Millaiset asiat ovat erityisen keskiluokkaisia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuija-aita

Tuija-aita on erittäin keskiluokkainen juttu! Kestävä, helppohoitoinen, tylsä. Ja yleensä juuri sen keskiluokan juttu, joka on viettänyt lapsuutensa kerrostalossa työläisperheessä tai alemman keskiluokan vähän köyhemmässä perheessä ja päässyt asumaan omakotitaloon. Ensimmäisen polven keskiluokka arvostaa helppohoitoista ja selkeää pihaa, ja yleensäkin kaikkea minimalistista ja selkeää, jota on helppo hallita. 

Ylempi keskiluokka on sallivampi ja voi asua kerrostalossakin jos se on keskustan arvoalueella, mutta jos asuu ok-talossa, niin arvostaa luonnon monimuotoisuutta. 

Näin juuri. Yläluokalla on kerrostaloasunto Helsingin kantakaupungissa ja viikonloput vietetään kartanossa tai muussa suuressa vapaa-ajanasunnossa. Ei niitä paljon omakotitalossa asu. 

Näin voi olla, mutta ylempi keskiluokka ei ole sama kuin yläluokka. Suomessa on todella pieni yläluokka. Usein vanha yläluokka luokitellan osaksi eliittiä, joka on aika monenkirjava joukko. 

Sen sijaan ylempää keskiluokkaa asuu paljon myös omakotitaloissa, ja monella on myös vapaa-ajan asuntokin. Ylemmällä keskiluokalla on yleensä myös sen verran enemmän rahaa, että pystyvät ostamaan isomman tontin, johon mahtuu muutakin kuin tuija-aita. Monimuotoinen kasvillisuus vie tilaa. 

Kuule, köyhän näkökulmasta ihan sama, onko ylempi keskiluokka vai yläluokka vai muu eliitti. Nuo kuuluu rikkaisiin. Jako menee näin:

1. Köyhät - asuu vuokralla ja on riippuvaista Kelan tuista, tekee töitä jos on

2. Keskiluokka - asuu omistusasunnoissa, on riippuvaista palkasta ja osalla on vähän säästöjäkin, mutta työt ja säästöt loppuu, tippuu köyhiin

3. Rikkaat - asuu isommissa asunnoissa hyvillä paikoilla, ei ole riippuvaista mistään, elää säästöillä ihan hyvin vaikka ei saisi palkkaakaan

Parempi koulutus auttaa parempaan luokkaan pääsemisessä mutta ei se sitä takaa. 

Tämä on minustakin ihan hyvä jaottelu. Mutta ei missään nimessä ole perinteisen luokkajaon mukainen. Tämä on kokonaan ihan uusi tapa lokeroida yhteiskuntaluokkia.

Minustakin ihan hyvä. Tykkään etenkin tuosta, että keskiluokka on käsitetty laajasti, ja että omistusasunnossa asuva ja säästöjä omistava työväenluokkakin sisältyy keskiluokkaan. Se tuntuu jotenkin olevan lähempänä totuutta nykyään. Keskiluokka on kuitenkin sitä työssäkäyvää porukkaa, jonka toimeentulo pitkälti riippuu palkasta, ja voihan sitä jaotella alempaan keskiluokkaan ja ylempään keskiluokkaan eri kriteereillä, jos haluaa. 

Minusta duunareiden ja akateemisen keskiluokan laittaminen yhteen yksinkertaistaa mallia liikaa. Yhdistävänä tekijänä on toki työssäkäynti, mutta arvot, asenteet, kulttuuri ja ajanviettotavat ovat keskimäärin aivan erilaisia.

eri

Tuo luokittelu oli köyhän näkemys asiasta. Ei köyhä erota työssäkäyvän luokan sisäisiä eroja. Toisaalta varmasti kaikissa luokissa on sisäisiä eroja. 

Enkä nyt ole aivan varma, onko alimman keskiluokan ja työväenluokan kesken nykyään enää niin suuria eroja? Perinteinen luokittelu, jossa työväenluokka on erikseen, on kuitenkin tehty joskus silloin kun työväenluokka oli täysin kouluttamatonta, pelkän kansakoulun varassa, ja arvomaailma oli todella paljon materialistisempi. Onhan merkonomitkin esimerkiksi yleensä alempaa keskiluokkaa, koska sijoittuvat työelämässä toimistolle valkokaulusköyhälistöön, ja valmistuvat ammattikoulusta aivan kuten useimmat duunaritkin. 

Ero työväenluokan ja keskiluokan välillä on kasvanut, koska kaikilla on mahdollisuus kouluttautua niin pitkälle kuin kyvyt riittävät riippumatta perheen tulotasosta. Ennen työväenluokassa oli lukeneita ja kulttuuria harrastavia, joilla tulot ja varallisuus eivät riittäneet formaaliin koulutukseen. Nykyään työväenluokka ei lue eikä harrasta kulttuuria. Merkonomit ovat nykyisin työväenluokkaa, alempaan keskiluokkaan vaaditaan tradenomin tutkinto.

Olen eri mieltä. Työväenluokka työskentelee tehdassalissa tai mopin varressa, tekee fyysistä suorittavaa työtä. 

Keskiluokka työskentelee toimistossa. Merkonomit (palkanlaskijat, kirjanpitäjät ym.) ovat alempaa keskiluokkaa. Insinöörit ja tradenomit (asiantuntijat, lähiesimiehet, HR ym.) ovat keskiluokkaa. Osastonjohtajat ja yksikönjohtajat ovat ylempää keskiluokkaa. 

Ylin johto, vuorineuvokset ym. kuuluvat eliittiin. 

Entä akateemiset erityisasiantuntijat kuten lääkärit ja opettajat? Itse jakaisin työväenluokan vielä kahteen osaan eli hanttihommia tekevät ilman amiskoulutusta kuuluvat alempaan työväenluokkaan ja kouluttautuneet duunarit kuten merkonomit, lähärit ja sähkärit ovat ylempää työväenluokkaa.

Oman osuutensa tässä kuviossa muodostavat vielä työelämässä olevat vanhemman pään työläiset, jotka pääsivät työelämään kansakoulupohjalta ja ovat saaneet tehdä koko työuransa saman työnantajan palveluksessa tai ainakin samalla alalla. Muodollisen koulutuksen puutteesta huolimatta he ovat vahvoja ammattilaisia, joiden työtä ei todellakaan voi kutsua hanttihommiksi. Heillä voi olla lapsuuskotiensa perintönä halu kehittää itseä ja ymmärtää maailmaa, ja tulot mahdollistavat omakotitalon ja muutenkin stereotyyppisen keskiluokkaisen elämäntavan.

Toki luokkien sisällä voi erotella erilaisia ryhmiä. Työväenluokalle minusta on yleisesti tyypillistä, että työ tehdään toisen valvonnassa ja se on suorittavaa. Osaaminen on voitu hankkia ammattikoulussa tai vanhemmalla ikäluokalla vielä useammin työssä oppimalla. Keskiluokkainen toimistotyöntekijä tai asiantuntija sen sijaan tekee siistiä sisätyötä itsenäisemmin, ja keskiluokkaisuuteen kyllä kuuluu koulutus. Sivistys on yksi keskeinen arvo. 

Yleensäkin minusta sekä työväenluokalle että keskiluokalle on tyypillistä, että on työpaikka, ammatti ja palkka, eikä yhteiskuntaluokka muutu tilapäisen työttömyyden tai muun työelämässä olevan katkon vuoksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jos keskiluokkaisuuden ytimenä pitää korkeakoulututkintoa ja siihen ammattiin kuuluvaa työtä ja palkkaa, niin suomalaisista vain alle puolet on keskiluokkaa. Alle puolella on korkeakoulututkinto, mukaan lukien AMK- ja yliopistotutkinnot. Itse voisin kyllä lukea alempaan keskiluokkaan lisäksi myös merkonomit ja muut toimistotyötä tekevät, ja ehkä suurin osa vanhan tekun teknikoistakin mahtuisi tähän. 

Maisterintutkinto, joka näissä kirjoituksissa tuntuisi liittyvän ylemmän keskiluokan ammatteihin, on tällä hetkellä vain noin 13-15 %:lla suomalaisista. 

Maisterintutkinto liityy ylempään keskiluokkaan vain siinä tapauksessa, jos sen suorittanut kuuluu jo valmiiksi ylempään keskiluokkaan.

Juuri näin. Keskiluokkaisuuteen kuuluu, että lapsilla, nuorilla merkkivaatteet, kalliimman malliset kännykät, ja arvostettuja harrastuksia - tavoitteellista urheilua ja/tai klassisen musiikin harrastus. Harrastuksiin viedään useita kertoja viikossa uudella merkkiautolla. Heti, kun nuori 18 vuotta, hän saa oman auton. Lapset oppivat vanhemmilta, että kouluttaudutaan, lukion jälkeen mennään yliopistoon. Kaikki nämä asiat ovat oikeasti hyväksi lapsille ja nuorille. Ne lapset ja nuoret, joilla ei ole tarpeeksi vaativaa toimintaa vapaa-ajalla ovat suurimmassa riskissä ajautua huonoon seuraan, päihteisiin, pahantekoon. Kun asiat ovat kunnossa, ja kaveripiiri myös keskiluokkaista, riski kiusatuksi tulemiselle on myös pienempi. 

Etätyö. Ei tarvitse lähteä aamuisin ruuhkabussilla työläisten joukkoon, ei todellakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässä ketjussa keskiluokkainen=eliitti. Itse koen olevani keskiluokkainen, mutta ei meillä ole Audia, venettä tai omaa mökkiäkään (suvun mökki kylläkin). Ei myöskään kalliita harrastuksia. Kuitenkin olemme miehen kanssa yliopiston käyneitä useammassa polvessa, omat tuloni 120 000 euroa vuodessa ja miehen 70 000 euroa vuodessa. Ihan kiva asunto on, harrastamme lukemista, juoksemista, patikointia ja matkustelua.  Sisustus ei ole kallis viimeisten trendien mukainen, vaan keittiö on vanha, monet kalusteet ja taulut suvun kautta saatuja. Koen, että keskiluokkaisuus voi olla juuri tällaista, ihan tavallista. 

Aivan. Olen akateeminen kolmannessa polvessa eikä kenelläkään hyvissä asemissa olevista sukulaisistani ole ikinä ollut esim.kahta autoa. 

Eri suvuissa eletään eri tavalla. Meillä on kaksi autoa, kuten oikeastaan kaikilla muillakin, joiden perheistä löytyy kaksi ajokortillista. Vanhemmilla on kolme autoa, jotka eivät kaikki ole samassa maassa. Lisäksi voisi olla harrasteauto, mutta harrastamme paljon muuta. Vapaus liikkua ja tehdä on korkealla tarvehierarkiassa. 

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Toisten ihmisten matkiminen tietoisesti tai tiedostamatta elämäntyylissä, joka johtuu pohjimmiltaan huonouden tunteesta suhteessa matkittuihin, mikäli esim henkilöauto ei ole yhtä hyvä tai suosittu tai katossa ole lokki-valaisinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vene, omakotitalo, mökki, farmari / maasturimallin premium auto esim Audi tai Bmw.

Eikö nuo ole varakkaiden juttuja? Ei keskiluokan. Olen itse vakaope ja mies DI eikä ole tuollaisiin juttuihin varaa.

Täh? Nuo nimenomaan ovat tavallisia keskiluokkaisia juttuja. 

Varakkailla on sitten viinitila keskieuroopassa ja autokin jotain ihan muuta kuin Audi tai BMW. 

No, kyllä ne viinitilat edellyttävät jo rikkautta ja miljonääriluokkaa. Keskiluokkainen perhe asuu Helsingissä ihan tavallisessa kerrostalossa, perheasunnossa ja jos auto on, se ei välttämättä ole mikään Audi. Kaupunkikeskiluokalle on tyypillistä, että autoa ei välttämättä edes ole. Meillä on, mutta vanha Scoda, koska ei tarvita autoa mitenkään pakollisesti. 

Moi Aune!

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Keskiluokkaisuus ei määrity tulojen mukaan. Paljon ansaitsevissakin on täysiä juntteja, joilla ei ole tyylitajua, tai mitään kiinnostusta esim opiskeluun jossain kansalaisopistossakaan. Sen sijaan pääosissa on esim kallleilla autoilla kurvailu ja muunlainen materiaan keskittyvä toiminta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Eikä Donnerin poika perheineen, jotka kouluttautuivat uudelleen puutarhuriksi ja leipuriksi tipu minnekään työväenluokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuus ei määrity tulojen mukaan. Paljon ansaitsevissakin on täysiä juntteja, joilla ei ole tyylitajua, tai mitään kiinnostusta esim opiskeluun jossain kansalaisopistossakaan. Sen sijaan pääosissa on esim kallleilla autoilla kurvailu ja muunlainen materiaan keskittyvä toiminta.

Keskiluokka määrittelee itsensä nimenomaan kuluttamalla, koska ylemmän keskiluokan kulttuurinen pääoma puuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiluokkaisuus ei määrity tulojen mukaan. Paljon ansaitsevissakin on täysiä juntteja, joilla ei ole tyylitajua, tai mitään kiinnostusta esim opiskeluun jossain kansalaisopistossakaan. Sen sijaan pääosissa on esim kallleilla autoilla kurvailu ja muunlainen materiaan keskittyvä toiminta.

Keskiluokka määrittelee itsensä nimenomaan kuluttamalla, koska ylemmän keskiluokan kulttuurinen pääoma puuttuu.

Ei määritä. Esim. kouluttautuminen, säästäminen, avioliitto ovat vahvasti keskiluokkaisia arvoja eivätkä ne maksa mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä luokittelu ei olekkaan enää niin yksinkertasta kun aikasempaa.

Annan esimerkin; ystävättäreni, leskirouva ikää 66 vuotta. Osake jonka arvo kruunuissa kolme ja puoli miljoonaa. Myydystä talostaan sai aikoinaan neljä miljoonaa. Elikkä verojen jälkeen siisti summa napsahti kontolle. Talo ostettu joskus 90 luvulla 800 tuhanella. Ja osake makso aikoinaan 2,5 milliä. Vaihtaa uuteen autoon joka kolmas vuosi. Peri myös osakkeita.

Juuret työväenluokka ja koulutus 1-9 luokka.

Ei ihminen siis tartte korkeakoulutusta eikä oikeanlaista/parempaa työtä tehdäkseen luokkamatkaa. Varsinkin kun pääset eläkkeelle niin urasi ei enää paina mitään.

Ei tuo mitään todista. Syrjäytynytkin voi saada lottovoiton, mutta ei häntä silti kelpuuteta keskiluokkaisille illallisille saati yläluokkaisiin rapujuhliin. Pitää osata käyttäytyä kontekstissa, puhua kuten muutkin siinä ryhmässä, viihtyä samoissa juhlissa, syödä samoja herkkuja jne. 

Voiko olla sekaluokkaa, vai onko silloin vain luokaton?

Tämän keskustelun mukaan kuulun joka luokkaan, enkä yhteenkään. Elämä kirjoja lukien helsinkiläisessä kerrostalossa houkuttelee yhtä paljon kuin julkinen liikenne. Rapujuhlista ei tietenkään luovuta, eikä tatuointeja oteta. Hihattomat t-paidat, kuten loputkin t-paidat ovat pannassa, mutta jotain työväenluokkaista täällä on mainittu, josta pidän. Olisiko se käden taidot?

Niin tai näin, nämä stereotypiat eivät jaksa huvittaa, mutta ne ovat suorastaan pelottavia kun tapaa ihmisiä, jotka aivan oikeasti elää niitä ja pitää sitä jotenkin tavoiteltavana. Onkohan heillä jokin ohjekirja keskiluokkaisuuteen ja eteenkin ylempään keskiluokkaisuuteen, tuohon olemisen maksimiin.

Kerro vaikka millaisissa juhlissa sinä viihdyt, niin minä kerron mihin yhteiskuntaluokkaan kuulut. Mitä puet päällesi, mitä siellä tarjoillaan, millaista ohjelmaa. 

Hauska idea, joten puhu minulle, oi oraakkeli. Yhteistä juhlille on se, että niihin pukeudutaan juhlan mukaisesti. Tarjoilut ovat tavallisesti etu- pää ja jälkiruoka ja kattaukset syötävän mukaan. Yksi yksityiskohta on kalaveitset. Tuntuu, että ne ovat melkein hävinneet suomalaisista ruokapöydistä kokonaan. Kahvia tai teetä ei juoda mukista. Pidän näitä asioita itsestään selvinä, joten niiden luettelu ei onnistu leikilläkään. Ulkoa tilattua ohjelmaa harvemmin on. Osallistujat viihdyttävät toisiaan tervetuliaispuheen jälkeen.

Unohdin mainita, että juhlissa ja usein muutenkin, sisällä pidetään kengät jalassa. Rospuuttoaikaan jalassa on sisäkengät.

Valittaminen kaikkialla ja varsinkin somessa siitä, että muiden lapset eivät ole tehneet tarpeeksi hienoja ja runsaita virpomisoksia! Muistelu ja itsensä kehuminen, että omat virpomisvitsat oli aina todella hienoja ja että totta kai pidän hyvänä äitinä huolta siitä, että myös omat lapseni tekevät todella upeat ja paljon höyheniä sisältävät oksat. 

Ne on lapsia ja joku yksi pajunoksa, ttu sentään. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Keskiluokkaisuuteen kuuluu, että lapsilla, nuorilla merkkivaatteet, kalliimman malliset kännykät, ja arvostettuja harrastuksia - tavoitteellista urheilua ja/tai klassisen musiikin harrastus. Harrastuksiin viedään useita kertoja viikossa uudella merkkiautolla. Heti, kun nuori 18 vuotta, hän saa oman auton. Lapset oppivat vanhemmilta, että kouluttaudutaan, lukion jälkeen mennään yliopistoon. Kaikki nämä asiat ovat oikeasti hyväksi lapsille ja nuorille. Ne lapset ja nuoret, joilla ei ole tarpeeksi vaativaa toimintaa vapaa-ajalla ovat suurimmassa riskissä ajautua huonoon seuraan, päihteisiin, pahantekoon. Kun asiat ovat kunnossa, ja kaveripiiri myös keskiluokkaista, riski kiusatuksi tulemiselle on myös pienempi. 

Tämä on aika teoreettinen ja yksinkertaistettu kuvaus. Vaatii sen että eletään ydinperheessä, mitään ikävää ei satu vaan elämä menee niin kuin juna kiskoilla. Ja että tasa-arvoiset vanhemmat eivät menetä työpaikkojaan. Sinällään moni asia, harrastus, koulutus, siistit vaatteet ja kaverit, ovat myönteisiä juttuja. Vaan mitä sitten kun kaikki joukkuekaverit tai koulukaverit eivät noudatakaan sääntöjä tai elämässä sattuu ja tapahtuu? 

Aika moni jotka ajattelee kuuluvansa keskiluokkaan myös elävät melko erilaista elämää. Yllä mainitut jutut kustannetaan lapsille velkarahalla tai harrastaminen on vastentahtoista. Mielestäni koulutuksen tärkeyttä voi painottaa kaikissa yhteiskuntaluokissa. Ja mitä sitten jos lasten taidot ja potentiaali ovat enemmän käden taidoissa tai käytännönläheisessä ammatissa? Kaikki eivät ole lukiolaisia tai yliopisto-opiskelijoiksi tarkoitettu. 

Runsaat korkea-kulttuurielämykset - opera, ballet, runonlausunta, aariat, kamarimusiikkijuhlat yms. Baletin harrastaminen myös itse, sekä ehkä kuorolaulu ja jonkin kielen opiskelu.