Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko vielä 1800-luvulla syntyneitä ihmisiä?
28.03.2026 |
Minulla aivan hämärä muistikuva isoisoäidistäni syntynyt 1899. Kuoli 70-luvun lopulla. Itse olen syntynyt 70-luvun alussa.
Kommentit (82)
Isoisäni oli syntynyt 1888. Hän kuoli 1981, 93 vuotiaana. Olin silloin 24v. joten muistan hänet hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mun täytynyt lapsena varmaan joku 1800-luvun puolella syntynyt tavata , kun olen syntynyt 1983 ja muistikuvat alkaa jostain vuodesta 1987 tai 1988. Mutta en varmasti muista ketään. Todennäköisesti yksi todella kalpea ja luinen pyörätuolilla kirkossa kulkenut nainen on ainakin ollut yli 90 eli siis 1800-luvun puolella syntynyt. Tosin en jutellut sille koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En muista, kun en ole tietääkseni koskaan tavannut yhtäkään. Synnyin vuonna 82.
Olet varmasti lapsena tavannut, ainakin kadulla vastaantulevia vieraita ihmisiä ja ihmisiä julkisilla paikoilla, koska esim. syntyessäsi nuorimmat 1800-luvulla syntyneet ovat olleet 83-vuotiaita, eli silloisia vanhuksia. Kun sinä olet ollut esim. 15-vuotias, nuo ovat olleet vähän alle 100 vuotiaita, keitä on ollut jäljellä. Eli ensimmäiset noin 15 elinvuottasi olet kyllä tavannut hiukan ennen 1900-lukua syntyneitä ihmisiä.
Jo vain. Eiväthä nuo ole kuin vähä yli 40 vuatta minuu vanhempii.
Mitä heistä muistatte? Itse muistan isoisoäitini vaatimattomuuden ja ahkeruuden. Halusi osallistua pirtissä ruuanlaittoon vielä 100-vuotiaana. Oli syntynyt 1870-luvulla. Harmaa paita, harmaa vaatimaton hame, harmaa-ruudullinen huivi päässä. Puinen kävelykeppi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainut jonka tiedän syntyneen 1800 luvun lopulla, oli isänisä kuoli sodassa joten en muista ketään
Mulla myös 2 isovanhempaa syntynyt 1800- luvun loppuvuosina. Kuolivat, kun olin teini. Nyt olen viisikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En muista, kun en ole tietääkseni koskaan tavannut yhtäkään. Synnyin vuonna 82.
Olet varmasti lapsena tavannut, ainakin kadulla vastaantulevia vieraita ihmisiä ja ihmisiä julkisilla paikoilla, koska esim. syntyessäsi nuorimmat 1800-luvulla syntyneet ovat olleet 83-vuotiaita, eli silloisia vanhuksia. Kun sinä olet ollut esim. 15-vuotias, nuo ovat olleet vähän alle 100 vuotiaita, keitä on ollut jäljellä. Eli ensimmäiset noin 15 elinvuottasi olet kyllä tavannut hiukan ennen 1900-lukua syntyneitä ihmisiä.
Voi olla. Asuin kyllä pikkupaikkakunnalla eli siellä oli muutenkin vähemmän ihmisiä. En esim. muista lapsuudesta tai nuoruudesta, että kenenkään ois koskaan mainittu täyttäneen siellä 100 vuotta. Pitäis joskus kysyä vanhemmilta että oliko siellä 80-90-luvulla ketään joka ois elänyt 100-vuotiaaksi. 2010-luvulta tiedän yhden joka eli satavuotiaaksi siellä.
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sitä, että meistä jää muistojälki vain kahden seuraavan sukupolven ajan. Nimi ehkä jää johonkin sukupuuhun, mutta kukaan ei enää sen jälkeen tiedä, millaisia ihmisiä me oltiin.
Sillä ei oikeasti ole merkitystä , koska kaikki maanpäällinen on katoavaa, ja täällä vietämme vain pienen hetken verrattuna ikuisuuteen. Raamatullinen Jeesus Kristus, elävä usko Häneen, vie perille Taivaaseen.
Etsikää niin kauan kun aikaa vielä on ( aika päättyy kuolemaan, sen jälkeen on liian myöhäistä).
Kaikkea Hyvää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isoäitini syntyi 1898 ja kuoli 2001.
En muista. Olen itse syntynyt 1993 enkä ole varma olenko koskaan tavannut henkilökohtaisesti ketään 1800-luvulla syntynyttä. Aikaisimmin syntynyt kenet muistan hyvin oli syntynyt 1912.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kauhee tappelu rahoista ja elämyksistä ja sitten vaan kuolee pois ja kukaan ei muista eikä tiedä että olit ikinä ollut olemassakaan.
Lue viestini, nro 30!
Vierailija kirjoitti:
En muista. Olen itse syntynyt 1993 enkä ole varma olenko koskaan tavannut henkilökohtaisesti ketään 1800-luvulla syntynyttä. Aikaisimmin syntynyt kenet muistan hyvin oli syntynyt 1912.
Sinäkin olet vielä lapsena hyvin saattanut tavata arkipäivän tilanteissa jonkun 1800-l syntyneen. Kadulla, kaupassa, kirkossa, kirjastossa, puistossa jne.
2000-luvun puolella syntyneet ovat niitä, jotka ei oo voineet koskaan ketään tavata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin 1990 tai 1991 äitini isoäidin, joka oli syntynyt 1898. Hän kuoli ilmeisesti aika pian tapaamisemme jälkeen. Olin luultavasti pian täyttämässä tai juuri täyttänyt 4. Muistan siis tuon tapaamisen. Enpä ollut ennen tätä ketjua tullut ajatelleeksi, että kohtaaminen oli tuossa mielessä ainutkertainen elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen
Paras presidentti. Ei tarvinnut pelätä itänaapuria. Gorbakin yritti kaikkensa vaan ei onnistunut.
Olen syntynyt 70-luvulla, joten olen saattanut tavata jonkun 1800-luvulla syntyneen, mutta en tiedä sitä. Ei meillä yleensä keskusteltu vieraiden kanssa milloin he ovat syntyneet eikä lapsena kiinnostanut jonkun vanhuksen ikä.
Äidin isoisä kuoli 100-vuotiaana vuonna 1985. Olin silloin 11.
Vierailija kirjoitti:
Kauhee tappelu rahoista ja elämyksistä ja sitten vaan kuolee pois ja kukaan ei muista eikä tiedä että olit ikinä ollut olemassakaan.
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kekkonen
Paras presidentti. Ei tarvinnut pelätä itänaapuria. Gorbakin yritti kaikkensa vaan ei onnistunut.
Haluaisitko, että olisimme nyt kuin Unkari.
Mitä kekkonenkaan voisi nykytilanteelle tehdä?
Setäni oli syntynyt 1892. Tapasin hänet muutaman kerran lapsuudessani.