Lapsuuden harrastuksesi, nykytilanne?

Lapsena soitin paria soitinta, lauoin kuorossa, kävin askartelukerhossa, sirkuskerhossa, piirsin, luin ja keksin tarinoita.

Aikuisikäni olen laulanut kuoroissa ja bändeissä, soittanut, tehnyt taidetta, lukenut, kirjoittanut runoja ja harrastan näyttelemistä useassa porukassa. 

Lintuharrastus.Ensimmäisen lintukirjani ostin 60-luvulla alle 10-vuotiaana.70-luvulla polkupyörällä tuli tehtyä jopa 100km päiväretkiä.Mukana lintukirja,kiikarit,kamera,eväät ja usein luokkakaveri.Olin rakentanut polkupyörääni musiikkilaitteet.Ohjaustankoon tein kaiutintelineet,josta johdot takatelineellä  laukussa olevaan patteritoimiseen kasettinauhuriin.Kyllä useinkin ihmiset ja maatilan eläimet jäivät katsomaan suu auki kun mentiin pyörillä ohi ja "stereoista" raikasi rokki. Usein lähdettiin matkaan ennen auringonnousua.Talvella käytiin yöllä kuuntelemassa pöllöjä.Kaikki lintuhavainnot merkittiin vihkoon.Osallistuttiin myös Suomen linnuston laskentaan.Siitä julkaistiin myöhemmin kirja Suomen lintuatlas.

Lapsuuden rakkain harrastukseni oli uiminen ja jatkuu vieläkin, olen nyt 61-vuotias ja yleensäkin kaikenlaiset

liikuntamuodot: lenkkeily, ala-asteellakin pelattiin jääkiekkoa ja jalkapalloa, tytöt vastaan pojat ym. kivaa!

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, minulla on nyt 40 vuotta myöhemmin hyvin pitkälle samat harrastukset kuin mitä oli alakouluikäisenä tyttönä: Luen paljon, kaikenlainen taiteilu ja piirtely ja kirjoittelu kiinnostaa yhä, ja olen eläinrakas heppa- ja koiratyttö edelleen. 

Ainoa harrastus, joka jäi lapsuuteen oli pianonsoitto. Kävin muutaman vuoden pianotunneilla noin 10 vuoden molemmin puolin ja soitin kitaraakin pikkuisen, olin joskus jollain musiikkileirilläkin ja lauloin kuorossa. Musiikkiharrastukset jäivät lapsuuteen, niitä en ole aikuisena jatkanut, vaikka kotona tykkäänkin lauleskella omaksi ilokseni.

Koulun jälkeen ala-asteella piirsin ja luin. Joskus myöhemmin kävin voimistelemassa ja käsityökerhossa. Partiota kokeilin. Sitten sain koiran, ja olin sen kanssa ulkona, ja muut juoksut jäi. Pianonsoittoa kokeilin myös, ja tanhua. Kuorossa käväisin. Valokuvausta, vedosten tekoa. Discoilua.

Päikkärit ja ruuanlaitto, lukeminen, ja hintavertailu taitaa olla nykyajanvietteet. 

Vierailija kirjoitti:

Lapsena olin täysin hevoshullu. Ratsastin ja vietin aikaa talleilla päivittäin tunteja.

Sitten menin hevoslinjalle maatalouskouluun. Sen koommin en ole ollut meetvurstin raaka-aineista kiinnostunut kuin leivänpäällisenä.

En ole ratsstanut kertaakaan koulusta valmistuttuani, työn puolesta olen ollut tekemisissä hevosten kanssa jonkin verran ja käynyt muutaman kerran raveissa.

Kiinnostaisi tietää, mitä teet työksesi?

Vierailija kirjoitti:

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, minulla on nyt 40 vuotta myöhemmin hyvin pitkälle samat harrastukset kuin mitä oli alakouluikäisenä tyttönä: Luen paljon, kaikenlainen taiteilu ja piirtely ja kirjoittelu kiinnostaa yhä, ja olen eläinrakas heppa- ja koiratyttö edelleen. 

Ainoa harrastus, joka jäi lapsuuteen oli pianonsoitto. Kävin muutaman vuoden pianotunneilla noin 10 vuoden molemmin puolin ja soitin kitaraakin pikkuisen, olin joskus jollain musiikkileirilläkin ja lauloin kuorossa. Musiikkiharrastukset jäivät lapsuuteen, niitä en ole aikuisena jatkanut, vaikka kotona tykkäänkin lauleskella omaksi ilokseni.

Ei siinä mitään hassua ole. Niin minullakin, yli nelikymppisellä on, paitsi partio.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain hieman traumoja partioleiristä. Olisin vain halunnut kotiin. Ei ollut yhtään oma juttu, mutta en uskaltanut sanoa vanhemmille. Tai ehkä en tiennyt, että muunlaistakin voisi olla.

En yhtään ihmettele niitä traumoja, omien ja kavereiden kokemusten perusteella. Mutta olivatko vanhempasi mukana partioleirillä, vai mitä se heille sanominen olisi auttanut? Vai pakottivatko he sinut partioon?

Onko teillä sellaista, että pakotettiin harrastamaan? Miten se vaikuttaa nyt suhtautumiseesi kyseiseen lajiin tai harrastukseen?

Mulla ei ollut mahdollisuutta harrastaa mitään maksullista. Luin paljon ja ramppasin kirjastossa jatkuvalla syötöllä, edelleenkin luen paljon, mutta lukulaitteelta enimmäkseen. Lauloin seurakunnan kuorossa ja pidän kyllä musiikista, mutta en laula, enkä varmaan ollut edes hyvä siinä. Sitten meillä oli kavereiden kanssa sellainen ”harrastus” että käytiin soittelemassa kaikkien koiranomistajien ovikelloa ja kysyttiin, saadaanko ulkoiluttaa niiden koiraa. Yleensä olivat tyytyväisiä kun tehtiin pitkiä lenkkejä koiriensa kanssa. Enää  en tietenkään tätä tee, mutta olen edelleen ihan hirveän eläinrakas.

Ratsastus ja en enää harrasta. Oli ihana nuoruus talleilla mutta minulle se tallilla lähestulkoon asuminen ja kaverit oli olennainen osa sitä viehätystä ja sitä ei voi enää samalla lailla elää työssäkäyvänä perheellisenä. Kerta viikossa tunti ei ole sama asia. Onneksi olen löytänyt aikuisena aivan toisen harrastuksen josta saan samanlaista iloa mutta jota voi harrastaa pari kertaa viikossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkein lapsuuden harrastuksista oli ratsastus ja hevoset. Aikuisena minulla oli omia hevosia, mutta viimeinen piti lopettaa vakavan sairauden vuoksi pari vuotta sitten. Uutta hevosta en ole hankkinut, enkä hanki. Se on liian sitovaa, stressaavaa ja kallista. Ratsastuskin jäi joitakin vuosia sitten, kun en raaskinut enää kiivetä vanhan hevosen selkään jännevamman jälkeen. 

Jollain parin tunnin issikkaretkellä voisin käydä hyvällä säällä, mutta jotenkin koko ratsastus ei tunnu enää hyvältä ajatukselta. Joku maastossa köpsyttely on varmaan hevosillekin ihan mieleistä (ratsastajasta riippuen), mutta enpä tiedä, tykkäävätkö hevoset noin yleisesti siitä, että joka päivä hinkataan jotain taivutuksia ja väistöjä ym. kentällä tai maneesissa. 

Taivutukset ja väistöt ovat hevosen jumppaa ja kehittävät lihaksistoa. Jos hevosta meinaa ratsuhevosena käyttää, niin hyvä sitä on jumpata. Monipuolinen liikunta on parasta, mutta köpsyttely pitää harvan kunnossa.

Kyse olikin hevosen näkökulmasta.

Olen kasvanut hyvin köyhässä perheessä, joten väline-/seuraharrastuksia ei ollut. Ratsastin yhden syksyn yläasteella. Sain käydä joka toinen viikko tunnin ratsastamassa, kun joka viikkoiseen tuntiin ei ollut varaa. Putosin nopeasti ryhmän kyydistä. Hinta oli tuolloin 6 euroa, mutta se nousi pian 8 euroon ja jouduin lopettamaan. En ole sen jälkeen juuri hevosen selässä päässyt käymään. 

Mutta harrastin piirtämistä ja askartelemista ja olen edelleen varsin etevä niissä hommissa. Äidin kanssa luettiin paljon ja sama jatkuu vieläkin, vaikka divareissa ei enää käydä. Pelattiin myös nintendoa ja segaa. Minä pelaan vieläkin, mutta äiti ei. Isän kanssa tehtiin palapelejä ja rakennettiin laivojen pienoismalleja, mutta hänen uusi vaimonsa ei pitänyt niistä, joten ne jäi jo ala-asteella pois. Joskus aikuisena olen kokeillut taas palapelejä, mutta ei ne enää tunnu yhtä mukavilta kuin ennen. 

Lapsena oli kaksi pitkäaikaista harrastusta. Pianon soitto ja ratsastus. Pianoa voisin edelleen opiskella ja soittaa, jos olisi aikaa. Sen sijaan ratsastamaan en enää lähtisi kahdesta syystä. Ensinnäkin tuntuu, että hevoset ovat kasvaneet lapsuudestani, eli satulan selässä olisin todella korkealla. Vai onko aikuisena tullut vain korkean paikan kammo? Lisäksi hinnat ovat karanneet pilviin. Lapsena ratsastustunnit maksoivat 10 markkaa tunti. Nykyisin taitaa olla 60 euroa tunti, jos sekään riittää? 

Kaikkea muuta tulee nykyisin harrastettua. Niin kauan, kun olen vielä työelämässä ja on paljon  ylitöitä, en voi sitoutua sellaiseen harrastukseen, jossa pitää sitoutua kerran viikossa tiettynä päivänä. Esim.kielten opiskelu. Harrastan sellaisia asioita, joihin voi mennä paikan päälle ilman ennakkovarauksia. Kuten kuntosali tai juoksu.

Harrastin ratsastusta, nykyään en enää ratsasta mutta omia hevosia on ollut vuodesta 2008.

Harrastin balettia ja pianonsoittoa. Pianoa soitan edelleen, balettiin, heh, en enää menisi. Ellei olisi joku tooooosi armollinen aikuisbalettiryhmä jotain balettihenkistä jumppaa.

Ratsastus. Kyllästyin hevosiin, talleilla pyörimiseen ja ratsastustunneilla käymiseen.

Laskettelu. Kyllästyin lasketteluun, rinteissä pyörimiseen ja hissijonossa seisomiseen.

Uinti. Tämä harrastus jatkuu samalla kuin lapsena ja nuorena. Uin aina kesällä ahkerasti kotirannassa. 

Retkeily. Tämä harrastus jatkuu. Aikuisena on enemmän mahdollisuuksia lähteä retkeilemään vaikka maapallon toiselle puolelle (Uusi-Seelanti). Itse olen siellä käynytkin ja kivaa oli. 

Voimistelu. Tämä harrastus loppui, koska kroppa ei enää kestä rasitusta eikä nivelet taivu. I'm too old for this shit. 

 

Olin mukana järjestötoiminnassa lapsena, teininä ja vielä nuorena aikuisena, mutta se oli lopulta pakko lopettaa kokonaan, koska vapaaehtoistyö vaati koko ajan enemmän ja enemmän aikaa ja vaivaa eikä mihinkään voinut sanoa ei. Vielä opiskelijana sellaisen pystyi sovittamaan elämäänsä, ja osittain siitä oli jopa hyötyä työelämään pyrkiessä, mutta normaalin työelämän ohessa ihan mahdoton ajatus. Ehkä sitten taas eläkkeellä, vähän tietty eri tehtävissä, mutta paljonhan siellä on mummujakin mukana.

Sen sijaan lukeminen ja kirjoittaminen eivät ole koskaan loppuneet, vaikka niitä ei mun lapsuudessani oikein oikeina harrastuksina pidettykään, kun olisi ennemmin kuulunut hiihtää tai pelata pesäpalloa.

Harrastin lapsena lukemista ja kirjoittamista.  Joskus yläasteella opettelin itsekseni soittamaan pianoa. 

Luen, kirjoitan ja soitan pianoa edelleen. Jotain liikuntaakin yritän harrastaa kuten pyöräilyä ja kävelyä. 

Lapsena harrastin lukemista, kirjoittamista, piirtämistä ja maalaamista. Niistä tykkään edelleen ja etenkin lukeminen on mieliharrastus yhäkin. Askartelu on vaihtunut neulomiseen ja ompeluun. 

Ratsastus oli nuorena ihan lempijuttu, kymmeniin vuosiin en enää ole uskaltanut nousta hevosen selkään, vaikka vähän mieli tekisikin. Enkä todellakaan enää haaveile omasta hevosesta, vaikka kauniita eläimiä ovatkin.

Aikuisiällä on tullut harrastettua monenlaista tanssia, kehonhuoltoa ja kuntoliikuntaa.