Olen niin masentunut, etten pysty ottamaan mielialalääkettäni

#naiset

Koska viimeksi söit kunnolla?

Syö, nuku kunnolla mene huomenna ottamaan auringon valoa. Lisäksi piipahdus ihmisten ilmoilla voisi tehdä hyvää. Älä murehdi, kaikki kyllä järjestyy nyt.

Vierailija kirjoitti:

Koska viimeksi söit kunnolla?

Tänään, siis ihan ruuan

Ota se jos tahdot parantua.

Haluaisitko siis suonensisäisesti sairaalassa vai mitä?

Tee itsestäsi huoli ilmoitus, kotihoito on yks vaihtoehto joka voi antaa lääkkeet, kun sä syöt lääkkeet sun mieli alkaa voida paremmin. Myös osastolle voi olla tarvetta päästä jos masennus on noin paha. 

🌀Voimahali sekä 

hyvää viikonlopun

jatkoa aloittajalle!

E-nainen 

*Ei lääkèsuosituksia eikä

CFS-teemaa minulta.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko siis suonensisäisesti sairaalassa vai mitä?

Yleensä sairaalassa nää lääkkeet syödään normaalisti. Tosin hoitaja ne sinulle silloin antaa ja joissakin tapauksissa tarkistaa että lääkkeet on myös nielty. 

Jaksat kuitenkin kirjoittaa vauvapalstalle

#18-langassa: ei minulta MTN. x

Eteenpäin kaikki menee ja kannattaa 

kuunnella itseänsä.

Ei ole kiire juosta

joka päivä tukka putkella. 

Rauhoittuminen,

tasaantuminen on tarpeellista

tässä elämässä, ainutlaatuisessa.

Kohti valoa, uutta kevättä.

Elämä kohenee vähitellen,

kun malttaa

vain sietää sitä ettei ole 

ulkoaohjailtavissa

liikaa vaan omaan tahtiin elelee.

Hyvä aihe keskustella 

"olenko 

saanut, saanko

perustarpeitani

esim. ruoka, uni, 

ihmiskontakteja eli elää ihmisten keskellä,

omaa oloani kohtuullisesti,  "

jotta mielekäs päivä toteutuu.

Ei tämä ole kenenkään ns.

koomamasisnaisen

aito tilitys. Korvasta sisään,

korvasta ulos. Mä en (enää)

Vaavin contenttia tosissani ota.

..

Ap on kuitenkin hyvä sisällöntekijä

ja lahjakas kirjoittaja. Kiitos siitä. <x>

#34 on muun kuin minun. 

#35 kirjoitus ja mielipide, että asian voi unohtaa kuin

kahvitunnilla ollen - 

toisesta korvasta sisään 

toisesta korvasta ulos - ja työt jatkuu;

ja aiheen aloittajan kirjoitus,

toivoo, että molemmat aitoja kirjoittajia.

Joskus aito hymy kanssakulkijalta pelastaa päivän,

niin samanlaisia me ollaan kaikki.

#35 ei minun. 

Poistun ketjusta. x

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkkeet ei tee kenellekkään hyvää. 

Olen ajatellut samaa monia vuosia itse, siksi olen koko vuosia kestäneiden hoitopolkujeni ja kyhäelmien aikana kieltäytynyt systemaattisesti lääkkeistä (paitsi rauhoittavista, joista niitäkään en tietenkään saanut paljoa, sillä eihän niitä saa määrätä kuin yhden purkillisen. Rauhoittavista ei kuitenkaan ollut minulle mitään hyötyä). mutta en tiedä onko minulla mitään vaihtoehtoja. Ja totta puhuen kadun myös rauhoittavien syömistä, vaikka tosiaan en syönyt niitä paljoa.

Hei.

Sulla voi ne lääkkeet ihan oikeasti auttaa.

Mulla aikanaan seronil nosti mut surkeasta, kaikkea pelkäävästä panikoijasta takaisin ihmisten pariin. En olis ikinä uskonut, että joskus vielä esim herään viideltä innoissaan siitä, että pääsen aamulenkille. Syömishäiriö ongelmaa oli myös, se auttoi siihenkin. En enää pakkomielteisesti ajatellut ruokaa ja kaloreita, aikaa vapautui ihmeellisesti muuhun.

Olen myös ollut pitkään tossa sun tilanteessa, viime kesänä kärjistyi im-yritykseen. Olen jo 38 ja esim vasta viime vuonna opetellut syömään joka päivä.

Edellinen psykiatri sekä hoitaja teki vaan tuhoa ja kaikki, mitä ja miten olin itseäni hoitanut ja edistynyt nollaantui. Olo alkoi kohenemaan hyvin nopeasti kun sain vaihdettua hoitosuhdetta ja mua kuuli taas joku. Onko sulla sellaista ja kuunteleeko ne sua?

 

Lääkkeiden suhteen valitettavasti pitää joskus kokeilla useampia, niiden suhteen pitää myös itse muistaa kertoa mitä toivoo ja haluaa. 

Ja valitettavasti myös se kieltäytyminen katsotaan usein "hoitokielteiseksi" (varsinkin jos suostut vain rauhoittaviin, sut leimataan).

 

Kuinka asiat on mennyt noin pahaksi? Koita pitää rutiineista kiinni äläkä ajattele että mitään muuta tarvitsee jaksaa. Nää on ihan hiton vaikeita ja pitkiä prosesseja. 

Tuohon hoitosuhdejuttuun en osaa vastata mitään, mulla on omalääkäri ja terveydenhoitaja, ja omakustanteinen psykoterapia alkamassa. Mut sitä en osaa sanoa kuunteleeko ne mua vai ei.

 

Sitäkään en osaa sanoa kuinka asiat on mennyt näin pahaksi, mutta ilmeisesti pakko-oireisen häiriön aiheuttama pitkään jatkunut voimakas lapsuudentrauma, koulukiusaaminen, kolmas traumaattinen tapahtuma liittyen tuttavan kuolemaan, seksuaalinen häirintä, vakava, erittäin vakava sukupuolidysforia (näen aiheen samalla tavalla kuin samettiorkidea eli en ole menossakaan transpolille), anoreksian oireet, bdd:n oireet ja alkoholisti läheinen ei ole mahdollinen yhdistelmä enää kestää. Olen yksinkertaisesti täysin lamaantunut, enkä näköjään jaksa enää pestä käsiäkään. Enkä myöskään aio parantua, joten itsepä kärsin tämän. Ei tarvi kenenkään alkaa siitä haukkumaan enää etten aio parantua. On paljon miellyttävämpi olotila jatkaa elämää lamaantuneena. Mikäänhän ei mua pakota nousemaan ylös jne. Kukaan ihminen ei voi mua siihen pakottaa, he voivat ainoastaan haukkua, ja sitähän he kyllä tekevätkin. Mutta käytännössä mikään ei mua sinänsä pakota nousemaan tästä ylös sen kummemmin.

Tämä 

vaikuttaa tr0llailulta, 

koska perässä saman 

tröllikän kirjoittama pieruheitto.

(Palstan minua vàinoava kôprofiili?)

En tule missään vaiheessa 

avautumaan tällä sivustolla 

rakkaus/terveysasioistani.

Minulla ei psykiatrian 

asiakkuutta eikä lääkityksiä. x

Jos muutama paikallinen

(talon hämärien sotkujen takia)

minua 'vihaà', en voi muuta sanoa

kuin että motiivini oli ainoastaan 

parhaan kykyni mukaan 

strategisesti edistää

talon kononaistilaa ja turvallisuutta

> jatkuvien poliisikäyntien ja senioriväkemme päivittäisen

läsnäolleen, aina iltaa kohden 

voimistuvan

pelon/ahdistuksen lopettamiseksi. x

*Päivittäin läsnäolleen pelon 

lopettamiseksi.

Tiivistys motiivistani. 

(Sanan 'päivittäisen' tilalle). 

Ennakoiva tekstinsyöttö

tekee tätä. Tiedätte.

Ei im-ajatuksia myöskään. 

x