Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuuden harrastuksesi, nykytilanne?
Mitä harrastit lapsena? Voisiko sinulla aikuisena olla sama harrastus (jos ei olisi rahan- tai ajanpuutteen kaltaisia esteitä)?
Itse en ikimaailmassa enää menisi partioon. Ei kertakaikkiaan yhtään nappaa esim. lähteä yöksi jonnekin telttaan, jossa ei ole mitään yksityisyyttä eikä saa kunnolla nukuttua. Pahimmillaan pitää vielä valvoa tulta muiden nukkuessa. Partioon liittyvä ylipirteys ja uskonnollisuus ovat myös aikuiselle minulle ihan luotaantyöntäviä ajatuksia.
Musiikkiharrastus sen sijaan on hyvinkin miellyttävä. Olen aikuisenakin joinain vuosina käynyt esim. pianotunneilla, sekä musisoin yksin tai muiden kanssa vieläkin silloin tällöin.
Lapsena myös ratsastin. Sitä tekisin yhä mielelläni vaikka säännöllisestikin. Nykyään saatan esimerkiksi matkalla ollessani osallistua hevosvaellukseen. Voi kun olisi oma hevonen (ja täysihoito sille tietty).
Kommentit (127)
Kitaran soiton aloitin 1971. En ole osannut vielä lopettaa, enkä taida lopettaakaan niin kauan kuin soittamaan pystyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puissa kiipeily, sisiliskojahti, kulkukissojen hoito, hiihto, hönnien rakentaminen jne. Nyt; maastopyöräily, kajakointi, laskettelu ja vaellus.
Hönni? Suomisanakirjan mukaan tarkoittaa höyhenpeitteistä, usein lyhytnokkaista lintua, joka on yleinen maataloudessa.
Lapsena - ja tähän päivään asti - luin paljon, piirsin ja maalasin. Lapsena ja vielä yläaste-lukioikäisenä tykkäsin talvisin hiihtää (no en koulun liikkatunneilla vaan vapaa-ajalla) ja kesäisin kävellä pitkähköjä lenkkejä. Hiihto jäi kun lapsia tuli ja kävelylenkit isojen nivelien nivelrikon vuoksi lyhenivät olemattomiin. Vähän alle viisikymppisenä kiinnostuin (wanhojen) huonekalujen korjauksesta ja verhoilusta kansalaisopiston kursseilla, ja sitä teen edelleen, yli 10 vuotta myöhemmin. Kerran viikossa harrastukseen lähteminen riittää minulle, lukeminen (vanhanaikaisesti oikeat kirjat, ei ääni- tai digikirjat) ja taide/askartelu/käsityöt onnistuu kotonakin. Nuorena sitä kuunteli paljon aikakauden pop-musiikkia, mutta nykyään jos haluan musiikkia kuunnella, niin se on yleensä klassista. Radio on päällä harvoin, en tarvitse jatkuvaa ääntä kotonani, siedän hyvin hiljaisuutta, en kuuntele radiota edes autossa.
Uskomatonta miten vähän suomalaiset liikkuvat, harrastavat liikuntaa tms. Ei ihme, että porukka kohoaa kuin pullataikina. Tämä koskee sekä aikuisia, että lapsia. Pieni porukka liikkuu kuin huippu-urheilijat, mutta kansa on hyviin passiivista. Nämä vastaukset puoltavat tätä teoriaa.
Itse harrastin nuorena urheilua ja liikuntaa hyvin monipuolisesti, nyt setämiehenä ja perheen isänä liikunta on muuttanut muotoaan, osittain samoja lajeja, mutta myös uusia - sellaisia jotka eivät ole niin aikaa vieviä.
Lapsena lauloin kuorossa, soitin viulua ja luin paljon. Näin yli viiskymppisenä harrastan edelleen musiikkia, laulan ja soitan kitaraa. Viulunsoiton lopetin 9 vuoden jälkeen lukioon mennessä. Lukemisesta pidän vieläkin, tosin en enää ehdi lukea kovin paljoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein poikaiässä kavereiden kanssa ruutia, paukkuja, raketteja, termiittiä. Saimme aika helposti tarveaineita. Paukuteltiin ihan vapaasti1950-1960 luvuilla. Nyt on pikaikäisten vaikeata harrastaa moisia. Ja paukuttelu houkuttelisi poliisin heti paikalle. Eli tällainen kehittävä kemianharrastelu on kuollut.
Alue: Aihe vapaa
Luin, piirsin sekä keksin kaikenlaisia tarinoita sekä lauloin kuorossa ala-asteella.
Aikuisena palasin kuoroharrastuksen pariin joksikin aikaa (sopraanona). Nyt jatkan laulua tynkäkurssin puitteissa. Kävin laulamassa karaokeakin pitkästä aikaa. Olisi kiva löytää joku karaokeryhmä. Tykkään laulaa (voi naapuriparat).