Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

T-paidat keskiluokalla pannassa? Olin töissä Nokialla, myös pääkonttorissa, ja pidin aina t-paitaa. Niin kuin useimmat työkaverit. Mikä on taustasi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

Onnea yritykselle. Voi olla vaikea elää 1800-luvun yläluokan tyyliin nykymaailmassa. Noilla kuvailuillasi ei ole kyllä mitään tekemistä modernin keskiluokan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuija-aita

Tuija-aita on erittäin keskiluokkainen juttu! Kestävä, helppohoitoinen, tylsä. Ja yleensä juuri sen keskiluokan juttu, joka on viettänyt lapsuutensa kerrostalossa työläisperheessä tai alemman keskiluokan vähän köyhemmässä perheessä ja päässyt asumaan omakotitaloon. Ensimmäisen polven keskiluokka arvostaa helppohoitoista ja selkeää pihaa, ja yleensäkin kaikkea minimalistista ja selkeää, jota on helppo hallita. 

Ylempi keskiluokka on sallivampi ja voi asua kerrostalossakin jos se on keskustan arvoalueella, mutta jos asuu ok-talossa, niin arvostaa luonnon monimuotoisuutta. 

Näin juuri. Yläluokalla on kerrostaloasunto Helsingin kantakaupungissa ja viikonloput vietetään kartanossa tai muussa suuressa vapaa-ajanasunnossa. Ei niitä paljon omakotitalossa asu. 

Näin voi olla, mutta ylempi keskiluokka ei ole sama kuin yläluokka. Suomessa on todella pieni yläluokka. Usein vanha yläluokka luokitellan osaksi eliittiä, joka on aika monenkirjava joukko. 

Sen sijaan ylempää keskiluokkaa asuu paljon myös omakotitaloissa, ja monella on myös vapaa-ajan asuntokin. Ylemmällä keskiluokalla on yleensä myös sen verran enemmän rahaa, että pystyvät ostamaan isomman tontin, johon mahtuu muutakin kuin tuija-aita. Monimuotoinen kasvillisuus vie tilaa. 

Kuule, köyhän näkökulmasta ihan sama, onko ylempi keskiluokka vai yläluokka vai muu eliitti. Nuo kuuluu rikkaisiin. Jako menee näin:

1. Köyhät - asuu vuokralla ja on riippuvaista Kelan tuista, tekee töitä jos on

2. Keskiluokka - asuu omistusasunnoissa, on riippuvaista palkasta ja osalla on vähän säästöjäkin, mutta työt ja säästöt loppuu, tippuu köyhiin

3. Rikkaat - asuu isommissa asunnoissa hyvillä paikoilla, ei ole riippuvaista mistään, elää säästöillä ihan hyvin vaikka ei saisi palkkaakaan

Parempi koulutus auttaa parempaan luokkaan pääsemisessä mutta ei se sitä takaa. 

Tämä on minustakin ihan hyvä jaottelu. Mutta ei missään nimessä ole perinteisen luokkajaon mukainen. Tämä on kokonaan ihan uusi tapa lokeroida yhteiskuntaluokkia.

Minustakin ihan hyvä. Tykkään etenkin tuosta, että keskiluokka on käsitetty laajasti, ja että omistusasunnossa asuva ja säästöjä omistava työväenluokkakin sisältyy keskiluokkaan. Se tuntuu jotenkin olevan lähempänä totuutta nykyään. Keskiluokka on kuitenkin sitä työssäkäyvää porukkaa, jonka toimeentulo pitkälti riippuu palkasta, ja voihan sitä jaotella alempaan keskiluokkaan ja ylempään keskiluokkaan eri kriteereillä, jos haluaa. 

Minusta duunareiden ja akateemisen keskiluokan laittaminen yhteen yksinkertaistaa mallia liikaa. Yhdistävänä tekijänä on toki työssäkäynti, mutta arvot, asenteet, kulttuuri ja ajanviettotavat ovat keskimäärin aivan erilaisia.

eri

Tuo luokittelu oli köyhän näkemys asiasta. Ei köyhä erota työssäkäyvän luokan sisäisiä eroja. Toisaalta varmasti kaikissa luokissa on sisäisiä eroja. 

Enkä nyt ole aivan varma, onko alimman keskiluokan ja työväenluokan kesken nykyään enää niin suuria eroja? Perinteinen luokittelu, jossa työväenluokka on erikseen, on kuitenkin tehty joskus silloin kun työväenluokka oli täysin kouluttamatonta, pelkän kansakoulun varassa, ja arvomaailma oli todella paljon materialistisempi. Onhan merkonomitkin esimerkiksi yleensä alempaa keskiluokkaa, koska sijoittuvat työelämässä toimistolle valkokaulusköyhälistöön, ja valmistuvat ammattikoulusta aivan kuten useimmat duunaritkin. 

Ero työväenluokan ja keskiluokan välillä on kasvanut, koska kaikilla on mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin kyvyt riittävät riippumatta perheen tulotasosta. Ennen työväenluokassa oli lukeneita ja kulttuuria harrastavia, joilla tulot ja varallisuus eivät riittäneet formaaliin koulutukseen. Nykyään työväenluokka ei lue eikä harrasta kulttuuria. Merkonomit ovat nykyisin työväenluokkaa, alempaan keskiluokkaan vaaditaan tradenomin tutkinto.

Olen eri mieltä. Työväenluokka työskentelee tehdassalissa tai mopin varressa, tekee fyysistä suorittavaa työtä. 

Keskiluokka työskentelee toimistossa. Merkonomit (palkanlaskijat, kirjanpitäjät ym.) ovat alempaa keskiluokkaa. Insinöörit ja tradenomit (asiantuntijat, lähiesimiehet, HR ym.) ovat keskiluokkaa. Osastonjohtajat ja yksikönjohtajat ovat ylempää keskiluokkaa. 

Ylin johto, vuorineuvokset ym. kuuluvat eliittiin. 

Entä akateemiset erityisasiantuntijat kuten lääkärit ja opettajat? Itse jakaisin työväenluokan vielä kahteen osaan eli hanttihommia tekevät ilman amiskoulutusta kuuluvat alempaan työväenluokkaan ja kouluttautuneet duunarit kuten merkonomit, lähärit ja sähkärit ovat ylempää työväenluokkaa.

Oman osuutensa tässä kuviossa muodostavat vielä työelämässä olevat vanhemman pään työläiset, jotka pääsivät työelämään kansakoulupohjalta ja ovat saaneet tehdä koko työuransa saman työnantajan palveluksessa tai ainakin samalla alalla. Muodollisen koulutuksen puutteesta huolimatta he ovat vahvoja ammattilaisia, joiden työtä ei todellakaan voi kutsua hanttihommiksi. Heillä voi olla lapsuuskotiensa perintönä halu kehittää itseä ja ymmärtää maailmaa, ja tulot mahdollistavat omakotitalon ja muutenkin stereotyyppisen keskiluokkaisen elämäntavan.

Toki luokkien sisällä voi erotella erilaisia ryhmiä. Työväenluokalle minusta on yleisesti tyypillistä, että työ tehdään toisen valvonnassa ja se on suorittavaa. Osaaminen on voitu hankkia ammattikoulussa tai vanhemmalla ikäluokalla vielä useammin työssä oppimalla. Keskiluokkainen toimistotyöntekijä tai asiantuntija sen sijaan tekee siistiä sisätyötä itsenäisemmin, ja keskiluokkaisuuteen kyllä kuuluu koulutus. Sivistys on yksi keskeinen arvo. 

Yleensäkin minusta sekä työväenluokalle että keskiluokalle on tyypillistä, että on työpaikka, ammatti ja palkka, eikä yhteiskuntaluokka muutu tilapäisen työttömyyden tai muun työelämässä olevan katkon vuoksi. 

Ammatti ja keskiluokka eivät ovat usein eri asioita. Lentäjän ammattikin on täysin suorittavaa työtä, onko kyseessä siis työväenluokkainen. Moni kuitenkin pitää ko. ammattia niin fiininä.

Keskiluokkaisuus on enemmän jotain henkistä jo lapsuudesta periytyvää pääomaa, sivistyksellisyyttä, ei rahaa tai sitä mitä tekee työssään. 

Niinpä. Minua oksettaa nämä keskustelut. Ja tämä maailma. Suomessa on ollu vöhemmän luokittelua ja minäkin duunariperheestä sain käydä musiikkiluokat ja lahjakkuutta kehitettiin. Ulkomailla silmät avautu. Siellä ei pääministeri tule kaupassa vihannesosstolle. Eikä köyhät pääse kouluihin.

Nykyajan keskiluokkaisen ihmisen merkki on se, että hän haluaa sallia kaikenlaisen maahanmuuton ja hygesingaloi siitä somessa, mutta itse haluaa asua alueella, jossa ei asu yhtäkään maahanmuuttajaa, koska, katsos, turvallisuus ja sillee.

Keskiolut.

Lopettakaa jo....tyhmyys paistaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vene, omakotitalo, mökki, farmari / maasturimallin premium auto esim Audi tai Bmw.

Eikö nuo ole varakkaiden juttuja? Ei keskiluokan. Olen itse vakaope ja mies DI eikä ole tuollaisiin juttuihin varaa.

Täh? Nuo nimenomaan ovat tavallisia keskiluokkaisia juttuja. 

Varakkailla on sitten viinitila keskieuroopassa ja autokin jotain ihan muuta kuin Audi tai BMW. 

Keskiluokka on varsin laaja käsite. Pidän itseäni keskiluokkaisena, koska koulutus, työtehtävä ja siitä saatava palkka näin antavat ymmärtää. Elän mielestäni keskiluokkaista elämää, mutta varsin niukasti, kun edes kohtuullisen hyvät tulot eivät riitä pitkälle Helsingissä kahden teinin kanssa. Ei autoa, ei kesämökkiä, ei todellakaan venettä. Mukava, pieni, mutta oma asunto minulla on, lapset saavat harrastaa, jonkun verran voimme matkustaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

T-paidat keskiluokalla pannassa? Olin töissä Nokialla, myös pääkonttorissa, ja pidin aina t-paitaa. Niin kuin useimmat työkaverit. Mikä on taustasi?

Oraakkeli lupasi nähdä luokkani tai sen puuttumisen, t-paitaisuutesi ei nyt kuulu tähän. En ole erityisen innoissani jonkun Steve Jobsin luomasta tyylittömyydestä tyylinä. T-paita on enimmillään alusasu, aivan kuten rintaliivitkin. Olisi noloa jos ne näkyisivät vaatteiden alta. 

Arjen tasokkuus, laadukkuus vaatteissa ja ravinnossa. Alkoholia menee 2 pl/kk, tasokasta punkkua. Käyttäydytään hyvin, alkaen myyjien tervehtimisestä. Sen tyhmän äly-pyhelimen kanssa vekslataan vain kotona, koska kadulla ja kaupassa seurataan kanssaihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

T-paidat keskiluokalla pannassa? Olin töissä Nokialla, myös pääkonttorissa, ja pidin aina t-paitaa. Niin kuin useimmat työkaverit. Mikä on taustasi?

Oraakkeli lupasi nähdä luokkani tai sen puuttumisen, t-paitaisuutesi ei nyt kuulu tähän. En ole erityisen innoissani jonkun Steve Jobsin luomasta tyylittömyydestä tyylinä. T-paita on enimmillään alusasu, aivan kuten rintaliivitkin. Olisi noloa jos ne näkyisivät vaatteiden alta. 

Tuo kuulostaa konservatiiviselta puritaanisuudelta, kenties uskonnolliselta lahkolaisuudelta, ei niinkään keskiluokkaisuudelta. Ei sillä etteikö sinulla olisi täysi oikeus ajatella noin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

T-paidat keskiluokalla pannassa? Olin töissä Nokialla, myös pääkonttorissa, ja pidin aina t-paitaa. Niin kuin useimmat työkaverit. Mikä on taustasi?

Oraakkeli lupasi nähdä luokkani tai sen puuttumisen, t-paitaisuutesi ei nyt kuulu tähän. En ole erityisen innoissani jonkun Steve Jobsin luomasta tyylittömyydestä tyylinä. T-paita on enimmillään alusasu, aivan kuten rintaliivitkin. Olisi noloa jos ne näkyisivät vaatteiden alta. 

Tuo kuulostaa konservatiiviselta puritaanisuudelta, kenties uskonnolliselta lahkolaisuudelta, ei niinkään keskiluokkaisuudelta. Ei sillä etteikö sinulla olisi täysi oikeus ajatella noin.

Jätän arvioinnin oraakkelille. Luotan siihen täysin. Miten on oman luokkasi kanssa, ettei siinä nyt vähän duunarihiki tai peräti alaluokkaisuus tussahtele? Nyt kipin kapin hakemaan harmaata kevätpukua ja harmaaruudullista paitaa. Jokin pirteä, yksivärisesti sammaleenvihreä mirri, voisi tehdä kokonaisuuden leikkisäksi. Mitähän naapuritkin miettivät, t-paita?

Vierailija kirjoitti:

Toisen tutkinnon tekeminen/opiskelu avoimessa yliopistossa sivistyksen vuoksi

Olen sinkku minulla 6 ammattia nyt opiskelen avoimessa 😊

Lomailu ruotsin risteilyllä, keskiout saunan kanssa, käytettynä ostettu auto, ajamaton parta, jääkiekon seuraaminen, kasvisruokavalio, vasemmistoliiton äänestäminen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

On selvää, että et ole työväenluokkaa. Työväenluokassa voi hyvin olla kolme ruokalajia, mutta puheita ei pidellä. Kahvia varten voidaan kattaa vanhemmilta perityt myrnakupit, jotta niillekin olisi edes joskus käyttöä. Et kuitenkaan kerro ruokalajeista, sekin kertoo hyvin paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

T-paidat keskiluokalla pannassa? Olin töissä Nokialla, myös pääkonttorissa, ja pidin aina t-paitaa. Niin kuin useimmat työkaverit. Mikä on taustasi?

Oraakkeli lupasi nähdä luokkani tai sen puuttumisen, t-paitaisuutesi ei nyt kuulu tähän. En ole erityisen innoissani jonkun Steve Jobsin luomasta tyylittömyydestä tyylinä. T-paita on enimmillään alusasu, aivan kuten rintaliivitkin. Olisi noloa jos ne näkyisivät vaatteiden alta. 

Ylempi keskiluokka pukee kauluspaidan alle valkoisen t -paidan, jotta hiki ei näy itse paidassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

T-paidat keskiluokalla pannassa? Olin töissä Nokialla, myös pääkonttorissa, ja pidin aina t-paitaa. Niin kuin useimmat työkaverit. Mikä on taustasi?

Oraakkeli lupasi nähdä luokkani tai sen puuttumisen, t-paitaisuutesi ei nyt kuulu tähän. En ole erityisen innoissani jonkun Steve Jobsin luomasta tyylittömyydestä tyylinä. T-paita on enimmillään alusasu, aivan kuten rintaliivitkin. Olisi noloa jos ne näkyisivät vaatteiden alta. 

Ylempi keskiluokka pukee kauluspaidan alle valkoisen t -paidan, jotta hiki ei näy itse paidassa. 

Itse olen pitänyt t-paidan käyttämistä kauluspaidan alla itsestäänselvyytenä ihan luokasta riippumatta. Tuntuisi yksinkertaisesti oudolta pitää kaulus- tai villapaitaa suoraan ihoa vasten.

Suomessa pidetään yleensä aika moukkamaisena korostaa luokka-asemaansa. Myös yhteiskuntamme on rakennettu niin että meillä on mahdollisimman hyvä mahdollisuuksien tasa-arvo. Ja hyvä niin. Voi olla että keskiluokkainen ihminen osaa paremmin vaikkapa pukeutumissäännöt jne, mutta kyllä suomessa kuka hyvänsä voi pukeutua T-paitaan ja farkkuihin. 

Mutta esimerkkejä keskiluokkaisesta mausta? Joitain sellaisiksi mainittuja: Artekin huonekalut ja suomalaisten sunnittelijoiden arvolasi ja valaisimet. Arvokello ranteessa voisi olla yksi merkki, kuten Rolex, Omega, Longines, Grand Seiko. Suomessa kellokulttuuri on tosin aika olematonta ja useimmat ei edes tunnista arvokelloa, joten se on yksi konsti olla "huomaamatta" keskiluokkainen (tosin jotkut suomalaiset voi sortua myös käyttämään merkkikopioita, mikä on aina paha moka). Suomelaiselle paljon tärkeämpi ja kiinnostavampi on tietenkin auto, kuten nyt uudehko Mersu, Volvo, Audi, BMW tai japanilais- tai korealaismerkkien isot mallit tai erillismerkit, kuten nyt Lexus tai Suomessa vielä harvinaiset Infiniti ja Genesis. Tai sitten joku hyvin pidetty klassikko, joka tosin on useimmiten harrasteauto.

Juurikin näin! Etenkin naiset ovat niin vihreitä puheissaan ja vihaavat julkisesti perussuomalaisia, mutta suljetujen ovien takana todellisuus on toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Espoolaisuus

Mikä tämä Espoo-meemi tässäkin ketjussa on? Asuvatko kaikki Suomen keskiluokkaiset siellä?

Linkatussa artikkelissa todetaan, että moni omakotitalon omistaja haluaisi myydä nykyisen kotinsa ja vaihtaa sen pienempään, edullisempaan tai helpompaan asumismuotoon, mutta myynti ei ole heille mahdollista nykyisellä hintatasolla. Ostajien kipuraja on tällä hetkellä noin 500 000 eurossa.

500K ei saa kummoistakaan asuntoa Helsingin eteläisestä kantakaupungista. Perheasunnon hinta pitää kertoa kolmella. Keskiluokka asuu omakotitalossa Espoossa, varakkaammat vanhassa kerrostalossa Helsingin keskustassa. 

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000011932135.html