Lue keskustelun säännöt.
Ylisukupolvinen yksinäisyys - kun ystäviä ei ole
28.03.2026 |
Kärsin selvästi ylisukupolvisesta yksinäisyydestä. Vanhemmillani ei juuri käynyt ystäviä kylässä, kun olin lapsi ja nuori. En saanut kotona mallia siitä, että isä olisi lähtenyt kaverien kanssa vaikka höntsäurheilemaan tai äiti ystävien kanssa illanviettoon. Vanhemmat olivat pääsääntöisesti illat kotona, kävivät toki yksinään urheilemassa. Muutenkin vanhemmat ovat aina viettäneet vapaa-aikansa melko erillään, harvoin tekevät yhdessä muuta kuin käyvät kaupassa.
Pienenä lapsena minulla oli ystäviä, mutta koulun vaihtumisen myötä ystävät eivät enää halunneet olla tekemisissä. Sain uusia ystäviä, mutta yhteydenpito jäi ystävieni puolelta, kun muutin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea. Olen aikuisena saanut itselleni kavereita ja ystäviä, mutta minulla on ollut koko aikuisuuteni vaikeutta pitää näitä ystäviä. Tutustun mielestäni ihmisiin melko helposti, mutta yleensä päädyn kivaksi tuttavaksi tai kaveriasteelle, vaikka haluaisin ystävystyä. Kaverien kanssa juttu ei syvene ystävyydeksi. Tai minä tulkitsen, että nyt ollaan ystäviä ja toiselle olenkin vain kaveri. Vaikutan todennäköisesti liian innokkaalta, koska olen yksinäinen. Yritän liikaa huomioida toisia, jotta minusta pidettäisiin. Välimme muodostuvat usein epätasa-arvoisiksi, kun yhteydenpito ja ystävyyden ylläpitäminen jää minun harteilleni.
Sairastuin vakavasti joitakin vuosia sitten (tyyliin syöpään) ja siinä yhteydessä kaikki ystävät kaikkosivat. Heidän oli vaikea suhtautua siihen, että olin vakavasti sairas pienen lapsen vanhempi. Onnistuin löytämään toipumisaikana yhden ystävän. Meillä oli oikein hyvä ystävyys. Tämä ainoa ystäväni kuitenkin ilmoitti äkisti, ettei halua enää olla tekemisissä kanssani. Syyksi sanoi vain, että olen kiva tyyppi, mutta enää ei vain huvita ja hän haluaa viettää tästä eteenpäin aikaa muiden ystäviensä kanssa. Elämääni jäi valtava aukko, kun tämä ainoa ystävä hävisi elämästäni.
Jatkuu seuraavassa viestissä.
Kommentit (53)
Ystävät ovat samanhenkisiä, jos sinun pitää teeskennellä joillekin, he eivät ole samanhenkisiä kanssasi. Miten sinä löysit miehesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vaikutan todennäköisesti liian innokkaalta, koska olen yksinäinen. Yritän liikaa huomioida toisia, jotta minusta pidettäisiin."
Jeps, siinä se ongelma. Sinusta huokuu ripustautuvuus ja epätoivo. Miellyttäminen on toinen mikä saa ihmiset syystäkin varuilleen koska miellyttäjän roolissa et ole aito. Kun lähestyy muita siltä pohjalta ettei epätoivoisesti etsi hyväksyntää ja yhteyttä, voi se yhteys jopa muodostua.
Sivusta: miten olla ei-ripustautuva ja ei-epätoivoinen?
Se asia varmaan selviäisi paremmin ammattiauttajalla kuin vauvapalstalla. T. eri
En kyllä jaksa edes lähteä kotoa mihinkään. Nytkin tekisi mieli nukkua päiväunet. En halua kutsua kotiin ketään, en jaksa tavata ketään. Olen masentunut työtön. Siivosin kodin viimeksi joulukuussa.
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat samanhenkisiä, jos sinun pitää teeskennellä joillekin, he eivät ole samanhenkisiä kanssasi. Miten sinä löysit miehesi?
Ei kukaan työtön jaksa kuunnella työnhaku neuvoja. Vai haluatko itse lihavana kuunnella laihdutus ohjeita ystävältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellaisia naiset ovat. Ystävyys ei merkitse mitään. Terapeutti syöttää ajatuksen että pitää katkaista kaikki ihmissuhteet, ja sitten niin tehdään.
Naiset? Minulla ei ole yksikään ystävyyssuhde katkennut, sen sijaan miehelläni vaikka kuinka monta. Tuo on luonnekysymys, ei liity sukupuoleen.
Monet naiset katkovat mielellään välit huonoihin miehiin. Ei hyväksikäyttäjiä pidä kuljettaa läpi elämän mukana kamppaamassa tilaisuuden tullen nurin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat samanhenkisiä, jos sinun pitää teeskennellä joillekin, he eivät ole samanhenkisiä kanssasi. Miten sinä löysit miehesi?
Ei kukaan työtön jaksa kuunnella työnhaku neuvoja. Vai haluatko itse lihavana kuunnella laihdutus ohjeita ystävältä?
Mikä se on se semmoinen yhdys sana?
En halua ystäviä. En halua kuunnella neuvomista ja elämänohjeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kirjoitin tieto koneella vauva palstalle monta vinkkiä täältä lappeen Rannasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävät ovat samanhenkisiä, jos sinun pitää teeskennellä joillekin, he eivät ole samanhenkisiä kanssasi. Miten sinä löysit miehesi?
Ei kukaan työtön jaksa kuunnella työnhaku neuvoja. Vai haluatko itse lihavana kuunnella laihdutus ohjeita ystävältä?
Mikä se on se semmoinen yhdys sana?
Mikä se on semmonen pilkun nussija?
Kukaan ei halua äidinkielen opettajan ystäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi lähivuosina loppuu puolet peruskouluista ja äidinkielen opettajat saa kenkää töistä.
Kielioppivirhe serkku hyvä.
Onneksi saat kohta kenkää töistä ope.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen liiankin hyvin omissa oloissani viihtyvä nainen, tapaan ystäviäni todella harvoin ja vielä harvemmin olen itse se, joka tekee aloitteen tapaamiseen tmv. Minulle riittää päivittäiset teams-puhelut työkavereiden kanssa, joissa jutellaan työasioiden lisäksi usein myös muita asioita. Olen tutustunut moneen uuteen ihmiseen töiden kautta ja joistakin heistä on tullut niin läheisiä, että heitä voi kutsua jopa ystäviksi. Työpäivän jälkeen olen usein niin poikki, että en jaksaisi tavata ketään, en edes puhua puhelimessa. Viikonloppuisin lataan akkuja seuraavaa työviikkoa varten ja mieluiten vietän ajan yksinäni, joskus toki aikuisten lasteni kanssa. Jos joku uusi ihminen haluaisi tutustua minuun ja esim kerran viikossa tavata, sanoisin kyllä että, kiitos mutta ei kiitos. Ei vaan paukut riittäisi.
Työkkärin listoilla. Ihan tarpeeksi, että jaksaa aina opetella uudessa työpaikassa työt ja tehdä kotityöt.
En jaksa tavata mitään ystäviä.