Lue keskustelun säännöt.
Uusi työ osoittautui hirveäksi
27.03.2026 |
Minut saatiin vaihtamaan työpaikkaa pari kk sitten. Vanhassa työssä ei ollut sinänsä mitään pielessä -toki paljon ylitöitä ja edeltäjäni vaihtuneet vuoden välein sen vuoksi. Pienen epäröinnin jälkeen tein päätöksen paremman palkan ja etemismahdollisuuksien vuoksi.
Alun pari viikkoa olivat ok. Ihmettelin vain, miksi tiimissä on ollut vaihtuvuutta, "vanhin" tekijä oli ollut talossa vuoden ja työtilanteesta huolimatta kaikki paitsi oma työsuhteeni olivat sijaisuuksia/määräaikaisuuksia. Hiljaista tietoa ei ollut saatavilla, ja ennen minua tehtävissäni oli ollut vaihdellen useita eri henkilöitä. Lisäksi esihenkilöni ilmoitti heti jäävänsä pitkäksi aikaa vapaille, sain sijaisen tilalleen.
Aloin kuulemaan talossa ikäviä asioita mm. uupumisista, huonosta käytöksestä ja ylitöistä. Työterveys kuormitettu, samoin työsuojelu. Minua onniteltiin pestistäni todeten "onnea todellakin tuohon matkaan". Todistin mm. suoraa huutoa toimistolla.
Perehdytyskin loppui kuin seinään, perehdyttäjä ei itse myös uutena osannut eikä ehtinyt. "Tässä nyt vaan on pakko mennä näillä speksein". Omalla taustaosaamisella (pitkä ura) ei pitkälle pötkitä, talo niin suuri, kompleksit rakenteet ja järjestelmät. Jouduin vastuuseen (ilman mitään mandaattia) isosta ohjelmasta, jossa pitäisi tietää vuosien historia, edelliset kehitysprojektit ja paljon talokohtaista asiatietoa. Kohtasin edellisvuosien stipluihin pettyneet skeptiset sidosryhmät. Tiimistäni apukäsikassaraksi sain kokemattoman juniorin, jota minun käskettiin ajaa sisään ja ohjata.
Työajalla en ole ehtinyt perehtyä enää, ja töitä joutuu tekemään iltaisin. Hankeohjelma on todella massiivinen, raportteineen, rakenteiden analysointeineen, viestimisineen ja ohjeistamisineen. Sidosryhmät eivät itsenäisesti tee asioita, noudata aikatauluja tai kuuntele ohjeita. Minulla ei ole valtaa puuttua. Eteenpäin pitäisi asioita saada. Apukäteni ei osaa toimia itsenäisesti.
Kuormituin, valvon yöt, illat menee vatvoen työasioita jos en niitä tee. Stressaan, väsyn ahdistun, jaksaminen ja ilo poissa. Tukea ei tule pyynnöistä huolimatta, kenties koska esihenkilösijainen ei osaa tehtäväkentästäni edes perusteita. Kysymyksiin vastaa kysymällä. Aika ei palaverirallissa riitä. Kritisoin sitten ääneen, että tiettyjä olennaisua tietoja ei ole saatavilla mistään, johtamista tulee sidosryhmille sivusta ja ylhäältä, päällekäisiä projekteja ei hallitse / omista kukaan.
Tänään pomo ilmoitti, että apukäteni on nyt sairauslomalla. Kysyin, että onko syynä koko viimeisen 6 kk ylityömääränsä ja huutavat kollegat aiemmin vai joku muu. Kuulema minä, koska näytän ahdistuneelta ja stressaan, vaikutan onnettomalta ja näytän panikoivan. Keskustelin sitten tekijöistä, jotka ovat tähän johtaneet, mutta vain käsky tuli "olla käyttäytymättä niin etten stresssaa näkyvästi tai vaikuta ahdistuneelta, enkä saa avautua ongelmista. Tiimissä yhden kollegan tarjoamasta projektidokumentaatiosta olisin saanut hyödyllistä tietoa. Ei saa pyytää, koska avunpyyntö (?) kuormittaa -kaikilla on " omat työnsä". Kerroin, että olen kaipaan edes normiperustiedonjakoa, jotta pärjään.
Puranko työsuhteen koeajalla? En ole koskaan joutunut tällaiseen tilanteeseen, en saanut potkuja tai tällaista palautetta. Olo on typertynyt ja pettynyt. Ajatukset kiertävät nyt kehää, unta en ole saanut moneen yöhön. Olen niin uupunut, etten kykene juuri kuin toipumaan sohvalla enää. Kadun että lähdin tähän. Johtamis- ja kulttuuriongelmia on lienee turha yrittää ratkoa itse.
Kommentit (138)
Kannattaa miettiä nyt rehellisesti, että oletko, ap, sellainen ihminen, joka kykenee tekemään ns. hiljaisen irtisanoutumisen vai ei. Itse olin joskus vastaavassa tilanteessa enkä kyennyt siihen, vaan paloin loppuun, koska mm. epäreiluuden kokemus ja liiallinen vastuullisuus työstä alkoi huomaamatta syömään. Lisäksi pelkäsin niin paljon pitkittynyttä työttömyyttä, että en vaan uskaltanut lähteä.
Kannattaa viheltää nyt peli poikki. Mene maanantaina työterveyteen ja hae sairauslomaa, niin he päättävät työsuhteesi ja pääset pois. Älä tee enää sekuntiakaan töitä tuossa paikassa. Terveytesi on liian kallisarvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitäpä luulet, tuleeko se tilanne tuosta muuttumaan, ainakaan parempaan suuntaan? Burnoutissa olet alta aikayksikön, veikkaan.
Lopeta myöskin perehdyttämäsi henkilön kutsuminen apukäsiksi, se ei ainakaan työilmapiiriä paranna. Hän on työkaverisi, koulutettu henkilö, eikä mikään apukädet, vaikka olisikin hierargiassa alapuolellasi!
Vierailija kirjoitti:
litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Kiitos tiedosta. Haluatko apukäsiksi ap:n työpaikalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Kiitos tiedosta. Haluatko apukäsiksi ap:n työpaikalle?
Ehkä lihaksikkaat apukädet toimisivat paremmin?
Ap tässä. Ns. quiet quittingiin en taida tosiaan rehellisyyden nimissä kyetä, ja se on riski siinäkin mielessä, että saan lähteä koeaikana jos en draivaa täysiä, ole koko ajan saatavilla ja pidä lankoja käsissäni.
Olen liian tunnollinen ja vaistoan tässä iässä nopeasti jos joku ei tunnu oikealta ja reilulta.
Varaan maanantaina ajan työterveyteen, eipä tule uutisena heille nämä organisaation uupumiset ja ongelmat kuulema. Minua varoitti tästä kollega, jonka työsuhdetta ei jatkettu ja joka oli itse vedonnut työsuojeluun ja HR:ään, tuloksetta. Romahdan varmaan ja alan itkeä, mutta minkäs teen, olen vain ihminen. Työttömäksi en halua, mutta työkykyisenä en pysy jos tästä tipahdan ja menen viikkotasolla yhteensä parinkymmenen tunnin unilla. Kotona en jaksa enää edes puhua mitään, enkä nähdä ystäviä. Etten kuormita enää ketään lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
litteähkö masu, lihaksikkaat käsivarret, lihakset näkyvät ihon alta. Naisten päät kääntyvät kun liikun kaupungilla kireässä paidassa. Joo ihan tyytyväinen ulkonäkööni olen.
Mutta työtä se on vaatinut ihan älyttömästi, kymmeniä tunteja liikuntaa viikossa. Enkä ole ulkonäön vuoksi liikkunut vaan terveyden, kaunis kroppa tulee sivutuotteena.
Kiitos tiedosta. Haluatko apukäsiksi ap:n työpaikalle?
Ehkä lihaksikkaat apukädet toimisivat paremmin?
Tällä tyypillä on olmin kädet, nähty on.
Kuulostaa meidän työpaikalta, paitsi että myös pitkään talossa olleita löytyy. Eivät vaan halua jakaa tietoa muiden kanssa vaan kyräilevät keskenään. Nopeesti siihen oppii. Ollaan vaan naama norsunvitulla koko porukka minun puolestani. Välillä joku ottaa pitkän saikun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitäpä luulet, tuleeko se tilanne tuosta muuttumaan, ainakaan parempaan suuntaan? Burnoutissa olet alta aikayksikön, veikkaan.
Lopeta myöskin perehdyttämäsi henkilön kutsuminen apukäsiksi, se ei ainakaan työilmapiiriä paranna. Hän on työkaverisi, koulutettu henkilö, eikä mikään apukädet, vaikka olisikin hierargiassa alapuolellasi!
Ps. Se on pomoni ja tiimini joka kutsuu apukäsiksi nuorempia kollekoga, ei oma keksimäni nimike, ja hierarkiassa he eivät ole alenpana, vaan harjoittelemassa. Minä en perehdytä tätä henkilöä, vaan hän tekee sopimuksen mukaisesti avustavia tehtäviä hankkeessa jos toisessa..
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Ns. quiet quittingiin en taida tosiaan rehellisyyden nimissä kyetä, ja se on riski siinäkin mielessä, että saan lähteä koeaikana jos en draivaa täysiä, ole koko ajan saatavilla ja pidä lankoja käsissäni.
Olen liian tunnollinen ja vaistoan tässä iässä nopeasti jos joku ei tunnu oikealta ja reilulta.
Varaan maanantaina ajan työterveyteen, eipä tule uutisena heille nämä organisaation uupumiset ja ongelmat kuulema. Minua varoitti tästä kollega, jonka työsuhdetta ei jatkettu ja joka oli itse vedonnut työsuojeluun ja HR:ään, tuloksetta. Romahdan varmaan ja alan itkeä, mutta minkäs teen, olen vain ihminen. Työttömäksi en halua, mutta työkykyisenä en pysy jos tästä tipahdan ja menen viikkotasolla yhteensä parinkymmenen tunnin unilla. Kotona en jaksa enää edes puhua mitään, enkä nähdä ystäviä. Etten kuormita enää ketään lisää.
Mitä ajattelet sairasloman auttavan? Saat toki hetken hengähtää, mutta tiedät, että sama edessä kun palaat töihin. En tarkota ilkeillä, vaan todella tarkoitan, mitä kysyin. Itse painin samojen asioiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskinpa johtuu junnun sairausloma sinusta. Esihenkilönne ei saa sulle syytä edes kertoa. Mutta kusipää kun on niin halusi olla ilkeä kun kehtasit kysyä.
On muuten ihan htin törkeää tulla sanomaan että jonkun saikku johtuisi sinusta, edes vihjailla sitä. Eihän tuossa ajassakaan ehdi joku juniori avustavissa hommissa kuormittua.
Ota kirjallisena pomosi väitteet, eli jos et ole käyttäytynyt huonosti, niin miten sinä vaikutat muihin, hengittämällä väärin vai istumalla kyyryssä vai mitä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Säännöllinen aikatalutettu tekeminen, koosteet ja raportit korkeimpiin johtoelimiin, päivittäiset ohjeet muille, niiden toistaminen ja sidosryhmien paimennus, jatkuva."
Kun aikataulu on ihmiselle liian tiukka, sitä ei tarvitse yrittää noudattaa. Jos alkaa painostus, että heti tänään pitää saada raportti, sano, että ylihuomenna tulee tai loppuviikosta. Koosteet ja raportit voi tehdä myös kevyellä otteella ja suppeasti. Miksi huonoissa työoloissa pitäisi tuottaa huippulaatua? Muiden ohjeistamista voi karsia minimiin, koska ammattilaisten pitäisi osata työskennellä ilman jatkuvaa paimennusta. Jos eivät osaa, niin ei se sinun vastuullasi ole.
Tämä se on. AP:n tulee ottaa rennosti. Ei stressata.
Tämä on talon kulttuuri ja sitä ei yksin muuteta
Minä en usko, että kukaan tekee i t s a r i a pelkän duunin takia, vaikka olisi kuinka hirveetä. Kyllä on silloin jotain muutakin vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä. Ns. quiet quittingiin en taida tosiaan rehellisyyden nimissä kyetä, ja se on riski siinäkin mielessä, että saan lähteä koeaikana jos en draivaa täysiä, ole koko ajan saatavilla ja pidä lankoja käsissäni.
Olen liian tunnollinen ja vaistoan tässä iässä nopeasti jos joku ei tunnu oikealta ja reilulta.
Varaan maanantaina ajan työterveyteen, eipä tule uutisena heille nämä organisaation uupumiset ja ongelmat kuulema. Minua varoitti tästä kollega, jonka työsuhdetta ei jatkettu ja joka oli itse vedonnut työsuojeluun ja HR:ään, tuloksetta. Romahdan varmaan ja alan itkeä, mutta minkäs teen, olen vain ihminen. Työttömäksi en halua, mutta työkykyisenä en pysy jos tästä tipahdan ja menen viikkotasolla yhteensä parinkymmenen tunnin unilla. Kotona en jaksa enää edes puhua mitään, enkä nähdä ystäviä. Etten kuormita enää ketään lisää.
Niin olet koeajalla eikös? Mieti jos paahdat täysillä koko koeajan ja kiitokseksi laittavat sinut pihalle. Vähän haiskahtaa siltä, kun jo sanovat että sinä olisit ongelma muille.
Mikään työ ei ole sen arvoinen että terveys menee, vaan työnantaja on vastuussa siitä että työaika (n.7,5) on mitoitettu niin että siinä ajassa kerkiää tekemään työnsä hyvin. Välillä saldot/ylityö on varmaan ihan ok, kunhan joustoa tulee myös toiseen suuntaan.
Suomen työkulttuuri on vielä vénäjän ajoilta
Huh huh, ihme ettei koko firma ole jo kaatunut aikoja sitten, kukaan ei tiedä mitään, eikä kukaan osaa mitään. Vähän vastaavanlaista meillä, tosin siivousala (mikä on yleistä) pomo ei tiedä mitään, ei osaa mitään eikä pysty/saa kysyä neuvoja koska ei ymmärrä edes alkeita. Työntekijät oman onnensa nojassa, tekevät burnoutin partaalle asioita ja monesti joutuvat huolehtimaan pomonsakin hommista joka luistaa mm kenttätyöstä.
Vierailija kirjoitti:
Suomen työkulttuuri on vielä vénäjän ajoilta
Myös kiusaamine työpaikoilla on Euroopan korkeimpia, yleensä naisvaltaisilla aloilla moni keski ikäinen nainen käyttäytyy kuin teini.
Aloitus oli kuin hepreaa olisi lukenut. Siis mitä ihmettä tällaisissa töissä tuotetaan?? Mikä on se tuote tai palvelu, ja kenelle, joka tuosta kaaoksesta syntyy?
Ap, onko tuo tuon kaiken arvoista? Milloin ehdit nauttimaa tienaamistasi rahoista? Olet kai aika nuori ihminen vielä. Miten tuollaisessa tilanteessa pystyy etsimään puolisoa ja edes harkitsemaan perhettä?
Vierailija kirjoitti:
Aloitus oli kuin hepreaa olisi lukenut. Siis mitä ihmettä tällaisissa töissä tuotetaan?? Mikä on se tuote tai palvelu, ja kenelle, joka tuosta kaaoksesta syntyy?
Ap, onko tuo tuon kaiken arvoista? Milloin ehdit nauttimaa tienaamistasi rahoista? Olet kai aika nuori ihminen vielä. Miten tuollaisessa tilanteessa pystyy etsimään puolisoa ja edes harkitsemaan perhettä?
Eihän tuollaisia asioita ajatella. Eri
Kerro esihenkilöllesi että työmääräsi vaatii vähintään 2 työntekijää, ellei jopa kolmatta. Ota yhteyttä työsuojeluun.