Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsuuden harrastuksesi, nykytilanne?
Mitä harrastit lapsena? Voisiko sinulla aikuisena olla sama harrastus (jos ei olisi rahan- tai ajanpuutteen kaltaisia esteitä)?
Itse en ikimaailmassa enää menisi partioon. Ei kertakaikkiaan yhtään nappaa esim. lähteä yöksi jonnekin telttaan, jossa ei ole mitään yksityisyyttä eikä saa kunnolla nukuttua. Pahimmillaan pitää vielä valvoa tulta muiden nukkuessa. Partioon liittyvä ylipirteys ja uskonnollisuus ovat myös aikuiselle minulle ihan luotaantyöntäviä ajatuksia.
Musiikkiharrastus sen sijaan on hyvinkin miellyttävä. Olen aikuisenakin joinain vuosina käynyt esim. pianotunneilla, sekä musisoin yksin tai muiden kanssa vieläkin silloin tällöin.
Lapsena myös ratsastin. Sitä tekisin yhä mielelläni vaikka säännöllisestikin. Nykyään saatan esimerkiksi matkalla ollessani osallistua hevosvaellukseen. Voi kun olisi oma hevonen (ja täysihoito sille tietty).
Kommentit (92)
Soitin pianoa ja luin. Molempia teen edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harrastin lapsena videopelaamista jota harrastan vieläkin. En kelpaa naisille.
Lapsena / nuorena mulla oli monia harrastuksia mutta korkeintaan aina 2 yhtä aikaa. Olen testannut pesäpalloa, partiota, naisvoimistelua, lentopalloa, jääkiekkoa.
Noista voisin harrastaa nyt aikuisena kaikkia, paitsi ehkä partioon en jaksaisi sitoutua. Mulla tosin on muita harrastuksia nyt aikuisena ja suurin osa niistäkin on liikunnallisia. Mä olen aika kaikkiruokainen liikunnan suhteen, mutta ihan kaikkeen ei oikeasti voi revetä joten pitää tehdä valintoja.
Harrastin lapsena paljon. Yleisurheilua, ratsastusta, partiota, voimistelua, lukemista, sählyä. Aikuisena kävin pitkään jumpissa ja pilateksessa, nyt ovat tosin jo jääneet. Ratsastukseen palasin oman lapsen myötä, mutta sekin on nyt pois kun lapsi ei enää ratsasta. Harrastan koirien kanssa monipuolisesti agilityä, pelastuskoiratoimintaa, lenkkeilyä eli sellainen aktiivinen elämäntapa on jäänyt. Myös lapset kilpaharrastavat, omasta tahdostaan. Talvisin hiihdän, laskettelen ja retkiluistelen, mutta pelkästään fiilistellen ja maisemia ihaillen. Nyt kun lapset lautailee jo itsenäisesti, lasken pari mäkeä ja kurvaan minttukaakaolle eli kerään lajeista näitä nautinnollisia asioista. Lapsena luin paljon ja luen ja kuuntelen kirjoja edelleen.
Itse yleisurheilin lapsena. Harrastan edelleen vähän samaa, kun juoksen ja käyn salilla. Tietyt lajitreenit jääneet pois. Lapset yleisurheilee, joten ”harrastan” nykyisin kentän laidalla heilumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratsastin. Lopetin, kun tunti alkoi maksamaan 50 markkaa. Vuosi taisi olla 1986 tienoilla.
Mä harrastin lapsena ratsastusta. Aloitin aikuisena uudelleen. Jotenkin tässä on käynyt niin, että vaihdoin alaa ja työskentelen nyt hevosten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urheilin ja soitin nuorena. Kitara on tuolla olohuoneen nurkassa, mutta eipä sitä tule soitettua. Sen sijaan olen tienannut ne omaan urheiluun laitetut rahat useamman kerran takaisin valmentajana. Kohta 30 vuotta on sitäkin takana
Mä harrastin joukkuevoimistelua, soitin pianoa, lauloin kuorossa ja talvisin laskettelun. Nykyisin käyn ryhmäliikunnassa kuntosalilla ja lasketella aloin uudelleen kun lapset olivat kouluikäisiä. Nykyään käyn joka viikonloppu laskettelemassa niin kauan kun lunta riittää meidän lähivuorilla. ( En asu enää Suomessa)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin outo kysymys vastattavaksi tuo mitä harrastit. Itse tuli touhuttua vaikka ja mitä. Tuli pelattua vaikka mitä, ainakin kokeiltua sitä sun tätä. Jos nyt olis pakko nimetä joku tietty harrastus niin ehkä se olisi shakki. Tuossa lajissa tuli kilpailtua pitkään ja vieläkin tuota tulee pelattua satunnaisesti.
Lapsena olin täysin hevoshullu. Ratsastin ja vietin aikaa talleilla päivittäin tunteja.
Sitten menin hevoslinjalle maatalouskouluun. Sen koommin en ole ollut meetvurstin raaka-aineista kiinnostunut kuin leivänpäällisenä.
En ole ratsstanut kertaakaan koulusta valmistuttuani, työn puolesta olen ollut tekemisissä hevosten kanssa jonkin verran ja käynyt muutaman kerran raveissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsena olin täysin hevoshullu. Ratsastin ja vietin aikaa talleilla päivittäin tunteja.
Sitten menin hevoslinjalle maatalouskouluun. Sen koommin en ole ollut meetvurstin raaka-aineista kiinnostunut kuin leivänpäällisenä.
En ole ratsstanut kertaakaan koulusta valmistuttuani, työn puolesta olen ollut tekemisissä hevosten kanssa jonkin verran ja käynyt muutaman kerran raveissa.
Kotimaisessa meetvurstissa ei muuten käytetä hevosenlihaa raaka-aineena.
Kaikenlaista teknistä askartelua harrastin sekä lukemista. Metsässä retkeilyä. Harrastan noita edelleen.
t: nimim. Assburger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävin partiossa ja 4h-kerhossa. Liikuntaharrastus oli minun vanhempieni mielestä hienompien perheiden lapsille jotka on lahjakkaita urheilijoita, ei tämmöisille.
Partiossa olisi edelleen kiva käydä, tykkään metsäretkistä. Olisi hauskaa mennä isommalla porukalla, kun nykyään pitää perheen kanssa aina itse järjestää kamppeet ja kantaa ne.
4h-kerho oli lapsena kiva, kun siinä leivottiin. Varmaan myös aikuisena voisin jossain leipomisryhmässä käydä.
Liikuntaharrastuksessa käyn aikuisena. Vaikka en ole edelleenkään lahjakas, mutta tykkään tanssia ja nostella painavia esineitä.
Olin lapsena musiikkiiopistossa. Hyvä jos edes Ukko Nooan osaisin nyt soittaa.
musiikkia kuuntelen edelleen, pelaan edelleen fps yms pelejä.
hifiharrastus vahvana.
Lukeminen on vähentynyt kun silmät kenkkuilee.
Tärkein lapsuuden harrastuksista oli ratsastus ja hevoset. Aikuisena minulla oli omia hevosia, mutta viimeinen piti lopettaa vakavan sairauden vuoksi pari vuotta sitten. Uutta hevosta en ole hankkinut, enkä hanki. Se on liian sitovaa, stressaavaa ja kallista. Ratsastuskin jäi joitakin vuosia sitten, kun en raaskinut enää kiivetä vanhan hevosen selkään jännevamman jälkeen.
Jollain parin tunnin issikkaretkellä voisin käydä hyvällä säällä, mutta jotenkin koko ratsastus ei tunnu enää hyvältä ajatukselta. Joku maastossa köpsyttely on varmaan hevosillekin ihan mieleistä (ratsastajasta riippuen), mutta enpä tiedä, tykkäävätkö hevoset noin yleisesti siitä, että joka päivä hinkataan jotain taivutuksia ja väistöjä ym. kentällä tai maneesissa.
Vierailija kirjoitti:
Tärkein lapsuuden harrastuksista oli ratsastus ja hevoset. Aikuisena minulla oli omia hevosia, mutta viimeinen piti lopettaa vakavan sairauden vuoksi pari vuotta sitten. Uutta hevosta en ole hankkinut, enkä hanki. Se on liian sitovaa, stressaavaa ja kallista. Ratsastuskin jäi joitakin vuosia sitten, kun en raaskinut enää kiivetä vanhan hevosen selkään jännevamman jälkeen.
Jollain parin tunnin issikkaretkellä voisin käydä hyvällä säällä, mutta jotenkin koko ratsastus ei tunnu enää hyvältä ajatukselta. Joku maastossa köpsyttely on varmaan hevosillekin ihan mieleistä (ratsastajasta riippuen), mutta enpä tiedä, tykkäävätkö hevoset noin yleisesti siitä, että joka päivä hinkataan jotain taivutuksia ja väistöjä ym. kentällä tai maneesissa.
Taivutukset ja väistöt ovat hevosen jumppaa ja kehittävät lihaksistoa. Jos hevosta meinaa ratsuhevosena käyttää, niin hyvä sitä on jumpata. Monipuolinen liikunta on parasta, mutta köpsyttely pitää harvan kunnossa.
Jalkapallo, edelleen yli kolmekymppisenä tulee harrastettua sitä puulaakisarjassa. Yksi lapsi, joten vielä pystyy kun aikatauluttaa ja tukikverkot hyvät. On minulle henkireikä
Alue: Aihe vapaa
Minulla on edelleen lähes nelikymppisenä sama intohimoinen harrastus kuin joskus lastenkerhoiässä. Se tosin ei ole mikään ns. perinteinen harrastus. Pakkomielteen voima on niin suuri!