeasti rankka, minulla on lapsuuden laiminlyönnin takia pysyviä terveysongelmiakin) joten tällainen tylsä, tasainen elämä jossa joku muu saattaisi olla onneton on minulle unelmieni täyttymys. En tule ikinä olemaan normaali, mutta ei lähtökohdillani voi sellaista pyytääkään.
Sama minulla, olen aina hiukan "myöhässä". Mutta olen vähitellen oppinut hyväksymään sen. Tämä nykyinen yhteiskunnan vaatima elämäntahti on sellainen, että mitään ei melkein saisi sattua "uratielle", jos haluaisi pysyä normeissa mukana. Varsinkin naisena, kun pitäisi opiskella, valmistua, aloittaa työura, löytää kumppani ja saada lapset kaikki about 40 ikävuoteen mennessä. Siinä on paljon tekemistä suhteellisen lyhyelle ajalle.
Itse en päässyt heti opiskelemaan sitä, mitä haaveilin. Lisäksi olen sairastellut pari kertaa vakavammin. Heti kun tulee muutamakin hitaampi vuosi, niin jää auttamatta "jälkeen".
Ei kannata nostaa liiaksi jalustalle asioita mitä massa haluaa, työelämä, perhe-elämä ja avioliitto voivat olla myös helvettejä. Tärkeintä että löydät ja teet elämässäsi asioita jotka luovat sinulle läsnäolon hetkessä tunteen, se on sitä aitoa onnea ja rikkautta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan tyyppillinen nainen. Syytätä kaikkia muita sinun omista päätöksistä etkä halua kantaa vastuuta niistä omista päätöksistä
Vierailija kirjoitti:
Työt jaetaan suhteilla, kuulemma.
Ainakin ne mitkä on mahdollista jakaa. Ja aika monessa sellaisessa on aikas hyvät palkat/tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vasta puolivälissä?? Ja lapsiakin saa hankittua vielä monta vuotta
Että sellainen purkaus. Ja nyt sit kurja elämäsi on päätöksessään ja odotat kirjalle kohtalollesi päätettä. Todennäköisesti joudut odottamaan vielä kauan ellet lähde oman käden kautta. Sillä Kuolema on aika kiero tyyppi joka jaksaa kiusata kaltaisiasi ruikuttaja ja säästää teidät viimeiseksi ennen kuin vie sielunne helvettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap; kaikki maanpäällinen on katoavaa. Tämän maallisen elämän jälkeen koittaa ikuisuus, ja sillä on iso merkitys missä sen viettää. Elävä usko Raamatulliseen Jeesukseen, ja Hänen sovitistyöhönsä Golgatan ristillä, on ainoa Tie pelastukseen, Hän vie perille Taivaaseen!
Olin itse tyytymätön elämääni, ja kaikki epäonnistumiset painoivat päälle, raskaasti. Viisi vuotta sitten olin murtumispisteessä, ja huusin Jumalaa apuun. Pian sen jälkeen Jumala antoi minulle uskon, uudestisynnyin ja sain vastaanottaa Jeesus elämääni, 50v ikäisenä . Hän muutti suunnan, ja antoi elämälle merkityksen. Epäonnistumiset ja synnit sai jättää Hänelle, ja vastaanottaa totaalinen anteeksianto ja rauha.
Ap, kehotan Sinuakin kääntymään armollisen, rakastavan Jumalan puoleen!
Kaikkea Hyvää Sinulle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole ohi vielä. Kouluttaudu sähköasentajaksi ja ala käymään salilla.
Nainen?
Kyllä niitä sähköasennuksia voi tehdä ilman pippeliäkin. Ammattikoulutuksen vaatii toki.
Kyllä asentjalla jonkunlainen " tikku" pitää olla. Jolla jännitettä kokeillaan. 😆
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan ois lasta jos ei ois ehkäisy pettänyt. Eikä mies halunnut lasta, mutta pidin silti. Kyllä se sit isäksi kasvoi, vaikka heitin sen pellollekkin kun oli vauva. Harvemmin miehet haluamalla haluaa lapsia.
Tunnet vääriä miehiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä ei ole ohi vielä. Kouluttaudu sähköasentajaksi ja ala käymään salilla.
Nainen?
Kyllä niitä sähköasennuksia voi tehdä ilman pippeliäkin. Ammattikoulutuksen vaatii toki.
Kyllä asentjalla jonkunlainen " tikku" pitää olla. Jolla jännitettä kokeillaan. 😆
Kuulostaa siltä että sulla on runsaasti kokemusta. Lienet työntänyt "tikkusi" pistorasiaan kerran liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde lomalle Italiaan tai Espanjaan. Luigi et co. varmaan auttaa.
Et kai luullut, että nuorena rällääminen, bilettäminen ja nusssiminen sulkisivat pois hyvän tulevaisuuden?
Vai miksi nuo noiden tuttujesi ammoisina aikoina tekemät vapaa-ajan hurvittelut on mainittu aloituksessa? Miten ne liittyvät mihinkään? Paitsi että henkilöt elivät "kuten muutkin", samassa tahdissa massan kanssa samoja asioita tehden, joten todennäköisyys myös tuolle aikuistumisen myötä rauhoittumiselle, pariutumiselle, perheellistymiselle ja urakehitykselle ollut suurempi. Nekin asiat tehty samaan tahtiin samalla tavalla kuin muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mullakaan ois lasta jos ei ois ehkäisy pettänyt. Eikä mies halunnut lasta, mutta pidin silti. Kyllä se sit isäksi kasvoi, vaikka heitin sen pellollekkin kun oli vauva. Harvemmin miehet haluamalla haluaa lapsia.
Tunnet vääriä miehiä
Minulle jäi auki kumman hän heitti pellolle. Sen vauvan vai miehen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata pilata elämäänsä katkeruudella. Ajattele, että sulla ei ainakaan ole pelkkää surua aiheuttavaa narkkarilasta eikä tylsää tai juoppoa väkivaltaista miestä. Työtkin ovat vaihtelevia, et ole jumiutunut yhteen työpaikkaan. Olet vapaa tekemään mitä haluat, voit muuttaa paikkakuntaa vaihtelun halusta, voit harrastaa villiä seksiä lomamatkalla ulkomailla ja muutenkin elää ilman, että täytyy huomioida muita. Nauti niistä asioista mitä sinulla on.
villiä seksiä lomamatkalla 🤢
No just sitä, maailman kiertoa ja päihteitä ja bailua päälle. Vaikka sitten vähän vanhempanakin. Koska noiden päälle se menestys nykymaailmassa rakentuu. Seksihuumebailaajista tulee just noita energisiä perheellisiä asiantuntijoita ja komeroihin jääneet estoiset homehtuu kotiinsa. Aina on poikkeuksia, mutta noin se keskivertoihmisillä menee, jotka on just niitä "hyviä tyyppejä". Suositut ja välittömät solmii suhteita, etenee ja saa työpaikkoja niillä.
Näinhän se on. Itse olin liian ujo tossukka kreisibailaamaan joten enpä ole saanut työelämää varten solmittua niitä tarvittavia suhteita. Muut bilettivät haalareissaan, itse menin kotiin lukemaan kirjaa tai kaverin kanssa teatteriin. Joten tässä sitä ollaan, yksinäisenä nelikymppisenä sinkkuna. Työpaikka löytyy, mutta en saanut puolisoa ja perhettä. Puolison voisin varmaan vielä löytää, mutta toisaalta deittailumaailma on nykyään niin karua, että ei sekään kiinnosta. Muutama harrastus löytyy, mutta niissä ei ole ollut sinkkumiehiä. Olen siis asennoitunut tekemään elämästäni niin hyvää kuin suinkin, vaikka jäin yksinäiseksi sinkuksi. Harrastukset, seuramatkat, vapaaehtoistoiminta jne. Välillä yksinäisyys ja katkeruus meinaa nostaa päätään, mutta se on ohi menevä tunne, joita tulee kaikille. Kyllä sitä perheellistäkin ahdistaa välillä, koska kaikilla meillä on omat taakkamme.
Itsellä sama elämäntarina, joten tämä lienee melko yleistä.
M42
Vierailija kirjoitti:
Okei, sulla on tähän mennessä kokematta lapset ja parisuhde. Moni hiukan vanhempi on tilanteessa, jossa lapset on lähteneet kotoa elämään omaa elämäänsä, ehkä kauaskin, ja parisuhde on päreinä tai päättynyt. Eli samassa pisteessä kuin sä. Jotenkin nekin raapii itsensä kasaan ja rakentaa enemmän tai vähemmän tyhjästä mielekkään elämän. Sulla kuitenkin kuulostaa olevan moni asia hyvin.
40 vuotta on usein se kohta, jossa miettii elämäänsä ja valintojaan, koska se on se hetki, jolloin jotkut asiat on vielä mahdollisia, ainakin teoriassa.
Toisaalta voit myös miettiä, että 60-vuotiaana kadut, ettet nelikymppisenä, eli nyt, tehnyt elämällesi, tai asenteellesi, mitään, vaan käytit vielä 20 vuotta lisää katkeroitumiseen.
Onhan sillä parisuhteita ollut kerta on asunutkin useamman kanssa.
Ap, mulla ei ole ollut kuin muutaman kuukauden pituisia suhteita tai työpaikkoja, mun näkökulmasta sä olet menestyjä.
No, se on hyvä puoli, että ei tarvitse hoitaa eläkkeellä olevaa anoppia, kun matkaa 60 km eikä ole rahaa pitää autoa. Puoliso ainoa lapsi.