Lue keskustelun säännöt.
Olen niin masentunut, etten pysty ottamaan mielialalääkettäni
26.03.2026 |
En yksinkertaisesti jaksa hakea mukia kaapista, kaataa siihen omenamehua, hakea lääkettä kaapista, pistää tippaa omenamehun sekaan ja sekoittaa, ja juoda.
Tämä pitäisi myös toistaa joka päivä.
En yksinkertaisesti jaksa. Olen myös liian väsynyt ja masentunut kuolemaankaan, pystyn ainoastaan maata/istua sängyssä, käyttää puhelinta, käydä vessassa ja joskus syödä tai juoda. Usein näitäkin pitkitän ja pitkitän, muun muassa vessassa käyntiä pitkään, tai syömistä vielä pitkään sen jälkeenkin kun on jo nälkä.
Kommentit (49)
Sitten on varmaan ainoa vaihtoehto kuolla ja muumioitua kotiisi. Joku sinut sitten löytää kun löyhkä leviää viereiseen asuntoon tai valut lattian läpi alakerran asuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on
muuttoaikataulu
suunniteltuna.
Älkää te rakkaat leidit
kehitelkö draamatarinoita
Vauvalla juoruillen
> näillä kunniaani
loukkaavilla kyhätyillä
huuhaasaduillanne.
Kirjoitatte jälleen
mustamaalaamis-tendenssein
koettaen antaa minusta
kuvaa psykiatrian potilaana,
mitä en ole koskaan ollut.
Joku tekee tahallaan
tuplavälin sisältäviä aloituksia
kirjoitustaitoani kadehtien.
Kehon dysmorfiat
sun muut mielikuvitusdgt,
mitä siellä nyt olikin.
Mitä soopaa, voi luoja.
'Seppå Johannes' samoin
kuten Puppa-läpät ovat
vain itseironiaa/satiiria.
Täyttä huumoria, ei missään
nimessä oman naiseuteni
hàlveksintaa tai identiteettini
epävarmuutta. Olen Nainen.
Tässä elämässä näin.
Kaupassa en käy
(ruoan kotiinkuljetus)
> vastentahtoiseen
julkkispositioon joutumisen
+ salakuvaamisen
+ muun yksityistä tilaani
loukkaavan toiminnan takia.
Olen erittäin yksityinen
intro-otrovertti; selektiivinen
seurastani. Täällä minulla on
olo, että tuttavuutta halutaan
juoruja tiskiin-motiivein.
'Minäpä tunnen hänet' keulimisen
katkuisesti suorastaan. Milloin
joku on ed. yönä harrastanut
s3ksiä kanssani tai ollut
kollegani jossain jne. 🤷🙄
x
Jaksoit kuitenkin kirjoittaa. Ja ajatella.
No isompi työ siitä seuraa, jos pitkität vessaan menoa liikaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jaksan lähinnä välillä kannikkaa nostaa ja pierasta.
Tuskin sinussa on mitään vikaa kun jaksat täällä valittaa.
Ylös ulos ja lenkille aurinkoiseen kevät säähän, elämä on nautintoja.
Ei kuitenkaan nautiskelua itsesäälistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Masennuslääkkeet ei tee kenellekkään hyvää.
Olen ajatellut samaa monia vuosia itse, siksi olen koko vuosia kestäneiden hoitopolkujeni ja kyhäelmien aikana kieltäytynyt systemaattisesti lääkkeistä (paitsi rauhoittavista, joista niitäkään en tietenkään saanut paljoa, sillä eihän niitä saa määrätä kuin yhden purkillisen. Rauhoittavista ei kuitenkaan ollut minulle mitään hyötyä). mutta en tiedä onko minulla mitään vaihtoehtoja. Ja totta puhuen kadun myös rauhoittavien syömistä, vaikka tosiaan en syönyt niitä paljoa.
Hei.
Sulla voi ne lääkkeet ihan oikeasti auttaa.
Mulla aikanaan seronil nosti mut surkeasta, kaikkea pelkäävästä panikoijasta takaisin ihmisten pariin. En olis ikinä uskonut, että joskus vielä esim herään viideltä innoissaan siitä, että pääsen aamulenkille. Syömishäiriö ongelmaa oli myös, se auttoi siihenkin. En enää pakkomielteisesti ajatellut ruokaa ja kaloreita, aikaa vapautui ihmeellisesti muuhun.
Olen myös ollut pitkään tossa sun tilanteessa, viime kesänä kärjistyi im-yritykseen. Olen jo 38 ja esim vasta viime vuonna opetellut syömään joka päivä.
Edellinen psykiatri sekä hoitaja teki vaan tuhoa ja kaikki, mitä ja miten olin itseäni hoitanut ja edistynyt nollaantui. Olo alkoi kohenemaan hyvin nopeasti kun sain vaihdettua hoitosuhdetta ja mua kuuli taas joku. Onko sulla sellaista ja kuunteleeko ne sua?
Lääkkeiden suhteen valitettavasti pitää joskus kokeilla useampia, niiden suhteen pitää myös itse muistaa kertoa mitä toivoo ja haluaa.
Ja valitettavasti myös se kieltäytyminen katsotaan usein "hoitokielteiseksi" (varsinkin jos suostut vain rauhoittaviin, sut leimataan).
Kuinka asiat on mennyt noin pahaksi? Koita pitää rutiineista kiinni äläkä ajattele että mitään muuta tarvitsee jaksaa. Nää on ihan hiton vaikeita ja pitkiä prosesseja.
Tuohon hoitosuhdejuttuun en osaa vastata mitään, mulla on omalääkäri ja terveydenhoitaja, ja omakustanteinen psykoterapia alkamassa. Mut sitä en osaa sanoa kuunteleeko ne mua vai ei.
Sitäkään en osaa sanoa kuinka asiat on mennyt näin pahaksi, mutta ilmeisesti pakko-oireisen häiriön aiheuttama pitkään jatkunut voimakas lapsuudentrauma, koulukiusaaminen, kolmas traumaattinen tapahtuma liittyen tuttavan kuolemaan, seksuaalinen häirintä, vakava, erittäin vakava sukupuolidysforia (näen aiheen samalla tavalla kuin samettiorkidea eli en ole menossakaan transpolille), anoreksian oireet, bdd:n oireet ja alkoholisti läheinen ei ole mahdollinen yhdistelmä enää kestää. Olen yksinkertaisesti täysin lamaantunut, enkä näköjään jaksa enää pestä käsiäkään. Enkä myöskään aio parantua, joten itsepä kärsin tämän. Ei tarvi kenenkään alkaa siitä haukkumaan enää etten aio parantua. On paljon miellyttävämpi olotila jatkaa elämää lamaantuneena. Mikäänhän ei mua pakota nousemaan ylös jne. Kukaan ihminen ei voi mua siihen pakottaa, he voivat ainoastaan haukkua, ja sitähän he kyllä tekevätkin. Mutta käytännössä mikään ei mua sinänsä pakota nousemaan tästä ylös sen kummemmin.
Haluatko käyttää elämäsi tuohon? Vai haluatko muutosta? Saat itse valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku paikallinen
ottanut 'taivaan isän
suosikkilapsen'
hampaisiinsa.
Se on nähtävillä.
Tein valtavan
kvanttiloikka_parannuksen
talon painajaismaisiin
olosuhteisiin. Minun
saapumiseni jälkeen
poliisikäynnit
loppuivat kuin seinään.
Miettikää tekemäni työn
rahallista arvoa.
Jokainen virkavallan
käynti maksaa tuhdin
tukun rahaa.
Näihin mahdottoman
vaikeisiin tehtäviin
minä synnyin.
Tämä on Herran työtä
minun kauttani.
Kunpa ymmärtäisitte.
x