Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?
Saa ehdottaa. Yläpeukku jos olet samaa mieltä, alapeukku jos olet eri mieltä.
Kommentit (986)
Vähän ehkä huvittaakin nämä jotkut stereotypiat, että voitaisiin päätellä jotain jonkun astian tuntemisesta. Enkä kyllä ainakaan itse osaa pitää rapujuhlia mitenkään ylempiluokkaisten tai keskiluokkaisten juttuna, vaan liittyy enemmän ihan toisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö just toisten ihmisten vähättely ole alaluokkaista, ja alatyylistä? Esimerkiksi se että yrittää vähätellä sitä että joku työskentelee vakaopena.
Ei luulisi oikeasti tyytyväisillä keskiluokkaisilla olevan tarvetta sellaiseen,
Tiivistelmää luokkien eroista:
Ihmiset eivät käyttäydy samalla tavalla vain siksi, että kuuluvat tiettyyn tuloluokkaan tai ammattiryhmään. Silti yhteiskuntatieteessä on usein nähty eroja siinä, mitä pidetään tärkeänä ja kuinka pitkälle tulevaisuuteen elämää suunnitellaan.
Yksinkertaistettuna:
Työväenluokassa korostuvat usein turva, toimeentulo, käytännöllisyys, lojaalisuus, pärjääminen, työn konkreettinen arvo ja arjessa selviäminen. Suunnitelmallisuus voi olla hyvinkin vahvaa, mutta se on usein lyhyemmän aikajänteen suunnittelua. Syynä ei ole kyvyttömyys vaan olosuhteet: jos tulot ovat tiukemmat, työ epävarmempaa tai elämässä on enemmän riskejä, huomio suuntautuu helpommin lähiviikkoihin, kuukausiin ja korkeintaan lähivuosiin. Tällöin tärkeää on, että laskut saadaan maksettua, työ säilyy ja arki pysyy kasassa.
Keskiluokassa korostuvat usein koulutus, itsensä kehittäminen, vakaus, vastuullisuus, itsenäisyys, lasten tulevaisuus, omaisuuden kartuttaminen ja hallittu eteneminen. Suunnitelmallisuus on usein keskipitkää ja pitkää. Elämää hahmotetaan esimerkiksi 3–10 vuoden jaksoissa: koulutuspolut, urakehitys, asunnon hankinta, säästäminen, lasten harrastukset, eläke. Keskiluokalla on usein enemmän mahdollisuuksia viivyttää palkintoja ja tehdä päätöksiä tulevaisuutta varten, koska arki ei ole yhtä välittömän epävarmuuden varassa.
Yläluokassa korostuvat usein aseman säilyttäminen, vaikutusvalta, verkostot, kulttuurinen pääoma, jatkuvuus, perinnön ajattelu ja suvun tai omaisuuden pitkä jatkumo. Suunnitelmallisuus voi ulottua hyvin pitkälle aikajänteelle, jopa sukupolvien yli. Ei ajatella vain omaa seuraavaa työvuotta tai asuntolainaa, vaan omaisuuden siirtymistä, lasten koulutusreittejä, verkostojen ylläpitoa, sijoituksia ja aseman uusintamista pitkällä aikavälillä.
Aikajänteestä voisi sanoa karkeasti näin:
Työväenluokka: päivät, viikot, kuukaudet, joskus muutama vuosi
Keskiluokka: vuodet, usein 3–10 vuotta
Yläluokka: vuosikymmenet ja joskus sukupolvet
Kyse ei yleensä ole siitä, että yksi luokka olisi “viisaampi” tai “kypsempi” kuin toinen vaan usein siitä, kuinka paljon liikkumavaraa ihmisellä on suunnitella. Kun elämä on turvatumpaa, pitkän aikavälin suunnittelu on helpompaa. Kun epävarmuutta on paljon, huomio siirtyy luonnollisesti lähemmäs nykyhetkeä.
Arvojen osalta voisi tiivistää vielä näin:
Työväenluokka painottaa usein käytännöllisyyttä, uskollisuutta, rehellistä työtä ja selviytymistä
Keskiluokka painottaa usein koulutusta, hallintaa, vastuuta, itsensä kehittämistä ja ennakointia
Yläluokka painottaa usein jatkuvuutta, vaikutusvaltaa, verkostoja, kulttuurista varmuutta ja pitkäaikaista asemaa
Todellisuudessa rajat menevät sekaisin. Esimerkiksi yrittäjä voi olla hyvin pitkäjänteinen mutta silti taloudellisesti haavoittuva. Hyvätuloinen ihminen voi elää täysin hetkessä. Pienituloinen voi olla poikkeuksellisen kurinalainen ja pitkälle suunnitteleva.
Luokka ei määrää ihmisen arvoja, mutta elinolot vaikuttavat siihen, mitä arjessa on järkevää arvostaa ja kuinka kauas tulevaisuuteen on realistista suunnitella.
Vierailija kirjoitti:
Tiivistelmää luokkien eroista:
Ihmiset eivät käyttäydy samalla tavalla vain siksi, että kuuluvat tiettyyn tuloluokkaan tai ammattiryhmään. Silti yhteiskuntatieteessä on usein nähty eroja siinä, mitä pidetään tärkeänä ja kuinka pitkälle tulevaisuuteen elämää suunnitellaan.
Yksinkertaistettuna:
Työväenluokassa korostuvat usein turva, toimeentulo, käytännöllisyys, lojaalisuus, pärjääminen, työn konkreettinen arvo ja arjessa selviäminen. Suunnitelmallisuus voi olla hyvinkin vahvaa, mutta se on usein lyhyemmän aikajänteen suunnittelua. Syynä ei ole kyvyttömyys vaan olosuhteet: jos tulot ovat tiukemmat, työ epävarmempaa tai elämässä on enemmän riskejä, huomio suuntautuu helpommin lähiviikkoihin, kuukausiin ja korkeintaan lähivuosiin. Tällöin tärkeää on, että laskut saadaan maksettua, työ säilyy ja arki pysyy kasassa.
Keskiluokassa korostuvat usein koulutus, itsensä kehittäminen, vakaus, vastuullisuus, itsenäisyys, lasten tulevaisuus, omaisuuden kartuttaminen ja hallittu eteneminen. Suunnitelmallisuus on usein keskipitkää ja pitkää. Elämää hahmotetaan esimerkiksi 3–10 vuoden jaksoissa: koulutuspolut, urakehitys, asunnon hankinta, säästäminen, lasten harrastukset, eläke. Keskiluokalla on usein enemmän mahdollisuuksia viivyttää palkintoja ja tehdä päätöksiä tulevaisuutta varten, koska arki ei ole yhtä välittömän epävarmuuden varassa.
Yläluokassa korostuvat usein aseman säilyttäminen, vaikutusvalta, verkostot, kulttuurinen pääoma, jatkuvuus, perinnön ajattelu ja suvun tai omaisuuden pitkä jatkumo. Suunnitelmallisuus voi ulottua hyvin pitkälle aikajänteelle, jopa sukupolvien yli. Ei ajatella vain omaa seuraavaa työvuotta tai asuntolainaa, vaan omaisuuden siirtymistä, lasten koulutusreittejä, verkostojen ylläpitoa, sijoituksia ja aseman uusintamista pitkällä aikavälillä.
Aikajänteestä voisi sanoa karkeasti näin:
Työväenluokka: päivät, viikot, kuukaudet, joskus muutama vuosi
Keskiluokka: vuodet, usein 3–10 vuotta
Yläluokka: vuosikymmenet ja joskus sukupolvetKyse ei yleensä ole siitä, että yksi luokka olisi “viisaampi” tai “kypsempi” kuin toinen vaan usein siitä, kuinka paljon liikkumavaraa ihmisellä on suunnitella. Kun elämä on turvatumpaa, pitkän aikavälin suunnittelu on helpompaa. Kun epävarmuutta on paljon, huomio siirtyy luonnollisesti lähemmäs nykyhetkeä.
Arvojen osalta voisi tiivistää vielä näin:
Työväenluokka painottaa usein käytännöllisyyttä, uskollisuutta, rehellistä työtä ja selviytymistä
Keskiluokka painottaa usein koulutusta, hallintaa, vastuuta, itsensä kehittämistä ja ennakointia
Yläluokka painottaa usein jatkuvuutta, vaikutusvaltaa, verkostoja, kulttuurista varmuutta ja pitkäaikaista asemaa
Todellisuudessa rajat menevät sekaisin. Esimerkiksi yrittäjä voi olla hyvin pitkäjänteinen mutta silti taloudellisesti haavoittuva. Hyvätuloinen ihminen voi elää täysin hetkessä. Pienituloinen voi olla poikkeuksellisen kurinalainen ja pitkälle suunnitteleva.
Luokka ei määrää ihmisen arvoja, mutta elinolot vaikuttavat siihen, mitä arjessa on järkevää arvostaa ja kuinka kauas tulevaisuuteen on realistista suunnitella.
Nuohan ovat ihan keinotekoisia ja todellisuudessa näitä kuviteltuja stereotyyppejä tuskin onkaan sellaisenaan.
Esimerkiksi omassa elämässä ja lapsuudenperheessä on ihan hyvät työt, joku koulutus, mutta arki aikalailla sitä kodin, perheen ja työn yhdistelmää. Toisaalta lomaillaan kotimaassa ja ulkomailla. On säästötilit ja sijoituksia sekä esimerkiksi metsäomaisuutta. Toisaalta olen aina tiedostanut oikein hyvin, että elämässä ei mikään ole taattua tai itsestäänselvää, siksi yritän käyttää päiväni niin hyvin kuin mahdollista enkä turhaan stressaa tulevaisuudesta. Joskus en tiedä, mitämteen huomenna tai ensi viikolla, ja se on ihan ok.
Vierailija kirjoitti:
Eikö just toisten ihmisten vähättely ole alaluokkaista, ja alatyylistä? Esimerkiksi se että yrittää vähätellä sitä että joku työskentelee vakaopena.
Ei luulisi oikeasti tyytyväisillä keskiluokkaisilla olevan tarvetta sellaiseen,
Tai vähätellä ammattikoulututkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistelmää luokkien eroista:
Ihmiset eivät käyttäydy samalla tavalla vain siksi, että kuuluvat tiettyyn tuloluokkaan tai ammattiryhmään. Silti yhteiskuntatieteessä on usein nähty eroja siinä, mitä pidetään tärkeänä ja kuinka pitkälle tulevaisuuteen elämää suunnitellaan.
Yksinkertaistettuna:
Työväenluokassa korostuvat usein turva, toimeentulo, käytännöllisyys, lojaalisuus, pärjääminen, työn konkreettinen arvo ja arjessa selviäminen. Suunnitelmallisuus voi olla hyvinkin vahvaa, mutta se on usein lyhyemmän aikajänteen suunnittelua. Syynä ei ole kyvyttömyys vaan olosuhteet: jos tulot ovat tiukemmat, työ epävarmempaa tai elämässä on enemmän riskejä, huomio suuntautuu helpommin lähiviikkoihin, kuukausiin ja korkeintaan lähivuosiin. Tällöin tärkeää on, että laskut saadaan maksettua, työ säilyy ja arki pysyy kasassa.
Keskiluokassa korostuvat usein koulutus, itsensä kehittäminen, vakaus, vastuullisuus, itsenäisyys, lasten tulevaisuus, omaisuuden kartuttaminen ja hallittu eteneminen. Suunnitelmallisuus on usein keskipitkää ja pitkää. Elämää hahmotetaan esimerkiksi 3–10 vuoden jaksoissa: koulutuspolut, urakehitys, asunnon hankinta, säästäminen, lasten harrastukset, eläke. Keskiluokalla on usein enemmän mahdollisuuksia viivyttää palkintoja ja tehdä päätöksiä tulevaisuutta varten, koska arki ei ole yhtä välittömän epävarmuuden varassa.
Yläluokassa korostuvat usein aseman säilyttäminen, vaikutusvalta, verkostot, kulttuurinen pääoma, jatkuvuus, perinnön ajattelu ja suvun tai omaisuuden pitkä jatkumo. Suunnitelmallisuus voi ulottua hyvin pitkälle aikajänteelle, jopa sukupolvien yli. Ei ajatella vain omaa seuraavaa työvuotta tai asuntolainaa, vaan omaisuuden siirtymistä, lasten koulutusreittejä, verkostojen ylläpitoa, sijoituksia ja aseman uusintamista pitkällä aikavälillä.
Aikajänteestä voisi sanoa karkeasti näin:
Työväenluokka: päivät, viikot, kuukaudet, joskus muutama vuosi
Keskiluokka: vuodet, usein 3–10 vuotta
Yläluokka: vuosikymmenet ja joskus sukupolvetKyse ei yleensä ole siitä, että yksi luokka olisi “viisaampi” tai “kypsempi” kuin toinen vaan usein siitä, kuinka paljon liikkumavaraa ihmisellä on suunnitella. Kun elämä on turvatumpaa, pitkän aikavälin suunnittelu on helpompaa. Kun epävarmuutta on paljon, huomio siirtyy luonnollisesti lähemmäs nykyhetkeä.
Arvojen osalta voisi tiivistää vielä näin:
Työväenluokka painottaa usein käytännöllisyyttä, uskollisuutta, rehellistä työtä ja selviytymistä
Keskiluokka painottaa usein koulutusta, hallintaa, vastuuta, itsensä kehittämistä ja ennakointia
Yläluokka painottaa usein jatkuvuutta, vaikutusvaltaa, verkostoja, kulttuurista varmuutta ja pitkäaikaista asemaa
Todellisuudessa rajat menevät sekaisin. Esimerkiksi yrittäjä voi olla hyvin pitkäjänteinen mutta silti taloudellisesti haavoittuva. Hyvätuloinen ihminen voi elää täysin hetkessä. Pienituloinen voi olla poikkeuksellisen kurinalainen ja pitkälle suunnitteleva.
Luokka ei määrää ihmisen arvoja, mutta elinolot vaikuttavat siihen, mitä arjessa on järkevää arvostaa ja kuinka kauas tulevaisuuteen on realistista suunnitella.
Nuohan ovat ihan keinotekoisia ja todellisuudessa näitä kuviteltuja stereotyyppejä tuskin onkaan sellaisenaan.
Esimerkiksi omassa elämässä ja lapsuudenperheessä on ihan hyvät työt, joku koulutus, mutta arki aikalailla sitä kodin, perheen ja työn yhdistelmää. Toisaalta lomaillaan kotimaassa ja ulkomailla. On säästötilit ja sijoituksia sekä esimerkiksi metsäomaisuutta. Toisaalta olen aina tiedostanut oikein hyvin, että elämässä ei mikään ole taattua tai itsestäänselvää, siksi yritän käyttää päiväni niin hyvin kuin mahdollista enkä turhaan stressaa tulevaisuudesta. Joskus en tiedä, mitämteen huomenna tai ensi viikolla, ja se on ihan ok.
Kuten kirjoituksessa mainitaan: ”Silti yhteiskuntatieteessä on usein nähty eroja siinä, mitä pidetään tärkeänä ja kuinka pitkälle tulevaisuuteen elämää suunnitellaan”.
Ryhmien aikajänne ja prioriteetit yms. perustuvat tutkimukseen, sinä kerrot omakohtaisesta, yksilön kokemuksesta, mikä varmasti kohdallasi on ihan totta, mutta tuskin monistettavissa käsittämään laajemmin luokkien eroja.
Jos haluaa kurkistaa kuinka keskiluokka elää ja mitä arvostaa, ei tarvitse kuin katsoa TV:n Suomen Kaunein Koti -ohjelmaa. Ampiaispesälamppu, Artekin huonekalut jne. melkein joka ikisessä kodissa kertomassa että tässä ollaan vähän paremmin toimeentulevia kuin edellinen sukupolvi, me suvun ensimmäiset maisterit. Joskus 1980-luvulla samaa asiaa ajoivat Lundian kirjahylly lasiovilla ja olohuoneen piano.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiivistelmää luokkien eroista:
Ihmiset eivät käyttäydy samalla tavalla vain siksi, että kuuluvat tiettyyn tuloluokkaan tai ammattiryhmään. Silti yhteiskuntatieteessä on usein nähty eroja siinä, mitä pidetään tärkeänä ja kuinka pitkälle tulevaisuuteen elämää suunnitellaan.
Yksinkertaistettuna:
Työväenluokassa korostuvat usein turva, toimeentulo, käytännöllisyys, lojaalisuus, pärjääminen, työn konkreettinen arvo ja arjessa selviäminen. Suunnitelmallisuus voi olla hyvinkin vahvaa, mutta se on usein lyhyemmän aikajänteen suunnittelua. Syynä ei ole kyvyttömyys vaan olosuhteet: jos tulot ovat tiukemmat, työ epävarmempaa tai elämässä on enemmän riskejä, huomio suuntautuu helpommin lähiviikkoihin, kuukausiin ja korkeintaan lähivuosiin. Tällöin tärkeää on, että laskut saadaan maksettua, työ säilyy ja arki pysyy kasassa.
Keskiluokassa korostuvat usein koulutus, itsensä kehittäminen, vakaus, vastuullisuus, itsenäisyys, lasten tulevaisuus, omaisuuden kartuttaminen ja hallittu eteneminen. Suunnitelmallisuus on usein keskipitkää ja pitkää. Elämää hahmotetaan esimerkiksi 3–10 vuoden jaksoissa: koulutuspolut, urakehitys, asunnon hankinta, säästäminen, lasten harrastukset, eläke. Keskiluokalla on usein enemmän mahdollisuuksia viivyttää palkintoja ja tehdä päätöksiä tulevaisuutta varten, koska arki ei ole yhtä välittömän epävarmuuden varassa.
Yläluokassa korostuvat usein aseman säilyttäminen, vaikutusvalta, verkostot, kulttuurinen pääoma, jatkuvuus, perinnön ajattelu ja suvun tai omaisuuden pitkä jatkumo. Suunnitelmallisuus voi ulottua hyvin pitkälle aikajänteelle, jopa sukupolvien yli. Ei ajatella vain omaa seuraavaa työvuotta tai asuntolainaa, vaan omaisuuden siirtymistä, lasten koulutusreittejä, verkostojen ylläpitoa, sijoituksia ja aseman uusintamista pitkällä aikavälillä.
Aikajänteestä voisi sanoa karkeasti näin:
Työväenluokka: päivät, viikot, kuukaudet, joskus muutama vuosi
Keskiluokka: vuodet, usein 3–10 vuotta
Yläluokka: vuosikymmenet ja joskus sukupolvetKyse ei yleensä ole siitä, että yksi luokka olisi “viisaampi” tai “kypsempi” kuin toinen vaan usein siitä, kuinka paljon liikkumavaraa ihmisellä on suunnitella. Kun elämä on turvatumpaa, pitkän aikavälin suunnittelu on helpompaa. Kun epävarmuutta on paljon, huomio siirtyy luonnollisesti lähemmäs nykyhetkeä.
Arvojen osalta voisi tiivistää vielä näin:
Työväenluokka painottaa usein käytännöllisyyttä, uskollisuutta, rehellistä työtä ja selviytymistä
Keskiluokka painottaa usein koulutusta, hallintaa, vastuuta, itsensä kehittämistä ja ennakointia
Yläluokka painottaa usein jatkuvuutta, vaikutusvaltaa, verkostoja, kulttuurista varmuutta ja pitkäaikaista asemaa
Todellisuudessa rajat menevät sekaisin. Esimerkiksi yrittäjä voi olla hyvin pitkäjänteinen mutta silti taloudellisesti haavoittuva. Hyvätuloinen ihminen voi elää täysin hetkessä. Pienituloinen voi olla poikkeuksellisen kurinalainen ja pitkälle suunnitteleva.
Luokka ei määrää ihmisen arvoja, mutta elinolot vaikuttavat siihen, mitä arjessa on järkevää arvostaa ja kuinka kauas tulevaisuuteen on realistista suunnitella.
Tämä oli vaihteeksi asiaa. Tiivistetty Pulpin Common People -kappaleessa.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kurkistaa kuinka keskiluokka elää ja mitä arvostaa, ei tarvitse kuin katsoa TV:n Suomen Kaunein Koti -ohjelmaa. Ampiaispesälamppu, Artekin huonekalut jne. melkein joka ikisessä kodissa kertomassa että tässä ollaan vähän paremmin toimeentulevia kuin edellinen sukupolvi, me suvun ensimmäiset maisterit. Joskus 1980-luvulla samaa asiaa ajoivat Lundian kirjahylly lasiovilla ja olohuoneen piano.
Sisustusta harrastava keskiluokka (etenkään tv:ssä) ei kerro koko keskiluokasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko marketpäällikkö keskiluokkaa?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kurkistaa kuinka keskiluokka elää ja mitä arvostaa, ei tarvitse kuin katsoa TV:n Suomen Kaunein Koti -ohjelmaa. Ampiaispesälamppu, Artekin huonekalut jne. melkein joka ikisessä kodissa kertomassa että tässä ollaan vähän paremmin toimeentulevia kuin edellinen sukupolvi, me suvun ensimmäiset maisterit. Joskus 1980-luvulla samaa asiaa ajoivat Lundian kirjahylly lasiovilla ja olohuoneen piano.
Millä perusteella ovat keskiluokkaa? Tuo on kyllä todella suppea katsaus.
En koe artekia mitenkään keskiluokkaisena juttuna, ovat sellaisia päiväkotien ja julkisten virastojen kalusteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kurkistaa kuinka keskiluokka elää ja mitä arvostaa, ei tarvitse kuin katsoa TV:n Suomen Kaunein Koti -ohjelmaa. Ampiaispesälamppu, Artekin huonekalut jne. melkein joka ikisessä kodissa kertomassa että tässä ollaan vähän paremmin toimeentulevia kuin edellinen sukupolvi, me suvun ensimmäiset maisterit. Joskus 1980-luvulla samaa asiaa ajoivat Lundian kirjahylly lasiovilla ja olohuoneen piano.
Millä perusteella ovat keskiluokkaa? Tuo on kyllä todella suppea katsaus.
En koe artekia mitenkään keskiluokkaisena juttuna, ovat sellaisia päiväkotien ja julkisten virastojen kalusteita.
Eikö sen merkin vuoksi hankitut merkkituotteet ole just työväenluokan juttu? Keskiluokalle merkillä ei ole niin merkirystä, pitävät yhdentekevänä. Keskiluokkaisille kelpaa ihan perustuotteet, tai vaikka mummolan vanhat lipastot ja tuolit, joita on ehkä itse maalattu, lakattu tai muuten muokattu mieleiseksi tai siistitty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Espoolaisuus
Mikä tämä Espoo-meemi tässäkin ketjussa on? Asuvatko kaikki Suomen keskiluokkaiset siellä?
Linkatussa artikkelissa todetaan, että moni omakotitalon omistaja haluaisi myydä nykyisen kotinsa ja vaihtaa sen pienempään, edullisempaan tai helpompaan asumismuotoon, mutta myynti ei ole heille mahdollista nykyisellä hintatasolla. Ostajien kipuraja on tällä hetkellä noin 500 000 eurossa.
500K ei saa kummoistakaan asuntoa Helsingin eteläisestä kantakaupungista. Perheasunnon hinta pitää kertoa kolmella. Keskiluokka asuu omakotitalossa Espoossa, varakkaammat vanhassa kerrostalossa Helsingin keskustassa.
Puolellatoista miljoonalla saa 154 neliöisen arvohuoneiston Katajanokalta. Ei ihan puhuta keskiluokan perheasunnoista tuossa hintaluokassa. Jos perheasunnolla ajatellaan isoa asuntoa, niin halvimmillaan sataneliöisiä asuntoja saa jo alle kahdensadan tuhannen. Toki, hinta nousee, jos ei Malmin kaltaiset alueet kiinnosta. Täysin uusia isoja asuntoja saa alkaen 350 000.
Tämähän oli se pointti. Keskiluokkainen ei asu Katajanokalla perheasunnossa arvotalossa, vaan omakotitalossa Espoossa tai jossain muualla kauempana
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kurkistaa kuinka keskiluokka elää ja mitä arvostaa, ei tarvitse kuin katsoa TV:n Suomen Kaunein Koti -ohjelmaa. Ampiaispesälamppu, Artekin huonekalut jne. melkein joka ikisessä kodissa kertomassa että tässä ollaan vähän paremmin toimeentulevia kuin edellinen sukupolvi, me suvun ensimmäiset maisterit. Joskus 1980-luvulla samaa asiaa ajoivat Lundian kirjahylly lasiovilla ja olohuoneen piano.
Millä perusteella ovat keskiluokkaa? Tuo on kyllä todella suppea katsaus.
En koe artekia mitenkään keskiluokkaisena juttuna, ovat sellaisia päiväkotien ja julkisten virastojen kalusteita.
Eikö sen merkin vuoksi hankitut merkkituotteet ole just työväenluokan juttu? Keskiluokalle merkillä ei ole niin merkirystä, pitävät yhdentekevänä. Keskiluokkaisille kelpaa ihan perustuotteet, tai vaikka mummolan vanhat lipastot ja tuolit, joita on ehkä itse maalattu, lakattu tai muuten muokattu mieleiseksi tai siistitty.
No ei tasan ole. Ikeassa käydään. En tunne kuin työväkeä eikä kellään ole mitään merkkituotteita vaan halvinta mahdollista jätettä.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa kurkistaa kuinka keskiluokka elää ja mitä arvostaa, ei tarvitse kuin katsoa TV:n Suomen Kaunein Koti -ohjelmaa. Ampiaispesälamppu, Artekin huonekalut jne. melkein joka ikisessä kodissa kertomassa että tässä ollaan vähän paremmin toimeentulevia kuin edellinen sukupolvi, me suvun ensimmäiset maisterit. Joskus 1980-luvulla samaa asiaa ajoivat Lundian kirjahylly lasiovilla ja olohuoneen piano.
Juu ei, heh heh.
Vierailija kirjoitti:
" Napotus" näkyy ja Tesla sunnitteilla. Soosiperunoita syödään vain sukulaisilta, tuttavilta ja erityisesti naapureilta salaa.
Smart sähköauto.
Vierailija kirjoitti:
Jossain määrin olen havainnut, ettei pelkkä koulutus vielä nosta ihmistä keskiluokkaan, vaikka hänellä olisi keskiluokkaisen tulot. Nimittäin on ihmisiä, joihin lapsuuden osattomuus, vanhempien holtiton rahasuhde ja/tai muut lapsuuden perheen ajattelumallit ja käytöstavat ovat niin syvään juurtuneita, ettei pelkkä parempi tulotaso muuta ihmisen käytöstä ja identiteettiä keskiluokkaiseksi. Eli esim. on ihmisiä, joilta puuttuu sellainen itsereflektiokyky, että he pystyisivät psyykkisesti kehittymään ja irtautumaan lapsuudessa sisäistetyistä ajattelutavoista ja arvoista. Esimerkiksi henkilö, jolla on 4000 e/kk bruttotulot, mutta joka elää aina kädestä suuhun, pitää itseään aina olosuhteiden uhrina kun rahat ei riitä, ei ole kehittänyt kognitiivisia kykyjään, ei osaa tavoitella parempaa pitkäjänteisellä toiminnalla, pysyy työväenluokkaisena tuloistaan huolimatta. Joskus ihmisen mielen sisään rakentuu esteitä muutokselle, siis jopa luokkanousun kaltaiselle muutokselle. Tällainen ihminen yrittää kenties jatkuvasti shoppailemalla ylläpitää kuvaa siitä, että lapsilla on kaikkea ja kaikki on kunnossa, joku muu saattaa siis erehtyä pitämään häntä keskiluokkaisena, mutta ulospäin ei näy, ettei tällä henkilöllä mitään jää säästöön, kun rahat pitää käyttää heti koska ajatus on jotenkin "niitä ei välttämättä muuten ole enää huomenna". Itsensä tuhoava kierre. Sitten tämä henkilö asuu ikuisesti vuokralla, maksaa paljon korkoja kulutusluotoista ja aina kun tulot nousee, myös kulutus nousee. Tällaista ihmistä ei ohjaa usko ahkeruuteen, säästäväisyyteen eikä varsinkaan sivistyksen arvoon vai pelko siitä, ettei hallitse elämäänsä. Ja ei hän hallitsekaan. Mitä mieltä olette?
Aika lailla samaa mieltä. Lisäisin tähän sen että vaikka rahallisesti tekeekin tuon "luokkahypyn" niin arvot eivät seuraa mukana tai niitä on vaikeaa omaksua. Että tavallaan näkee miten esimerkiksi työkaverit toimivat ja haluaa tehdä samoin mutta ei osaa. Tai on vaikeaa ymmärtää että joku voi sairastua psyykkisesti tai hoitaa lasta kotona kolme vuotta, alemmasta sosiaaliluokasta tullut hokee vaan että laiskat töihin, minäkin menen! Mitä sitä tulisikaan jos kaikki vaan kotona makaisivat? Mutta krapula on ihan hyvä syy pitää rokulipäivä kun ei siinä kunnossa voi töihin tulla.
Tuo rahankäyttökin voi olla niin että ei uskalla ostaa mitään vaikka rahaa olisikin tai sitten tuo että ostetaan ja näytetään kun kerrankin on millä mällätä. Ymmärrän kyllä että omistusasuminen on järkevää jos sopivan asunnon voi ostaa silloin kun lapset ovat pieniä tai vasta tuloillaan. Myöhemmässä elämänvaiheessa vuokra-asuminen voi olla myös kelvollinen vaihtoehto eikä sen tarvitse tarkoittaa kulutusluottoja ja holtitonta rahankäyttöä.
Tekevät ulkomaan matkan Espanjaan tai Kreikkaan. On ehkä vaatimaton oma kesämökki jossain itäsuomessa.Perheessä on vaan yksi auto mutta se on hyvä auto.Perheeseen kuuluu yleensä koira.
Vierailija kirjoitti:
Tekevät ulkomaan matkan Espanjaan tai Kreikkaan. On ehkä vaatimaton oma kesämökki jossain itäsuomessa.Perheessä on vaan yksi auto mutta se on hyvä auto.Perheeseen kuuluu yleensä koira.
Tämä standardi löytyy ihan työväenluokastakin jos molemmilla on työt.
Alue: Aihe vapaa
No esimerkiksi Kimi Räikkönen on epäilemättä työväenluokkaa, ja varmaan ihan ylpeästi. Hän on aina ollut suomalainen autonasentaja eikä mitään muuta. Siihen hänen maailmalla eksentrinen suosionsa perustuu. Ja joku köyhtynyt kartanokreivi on aina yläluokkaa vaikka rahat olisivatkin loppu.