Lapsuuden harrastuksesi, nykytilanne?

Piereskely. Harrastan sitä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Soitin 11 vuotta pianoa, kun vanhemmat pakotti. En oppinut oikeastaan mitään. Enkä aikuisena osaa soittaa pianoa enkä lukea nuotteja.

En osaa soittaa mitään instrumenttia ja nuotit ovat mulle kuin hepreaa. Lapsena olisi saattanut kiinnostaa musiikkijutut, mutta eihän ne köyhät vanhemmat minua ikinä mihinkään harrastuksiin vieneet. Sitten, kun jostain ei tykännyt, niin siihen sitä sitten kyllä patistettiin.

Inhokki oli uinti, niin väkisin raahattiin johonkin rannalle, vaikka vedet eivät olleet vielä edes lämmenneet. Sitten Herrasmannin uimarannalla astuin johonkin kasviin ja jalkaa alkoi sitten pistellä ja kihelmöidä niin että vieläkin muistan. Siellä hiekan seassa oli sellainen pirun kasvi, jossa jotkut piikikkäät lehdet. En ruvennut tutkimaan sen koommin, mikä se oli. Jalkaa vain pisteli. Hölmö uimaranta.

Eipä mulla kummosia harrasteita ollut. Piirrustin ja keräilin tarroja ja kiiltokuvia. Nykyään taiteilen ja askartelen. Tarrojen keräily tuli takaisin scarpbookingin muodossa muutama vuosi sitten.

"Millon ja missä oli kymmenen markkaa tunnilta? Minä maksoni 90-luvulla viiskymppiä tunnilta, ja se ei ollut edes ratsastuskoulu, jossa oli vielä kalliimpaa. Toisaalta, käytettiinköhän tallilla tuolloin maksutonta lapsityövoimaa? Nykyään ei taitaisi onnistua, vaan jos sellaista tehtäviin, olisi ratsastuskouluilla kuitenkin joku palkattu katsomassa kyseisten lasten perään."

Se oli niinkin kauan aikaa sitten kuin 70-luvulla. Helsingin Tuomarinkylän ratsastuskoulussa ja -opistossa. 

Kyllä oli paljon vapaaehtoisia lapsia hoitamassa hevosia. Olisin itsekin halunnut, mutta ne olivat haluttuja "työpaikkoja". Tottakai ratsastusopettaja oli sitten aikuinen.

Satubaletissa oli ihan pienenä. Nykyään ei onnistuisi aikuisbalettikaan.

Olin lapsena lukutoukka, samoin nyt aikuisena. En voisi elää ilman lukuharrastusta. 

Pelasin lapsena ja nuorena jalkapalloa, nyt toiminut lapsen joukkueessa valmentajana muutaman vuoden. 

Telinevoimistelin Suomen mestaruus -tasolla. Enää en tietenkään osaisi ja jaksaisi juuri mitään. Kuulin, että osa omista aikalaisista on alkanut pitää yhtä. Minulla ei ole mitään mielenkiintoa tavata niitä ihmisiä. En viihtynyt aikoinaan niissä porukoissa enkä viihtyisi nytkään. Voimistelusta tykkäsin ihan hirveän paljon. Olisi ihanaa, jos vielä kykenisi tekemään jonkun sarjan vaikka permannolla tai nojapuilla. <3.

Joku seurakunnan hontelo pöyhäkäs piti lentopallotreenejä kulmakunnan pojille.

 Alkoi sitten saarnaan harkan jälkeisestä tupakoinistamme motolla: Savukkeet ja Urheilu ei kuulu yhteen. Mutta niinhän se olikin, ekas treeni ja tokas rööki. Hontelo intti vastaan akneiho leiskuen, että ne ei vaan sovi yhteen. Lopetettiin pelaamiset ja keksittiin muuta, röökit taskua pullistellen.

 Harrastukset muuttuivat iän myötä ja kaveripiirin innostamina. Röökit jäi kyydistä. 

Kiitos nyt vuosikymmenten takaa hontelo nuorimies kun yritit raitistaa laumaasi. Olihan ne vähät pelaamiset näköalaa avartavia. Porttiteorian mukaan johdanto syvällisempään liikuntaharrastukseen. 

Jazz balettia tuli tanssittua jonkin aikaa nuorena. Onko sellaista enää?