Muistatteko vielä 1800-luvulla syntyneitä ihmisiä?
Minulla aivan hämärä muistikuva isoisoäidistäni syntynyt 1899. Kuoli 70-luvun lopulla. Itse olen syntynyt 70-luvun alussa.
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista. Olen itse syntynyt 1993 enkä ole varma olenko koskaan tavannut henkilökohtaisesti ketään 1800-luvulla syntynyttä. Aikaisimmin syntynyt kenet muistan hyvin oli syntynyt 1912.
Sinäkin olet vielä lapsena hyvin saattanut tavata arkipäivän tilanteissa jonkun 1800-l syntyneen. Kadulla, kaupassa, kirkossa, kirjastossa, puistossa jne.
2000-luvun puolella syntyneet ovat niitä, jotka ei oo voineet koskaan ketään tavata.
Aiemmin oli että 2017 kuoli viimeinen 1800-luvulla syntynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista. Olen itse syntynyt 1993 enkä ole varma olenko koskaan tavannut henkilökohtaisesti ketään 1800-luvulla syntynyttä. Aikaisimmin syntynyt kenet muistan hyvin oli syntynyt 1912.
Sinäkin olet vielä lapsena hyvin saattanut tavata arkipäivän tilanteissa jonkun 1800-l syntyneen. Kadulla, kaupassa, kirkossa, kirjastossa, puistossa jne.
2000-luvun puolella syntyneet ovat niitä, jotka ei oo voineet koskaan ketään tavata.
Aiemmin oli että 2017 kuoli viimeinen 1800-luvulla syntynyt.
Ei ole kuitenkaan varmaan enää 118-vuotiaana hirveästi kaduilla pyörinyt? Yleensä tuon ikäiset on hoitokodeissa. Melkein kaikki yli 100-vuotiaatkin jo.
eri
Isoisoisäni, 1898, kuoli 1990 luvun alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista. Olen itse syntynyt 1993 enkä ole varma olenko koskaan tavannut henkilökohtaisesti ketään 1800-luvulla syntynyttä. Aikaisimmin syntynyt kenet muistan hyvin oli syntynyt 1912.
Sinäkin olet vielä lapsena hyvin saattanut tavata arkipäivän tilanteissa jonkun 1800-l syntyneen. Kadulla, kaupassa, kirkossa, kirjastossa, puistossa jne.
2000-luvun puolella syntyneet ovat niitä, jotka ei oo voineet koskaan ketään tavata.
Aiemmin oli että 2017 kuoli viimeinen 1800-luvulla syntynyt.
Ei ole kuitenkaan varmaan enää 118-vuotiaana hirveästi kaduilla pyörinyt? Yleensä tuon ikäiset on hoitokodeissa. Melkein kaikki yli 100-vuotiaatkin jo.
eri
Miksi sen olisi pitänyt kadulla pyöriä? Eiköhän häntä tavannut monikin 2000-luvun aikana muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista. Olen itse syntynyt 1993 enkä ole varma olenko koskaan tavannut henkilökohtaisesti ketään 1800-luvulla syntynyttä. Aikaisimmin syntynyt kenet muistan hyvin oli syntynyt 1912.
Sinäkin olet vielä lapsena hyvin saattanut tavata arkipäivän tilanteissa jonkun 1800-l syntyneen. Kadulla, kaupassa, kirkossa, kirjastossa, puistossa jne.
2000-luvun puolella syntyneet ovat niitä, jotka ei oo voineet koskaan ketään tavata.
Aiemmin oli että 2017 kuoli viimeinen 1800-luvulla syntynyt.
Ei ole kuitenkaan varmaan enää 118-vuotiaana hirveästi kaduilla pyörinyt? Yleensä tuon ikäiset on hoitokodeissa. Melkein kaikki yli 100-vuotiaatkin jo.
eri
Miksi sen olisi pitänyt kadulla pyöriä? Eiköhän häntä tavannut monikin 2000-luvun aikana muutenkin.
Tuo on kai maailman viimeinen 1800-luvulla syntynyt ei Suomen? Joten harva suomalainen häntä varmasti tavannut. Ja viime vuosinaan varmasti lähinnä vain hoitohenkilökunta tavannut häntä ja omaisensa?
Eri asia silloin kun 1800-luvulla syntyneitä vielä pyöri joka kadunkulmassa turuilla ja toreilla ihan yleisesti, silloinhan heitä tapasi kaikki (1900-luvulla). Jos ei tuntenut ketään henkilökohtaisesti tai jutellut heidän kanssa, niin ainakin oli joskus samassa tilassa ja kulki samalla kadulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista. Olen itse syntynyt 1993 enkä ole varma olenko koskaan tavannut henkilökohtaisesti ketään 1800-luvulla syntynyttä. Aikaisimmin syntynyt kenet muistan hyvin oli syntynyt 1912.
Sinäkin olet vielä lapsena hyvin saattanut tavata arkipäivän tilanteissa jonkun 1800-l syntyneen. Kadulla, kaupassa, kirkossa, kirjastossa, puistossa jne.
2000-luvun puolella syntyneet ovat niitä, jotka ei oo voineet koskaan ketään tavata.
Aiemmin oli että 2017 kuoli viimeinen 1800-luvulla syntynyt.
Ei ole kuitenkaan varmaan enää 118-vuotiaana hirveästi kaduilla pyörinyt? Yleensä tuon ikäiset on hoitokodeissa. Melkein kaikki yli 100-vuotiaatkin jo.
eri
Miksi sen olisi pitänyt kadulla pyöriä? Eiköhän häntä tavannut monikin 2000-luvun aikana muutenkin.
Tuo on kai maailman viimeinen 1800-luvulla syntynyt ei Suomen? Joten harva suomalainen häntä varmasti tavannut. Ja viime vuosinaan varmasti lähinnä vain hoitohenkilökunta tavannut häntä ja omaisensa?
Eri asia silloin kun 1800-luvulla syntyneitä vielä pyöri joka kadunkulmassa turuilla ja toreilla ihan yleisesti, silloinhan heitä tapasi kaikki (1900-luvulla). Jos ei tuntenut ketään henkilökohtaisesti tai jutellut heidän kanssa, niin ainakin oli joskus samassa tilassa ja kulki samalla kadulla.
Ihmisiä ne hoitajatkin on. Mikä ihmeen vänkäämisen aihe tämäkin on?
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen
Kekkonen ei syntynyt 1800 -luvulla, hän syntyi vuonna 1900.
Vierailija kirjoitti:
Isoisäni ( Isän isä) oli myös syntynyt vuonna 1899, kuoli kun olin noin 3,5 vuotias. On vähän muistoja hänestä kyllä.
N 50+
Kyllä muistan . Molemmat isovanhempani isän puolelta olivat syntyneet 1800- luvun lopulla. Eipä sitä aikaa heidän kanssaan sitten paljoa ollut. Isä . synt -39 , elossa on ja minä -65 .
Vierailija kirjoitti:
Aira Samulin
😄 1927
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista. Olen itse syntynyt 1993 enkä ole varma olenko koskaan tavannut henkilökohtaisesti ketään 1800-luvulla syntynyttä. Aikaisimmin syntynyt kenet muistan hyvin oli syntynyt 1912.
Sinäkin olet vielä lapsena hyvin saattanut tavata arkipäivän tilanteissa jonkun 1800-l syntyneen. Kadulla, kaupassa, kirkossa, kirjastossa, puistossa jne.
2000-luvun puolella syntyneet ovat niitä, jotka ei oo voineet koskaan ketään tavata.
Aiemmin oli että 2017 kuoli viimeinen 1800-luvulla syntynyt.
Ei ole kuitenkaan varmaan enää 118-vuotiaana hirveästi kaduilla pyörinyt? Yleensä tuon ikäiset on hoitokodeissa. Melkein kaikki yli 100-vuotiaatkin jo.
eri
Miksi sen olisi pitänyt kadulla pyöriä? Eiköhän häntä tavannut monikin 2000-luvun aikana muutenkin.
Tuo on kai maailman viimeinen 1800-luvulla syntynyt ei Suomen? Joten harva suomalainen häntä varmasti tavannut. Ja viime vuosinaan varmasti lähinnä vain hoitohenkilökunta tavannut häntä ja omaisensa?
Eri asia silloin kun 1800-luvulla syntyneitä vielä pyöri joka kadunkulmassa turuilla ja toreilla ihan yleisesti, silloinhan heitä tapasi kaikki (1900-luvulla). Jos ei tuntenut ketään henkilökohtaisesti tai jutellut heidän kanssa, niin ainakin oli joskus samassa tilassa ja kulki samalla kadulla.
Ihmisiä ne hoitajatkin on. Mikä ihmeen vänkäämisen aihe tämäkin on?
Etkö tajunnut pointtia ?
Siis on eri asia että jonkun tyypin tapaa vain hoitajat , kuin että sen tapaa jokainen kaupungin ohikulkeva ihminen. Ei tossa mun mielestä mitään hoitajien ihmisyydestä kiistelty .. :O
-eri
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä, että meistä jää muistojälki vain kahden seuraavan sukupolven ajan. Nimi ehkä jää johonkin sukupuuhun, mutta kukaan ei enää sen jälkeen tiedä, millaisia ihmisiä me oltiin.
Valokuvia ei viitsi enää kukaan katella, ja jos joku löytyy ollaan ihan, että keitäs tässä on?
Sadan vuoden päästä suurin osa nyt maapallolla elävistä ihmisistä on kuollut pois. 150 vuotta ja kaikki on kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä, että meistä jää muistojälki vain kahden seuraavan sukupolven ajan. Nimi ehkä jää johonkin sukupuuhun, mutta kukaan ei enää sen jälkeen tiedä, millaisia ihmisiä me oltiin.
Niin. Onhan sitä aika hullua odottaakaan, että kukaan muistais ja muistelisi ihmisiä, joita ei ole ikinä tavannut. Vaikka se sitten olisikin oma isoisoäiti tai isoisoisä. Elämän aikanakin tapaa kuitenkin niin paljon ihmisiä, joista aika monesta muodostuu merkityksellisempiä, vaikkei he olekaan sukua, mutta ovat eläneet osana omaa elämää. Lisäksi elämä on lyhyt, joten on se vähän elämän tuhlaustakin käyttää aikaa joidenkin sellaisten muisteluun, jota ei ole tuntenut ikinä mitenkään.
Eri mieltä. Minusta on tosi mielenkiintoista kuunnella esim isotätini nauhoitettua kerrontaa nuoruudestaan 1920-luvulla, ja miettiä minkälaisia ihmisiä hänen ja mummoni vanhemmat olivat. Luen Ksnsalliskirjaston digitoituja lehtiä ja löydän kotikylän uutisia, joissa mainitaan tuntemiani ihmisten vanhempia, isovanhempia ja iso-isovanhempia.
Kyllä muistan. Olin 80-luvun puolivälissä töissä vanhainkodissa ja siellä oli silloin useitakin 1800- luvulla syntyneitä.
Lapsuuden ajoilta 70-luvulta toki muistan ihan tuttavapiiristäkin sellaisia henkilöitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä, että meistä jää muistojälki vain kahden seuraavan sukupolven ajan. Nimi ehkä jää johonkin sukupuuhun, mutta kukaan ei enää sen jälkeen tiedä, millaisia ihmisiä me oltiin.
Niin. Onhan sitä aika hullua odottaakaan, että kukaan muistais ja muistelisi ihmisiä, joita ei ole ikinä tavannut. Vaikka se sitten olisikin oma isoisoäiti tai isoisoisä. Elämän aikanakin tapaa kuitenkin niin paljon ihmisiä, joista aika monesta muodostuu merkityksellisempiä, vaikkei he olekaan sukua, mutta ovat eläneet osana omaa elämää. Lisäksi elämä on lyhyt, joten on se vähän elämän tuhlaustakin käyttää aikaa joidenkin sellaisten muisteluun, jota ei ole tuntenut ikinä mitenkään.
Jotlut harrastaa sukututkimusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä, että meistä jää muistojälki vain kahden seuraavan sukupolven ajan. Nimi ehkä jää johonkin sukupuuhun, mutta kukaan ei enää sen jälkeen tiedä, millaisia ihmisiä me oltiin.
Valokuvia ei viitsi enää kukaan katella, ja jos joku löytyy ollaan ihan, että keitäs tässä on?
Just noin. Just jouluna löytyi entisestä mummolasta yksi vanha valokuva-albumi ja ihmeteltiin sitten porukalla, että ketä näissä kuvissa oikein on. Aika harvan henkilön suvun 8-kymppisetkään enää tunnisti, vaikka oikein suurennuslasin kanssa tutkivat.
sivusta
Mun mielestä on käsittämätöntä miten paljon tietoa siitä, millaista elämä oli 1800- luvulla on hävinnyt vaan muutassa sadassa vuodessa.
Kun tietää että sielu tulee maapallon ulkopuolelta, niin ei hirvittävästi kiinnosta tutustua sukukirjoista johonkin isoisomummoon, jolle on sukua vain fyysisen kehon kautta ja senkin puolesta enää jonkun 6%. Sielunkumppanitkin on paljon enemmän sukua.