Lapsuuden harrastuksesi, nykytilanne?

Soitin rumpuja ja kitaraa 80-luvulla. Noilta ajoilta vain bassokitara on tallella, mutta en ole koskenut siihen 90-luvun jälkeen.

Tuntuu etten harrastanut lapsena mitään säännöllisemmin. 12-vuotiaana innostuin rockmusiikista ja aloin ostamaan äänilevyjä. Se jäi pysyväksi tavaksi ja harrastukseksi. Nyt olen 66 ja ostan levyjä edelleen, 80-luvun lopulta lähtien myös cd-levyjä.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mihin partiolla pyritään? Se kuulostaa aivan hirveältä.

Ap vastaa partioasiaan googlettamatta ja käyttämättä tekoälyä. llmeisesti partiossa pyritään selviytymään vaikeistakin olosuhteista, ja luovuttaa tai edes valittaa ei saa. Pitää olla myös hyvä muille, ja yhteishenki on "se juttu". Ja Jumala kai auttaa, jos on probleemia. Partion keksi ja perusti englantilainen Baden-Powell sillä ajatuksella, että laitetaan pojat selviämään ja jotain militaristakin hän haki.

Menin partioon seitsenvuotiaana, koska sellainen mahdollisuus oli. Paljoa muita harrastusmahdollisuuksia ei ollut, ja partiossa olikin luokaltani noin puolet. Aluksi oltiin "arkajalkoja" ja sitten siirryttiin "sudenpentuihin". Samalla luvattiin, että "lupaan noudattaa sudenpentujen lakia ja olla toisille avuksi joka päivä". Sitten kun oli viikottaisia kokoontumisia, niin niissä aluksi laulettiin "Reilut pennut, sudenpennut, jälleen koolla on. Reippaat pennut, sudenpennut, jälleen koolla on." Lopuksi taas toivotettiin "Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä illasta." 

Yhdeksän- tai kymmenenvuotiaana siirryttiin vartioon. Vartiolupauksessa sanottiin "Lupaan rakastaa Jumalaani, isänmaatani ja ihmiskuntaa." Sitten tehtiin metsäleirejä ilman aikuista, ja ongelmat kuitattiin laulamalla "Ei koskaan kannata vaikertaa, vaik vastoin käydäkin voi, näin tuumii partiotyttönen, ja jälleen laulunsa soi."

Voimiatelin lapsena vuosia, kerran viikossa. Hypittiin volttimonttuun, tehtiin kärrynpyöriä ja oli ihan leppoisaa. Jos olisin lapsi nyt niin voimistelisin nuttura kireellä paljettipuvussa 15 tuntia viikossa. Yök.

Lapsena poljettiin paljon pyörällä.  Asuttiin Uudellamaalla, maaseudulla, mutta lähellä oli paljon pieniä kyliä joihin jaksoi polkea 5-25 km ala-asteella, käytiin juomassa teetä kylän baarissa, koska kahviin ei vielä ollut tutustunut kunnolla ja tee oli halvin baarin tarjoiluista.

Edelleenkin pyöräilen mielellään, mutta ei paljoa enää, mutta luulen että polkupyörästä lapsuudessa on ollut paljon hyötyä myöhemminkin.

Opin myös uimaan lapsena, en ole hyvä uimari, uin kuin ihmiset kävelevät, pystyy uimaan vaikka kuika pitkälle, mutta ei mitään kilpauimarin nopeutta, edellen kausittain käyn uimassa useinkin, mutta sitten se jää.

Hiihtäminen ja luistelu oli lapsena tärkeää, en ollut niissä hyvä, niin ne ovat jääneet ikävä kyllä.  Välillä mietin suksien ostamista, mutta en ymmärrä niistä enää mitään, silloin oli monot joissa oli reunukset ja väännettiin kiinni sukseen kuin hiirenloukku, mutta nyt on eri systeemit ja lisäksi kallista ... voisi ostaa Kontista sukset ja siteet ja sauvat jos sattuisi jokus näkemään sopivan kokoiselta tuntuvat, ja sitten kokeilemaan ja pettymään ja oppimaan ostamaan oikeanlaiset.

Harrastin kuvataidekerhoa ja piirrän ja maalaan paljon vielä nelikymppisenäkin. Harrastan lisäksi paljon käsitöitä, nuo on tietyllä tavalla toisiaan  tukevia taitoja. 

Olin hetken myös partiossa ja selkäni ei kyllä antaisi enää minun nukkua ohuella makuualustalla teltassa. Olen tyytyväinen cityeläjä.

Vierailija kirjoitti:

Anteeksi, mihin partiolla pyritään? Se kuulostaa aivan hirveältä.

Katso YouTube ja Suomen Partiolaiset.

Nää on kivoja. Kertokaa lisää.

Ratsastus ja yleisurheilu lapsena ja teininä. Olin tallilla suurinpiirtein 24/7 ikävuodet 8-20. Minulla oli omia hevosiakin ja kilpailin esteratsastuksessa aina parikymppiseksi asti. Siihen loppui kun ei opiskeluvuosina mitenkään ollut taloudellisesti mahdollista pitää omia hevosia, kun ei ollut varaa edes ratsastustunteihin. Nyt perheellisenä ja ruuhkavuosia elävänä en voi edes ajatella niin kallista harrastusta itselleni.

Yleisurheilussa juoksin keskimatkoja, hyppäsin korkeutta ja pituutta ja kilpailin 13-vuotiaaksi asti. Se väistyi hevostelun alta, mutta olen pitänyt juoksun ja liikunnan elämässäni vaihtelevasti. Olen aikuisena juossut, lähinnä siis hölkötellyt, 4 kertaa jopa maratonin.

Meidän perheessä oltiin sosialistien jälkeläisiä ja arvostettiin tosi paljon kaikkea ei kapitalismia ja fasistista meininkiä. Mummokin totesi että sinä et mihinkään partioon mene. 

Hän näki sen selvästi nassutoimintana.

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheessä oltiin sosialistien jälkeläisiä ja arvostettiin tosi paljon kaikkea ei kapitalismia ja fasistista meininkiä. Mummokin totesi että sinä et mihinkään partioon mene. 

Hän näki sen selvästi nassutoimintana.

Mitä tarkoittaa "nassutoiminta"?

Kertokaa lisää. Nää on kivoja.

Telinevoimistelu. Palasin siihen joksikin aikaa nelikymppisenä, mutta nyt ei enää oikein lähe. Nivelet hajoaa muutenkin. N50

Lätkää ja futista lapsena, kitara ja muita soittimia teininä. Nyt vanhana on lätkä vaihtunut sählyyn ja futiksen peluu valmentamiseen. Soittimet edelleen mukana kuvioissa. 

Lapsena harrastin partiota, muodostelmaluistelua ja pianon soittoa. Pianon soittoa en jatkaisi, sain lapsena kuulla olevani siinä tarpeeksi huono. Kokeilin sitä joskus yläasteella uudelleen mutta minulla ei vain ole sellaista sävelkorvaa, että voisin soittaa muuten kuin mekaanisesti nuotteja lukemalla. 

Muodostelmaluistelua voisin periaatteessa jatkaa. Pidin lajista mutta fysiikka petti. 

Partiossa pidin retkeilystä ja kisoista. Voi olla, että lasten myötä tulee palauttua partion pariin mutta aikuiselle se on lähinnä lasten harrastamisen mahdollistaja.

Harrastin kalastusta ja metsässä kulkemista. Ja vieläkin. m50

Harrastin rytmistä voimistelua ja en mä enää missään jumppapuvussa menisi esiintymään, mutta kyllä tykkään niiden välineiden kanssa temppuilla omaksi ilokseni.

Lapsena ja teininä soittamiani musiikki-instrumentteja soittelen vieläkin näin yli viisikymppisenä ja olen opetellut yhden uudenkin. Itseasiassa soittelen nykyään paljon aktiivisemmin kuin silloin, käytännössä ihan joka päivä. Muut harrastukset ovat jääneet vähälle tai kokonaan pois, joitakin tosin "harrastan" edelleen katsomalla aiheeseen liittyviä videoita YouTubessa, osin jopa hyvinkin aktiivisesti. 

Itse sain hieman traumoja partioleiristä. Olisin vain halunnut kotiin. Ei ollut yhtään oma juttu, mutta en uskaltanut sanoa vanhemmille. Tai ehkä en tiennyt, että muunlaistakin voisi olla.

Ei mua ole aikuisena enää kiinnostaneet mitkään harrastukset. Työ ja arki riittää. Lapsena tuli harrastettua monenlaista, balettia, pianonsoittoa, yleisurheilua (800 ja 1500 m juoksu erityisesti), partiotakin kokeilin vaan en tykännyt... Eniten kuitenkin harrastin lapsena koodausta ja tietokonepelejä (kasarilla, silloin ei niin kovin moni vielä harrastanut), ja koodaus on ammattini vieläkin. Eli se lapsuuden harrastus jatkuu, nyt vaan palkkatyönä.